Mikko Pettinen Why Not: Two Suites For The Change (Eclipse Music, 2020)

Mikko Pettinen Why Not. Kuva: Mikko Pettisen Facebook-sivu

Yllätykset ovat mukavia, erityisesti toki positiiviset yllätykset. Trumpetisti Mikko Pettisen Why Not -kvartetti ja sen uusi albumi tarjoaa jazzvuoden alkuun nimenomaan miellyttävän yllätyksen. Pettisen johtaman MP4:n kaksi Texicalli-levyä 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä olivat hautautuneet levyhyllyn uumeniin ja tuoreemman Happy People -yhtyeen levy oli jäänyt minulta kokonaan väliin. Näin “Two Suites For The Change” tuli kuunteluun vailla ennakko-odotuksia.

Sekä vinyylinä että cd:nä tuplalevyn mittaisen albumin runsas soundimaailma kiinnittää ensimmäisenä huomiota. Kvartetin kaikki jäsenet soittavat myös jotain toista instrumenttia. Niinpä yhtye kuulostaa kokoaan suuremmalta, etenkin kun akustisten ja sähköisten soundien yhdistäminen onnistuu nyt poikkeuksellisen luontevasti. Lisäksi Pettisen lauluosuudet ja Markus Bäckmanin lausuma (vai puhuma?) teksti kappaleella “AGED” tuovat kokonaisuuteen uusia kerroksia.

Levyn avausraita “Last Changes” tarjoaa oivallisen esimerkin akustisten ja sähköisten soittimien yhteispelistä. Siinä sähköiset rahinat, pulputukset ja muut efektit kasvattavat yli yksitoista minuuttia kestävän hiipivän grooven ympärille monisäikeisen rihmaston. Voi kenties ajatella, että tämä orgaaninen äänikasvusto liittyy Pettisen ajatuksiin musiikkinsa sanomasta. Hän nimittäin kertoo saaneensa inspiraatiota luonnosta ja ilmastonmuutoksen kourissa painiskelevan maailman nykytilanteesta. Instrumentaalimusiikin lopulliset merkitykset jäävät toki lopulta kuulijan omalle vastuulle, eikä säveltäjällä ole mahdollisuuksia niitä hallita.

Levyllä on kymmenen kappaletta, joista useimmat ovat kestoltaan suhteellisen pitkiä. Levystä välittyy kiireetön ja kenties aiheen vakavuudesta johtuen melankolinen, maailmaa tarkkaileva, tunnelma. Suorasanaisimmin levyn teemaan tarttuu “Kolaajat (Saving The Species)”, jolla on lainauksia Junnu Vainion klassikosta “Vanhoja poikia viiksekkäitä”. Se viittaa vapaaehtoisiin arjen sankareihin, jotka Saimaan rannoilla kolaavat lunta norppien pesäpaikkojen suojaksi. Tässä, kuten muuallakin levyllä, Pettinen ja saksofonisti Joakim Berghäll vastaavat ajatelluista sooloista ja komppipari Vesa Ojaniemi/Tuomas Timonen pitää musiikin jäntevästi raiteillaan.

Kun hyvin toimiva jazzyhtye esittää näin mielenkiintoista musiikkia, levy päätyy tietenkin blogin kuuntelusuositusten listalle: Valon kuvia -blogi suosittelee 2020.

Mikko Pettinen Why Not: Two Suites For The Change (Eclipse Music, 2020)
Mikko Pettinen, trumpetti, koskettimet, laulu, Joakim Berghäll – saksofonit, bassoklarinetti, sello, Vesa Ojaniemi, basso, live-elektroniikka, Tuomas Timonen, rummut, sensory percussion

Jälkikirjoitus: Hieno uutuus kannusti kaivamaan kuunteluun Mikko Pettisen MP4-yhtyeen levyt “Central Playa” (2004) ja “Follower” (2007). Niiden levytysten valossa uutuus ei enää olekaan niin suuri yllätys. Yli kymmenen vuoden takaisia oivallisia levyjä kannattaa edelleen kuunnella ja molemmat löytyvät Spotifysta.

Mikko Pettinen Why Not: The Last Changes (livedemo)
Vuonna 2018 harjoituksissa tallennettu versio albumin avauskappaleesta

Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.