Kuten monet muutkin jazzin eri tyyleihin viittaavat käsitetteet, tahtoo myös ”spiritual jazz” paeta sanojen tavoittamattomiin. Yleensä spirituaalisella jazzilla kuitenkin viitataan 1960-luvulla John Coltranen jalanjäljissä syntyneeseen musiikkiin, johon liittyvät usein pitkät meditatiiviset improvisaatiot ja kappaleiden nimien viittaukset henkiseen todellisuuteen tai kosmisiin mittasuhteisiin. Spirituaalisen jazzin soittajat hakevat monesti vaikutteita eri puolilta maailmaa ja käyttävät vakiintuneiden jazzsoittimien rinnalla afrikkalaisia tai aasialaisia instrumentteja.

Tyylin uranuurtajia olivat esimerkiksi Coltranen puoliso Alice Coltrane, Pharoah Sanders ja Don Cherry, jonka jalanjäljillä ruotsalaisen Cosmic Ear -yhtyeen debyyttialbumi ”Traces” nyt liikkuu. Vaikka kyse on debyyttialbumista, ovat kaikki yhtyeen jäsenet pitkän linjan muusikoita, oman uransa jo aikoja sitten luoneita veteraaneja, kuten levyn soittajien nimilistaa tutkimalla helposti huomaa.

Don Cherry nousi 1950- ja 1960 -lukujen vaihteessa jazzmaailman tietoisuuteen Ornette Colemanin klassisen kvartetin jäsenenä. Myöhemmin 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla Cherry asui välillä pitkiä aikoja Ruotsissa. Tuolloin Cosmic Ear -yhtyeen vanhin jäsen, bassoklarinetisti Christer Bothén (s.1941) työskenteli Cherryn kanssa samoissa yhtyeissä ja afrikkalaiseen musiikkiin ja instrumentteihin perehtynyt Bothén opetti Cherrylle malilaisen kielisoittimen donso n’gonin soittamista.

Bothénista on siis suora linkki Don Cherryyn, mutta onhan ”Traces”-levyllä muitakin yhteyksiä Cherryyn ja hänen musiikkiinsa. Esimerkiksi kappaleiden nimissä on viittauksia Cherryn ”Brown Rice” -albumiin sekä kuuluisaan Codona-trioon, jossa Cherry soitti yhdessä Nana Vasconselosin ja Colin Walcottin kanssa. Lisäksi The Thing -trion kanssa Cherryn sävellyksiä levyttänyt saksofonisti Mats Gustafsson pitää Cherryä suurena innoittajanaan.

Alussa esille nostetut spirituaalisen jazzin tuntomerkit sopivat mainiosti myös Cosmic Earin itsepintaisesti jatkuvaan grooveen, afrikkalaisten instrumenttien sointeihin ja levollisen hartaaseen tunnelmaan. Levyn kuusi kappaletta ovat kuin katkelmia jostain ikuisesti jatkuvista rytmeistä, jotka varovasti hiipivät kuulijan havaittavaksi ja lopulta katoavat takaisin sinne, mistä tulivatkin.

Jazzille luonteenomainen jako solistin ja säestäjien rooleihin on pitkälti häivytetty, vaikka varsinkin kukin puhaltaja välillä nousee kuuluvammin eturiviin. Näin sijansa saavat Bothénin klarinettien tummat soinnit, Goran Kajfešin trumpetin Davis-muistumat ja lopulta Gustafssonin saksofonin energiapurkaukset, jotka tuovat mieleen Albert Aylerin, joka oli hengenmies hänkin. Taiten käytetyt sähköisten soittimien efektit rikastavat ja laventavat yhtyeen soundia. Cherryn jälkiä seuratessaan Cosmic Earin itsepintaisena jatkuva groove liikkuu samassa maailmassa kuin Don Cherryn etnojazzin svengi.

Cosmic Ear: Traces (We Jazz, 2025)
Christer Bothén, donso n’goni, bassoklarinetti, kontrabassoklarinetti, piano, Mats Gustafsson, tenorisaksofoni, huilut, klarinetti, urut, huuliharppu, live-elektroniikka, Goran Kajfeš, trumpetti, taskutrumpetti, syntetisaattori, lyömäsoittimet, Juan Romero, lyömäsoittimet, Kansan Zetterberg; bass, donso n’goni + Marianne N´Lemwo, karignan

”Traces” pääsee Valon kuvia-blogin kuuntelusuositusten listalle:
Vuoden valinnat 2025.

Bimhuis Tv: Mats Gustafsson & Goran Kajfes’ Cosmic Ear

Tuore tallenne Bimhuis-konserttitalolta Amsterdamissa esittää Cosmic Earin koko puolitoista tuntia kestäneen keikan kesäkuulta 2025.