Bob Dylan -soittolista Nobel-palkinnon kunniaksi

Dylanin levyjen kansia. Ostin näitä levyjä 1970- ja 80-luvuilla.

Dylanin levyjen kansia. Ostin näitä levyjä 1970- ja 80-luvuilla.

Bob Dylanin Nobel-palkinto oli vanhan (entisen?) fanin kannalta mukava uutinen, vaikka ymmärrän kyllä niitäkin, joiden mielestä kirjallisuus perinteisessä mielessä ansaitsee erityisesti näinä aikoina kaiken mahdollisen nosteen ja huomion. Nobel-komitean päätös ei myöskään radikaalisti lisännyt ns. populaarikulttuurin nauttimaa arvostusta. Ainakin Dylan on arvostuksensa jo monelta taholta saanut, kuten Hesarissa tänään osuvasti osoitetaan (Vihdoinkin Bob Dylan sai virallista tunnustusta).

Bob Dylan oli minulle nuoruusvuosien suurin kulttuurihahmo. Ensimmäisen Dylan-levyni oli “Blood On The Tracks“, jonka ostin 7.2.1975 eli tuoreeltaan sen ilmestyttyä (kyllä, olen päivännyt ostokseni levyn kanteen). Se taisi olla samalla ensimmäinen levyostokseni. Eikä ollut lainkaan huono ostos, sillä “Blood On The Tracks” taitaa lopulta olla Dylanin paras ja ehjin levykokonaisuus.

Kuuntelin lähes puhki myös tupla-albumin “Before The Flood“, joka on tallennettu Dylanin ja The Bandin yhteiseltä vuoden 1974 konserttikiertueelta. Muitakin levyjä kertyi hyllyyn, kun tutkimusmatka Dylanin 1960-luvun tuotantoon jatkui. Niistä levyistä pidin eniten vahvan tunnelman tuplalevystä “Blonde On Blonde”.

Sitten tuli Dylanin uskonnollinen vaihe, joka tuntui oudolta. Niinpä “Slow Train Coming” jäi viimeiseksi vinyyliostokseksi. Näin Dylanin konsertissakin interrail-reissulla Münchenissä kesällä 1981, mutta konsertti ei ollut erityisen suuri elämys. Dylan meni minulle vieraaseen suuntaa ja itse vaidoin vähitellen rockin jazziin.

Dylanin 1980- ja 1990-lukuja en ole kuunnellut lainkaan. Sen sijaan olen ostanut joitakin Bootleg-sarjan kokoelmia ehkä nostalgisista syistä. Ne ovat hyvin tuotettuja ja informatiivisia paketteja. Hankin myös 2000-luvun puolella muutamia uusia levyjä, joiden huomasin saaneen positiivisia arvioita. Kuuntelin Nobelin herättämänä uudelleen esim. “Modern Timesin” ja “Love And Theftin“. Ne ovat ilman muuta asiallisia juttuja, mutta eivät herätä suurempaa innostusta. On varmaan kohtuutonta vertailla aivan erilaisia musiikkeja, mutta vertaanpa kuitenkin. Nämä levyt kuulostavat kovin yksiulotteisilta verrattuna niihin jazzlevyihin, joista olen viime aikoina pitänyt.

Bob Dylan -soittolista

Valitsin listalle kymmenen Dylan-kappaletta, joista olen pitänyt. Kun nyt olen kuunnellut niitä useammankin kerran, huomaan pitäväni niistä edelleen. Ja lista olisi voinut olla aivan erilainen, hienoja lauluja toki Dylanilla riittää.

Share
Kategoria(t): Rock Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.