Kalottjazz & Blues -festivaali oli jälleen kerran omalla paikallaan kesän kulttuurikalenterissa, kun jazz ja blues soi Torniossa ja Haaparannalla juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna. Festivaalin ohjelma oli rakennettu viime vuosina vakiintuneen rungon varaan. Torstai-iltana tarjolla oli etkot niin varttuneelle väelle kuin nuorisolle (esiintyjänä uusi popartisti Hugo). Perjantaina konsertteja kuunneltiin Tornion molemmissa museoissa ja lopulta päivä päättyi Haaparannan perinteiseen blues-iltaan. Lauantaina iltapäivä alkoi jazzin parissa Haaparannalla, josta siirryttiin festivaalin pääkonserttiin Tornion puolelle Åströminpuistoon Aineen taidemuseon kupeeseen. Aivan lopuksi palattiin vielä kerran kuningaskunnan puolelle Haaparannan kirkkoon myöhäisen kesäillan konserttiin.

Tänä kesänä järjestäjillä oli valitettavia vastoinkäymisiä Åströminpuiston ulkoilmalavan rakennustöissä. Puistoon on ollut suunnitteilla uusi esiintymislava entisen sateelle ja tuulelle alttiin lavan tilalle. Rakennustöissä alueelta paljastui vanhojen satamarakenteiden jäänteitä ja uuden lavan valmistuminen viivästyi näiden arkeologisten löytöjen takia. Järjestäjien oli pakko vuokrata esiintymislava, joka kyllä ajoi asiansa, mutta kuitenkin vei musiikin turhan etäälle ja korkealle yleisöstä.

Suomalaisen jazzin nuoria lupauksia

Festivaalin ohjelmaan oli mahtunut ilahduttavasti kaksi nuorta kotimaista jazzyhtyettä. Aiemmin jo Peela-yhtyeestä tutuksi tullut oululaislähtöinen saksofonisti Jimi Ahlroos toi Aineen taidemuseolle trionsa, jossa soittivat basisti Tuomo Purhonen ja rumpali Mooses Kuloniemi, jo toisen sukupolven Kalottjazz-artisti muuten. Trion vapaasti virtaava ja svengaava jazz oli niin kypsää ilmaisua, että yhtyeeltä on tulevaisuudelta lupa odottaa paljon mielenkiintoista musiikkia.

Lauantain pääkonsertissa esiintyi toinen nuori lupaus, laulaja Siina Suutarinen. Hän julkaisi viime keväänä omista sävellyksistä ja sanoituksista kootun debyyttialbumin ”Who You Are” (Flame Jazz Records), johon en valitettavasti ole ehtinyt blogissa reagoida. Suutarinen oli Torniossa ensimmäisellä festivaalikeikallaan, mutta jatkoa seuraa kesän mittaan ainakin Porissa, Turun Sea Jazzissa ja Viapori Jazz -festivaalilla. Nuori kvintetti selviytyi Suutarisen kunnianhimoisista sävellyksistä taidokkaasti ja notkea groove kietoi yhteen vaikutteita niin jazzista, soulista kuin nykypäivän popistakin. Pätevän yhtyeen muutkin jäsenet kannattaa mainita nimeltä eli Johannes Granroth, kitara, Ilari Mäkelä, piano, Antti Ahoniemi, basso ja Kasperi Halttunen, rummut.

Ohjelmassa oli myös jo vakiintuneita jazzyhtyeitä

Nuorten jazzyhtyeiden lisäksi mukana oli kaksi jo pidempään toiminutta orkesteria. Pari vuotta sitten ensimmäisen albuminsa julkaisseelle Mire III -triolle sattui koko festivaalin huonon esiintymisaika, kun pääkonsertin alkua häirinnyt sade karkotti yleisön kauas katoksen alle. Ammattitaitoiset muusikot tekivät kuitenkin parhaansa ja trio onnistui tavoittamaan levyltä mieleen jäänyttä lyyrisen levollista pohjoismaisen jazzin tunnelmaa.

