Filmikuvaajan vuosi on jatkunut kesän mittaan pienin askelin. Kuvasin isäni vanhalla Yashica-A -kameralla kaksi 120-rullaa, yhteensä siis 24 ruutua. Digiaikana määrä tuntuu kovin vähäiseltä, mutta kuvien rajallinen määrä pakottaa harkitsemaan laukomista.

Koska tällä vanhalla kameralle ei ole vuosikymmeniin kuvattu, ensimmäiset otokset olivat tietysti lähinnä kokeiluja. Tarkoituksena oli selvittää, saako laitteella ylipäätään enää kuvia aikaiseksi. Päätin lähteä liikkeelle Josef Sudekin hengessä ja kuvasin asetelmia ihan kotosalla ja takapihalla, alla kaksi kuvaa kuvausjärjestelyistä,

Filmikuvaajan vuosi -projektin osallistujat kokoontuivat eilen (7.8.2024) Tornion kameraseuran galleria/pimiö-tilaan kehittämään ensimmäisiä filmejään. Itselläni edellisestä mustavalkoisen filmin kehittämisestä oli vierähtänyt aikaa vajaat kymmenen vuotta. Suorittamaani VAT-koulutukseen kuului vielä vuonna 2005 mustavalkoisen filmin kehittäminen. Nyt oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun kehitin 120 filmiä. Toki aikanaan olen kehittänyt kinofilmejä kymmenittäin. Ilahduttavasti kehityspurkista löytyi filmiä, jolle oli selvästi tarttunut ainakin jotain kuvan aihioita.

Skannailin tänään muutaman kuvan. Poistin tietokoneella skannatuista tiedostoista vanhan kameran pölyjä (Yashica-A kaipaa puhdistusta) ja säädin muutenkin kuvia jonkin verran. Vanhalla Yashicalla syntyi suhteellisen kelvollista jälkeä ja voin jatkaa jatkaa ilman kameraostoksille lähtemistä.

Filmikuvaajan vuosi – asetelmia

Tässä on sitten ensimmäinen, aika pikaisesti valittu kokoelma kahdelta ensimmäiseltä rullalta. Sisällä kuvatut kuvat näyttäisivät onnistuneen paremmin, lopputuloksena on sävykkäämpää jälkeä kuin takapihalla kuvatuissa kuvissa.