Henry Threadgill: Easily Slip into Another World (Alfred A. Knopf, 2023)

Henry Threadgill. Kuva: John Rogers

Syksyllä 1966 Henry Threadgill (s. 1944) opiskeli Chicagossa American Conservatory of Music -oppilaitoksessa, mutta tuolloin osa-aikaisen opiskelijan saama lykkäys asepalveluksesta oli päättymässä. Silloin Threadgill päätti liittyä armeijaan vapaaehtoisesti, koska armeijan oli palvelustehtäviä määrättäessä otettava huomioon vapaaehtoisen ammatilliset taidot. Näin Threadgill pääsi armeijaan muusikoksi ja hänet komennettiin soittokuntaan Fort Rileyn varuskunnassa Kansasissa.

Tuossa vaiheessa Threadgill oli opinnoissaan jo varsin pitkällä ja hänet ylennettiin nopeasti varuskunnan pääsoittokunnan (general´s band) sovittajaksi. Kesällä 1967 hänen tehtäväkseen annettiin sovittaa sikermä isänmaallisia lauluja suurta juhlatilaisuutta varten. Thelonious Monkin ja Igor Stravinskyn musiikista innostunut nuori mies teki kunnianhimoiset sovitukset (”my arrangement had some of the same kind of angularity ja dissonance”), joiden saama vastaanotto oli dramaattinen ja yllättävä. Juhlayleisön joukossa istunut katolinen arkkipiispa pahastui musiikista, keskeytti esityksen ja syytti musiikkia jumalanpilkasta! Syksyllä Threadgill löysi itsensä Vietnamista orkesterista, jonka muusikot toimivat samalla myös jalkaväen sotilaina, usein etulinjan pahoissa paikoissa.

Säveltäjä, saksofonisti ja yhtyeenjohtaja Henry Threadgill on kirjoittanut värikkäät muistelmat elämästään, jonka tärkein käännekohta Vietnamin traumaattiset sotakokemukset epäilemättä olivat. Laajan Vietnam-jakson lisäksi Threadgill kuvaa ilmeikkäästi ja mukaansatempaavasti matkaansa 1940-luvun Chicagosta nykyjazzin merkittävimpien säveltäjien joukkoon. Mieleen jäävät esimerkiksi suorastaan koominen kohtaaminen Duke Ellingtonin kanssa, keikkabussilla toteutettu laaja Yhdysvaltojen kiertue vuonna 1984, absurdi kohtaaminen mafiapomon jazzia harrastavan pojan vieraana Sisiliassa sekä häikäistyminen, joka johti autojen pölykapseleista rakennetun lyömäsoittimen hubkaphonen syntyyn.

Threadgill soittaa hubkaphonea erityisesti Air-trion albumeilla. Trio syntyi 1970-luvun alussa, kun Threadgill, basisti Fred Hopkins ja rumpali Steve McCall sattuivat asumaan samassa naapurustossa Chicagossa. Trio aloitti teatteriprojektissa, johon Threadgill sovitti Scott Joplinin ragtime-sävellyksiä. Threadgill huomauttaa kiinnostavasti, että mustan musiikin intellektuaalisuutta aliarvioidaan yleisesti. Niinpä Airia pidettiin usein free jazz -yhtyeenä, vaikka suuri osa sen musiikista oli sävellettyä ja pitkälti nuoteilla kirjoitettua.

Threadgill antaa kirjassa Airille ehkä eniten tilaa kaikista yhtyeistään ja mainitsee levytyksiäkin, vaikka jossain vaiheessa Threadgill huomauttaa, että ”Easily Slip into Another World” ei ole musiikin kuunteluopas. Siinä ei siis käydä läpi keskeisiä teoksia ja niiden merkityksiä, sillä Threadgillin mukaan musiikissa on kysymys kuuntelemisesta, jossa sanat eivät voi auttaa.

Sanat kuitenkin kurkistavat chicagolaisen nykyjazzin syntyvaiheisiin ja valottavat valtavan tuotannon luoneen säveltäjän ajattelua ja ennen kaikkea kertovat tavattoman mielenkiintoisen elämäntarinan. ”Easily Slip into Another World” kuuluu ehdottomasti parhaiden lukemieni elämäkertojen joukkoon.

Henry Threadgill & Brent Hayes Edwards: Easily Slip into Another World. A Life in Music (Alfred A. Knopf, 2023)


Posted

in

,

by

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.