Jazzia ja bluesia viikko juhannuksen jälkeen
Kalottjazz & Blues Festival järjestettiin ensimmäisen kerran kesällä 1984 viikko juhannuksen jälkeen. Juhannusta seuraava viikonloppu vakiintui festivaalin ajankohdaksi ja festivaalia om alusta saakka järjestetty keskikesän valoisimpaan aikaan.
Kesällä 2023 Kalottjazz & Blues -festivaali järjestetään 40. kerran. Juhlan kunniaksi olen koonnut tälle sivulle mustavalkoisia valokuviani verkkonäyttelyksi. Kuvasin suurimman osan esillä olevista kuvista vuosien 1985 – 1986 festivaaleilla. Talkoilin silloin festivaalin valokuvaajana ja kuvat olivat samalla ensimmäiset jazzaiheiset valokuvani.
Siirryin sitten kiinteämmin mukaan festivaalin järjestelyihin ja valokuvaamiselle jäi vähemmän aikaa. Mukana on silti jonkin verran kuvia myös vuosien 1987 ja 1988 festivaaleilta. Kuvausharrastukseeni tuli sen jälkeen yli kymmenen vuoden tauko ja seuraavan kerran kuvasin festivaaleilla vasta 2000-luvun alkupuolella, silloin digitaalisella kameralla.
Tämän sivun kuvat olen kuvannut filmikamerella. Se oli Yashican järjestelmäkamera, jota minulle ei enää ole. Filminä käytin aina Kodakin klassista Tri-X 400 -filmiä. Kehitin filmit itse heti kuvaamisen jälkeen ja skannasin kuvat tätä esittelyä varten negatiiveista.
Pikisaari
Tornion edustalla sijaitsee keinotekoinen pieni saari, Pikisaari, joka oli kolmenkymmenen vuoden ajan festivaalin pääareena. Alkuvuosina Pikisaari oli kuljetusten kannalta hankala, sillä sinne johti vain kesäksi ajaksi rakennettava kapea silta. Aivan kaikki festivaalin rakenteet täytyi kantaa käsivoimin saarelle, siis esiintymislava, äänentoistolaitteet ja penkit yleisölle. Olin nuorena miehenä monena kesänä mukana kantotalkoissa ja silloin saattoi lihaksissaan tuntea, että jazz ei ole kevyttä musiikkia.
Kun kesällä 1987 festivaalin pääkonsertti jouduttiin huonon sään vuoksi siirtämään sisätiloihin Haaparannan Folkets Husille, päätettiin seuraavana kesänä vuokrata yleisön ja esiintyjien suojaksi teltta. Tietenkin myös teltta kaikkine tarvikkeineen piti kantaa saarelle.
Tilapäinen silta korvattiin nykyisellä pysyvällä sillalla joskus 1990-luvulla. Kun uudella sillalla mahtuu ajamaan pienellä kuorma-autollakin, helpottui festivaalin logistiikka huomattavasti. Vuonna 2014 festivaaliohjelmaa tiivistettiin ja konsertit siirrettiin Pikisaaresta Aineen taidemuseon viereiseen puistoon.
Kuvasarja – Jazzia Pikisaaressa
Kuvissa näkyy festivaalin ulkoisesti vaatimaton, mutta musiikillisesti kunnianhimoinen alku. Festivaalilla esiintyi Suomen ja Ruotsin eturivin jazzmuusikoita. Saksofonisti Juhani Aaltonen esiintyi useampana vuotena eri kokoonpanoissa ja Ruotsin puolelta saksofonin taidetta esitteli Christer Boustedt.
Kesällä 1985 Aaltosen yhtyeessä soitti nuori vibrafonistilupaus Severi Pyysalo, joka oli edellisenä vuonna päässyt Porissa samalle lavalle itsensä Sarah Vaughanin kanssa. Festivaali oli siis ajan hermolla ja esitteli ajankohtaisen nuorukaisen Pikisaaren lavalla.
Sarjan viimeiset kuvat ovat kesältä 1988, jolloin Pikisaarelle pystytettiin ensimmäinen jazzteltta. Festivaalilla esiintyi belgialainen huuliharpisti ja kitaristi Toots Thielemans, joka oli festivaalin historian ensimmäinen kansainvälisesti suuri jazznimi. Myöhemmin festivaaleilla vieraili monia muita jazzin huippunimiä, kuten esimerkiksi Mike Stern, Jon Hendricks, Airto Moreira & Flora Purim, Sam Rivers, Billy Hart, Svend Asmussen, Arild Andersen, Paolo Fresu, Tomasz Stańko ja Joachim Kühn. Ajat ovat muuttuneet ja ilmeisesti myös festivaalin rahoituspohja on muuttunut, sillä viime aikoina festivaali on keskittynyt suomalaiseen ja ruotsalaiseen musiikkiin.
Kuvasarja avautuu klikkaamalla pikkukuvaa.
Kuvasarja – Blues with a Feeling
Kuten festivaalin nimikin kertoo, on bluesilla alusta pitäen ollut tärkeä os festivaalin ohjelmassa. Folkets Husin sali ja festivaaliperjantain lauantaiaamuksi vaihtuva yö olivat pitkään Kalotjazz & Blues -festivaalin bluestarjonnan pääpaikka. Mutta kuten nämä kuvat todistavat, bluesia soitettiin alkuvuosina myös Pikisaaressa.
