Suomen Jazzliitto kertoi viikon huonon kulttuuriuutisen, kun se uutisoi 30 prosentin eli 69 000 euron leikkauksesta opetus- ja kulttuuriministeriön liitolle jakamaan toiminta-avustukseen. Dramaattinen leikkaus toiminta-avustukseen pakottaa peruuttamaan syksylle 2025 suunnitellut Jazzliiton kiertueet kokonaan.

Leikkaus kohdistuu suoraan liiton toiminnan ytimeen ja haittaa pahasti työtä musiikin monimuotoisuuden ja alueellisen saavutettavuuden puolesta. Jazzliiton kiertuetoimintaa ei keskeytetty edes 1990-luvun lamavuosien aikana, mutta nyt muutenkin kulttuuriin ja kansalaisjärjestöihin kohdistuvan vihamielisyytensä osoittanut hallitus uhkaa tappaa koko ainutlaatuisen kiertuetoiminnan.

Kertaalleen leikattuja määrärahoja on vaikea saada takaisin ja kerran nitistettyä toimintaa on työlästä elvyttää. On suuri vaara, että kiertuetoiminnan supistaminen aloittaa negatiivisen kierteen. Samalla leikkaus iskee märällä rätillä niiden ihmisten kasvoille, jotka tekevät vapaaehtoista kulttuurityötä Jazzliiton jäsenyhdistyksissä ympäri maata. Tämä leikkaus todellakin tekee kipeää ja jättää jälkeensä surullisen mielen.

Kulttuurin rahoituksen leikkaukset ovat tietenkin ristiriidassa hallituksen oman, viime vuonna valmistuneen, kulttuuripoliittisen selonteon kanssa. Poimin todisteeksi kuvakaappauksen selonteon sivulta 26.

Selonteko sisältää paljon kaikkea muutakin periaatteessa positiivista puhetta kulttuurin merkityksestä. Käytännössä selonteko jäänee pelkäksi ”kulttuuripesuksi”, sillä kulttuuripolitiikka realisoituu käytännöksi vasta määrärahoja jaettaessa.

Jazzliitolla on kiertuetoiminnassa vuosikymmenien kokemus kulttuurin saavutettavuuden edistämisestä ja taiteen viemisestä ns. maakuntiin. Toiminnan kuristamisen sijaan Jazzliiton esimerkistä pitäisi ottaa mallia ja laajentaa muidenkin helposti marginaaliin jäävien kulttuurin alojen rahoittamiseen. 

Miksi jazzia pitää rahoittaa?

Jazzin julkisen tuen tarvetta täytyy tietenkin perustella. Riikka Purran provokaatio ennen edellisiä eduskuntavaaleja innoitti etsimään perusteluja kulttuurin tukemiselle ja kirjoitin postauksen “Kulttuuri – tuo luksuspalvelu” (24.3.2023). Siteeraan itseäni ja nappaan kirjoituksesta tähän pätkän, sillä en osaa asiaa tänäänkään paremmin perustella.

Kulttuurin kenttä näyttäisi todella ankealta, jos jäljelle jäisi vain kaupallisesti kannattavia tuotantoja, siis uusimpia hittikappaleita, stadionkeikkoja ja kevyttä kirjallisuutta. Todennäköisesti myös kaupallisen kulttuurin elinvoima hiipuisi, sillä stadioneja ja teatterisaleja täyttävät esiintyjät eivät synny tyhjästä. 

Pinnan alle tarvitaan monipuolista kulttuurin aluskasvillisuutta, joka vertautuu osuvasti ekologiasta tuttuun käsitykseen luonnon monimuotoisuudesta. Rikas ja hyvinvoiva luonto muodostaa monimutkaisen verkoston, joka pitää yllä maapallon kiertokulkuja, kaikkea elämää. Ilmastonmuutos ja lajien katoaminen todistetusti uhkaavat kaventaa elämisen mahdollisuuksia maapallolla. Vastaavasti kulttuurin huiput, orkesterit, ooppera ja isot museot, saavat ravintonsa aluskasvillisuudesta, jossa niin sanottu vapaa kenttä toimii. Siellä sinnittelevät klubit, pienet galleriat, räppärit, rokkarit, kamariorkesterit, sarjakuvapiirtäjät, punkkarit, jazzmuusikot ja monet muut luovat toimijat.

Taiteen luonteeseen kuuluu olennaisesti kokeilu. Kaikki mestariteokset ovat vaatineet paljon yrityksiä ja epäonnistumisia. Vaikka en itse ole taiteilija, olen kuitenkin valokuvannut, piirtänyt ja maalannut sen verran paljon, että ymmärrän, että on mahdotonta näpätä pelkästään hyviä valokuvia tai maalata ainoastaan mestariteoksia. Yksi onnistunut otos vaatii lukuisia keskinkertaisia, huonoja ja epäonnistuneita yrityksiä. Taide vaatii kokeilua ja epäonnistumista. Taiteen tehtäviin kuuluu hankalien ja kulmikkaiden näkökulmien nostaminen esille. Siksi jotkut teokset saattavat ärsyttää, huolestuttaa, vihastuttaa ja hätkähdyttää. Kulttuurin elävän aluskasvillisuuden joukossa kukkivat monenlaiset kukat ja sieltä nousevat uudet klassikot ja kansalliset merkkiteokset, joiden arvo paljastuu vasta joskus tulevaisuudessa.

Mikä on Suomen Jazzliitto?

Suomen Jazzliitto on vuonna 1966 perustettu kulttuurijärjestö, joka nimensä mukaisesti edistää jazzmusiikin asiaa Suomessa. Liitto toimii eri puolilla maata vaikuttavien jäsenyhdistysten (49 kpl) varassa. Myös Torniossa vuodesta 1989 lähtien toiminut Riverside Jazz kuuluu Suomen Jazzliittoon.

Lue lisää: Suomen Jazzliitto – Meistä.

Mitä on Suomen Jazzliiton kiertuetoiminta?

Jazzliiton kiertueet ovat liiton toiminnan ytimessä. Kun Jazzliitto käyttää saamaansa valtionapua kiertueiden kustannuksiin, voidaan kiertuekonsertteja myydä paikallisille yhdistyksille subventoituun hintaan. Näin paikallisella yhdistyksellä on paremmin varaa järjestää konsertti. Suurin osa jäsenyhdistyksistä toimii innokkaiden harrastajien talkootyön varassa. Yhdistykset rikastuttavat kulttuurielämää kustannustehokkaasti ilman kalliita seiniä ja monimutkaista hallintoa. 

Artikkelin valokuvat on kuvattu Torniossa Suomen Jazzliiton kiertueiden yhteydessä. Ilman Jazzliiton kautta saatua tukea, olisivat torniolaiset musiikinystävät jääneet paitsi näitä elämyksiä.