
”Oscillations” on kitaristi David Stackenäsin ja saksofonisti Elin Forkelidin johtaman Sol Sol -kvartetin neljäs albumi. Vuonna 2019 ilmestyneen esikoislevyn jälkeen tasaiseen tahtiin levyttänyt kvartetti astuu neljännellä albumillaan jossain määrin uuteen vaiheeseen, kun Nils Agnas liittyy yhtyeeseen kolmella ensimmäisellä levyllä soittaneen rumpali Anna Lundin tilalle.
Stackenäs ja Forkelid vastaavat suurimmasta osasta uudenkin albumin musiikista. Stackenäs on kirjoittanut viisi sävellystä ja Forkelid puolestaan kaksi. Loput kolme ovat improvisaatiota, jotka ovat syntyneet koko yhtyeen voimin.
Kahdesta johtohahmostaan huolimatta Sol Sol on luonteeltaan hyvin kollektiivinen jazzyhtye. Se pyrkii välttämään perinteiselle jazzkäsitykselle tunnusomaista erottelua, jossa kukin solisti improvisoi vuorollaan omat soolonsa lähinnä komppiryhmän säestyksellä. Sol Sol on kehitellyt levylle erilaisia tapoja tämän totunnaisen asetelman murtamiseksi tai ainakin virkistämiseksi.
Levyn avausraita, koko yhtyeen improvisaatio, ”Prelude” (albumi siis alkaa välisoitolla!) on väkevä Coltrane-henkinen vyörytys, johon koko kvartetti osaa ottaa täysillä voimilla osaa ilman varsinaisia soolo-osuuksia. Toinen raita ”Masnou” (Stackenäs) perustuu kappaleen koko kahden ja puolen minuutin ajan toistuvalle teemalle, joka muodostaa ikään kuin kehykset Nils Agnasin rumpuimprovisaatiolle. Kolmanneksi esimerkiksi nostan kepeästi tanssahtelevan kompin varassa liikkuvan kappaleen ”Open Letter to Lord Badminton” (Stackenäs), jossa Forkelidin ja Stackenäsin improvisaatiot kietoutuvat yhteen jännittäväksi vuoropuheluksi.
Toki levyltä löytyy myös pari sellaista kappaletta, jossa improvisaatioita lähestytään solisti-komppi -näkökulmasta ja säestys jää suosiolla taemmaksi. Näin käy molemmilla Forkelidin sävellyksillä. ”Archimboldolla” säveltäjän hapuileva ja pohdiskeleva alttosaksofoni leijailee soolossaan muun yhtyeen hienovaraisella tuella. Toisaalta intensiivisesti svengaavalla ”Indian Summerilla” Forkelid muotoilee sopraanosaksofonilla pitkän ja määrätietoisen soolon, joka on eräs koko albumin kohokohdista. Vaikka tenorisaksofoni on albumilla Elin Forkelidin pääinstrumentti, hän osoittaa siis taitonsa ja oman äänensä myös muilla saksofoneilla.
David Stackenäsin kitara on koko ajan mielenkiintoista kuultavaa, sillä kitara operoi laajalla skaalalla rosoisista ja arvaamattomista roiskeista kuulaisiin pohjoisen soundeihin. Serkukset Maurtitz Agnas ja Nils Agnas rakentavat yhtyeelle joustavasti svengaavan ja tummasointisen rytmisen perustan. Näin ”Oscillations” piirtää kuvan vahvojen musiikillisten persoonallisuuksien muodostamasta vahvasta yhtyeestä, joka olisi epäilemättä elämys myös konsertissa koettuna.
Sol Sol: Oscillations (Sail Cabin Records, 2025)
Elin Forkelid, saksofonit, David Stackenäs, kitara, Mauritz Agnas, basso, Nils Agnas, rummut

Erinomainen ”Oscillations” pääsee tietenkin Valon kuvia -blogin kuuntelusuositusten listalle: Vuoden valinnat 2025.
Sol Sol -albumit
- Unaccustomed Soil (Signal and Sound Records, 2019)
- What Year Is It? (Sail Cabin Records, 2022)
- Almost All Things Considered (Sail Cabin Records, 2024)
- Sol Sol: Oscillations (Sail Cabin Records, 2025)

Vastaa