3 x Eric Dolphy

Out To Lunch!, Still Out To Lunch! & So Long Eric!

Out To Lunch!, Still Out To Lunch! & So Long Eric!

Amerikkalainen saksofonisti/huilisti/klarinetisti Eric Dolphy kuoli kesäkuussa 1964 vain 36-vuotiaana diagnosoimattoman diabeteksen aihettamaan sairaskohtaukseen. Aiemmin samana vuonna (25.2.1964) Dolphy oli yhtyeineen levyttänyt Blue Note -levymerkille ”Out To Lunch!” -levynsä, jolla Dolphy soitti kaikkia kolmea instrumenttiaan, alttosaksofonia, bassoklarinettia ja huilua. Levyn muut muusikot olivat Freddie Hubbard, trumpetti, Bobby Hutcherson, vibrafoni, Richard Davis, basso ja Tony Williams, rummut.

Eric Dolphy Kuva: Charles Stewart

Eric Dolphy Kuva: Charles Stewart

Yli viisikymmentä vuotta sitten äänitetty ”Out To Lunch” on säilyttänyt arvonsa free jazzin klassikkona. Kokosin jazzkirjallisuudesta ja jazzkirjoittajilta muutamia Dolphyn levyä luonnehtivia sitaatteja:

  • Out To Lunch is certainly Eric Dolphy’s most adventurous album and his most self consistent attempt at freedom within some, at least of the confines established by bop writing. (Brian Morton: Great Recordings: Eric Dolphy’s Out To Lunch, Wire Magazine 1995)
  • Out To Lunch stands as Eric Dolphy’s magnum opus, an absolute pinnacle of avant-garde jazz in any form or era. (Steve Huey, All Music Guide)
  • Out to Lunch is free and focused, dissonant and catchy, wide open and swinging all at once. Fifty years on, there’s plenty there to be inspired by. (Kevin Whitehead: Still ’Out To Lunch’ 50 Years Later, NPR Music)
  • Out To Lunch!” now seems both more outside and more mainstream than his earlier work, which pushed bop language to the limits without breaking out into something new. (Brian Morton: The Penguin Jazz Guide, 2010)
  • His exceptional technique is firing on all cylinders, with his other great assets, his improvised creativity and free flow of emotion, in perfect syncronisation. (Raymond Horricks: The Importance of Being Eric Dolphy, 1989)
  • Läpi koko levyn säteilee valtaisa täyttymyksen henki. Tämä kuuluu etenkin nimikappaleessa, jossa perusrytmin voi pikemminkin aavistaa kuin kuulla; tuloksena on voimakas vapauden henki. (Vladimir Simosko: Eric Dolphy, suomennos 1996)
  • Now that he is playing with other musicians as advanced as he, especially the innovatory Tony Williams, his style advances in clarity and impact, with increases both subtlety an scope. (John Litweiler: The Freedom Principle, 1984)

Kaksi tuoretta Doplhy-tribuuttia

Viime vuonna tuli siis kuluneeksi viisikymmentä vuotta sekä levyn ilmestymisestä että Dolphyn ennenaikaisesta kuolemasta. Esittelyssä on nyt kaksi levytystä, jotka ovat saaneet innoituksensa näistä merkkivuosista.

Russ Johnson: Still Out To Lunch! (Enja/Yellow Bird, 2014)
Russ Johnson, trumpetti, Roy Nathanson saksofonit, Myra Melford, piano, Brad Jones, basso, George Schuller, rummut

Trumpetisti Russ Johnsonin yhtye esittää kaikki ”Out To Lunch!” -levyn kappaleet alkuperäisessä järjestyksessä. Kappaleiden väleihin on kuitenkin lisätty kaksi harvinaista Doplhyn sävellystä ”Intake” ja ”Song for The Ram´s Horn” sekä rumpali George Schullerin isän Gunther Schullerin sävellys ”Little Blue Devil”, joka on osa Paul Kleen taiteen innoittamasta sarjasta.

Johnsonin yhtyeen versiot Dolphyn klassikoista ovat alkuperäisille varsin uskollisia, siis mitään rajuja rekonstruktioita ei ole tarjolla. Erilainen kokoonpano tuo levylle luonnollisesti erilaisen soundin; bassoklarinetti ja huilu puuttuvat, piano korvaa vibrafonin.

Still Out To Lunch!” on taitavan jazzyhtyeen intensiivistä työtä ja kaikki kvintetin jäsenet pääsevät esille näyttämään merkittäviä taitojaan sekä yhtyesoitossa että solisteina. ”Still Out To Lunch!” kertoo Dolphyn alkuperäisen albumin hienoudesta, mutta on samalla itsekin ajattoman vaikuttavaa nykyjazzia ja tavoittaa paljon keskinkertaista tribuuttia korkeamman tason.

Russ Johnson’s Out To Lunch: Something Sweet, Something Tender 7.4.2010

Aki Takase – Alexander von Schlippenbach: So Long, Eric! Homage to Eric Dolphy (Intakt Records, 2014)
Aki Takase, Alexander von Schlippenbach, piano, Karl Berger, vibraphone, Rudi Mahal, klarinetit, Tobias Delius, tenorisaksofoni, Henrik Walsdorff, alttosaksofoni, Axel Dörner, trumpetti, Nils Wogram, pasuuna, Wilbert de Joode, Antonio Borghini, basso, Han Bennink, Heinrich Köbberling, rummut

Pianistipariskunta Aki Takase ja Alexander von Schlippenbach kunnioittavat levyllään Eric Dolphyn koko elämäntyötä, ei pelkästään ”Out To Lunch!” -levyä. Berliinissä viime kesänä (2014) konsertissa äänitetyllä levyllä on yhdeksän Doplhyn sävellystä miehen koko uran ajalta.

Out To Lunch!” on toki läsnä muutenkin kuin Rudi Mahallin bassoklarinetin soundissa. Levyn kansikuva viittaa ”Out To Lunchin” ikoniseen kanteen ja klassikolta mukana on kolme sävellystä, ”Something Sweet, Something Tender”, ”Out To Lunch” ja ”Hat And Beard”.

Takase ja von Schlippenbach ovat sovittaneet musiikin kekseliäästi. Levyn kahdentoista muusikon kansainvälinen yhtye nousee lavalle koko komeudessaan vain kahdesti (”Out To Lunch” ja ”Hat And Beard”). Molemmat kestävät noin 13 minuuttia ja ne tarjoavat tilaa sekä iso yhtyeen muhkealle soundille että free jazzin perinteestä nouseville sooloille.

Muut sävellykset esitetään pienemmillä kokoonpanoilla, kuten Aki Takasen ja Rudi Mahallin duoesitys ”17 West” ja vain yhtyeen puhaltajien ilman komppisoittajia tulkitsema ”Serene”. Vaihtelevien kokoonpanojen myötä levyn kokonaisuudesta tulee moni-ilmeinen ja  väkevästi free jazzin liepeillä svengaava muistutus Doplhyn musiikin voimasta.

Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.