Quartet Ajaton on osuvasti nimetty yhtye, sillä sen musiikki liikkuu vallattomasti ajassa ja paikassa. Jo kvartetin ainutlaatuinen soitinvalikoima solmii rohkeasti samaan kudokseen instrumentteja, jotka ensisilmäyksellä ovat aivan eri maailmoista. Mutta ihmeen saumattomasti Ajaton sulauttaa 1960-luvun nostalgisen moog-syntesoijan, vanhasta musiikista tunnetun viola da gamban, argentiinalaisen tangon bandonéonin ja ihmisen ikiaikaisen instrumentin, lauluäänen, lämpimän omaperäiseksi yhtyesoundiksi.
”Elixir” on tunnelmiltaan surumielistä kamarimusiikkia, erityisen hartaasti mietiskellään 1600-luvun lainakappaleilla ”Weep You No More Sad Fountains” (John Dowland) ja ”The Self Banished” (John Blow). Samaan joukkoon kuuluu myös Mia Simanaisen säveltämä avausraita ”A Day Grew Small”, jota säveltäjän levollisen kuulas laulu hallitsee.
Muitakin tunnelmia toki tavoitetaan. Armenialainen kansansävelmä ”Aparani par” tanssahtelee ketterästi ja Kari Ikosen Lauri Viidan tekstiin säveltämä ”Has the fly been killed yet?” (suomeksi alun perin ”Joko kärpänen on tapettu?”) hulluttelee mahdottomuuksilla. Myös avaruusseikkailu ”Luna B 17” on Ikosen käsialaa ja siinä eritoten sanaton laulu sekä vallaton moog pääsevät irti.
Quartet Ajaton: Elixir (Eclipse Music, 2016)
Mia Simanainen, laulu, Kari Ikonen, moog, Mikko Perkola, viola da gamba, Henrik Sandås, bandonéon
“Elixir” pääsee ilman muuta mukaan vuoden 2016 kiinnostavimpien levyjen Vuoden valinnat 2016 -listalle alaotsikon “Ei vain jazzista” alle.
Weep you no more sad fountains
Vuonna 2014 tallennetulla videolla kvartetin kokoonpano poikkeaa levyn kokoonpanosta, kun Kari Heinilän huilu soi bandonéonin sijasta.
Vastaa