Avainsana: jazzlevyt
-
Aki Rissanen: Imaginary Mountains (Edition Records, 2025)
Pianisti Aki Rissasen trion viides albumi on pelkistetyn kaunista ja kirkasta musiikkia, viileän hienovaraisia melodioita sekä niin minimalistista groovea kuin vuolaammin virtavaa svengiä. Trio muotoilee kappaleistaan intensiivisen vuorovaikutuksen varaan jännittyvän kokonaisuuden ja perinteisen jazzilmaisun jako teemaan ja sooloihin, solistiin ja säestäjiin katoaa tarpeettomana rajoitteena. Vaikka trio kantaa johtajansa nimeä, ovat basisti Antti Lötjönen ja rumpali…
-
Eero Savela: Way To (Mustik Motel, 2025)
Täytyy heti aluksi myöntää, että trumpetisti Eero Savela on jäänyt minulta kokonaan huomaamatta. Hänen paikkansa on ollut hyvin monenlaisten orkesterien puhallinsektiossa, kuten Bad Ass Brass Band, Astro Can Caravan ja soul-laulaja Nicole Willisin taustayhtye The Soul Insvestigators. Hänen trumpettiaan ovat tietäjät voineet kuulla myös Atmosfärg-trion livelevyllä ”Atmosfärg” (Art First Records, 2018), jossa Savelan kanssa soittivat…
-
Cecilie Strange: Beech (April Records, 2025)
Saksofoni on ilmaisuvoimainen soitin, jolla voi soittaa hyvin monella eri tavalla. Ääripäissään saksofoni voi huutaa aggressiivisesti tai se voi soida pehmeästi selloa muistuttuvalla tavalla. Tanskalainen saksofonisti Cecilie Strange pitäytyy viidennellä albumillaan ”Beech” (April Records) pitkälti soittimen laajan rekisterin lyyrisen pehmeässä päässä. Levyllä soittava kvartetti on ollut koossa jo vuodesta 2019 lähtien, jolloin Strange kokosi uuden…
-
Cosmic Ear: Traces (We Jazz, 2025)
Kuten monet muutkin jazzin eri tyyleihin viittaavat käsitetteet, tahtoo myös ”spiritual jazz” paeta sanojen tavoittamattomiin. Yleensä spirituaalisella jazzilla kuitenkin viitataan 1960-luvulla John Coltranen jalanjäljissä syntyneeseen musiikkiin, johon liittyvät usein pitkät meditatiiviset improvisaatiot ja kappaleiden nimien viittaukset henkiseen todellisuuteen tai kosmisiin mittasuhteisiin. Spirituaalisen jazzin soittajat hakevat monesti vaikutteita eri puolilta maailmaa ja käyttävät vakiintuneiden jazzsoittimien rinnalla…
-
Kaksi kotimaista kvartettia
Viime keväänä julkaistiin kaksi kotimaista jazzlevyä, joita aika moni asia yhdistää. Molemmat albumit ovat kvartettilevyjä, molemmilla soittaa kaksi puhaltajaa basistin ja rumpalin komppiparin säestämänä. Kummankin levyn ohjelmisto koostuu yhtyeen johtajan sävellyksistä, jotka liikkuvat tyylillisesti samankaltaisessa akustisen nykyjazzin kamarimusiikillisessa maastossa. Vanhasta cool vs. hot -näkökulmasta tarkasteltuna molemmat levyn kallistuvat mieluummin cool jazzin suuntaan, vaikka paikoin kumpikin…
-
Vinyylin viehätys – Gary Burton New Quartet: The New Quartet (ECM)
Vuonna 1973 ilmestynyt ”The New Quartet” on vibrafonisti Gary Burtonin ensimmäinen yhtyelevy ECM-levymerkille. Samana vuonna ECM oli toki julkaissut jo duoalbumin ”Crystal Silence”, jonka Burton levytti yhdessä Chick Corean kanssa. Levyllä soittaa taidokas kvartetti, jolla soittaa ajan kolmekymppisiä huippumuusikoita. Kitaristi Mick Goodrick teki elämänuransa lähinnä pedagogina, mutta matkan varrelle mahtuu yhteistöitä vaikkapa Charlie Hadenin, Jack…
-
The Scandinavian Art Ensemble with Tomasz Stańko: The Copenhagen Session Vol. 1 (April Records, 2025)
Ilmeisen viisaana opettajana Stańko antaa siis oppilaiden sooloille runsaasti tilaa ja jättäytyy suosiolla enemmän taka-alalle. Kuulija huomaa, että nyt on kyse kollektiivisesta yhtyeestä, eikä Stańkon soololevystä.
-
Matti Oja & Mikko Pellinen: Confluence (omakustanne, 2025)
Basisti ja säveltäjä Mikko Pellinen on monipuolinen muusikko, joka säveltää, sovittaa, johtaa orkestereita niin konserttilavoilla kuin näyttämöllä. Kotimaista jazzia seuraaville, kuten minulle itsellenikin, Pellinen lienee tullut tutuksi erityisesti Herd-trion basistin roolista. Aiemmin tänä vuonna Pellinen julkaisi duolevyn verran instrumentaalimusiikkia yhdessä toisen kokkolalaisen muusikon, kitaristi Matti Ojan kanssa. Myös Oja on ollut monessa mukana ja työskennellyt…
-
Emma Rawicz & Gwilym Simcock: Big Visit (ACT, 2025)
Saksofonisti ja säveltäjä Emma Rawicz on brittiläisen jazzin nuoria lupauksia. Hän julkaisi debyyttilevynsä ”Incantation” omakustanteena vuonna 2022 ja toinen albumi ”Chroma” (2023) pääsi saksalaisen ACT-levymerkin julkaisuohjelmaan. Molemmat levyt koostuvat Rawiczin sävellyksistä ja niillä soittaa brittiläisen nykyjazzin eturivin muusikoita, esimerkkeinä itselleni tutut nimet kitaristi Ant Law (mukana molemmilla) ja pianisti Ivo Neame (jälkimmäisellä levyllä). Tänä vuonna…