Kymmenenisen vuotta yhdessä soittanut luulajalainen Anna Morin Band esiintyi Haaparannan Strandparkenin lavalla lauantai-iltapäivän alussa. Yhtye oli saanut vahvistukseksi Esbjörn Svensson Trion rumpalina maineeseen nousseen Magnus Öströmin, joka toikin musiikkiin energiaa ja taidokkuutta. Eipä silti, taitoa yhtyeessä on ilman vieraitakin, erityisesti Norrbotten Big Bandin trumpetistina soittava Dan Johansson oli jälleen vakuuttava solisti. Kvintetti soitti suorastaan maailmanluokan fuusiojazzia, varsinkin instrumentaalikappaleet olivat intensiivisiä, mutta kyllä myös Anna Morinin tulkinnat Joni Mitchellin lauluista toimivat hienosti.

Blues Night – kolmen konsertin paketti

Kolmen yhtyeen perjantainen bluesilta on suorastaan festivaalin ikiaikainen perinne. Kuten vanhat festivaalin ystävät hyvin muistavat, bluesilta järjestettiin pitkään Haaparannan Folkets Husilla, kunnes tapahtuma muutama vuosi sitten siirrettiin ulkoilmaan Haaparannan Strandparkenin lavalle. Moni kaipaa edelleen entisiä aikoja ja Folkets Husin kieltämättä usein hyvin lämmintä tunnelmaa. Itselläni ei ole asiaan tiukkaa kantaa, mutta selvää on, että nykyinen puistokonsertti Tornionjoen rannalla on aivan erilainen tapahtuma kuin bileet Folkets Husilla.

Tämän vuoden bluesillan paras yhtye kuultiin heti konsertin aluksi. Baskery-triossa soittaa kolme sisarusta (Greta, Stella & Sunniva Bondesson), joiden sukujuuret ulottuvat vahvasti Kalixin Paaskerin kylälle (ruotsiksi Båtskärsnäs) eli tukholmalainen trio esiintyi Haaparannalla melkein kotikentällään. Yhtyeen musiikki on omaperäinen ja vangitseva yhdistelmä bluesia, folkia, americanaa, bluegrassia tai Neil Youngin lauluja.

Baskeryn jälkeen rock ’n’ rollinsa sinänsä taitavasti ja tyylipuhtaasti soittanut ruotsalainen Kokomo Kings kuulosti kovin vaisulta. Illan päätti festivaaleilla ennenkin esiintynyt Micke Björklöf & Blue Strip, joka tutkiskeli bluesia ja Amerikan muuta juurimusiikkia monelta eri näkökulmalta. Yhtyeen johtajan Micke Björklöfin huuliharppu ja Ville ”Lefty” Leppäsen kitaransoitto jäivät kohokohtina mieleen.

Festivaalin päätteeksi kaksi vahvaa naista

Koko festivaalin ilahduttavimman esityksen tarjosi yllättäen upeaääninen soul-laulaja Emilia Sisco, suomalaisen musiikin nuoria suurlupauksia hänkin. Siscon esitys yllätti minut, koska soul on kaukana oman musiikkiharrastukseni ytimestä ja kuuntelen sitä tosi harvoin, mutta nyt Siscon esitys ns. kolahti. Ilahduttavaa Siscon ja taitavan trion (+kahden taustalaulajan) musiikki oli erityisesti pelkistetyn yksinkertaisuutensa vuoksi. Trio svengasi hienovaraisesti ja rakensi draaman kaaria ilman turhia eleitä.

Viime vuosina festivaali on päättynyt Haaparannan valoissa kirkossa, jossa tänä vuonna esiintyi näyttelijä ja laulaja Maria Ylipää. Häntä säesti mielenkiintoinen trio, johon kuuluivat kitaristi Marzi Nyman, harmonikansoittaja Niko Kumpuvaara ja basisti Ville Herrala. Lähes loppuunmyydyn konsertin yleisö sai kuulla sekä suomalaisia lauluja säveltäjinä mm. Nyman ja Anna-Mari Kähärä että valikoiman musikaalisävelmiä. Konsertti oli hieno ja helposti kuunneltava, dramaattinenkin, vaikka jäinkin kaipaamaan Marzi Nymanilta oikein pitkää kitarasooloa.

Vuoden 2025 Kalottjazz & Blues Festival oli monipuolinen kokonaisuus. Moneen vuoteen kiinnostavin ohjelma palautti jo koetuksella olleen uskon festivaalin tulevaisuuteen.

Kuvagalleria