Kuvasin ensimmäiset kunnolliset jazzkuvani 1980-luvun puolivälissä, kun pääsin kuvaamaan Kalottjazz & Blues -festivaalia aivan sen ensimmäisinä vuosina. Tuohon aikaan kuvasin tietenkin filmikameralla ja käytin aina Kodakin klassista Tri X -filmiä. Kun vähitellen pääsin tiiviimmin mukaan festivaalien järjestämiseen, työnkuvani festivaaleilla muuttui ja jazzkuvaaminen (ja kuvaaminen yleensäkin) jäi vuosikausiksi.

Aloitin jazzkuvaamisen uudelleen, kun vuonna 2004 hankin ensimmäisen digitaalisen järjestelmäkamerani. Näin kokemukseni jazzkonserttien ja -festivaalien kuvaamisesta on karttunut suurimmaksi osaksi digitaalisen kuvaamisen kautta. Kun kesällä 2024 palailin jälleen analogisen kuvaamisen maailmaan Tornion kameraseuran ”Filmikuvaajan vuodet” -projektin myötä, kuvasin kesän 2025 Kalottjazz & Blues -festivaaleilla jonkin verran myös filmikameralla. Tämän postauksen pieni kuvasarja on valikoima noista Fujifilm 200 -filmillä kuvatuista valokuvista.

Tässä vaiheessa jatkan jazzkuvausta luultavasti lähinnä digitaalisella kameralla, jolla on useita etuja filmikameraan verrattuna konserteissa kuvattaessa:

• digitaalisen kameran sarjakuvaus helpottaa löytämään ratkaisen hetken tilanteita nopeasti vaihtuvissa soittotilanteissa
• filmien hinta väistämättä rajoittaa kuvien määrää, vaikka juuri oikean hetken löytäminen vaatii hakemista, siis runsaasti kuvia
• digitaalisen kameran kennon suurempi herkkyys antaa huomattavan paljon pelivaraa esiintymistilojen usein hämärissä tiloissa
• peilittömällä järjestelmäkameralla voi kuvat täysin äänettömästi, mikä helpottaa valokuvaajan huomaamatonta toimintaa.

Kokosin 1980-luvun jazzkuvia yhdeksi kokonaisuudeksi festivaalin 40-vuotisjuhlan kunniaksi. Klikkaa itsesi verkkonäyttelyyn: Kalottjazz & Blues Festival – valokuvia vuosilta 1985-1988.