Kuva vesiastiasta ja valon taittumisesta ei ole omaperäinen. Se muistuttaa tarkoituksella tšekkiläinen Josef Sudekin asetelmia, joissa vesilasi ikkunalaudalla on usein pääosassa. Myös Kristoffer Albrechtin kirjassa Memorabilia on samanhenkisiä kuvia.

Maalautaiteen tekniikkaa voidaan harjoitellaan tekemällä omia versioita tai kopioita mestareiden maalauksista. Miksipä valokuvaajakin ei voisi harjoitella samalla tavalla ja ottaa mallia merkittävien kuvaajien töistä? Uskon, että siten saavuttaa parempia tuloksia kuin kuuntelemalla netin keskustelupalstojen tietäjiä. Oma tyyli ja sisältö syntyy aikanaan, jos on syntyäkseen.

Kuvassa ei ole vesilasi, vaan kulmikas lasipullo, joka taittaa mielenkiintoisesti valoa. Pidän kuvan kauniista valosta; valon tunnelmasta. Käytän aika harvoin pystykuvaa, mutta tähän aiheeseen muoto sopii.