Norjalaisella pianistilla Ketil Bjørnstadilla ja amerikkalaisella sellistillä David Darlingilla on hyvin samankaltainen tausta. Molemmat ovat saaneet perinteisen perusteellisen klassisen koulutuksen, mutta ovat myöhemmin siirtyneet työskentelemään improvisaation ja improvisoijien parissa. Molemmat ovat myös pyrkineet kehittämään improvisaation kielen, joka ei käytä varsinaisen jazzin sanastoa ja kielioppia. Toisella duolevyllään ”Epigraphs” (ensimmäinen nimeltään ”River” ilmestyi myös ECM:llä vuonna 1996) muusikot soittavat toisaalta sovituksia renessanssiajan säveltäjien (William Byrd, Orlando Gibbons, Guillaume Dufay, Gregor Aichinger) teoksista tai omia sävellyksiään, jotka ovat saaneet innoituksensa näiden vanhojen mestareiden työstä.
Sanakirjan mukaan epigrafi on piirtokirjoitus tai mietelause. Bjørnstadin ja Darlingin levy onkin 16 lyhyehkön aforismin sarja, yhtenäinen rauhalliselle pohdiskelulle ja hiljentymiselle varattu tila. ”Epigraphs” on hyvin hidasta, hiljaista ja ajatonta kamarimusiikkia, jossa uudet sävellykset sulautuvat saumatta 400-500 vuotta vanhoihin. Mahdollisten improvisaatioiden osuutta on vaikea erottaa sävelletystä. Erottelun tekeminen onkin turhaa, sillä tämä musiikki vie kuulijansa jonnekin syvemmälle kuin pelkkien musiikin teknisten yksityiskohtien pariin.
Ketil Bjørnstad – David Darling: Epigraphs (ECM 1684)
Ketil Bjørnstad; piano, David Darling; sello
Äänitys syyskuussa 1998 Rainbow Studios, Oslo
12.6.2000
Vastaa