Jamit ja jammaaminen


Jokin aika sitten selvittelin sanojen “svengi” ja “soolo” merkityksiä ja lupasin jatkossakin tutkia silloin tällöin tarkemmin keskeisiä jazzkäsitteitä. Nyt vuoron saavat sanat “jammaaminen” ja “jamit”, jotka ovat lähtöisin englannin sanoista “jam” ja “jam session”. Jam session tarkoittaa musiikkitilaisuutta, johon muusikot kokoontuvat soittamaan omaksi ilokseen ennalta harjoittelematta ja ilman, että kukaan maksaa palkkaa. Jameissa soittaminen perustuu kaikkien soittajien tuntemaan musiikkimateriaaliin, varsinkin bluesiin ja ns. standardeihin, ikivihreisiin amerikkalaisiin elokuva- ja musikaalisävelmiin.

Jazzin historia tietää kertoa ajanjaksoista, jolloin jameilla on ollut suuri merkitys, esimerkiksi Kansas Cityn jamit 1920- ja 30-luvuilla. Kaupunkia hallinnoi kieltolain aikaan korruptoitunut hallinto, jonka huomassa laittomat klubit, yökerhot ja peliluolat kukoistivat. Näissä paikoissa oli tilaa myös vapaamuotoiselle jazzin soittamiselle. Kiertueille olevat big band-muusikot jatkoivat omien keikkojensa jälkeen yötä jameissa, jotka saattoivat monien muistelmien mukaan kestää aamuun saakka. Kansas Cityn jamit olivat usein kilpailuhenkisiä tilaisuuksia, joihin keltanokan ei ollut helppo päästä mukaan. Uuden tulokkaan oli haastettava vanhat konkarit, näytettävä taitonsa ja soitettava paremmin ja kekseliäämmin.

Clint Eastwood kuvaa elokuvassaan “Bird”, kuinka nuori Charlie Parker epäonnistuu pahasti jameissa ja hänet häädetään lavalta. Rumpali Papa Jo Jonesin Parkerin jalkoihin heittämästä symbaalista tulee koko elokuvan ajan toistuva symboli.

Jazzin suuriin tarinoihin on kuulunut kertomus siitä, kuinka nuoret kokeilevat muusikot kokoontuivat öisin 1930- ja 40-lukujen vaihteessa swing- ja tanssikeikkojensa jälkeen pieneen newyorkilaiseen klubiin nimeltä Minton´s Playhouse soittamaan omaksi ilokseen ja testaamaan uusia soittomahdollisuuksia. On väitetty, että tässä laboratoriossa syntyi 1940-luvun moderni jazz eli bebop.

Englantilainen jazzhistorioitsija Alyn Shipton pitää uudessa jazzin historiassaan (A New History of Jazz, 2001) käsitystä vahvasti romantisoituna. Hänen mukaansa bebop ei voinut syntyä satunnaisten muusikkotapaamisten pohjalta, vaan vakituisten yhtyeiden, erityisesti Dizzy Gillespien eri kokoonpanojen, tietoisen työn tuloksena. Sekä Kansas Cityn että Minton´s Playhousen jamien legendaarista hohdetta on varmasti lisännyt se tosiasia, että klubeilla jammailtiin aamuyön tunteina usein alkoholijuomien avustuksella.

Nykyään jamit ovat ainakin Suomessa harvinaista herkkua. Nykyajan muusikot soittavat usein omia sävellyksiään, jotka eivät sovellu jamien yhteiseksi materiaaliksi. Ammattimuusikot ovat kiinnostuneempia omien projektiensa toteuttamisesta kuin vanhojen sävelmien toistamisesta. Ajatus ilmaiseksi soittamisesta elää meillä parhaiten vanhemman polven amatöörimuusikoiden keskuudessa sellaisissa vanhoissa jazzkaupungeissa kuten Vaasa ja Kotka. Kun vanha jazzkulttuuri ei valitettavasti ole Tornion ja Kemin tienoille juurtunut, ei jamiperinnekään ole täällä voimissaan.

19.10. 2003


Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.