
Harmaana kesäpäivänä päätin jäljitellä vanhan suosikin Josef Sudekin kuvia ja rakensin kuvauskohteeksi päärynästä, vanhasta juomalasista ja lusikasta asetelman. Kuvasin siis sisätiloissa ja Fomapan 100 -filmillä ladattu Mamiya C220 -kameralla oli tietenkin jalustalla. Tässä kuvausjärjestelyssä on pakko ottaa huomioon sekä parallaksi että resiprookki (englanniksi reciprocity).
Parallaksi
Parallaksi liitty Mamiyan kaltaisiin kaksisilmäisiin peiliheijastuskameroihin, joissa on kaksi objektiivia päällekkäin eri korkeudella. Ylempi objektiivi muodostaa kuvan tähyslasille, jonka avulla kuvaaja tarkentaa ja sommittelee kuvan. Alempi objektiivi muodostaa kuvan filmille eli ottaa varsinaisen valokuvan. Koska objektiivit eivät ole täsmälleen samassa paikassa, niiden näkökulmat ovat hieman erilaiset, siis samaan tapaan kuin oikea ja vasen silmä näkevät ympäristön hieman eri kulmista. Tätä ominaisuutta kutsutaan siis parallaksiksi. Kun kamera on kaukana kohteesta, kuten esimerkiksi maisemakuvia otettaessa, parallaksilla ei ole merkitystä, mutta kun kamera on esimerkiksi alle metrin etäisyydellä kohteesta, parallaksi hankaloittaa sommittelua jo selvästi. Mamiyan etsimessä on kaksi apuviivaa, joiden avulla parallaksin voi ottaa huomioon, mutta eihän se ihan niin helposti onnistunut, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.


Resiprookki
Resiprookki-ilmiö puolestaan tarkoittaa sitä, että filmillä pitkät valotusajat eivät määräydy valotusmittarin antamien lukujen mukaisesti. Kun valotusaika pitenee, filmi menettää herkkyyttään ja filmille pitää antaa enemmän valoa kuin pelkkä laskennallinen aika edellyttäisi.
Kuvasin asetelmaani siis sisällä harmaana kesäpäivänä ja kamerassa oli hidasta Fomapan 100 -filmillä. Lisäksi käytin pientä aukkoa (22), jotta terävyysalue ei jäisi liian kapeaksi. Näillä asetuksilla valotusaika pitenee yli sekunnin ja resiprookki täytyy ottaa huomioon. Koska eri filmit käyttäytyvät eri tavoilla, on filmivalmistajilla taulukot vaadittavista valotusajoista. Tietenkin nykyaikana myös netistä löytyy tarkoitusta varten niin laskureita kuin älypuhelimeen ladattavia applikaatioita.
Kuvasin koko rullan Fomapan-filmiä eli 12 ruutua. Pisimmillään valotusaika oli 32 sekuntia. Jossain vaiheessa aurinko tuli esille pilven takaa ja valon määrä lisääntyi selvästi. Niinpä nyt esillä oleva valotus tarvitsi valoa noin kymmenen sekuntia. Filmikuvauksen opettelussa auttaa, jos jaksaa tehdä muistiinpanoja kuvausprojektien eri vaiheista. Nyt aivan tarkka valotusaika ei ole tiedossa, sillä muistiinpanot jäivät viimeisiä ruutuja kuvatessa valitettavasti puutteellisiksi.
Paperivedos
Tein paperivedoksia (Ilford Multigrade) tästä nyt esillä olevasta yhdestä ruudusta, joka on mielestäni sommittelultaan tasapainoisin otos. Aloitin pienellä koolla (9x9cm) ja isompaa kokoa varten (19x19cm) käytin nettilaskuria (Darkroom Print Sizing & Exposure Calculator for Enlargements). Laskurin avulla sain isommasta vedoksesta pätevän version ilman uusia testivalotuksia. Parin kokeilun jälkeen päädyin lopulliseen versioon, joka näkyy alla oikealla. Ehkä kuvassa voi havaita pienen häivähdyksen verran samaa henkeä kuin Sudekin asetelmissa.


Vastaa