Honey B. & T-Bones oli vuonna 1985 uusi yhtye. Kuten kuvistakin näkyy, se soitti Pikisaaren lavalla intensiivisen keikan. Yhtye sen jälkeen esiintynyt festivaaleilla säännöllisin väliajoin. Myös Jukka Tolonen Bandin keikka jäi monen mieleen.
Sarjan lopussa on muutama kuva vuoden 1988 festivaaleilta, jolloin Folkets Husin bluesilta alkoi muotoutua. Ohjelmassa olikin parasta, mitä Suomesta ja Ruotsista tuohon aikaa oli tarjolla, kun bluesmaaottelussa kisasivat Pepe Ahlqvist ja Rolf Wikström. Folkets Husin hämärä valaistus tuotti vaikeuksia silloiselle kuvauskalustolleni (ehkäpä taidoillekin), kuten rakeisista ja jyrkistä kuvista voi havaita.
Kuvasarja avautuu klikkaamalla pikkukuvaa.
Kuvasarja – Aineen taidemuseo
Aineen taidemuseo valmistui vuonna 1985 ja museosta tuli heti myös yksi festivaalin vakituisista konserttipaikoista. Taidemuseon kahvila ja Aineen sali ovat molemmat erinomaisia tiloja pienimuotoiselle kamarijazzille. Monet festivaalihistorian taiteellisesti kunnianhimoisimmista konserteista on soitettu Aineen taidemuseon taulujen ympäröiminä.
Kuvasarjan aloittaa amerikkalainen viulisti Elektra Kurtis (k. 2021), joka ilmeisesti opiskeli tuohon aikaan Sibelius Akatemiassa. Kurtis esiintyi festivaaleilla kahtena kesänä yhdessä Kajaani Quartetin kanssa. Saksofonisti Jari Perkiömäki ja basisti Jorma Ojanperä esiintyivät museolla nuorina miehinä. Onnistuin saamaan keikasta mielestäni varsin hyviä kuvia. Lopuksi sarjassa on vielä kuvia Iskra-yhtyeestä. Omaperäinen vapaasti improvisoiva yhtye esiintyi festivaaleilla triokokoonpanossa, jossa soittivat Torniossa syntynyt basisti Tuomo Haapala, saksofonisti Jörgen Adolfsson ja rumpali Sune Spånberg.
Kuvasarja avautuu klikkaamalla pikkukuvaa.
Kuvasarja – Muuallakin esiinnyttiin
Alkuvuosinaan festivaali haki muotoaan ja esiintymispaikkoina kokeiltiin monia tiloja, joista kaikki eivät jääneet käyttöön. Kuvasarjassa alla vieraillaan jazzkadulla Tornion yhteislyseon lukion pihalla, Tornion kaupunginhotellin saleissa ja jopa Sokoksen tavaratalossa, jossa DDT Jazzband soitti vuonna 1985. Joukossa on myös muutama kuva jazzkonserteista Haaparannan Folkets Husilta vuodelta 1987, kun huono sää siirsi Pikisaaren konsertit katon alle.
Myös lastenkonsertit ovat kuuluneet festivaalin ohjelmaan. Kahdessa viimeisessä kuvassa lapsille esiintyy kaksikko Jari & Lusku eli myöhemmin suosittu radiopersoona Jari Vesa (1961 – 2020) sekä torniolaisen nuorisotyön vahva voima Markku ”Lusku” Lukkariniemi.
Kuvasarja avautuu klikkaamalla pikkukuvaa.
Festivaalipersoonia
Näin jälkeenpäin huomaan, että dokumentoinnin vuoksi olisi kannattanut kuvata muutakin festivaaliin liittyvää elämää kuin esiintyjiä. Kuvasin festivaaliorganisaation ihmisiä aivan liian vähän. Negatiiveista löytyi onneksi pari kuvaa siltäkin festivaalin puolelta.
Ensimmäisessä kuvassa puhelimen ääressä istuu koko festivaali-idean isä Martti Eskelinen. Kuva on muistaakseni otettu Tornion kulttuuritoimistossa, sillä sekä Tornion että Haaparannan kaupungit olivat vahvasti mukana Kalottjazz & Bluesin järjestelyissä alusta lähtien.
Toisessa kuvassa näkyvät kummankin kaupungin kulttuuritoimien johtajat, Helena Junes Torniosta ja Tapio Salo Haaparannalta. Mukana on myös Timo Katve Lapin Kullasta. Festivaalin alkuvuosina Lapin Kulta oli festivaalin merkittävä sponsori. Myöhemmin päätösvalta siirtyi Hartwallille ja Lapin Kullan panostus väheni.
Kuvissa näkyy pitkäikäisen tapahtuman alku
Nämä kuvat dokumentoivat pitkäikäiseksi osoittautuneen musiikkijuhlan alkua. Yksinkertaisesta alusta kehittyi Tornion ja Haaparannan kulttuurikesän kohokohta, joka on esitellyt laajasti oman aikansa jazzia, erityisesti Suomesta ja Ruotsista.
Vuoden 2023 festivaali on jo tapahtuman neljäskymmenes painos. Sen ohjelmaan voi tutustua festivaalin kotisivuilla: 40th festival- Kalottjazz & Blues – 29.6.-1.7.2023.
