Saksofonisti Mikko Innanen on julkaissut tänä vuonna peräti kahdeksan albumia, joista osa toki jo vuosia sitten tallennettua musiikkia. Esittelin keväällä täällä blogissa niitä Innasen uutuuksia, jotka kuuluvat Fiasko Recordsin katalogiin. (Lue täältä lisää: Löytöjä Mikko Innasen arkistosta.) Nyt kuuntelussa on Innasen pitkän uran ensimmäinen laululevy ”Ääniä, tavallaan”, jonka suomenkielisiin runoihin sävellettyjä lauluja tulkitsee osuvalla suomenkielisellä nimellä kulkeva ”Mikko Innasen uusi kvintetti”. Levyn sävellyksistä ja saksofoneista vastaavan Innasen lisäksi mielenkiintoiseen kvintettiin kuuluvat vibrafonisti Mikko Antila, basisti Eero Seppä, rumpali Teppo Mäkynen sekä laulaja Selma Savolainen.
Levyn avaa sen vanhin teksti ”Lasinen vuori”, joka alkujaan ilmestyi Aale Tynnin (1913-1997) ”Ylitse lasisen vuoren” -kokoelmassa jo vuonna 1949. Levy päättyy Pekka Kejosen (1941-2020) runoon sävellettyyn nimikappaleeseen, joka viittaa Kejosen runokokoelmaan ”Runoja, tavallaan” (1983). Näiden kahden laulun väliin mahtuu viisi Outi-Illuusia Parviaisen teksteihin sävellettyä laulua sekä yksi instrumentaalikappale ”Rannalla”, jolla Savolainen käyttää ääntään yhtenä soittimena muiden joukossa.
”Ääniä, tavallaan” on niin Savolaisen ilmeikkään laulun kuin hyvin valittujen tekstiensä ansiosta kiinnostava laululevy. Savolainen esittää laulujen tekstit selkeästi niiden sisältöä kunnioittaen ja hänen äänensä skaala ulottuu kuiskauksesta dramaattiseen huutoon. Samalla ”Ääniä, tavallaan” on vahvasti myös koko yhtyeen levy. Se ei tyydy perinteiseen asetelmaan, jossa yhtye jää laulusolistin taustalle kuuliaisen säestäjän rooliin. Oikean jazzyhtyeen tavoin kvintetti kietoo säestyksen ja improvisoidut soolot eläväksi kokonaisuudeksi, jossa Savolainen on mieluummin yksi yhtyeen jäsen kuin eturivissä tähtenä loistava solisti.
Nostan tarkempaan esittelyyn Outi-Illuusia Parviaisen runoon sävelletyn kappaleen ”Kuoppa”, joka on levyn vaikuttavin esitys. Runo alkaa arkisella katseella olohuoneeseen: ”Sohvassa on kuoppa, jonka kohdalle valahdat nopeasti nukkumaan”, mutta päätyy lopulta elämän ja kuoleman rajalle: ”Käyn kyljelleni kuopan reunalle, kuiskaan hautaan: ’Odota minua siellä. Minä nukahdan pian myös’.” Musiikillisesti ”Kuoppa” liikkuu dramaattisesti lyyrisestä herkkyydestä väkivahvaan free jazziin, jossa tilaa sooloilleen saavat sekä Innasen intensiivinen sopraanosaksofoni että Antilan jännittävä vibrafoni.
”Ääniä, tavallaan” on poikkeuksellisen hieno albumi, joka ei tietenkään elä vain yhden kappaleen varassa. Muita kohokohtia tarjoavat esimerkiksi lähes suomalaisen jazziskelmän hengessä keinuva hiljainen valssi ”Lasinen vuori”, Innasen ja Savolaisen vuoropuhelut jokaisella raidalla ja Mäkysen rumpujen aina niin vivahteikas ilme tai lopulta nimikappale, joka johdattaa albumin kihisevän svengin kautta päätökseensä ja Pekka Kejosen säkeisiin: ”Kun on kulkenut ja väsynyt ja löytää lepopaikan, ei tarvitse enää pysähtyä.”
Mikko Innasen uusi kvintetti: Ääniä, tavallaan (Fiasko Records, 2025)
Mikko Innanen, saksofonit, Selma Savolainen, laulu, Mikko Antila, vibrafoni, Eero Seppä, basso, Teppo Mäkynen, rummut
”Ääniä, tavallaan” paljastaa Mikko Innasesta uuden puolen ja levy saa paikan Valon kuvia -blogin kuuntelusuositusten listalta: Vuoden valinnat 2025.
Jälkikirjoitus
Myös säveltäjä Toni Edelman on säveltänyt Aale Tynnin ”Lasisen vuoren” lauluksi. Löysin tästä laulusta Eija Ahvon, Samuli Edelmanin ja Yonan, Sir Elwoodin Hiljaiset värit -yhtyeen sekä säveltäjän itsensä levyttämät versiot.
Mikko Innasen kvintetin jäsenet eri puolilla Suomea kuvattuna
Vastaa