Pianotriojen jazz on ollut yllättävän suosittua viime vuosina. Ruotsissa e.s.t. (siis entinen Esbjörn Svensson Trio) ja Norjassa Tord Gustavsen Trio ovat jopa hätyytelleet myyntilistojen kärkipaikkoja ja amerikkalaisissa jazzlehdissä on intoiltu Bad Plus-triosta. Kaikki kolme pianotrioa muistuttavat asenteeltaan jollain lailla enemmän rock-yhtyettä kuin perinteistä pianotrioa, jossa basson ja rumpujen komppipari säestää eturivissä paistattelevaa ja standardeja tulkitsevaa pianistia.
Puolalainen jmTrio sopii debyyttilevynsä perusteella hyvin näiden uusien pianotriojen joukon jatkoksi. Trion musiikki tuo paikoin mieleen e.s.t:n melodisen melankolian, joka paikoin yltyy intensiiviseen svengiin. Hyvä esimerkki on levyn avauskappale “Mystic Call”, joka perustuu mieleen painuvan, lähes hyräiltävä teeman toistojen ja vauhdikkaasti kulkevien jaksojen vuorottelulle. Samanlaista laulullisuutta henkivät “Overstep – for Beata” ja “Ta góra (That Mountain)”, josta levylle on tallennettu myös videoversio. Levyn kappaleet ovat suurimmalta osalta pianisti Joachim Mencelin (s.1966) sävellyksiä, paitsi Kenny Wheelerin säveltämä kaunis, hiljaisen letkeästi svengaava “Smatter”. Lisäksi levyllä on kolme koko yhtyeen ilmeisesti improvisoimaa välisoittoa “Interludium I-III”, jotka levyn muuta musiikkia vapaamuotoisempaa ja abstraktimpaa ilmaisua. jmTrio on miellyttävä uusi lupaus, joka toteuttaa musiikkinsa nyt jo teknisesti ihailtavan taitavasti ja yltänee jo seuraavalla levyllään nykyistä sisäistyneempään tulkintaan. Levy pakattu tyylikkäästi pahviseen koteloon, jota kauniit mustavalkoiset tanssijaa esittävät valokuvat koristavat.
Reilut kolme vuotta sitten esittelin tällä palstalla niinikään puolalaisen Chromosomos-yhtyeen ensimmäisen levyn “Ultra Project”, josta totesin mm. “rockjazz-yhtye, jonka melodioissa ja rytmeissä voi kuulla välähdyksiä maailmanmusiikista, miksei proge-rockistakin” ja ” polttavasti hehkuva kitara tuo intensiteetissään paikoin mieleen Raoul Björkenheimin soiton”. Esikoislevynsä jälkeen yhtye on käynyt läpi melkoisen muodonmuutoksen, yhtyeen silloisesta kokoonpanosta mukana on nykyään enää yhtyeen johtaja rumpali Artur Dominik. Yhtyeen kokonaisilme on nyt akustisempi, vaikka yhtye viljelee sähköisiä efektejä ja ääniä, mm. uudesta kokoonpanosta nyt puuttuvan kitaran soundeja haetaan sähköisesti pasuunalla muutamalle raidalle. Sävellykset eivät “Phonophobis”-levyn pääasia, vaan rytmisesti napakka, rockvaikutteinen groove, joka rakentuu pitkälti juuri Artur Dominikin vähäeleisen rumputyöskentelyn ja tanakasti soittavan kontrabasistin Marcin Lamchin varaan. Kvartetin puhaltajat saksofonisti Kluczniak ja pasunisti Kasiukiewicz taitavat hienosti tyylin vaatiman intensiivisen ja rytmisesti vetävän soittotavan. Laulaja Bente Kahan värittää kansanomaisella laululla etnovaikutteista raitaa “Ethnobyte”. “Phonophobis” on onnistunut levytys, joka jättää halun kuulla yhtyettä sopivan klubin lavalla.
jmTrio: Interludium (Allegro 008)
Joachim Mencel; piano, Shanir Ezra Blumenkrantz; basso, Kevin Zubek,; rummut, kahdella raidalla Krzystof Pacan; basso ja Arek Skolik; rummut.
Chromosomos: Phonophobis (Audiomobile Productions AMP 002)
Artur Dominik; rummut, elektroniikka, Tomek Kasiukiewicz; pasuuna, elektroniikka, Lukasz Kluczniak; alttosaksofoni, Marcin Lamch; basso, Bente Kahan; laulu
Vastaa