Norrbotten Big Band on ruotsalaisen kulttuuripolitiikan helmi, siis ammattimainen iso jazzorkesteri, jonka toiminta-alueena on lähinnä Norrbottenin lääni. Niinpä se esiintyy usein Haaparannalla ja Torniossakin, jossa Lappian musiikkitalon hieno sali on orkesterille mieluinen esiintymispaikka.

Taiteilijavieraat kuuluvat orkesterin toimintakulttuuriin. Vieras voi olla yksittäinen solisti, säveltäjä tai kokonainen yhtyeen, kuten nyt esillä olevan “Tenacity”-levyn tapauksessa brittiläisen pianistin ja säveltäjän Django Batesin johtama Belovèd Trio, johon johtajan lisäksi kuuluvat basisti Petter Eldh ja rumpali Peter Bruun. Lisäksi levyllä vierailevat myös kitaristi Markus Pesonen, tuubisti Danies Herskedal ja pasunisti Ashley Slater.

“Tenacityn” musiikki on äänitetty jo toukokuussa 2013, kun Bates toi tilausteoksensa “The Study of Touch” Luulajan New Directions -tapahtumaan. Ohjelmistoa täydennettiin Belovèd Trion levyttämistä kappaleista, joiden joukossa oli myös versioita Charlie Parkerin sävellyksistä tai Parkeriin läheisesti liittyvästä musiikista. Kun tänä vuonna tuli kuluneeksi 100 vuotta Parkerin syntymästä, levytysten julkaisu on ajankohtaistakin.

Eipä silti, Batesin, muiden vieraiden ja big bandin musiikki on täysin ajankohtaista ilman mitään muistopäiviä. Versiot Parkerin musiikista on arvaamatonta moneen suuntaan sinkoilevaa jazzia, joka pitää kuulijan varpaillaan, valmiina siirtymään uuteen suuntaan, hyvänä esimerkkinä “Donna Lee”. Jopa muhkeana balladina avautuva “Laura” saa kirpeitä ja yllättäviä lisämausteita Markus Pesosen kitarasta.

Kaksitoistaminuuttinen “The Study of Touch” on levyn pisin raita, monivaiheinen ja kärsivällisesti kehittyvä matka, jolla big bandin luottofonistit Håkan Broström ja Karl-Martin Almqvist saa ansaittua soolotilaa. Ja ”We Are Not Lost, We Are Simply Finding Our Way.” selittää jo nimellään, mistä Batesin musiikissa on kyse.

Lue lisää: All About Jazz -verkkolehden John Kelman matkusti keväällä 2013 Django Batesin kanssa Luulajaan ja kirjoitti laajan artikkelin: Django Bates: From Zero To Sixty In Five Days.

Django Bates: Tenacity (Lost Marble Recordings, 2020)

Vuonna 2013 perustettu Sointi Jazz Orchestran ensimmäinen albumi “Syntymä” ilmestyi vuonna 2016, omaperäinen versio Tiernapojat-laulunäytelmästä vuonna 2017 ja Juhani Aaltosen kanssa äänitetty “Saarnaaja” vuonna 2018. Yhtye on julkaissut äskettäin neljännen levynsä, jolle yhtyeen johtaja Rasmus Soini on säveltänyt seitsemän kappaletta. Sävellykset ovat syntyneet neljän vuoden aikana ja ne on järjestetty levylle luontevasti etenevän sarjan muotoon rauhallisesta avausraidasta (“Alku”) aina jyhkeästi jyrisevään päätösraitaan (“Jyrä”) saakka.

Sointi Jazz Orchestran aikaisemmilta levyiltä tutut vahvuudet ovat läsnä myös uutuudella; siis sävellysten vahvat melodiat ja yhtyeen rikas sointimaailma, erityisesti sävykkäät tummat soundit miellyttävät korvaa. Vaikka sävellykset ja koko yhtyeen ilmaisu ovat pääosassa, on musiikissa tietysti tilaa myös kiinnostaville soolosuorituksille, joita tarjoilevat mm. pianisti Aleksis Liukko (“Alku” ja lyhyt “Piano Cadenza”), saksofonistit Sami Leponiemi, Petteri Hietamäki, Frans Thomsson (“Kaupunki – Impressio”) ja Pekka Seppänen (“Jyrä”). Levyn huipennus on monivaiheinen nimikappale, jolla solisteina vaikuttavat rumpali Joona Räsänen ja levyn norjalainen vieras saksofonisti Marius Neset.

Levyn kansilehtisessä Rasmus Soini kertoo, että yhtye ei enää pyri tallentamaan levylle orkesterin livesoundia eli äänitysstudion ja tekniikan osuutta ei pyritä piilottamaan. Soitin vertailun vuoksi “Saarnaaja”-levyä ja sen akustinen sointi eroaa Kolibrin” ilmeestä. Ero ei ole valtavan suuri, vähän sama kuin valokuvaa terästäisi kuvankäsittelyssä lisäämällä hieman saturaatiota ja kontrastia. Levyn toinen raita “Skripti” käy hyvästä esimerkistä uuden levyn uudesta näkökulman muutoksesta.

Kun yhdistin Django Batesin ja Sointi Jazz Orchestran samaan postaukseen, tarkoituksena ei ollut verrata yhtyeitä, vaan esitellä kaksi erinomaista big bandiä, jotka kumpikin tulkitsevat tuoreella tavalla big band -musiikin pitkää perinnettä.

Sointi Jazz Orchestra: Kolibri (Nova Records, 2020)

Sointi Jazz Orchestra – Skripti