Tämän kesän Rantajatsit-festivaali järjestettiin viime vuosilta tutuksi tulleeseen tapaan, tapahtumapaikkoina meren ranta Ruiskuhuoneen vierellä, vanhojen puutalojen sisäpihoja ja Raahen teatterin toimiva ulkolava. Myös ohjelman suunnittelussa oli käytetty hyväksi havaittuja rakennuspalikoita. Suurin osa ohjelmasta oli siis kotimaista nykyjazzia, lisänä älyllisesti suuntautunut ranskalaisvieras sekä esiintyjiä jazzin rajojilta ja niiden ulkopuoleltakin. 

Olen aina pitänyt jazzfestivaalien oheisohjelmista, siis artistitapaamisista, keskustelutilaisuuksista (We Jazz -festivaali harrastaa näitä), näyttelyistä tai elokuvaesityksistä. Ne laajentavat ja syventävät musiikin kokemista. Tänä vuonna Rantajatsien artistitapaamisessa perjantai-iltapäivän aluksi musiikkiaan esitteli Suzanne-trio, jonka festivaalijohtaja Charles Gil oli löytänyt kotimaastaan Ranskasta.

Alttoviulusta, akustisesta kitarasta ja bassoklarinetista koostuvan trion jäsenet kertoivat  Raahen kirjastossa musiikkinsa lähtökohdista ja soittivat näytteeksi yhden kappaleen. Osoittautui, että Suzanne  ei ole jazzyhtye ollenkaan, vaan amerikkalaisen folkin, 1900-luvun klassisen musiikin, improvisaation ja laulun aineksia yhteensulauttava kamariyhtye. 

Orasmaa & Lötjönen Duo Kauppahuone Langilla

Laulaja Sanni Orasmaan ja basisti Antti Lötjösen piti alunperin esiintyä Langin kauppahuoneen pihamaalla, mutta taivaalle nousseet uhkaavat ukkospilvet pakottivat siirtämään konsertin sisätiloihin. Syntyi kahdella tapaa lämminhenkinen tilaisuus, jossa pienehkön huoneen hikinen kuumuus ja musiikin intiimi lämpö kohtasivat ja koskettivat. Duo esitti 1900-luvun alun suomalaisten runoilijoiden, kuten Eino Leinon, runoihin sävellettyä musiikkia. 

Orasmaa on varmasti Suomen omaperäisimpiä äänenkäyttäjiä, joka tummasävyinen kansanlaulumainen laulu siirtyy välillä aivan arvaamattomiin soundeihin. Itse sain seurata duon musiikkia aivan lähietäisyydeltä ja Lötjösen jousi liikkui vain parinkymmenen sentin päässä polvistani. Ajattelin, että mieluummin istun tässä kosketusetäisyydellä musiikista kuin loppuunmyydyn stadionkonsertin katsomossa.

Perjantai-ilta Raahen teatterilla

Perjantain iltakonsertti Raahen teatterin ulkolavalla alkoi Kari Ikosen Wishamalii-yhtyeen musiikilla. Ikosen maqiano-laitteella preparoidun pianon ja moogin lisäksi yhtyeessä kuultiin Nemat Battahin laulua ja oud-luuttua sekä Abdissa Assefan lyömäsoittimia. Maqianon avulla on mahdollista soittaa pianolla arabialaiseen musiikkiin olennaisesti kuuluvia mikrointervalleja.

Oma korvani on aika kouliintumaton andalusialaisen ja arabialaisen musiikin kuunteluun ja aluksi trion taitava groove tuntui jatkuvan kappaleesta toiseen liian samanlaisena. Onneksi kuitenkin tavoitin kuuntelua avustavia kiinnekohtia, kuten ne hetket, jolloin Ikonen astui esille improvisoivana jazzpianistina tai omintakeisia soundeja loihtivana moogistina. 

Konsertin toisena yhtyeenä esiintyi Mikko Innasen, Ville Herralan & Joonas Riipan Plop-trio yhdessä suomalaisen jazzin legendan Juhani Aaltosen kanssa. Heitä esitellessään Charles Gil kuulutti, että jokaisen jazzfestivaalin ohjelmassa täytyy olla ainakin yksi kunnon jazzyhtye. Kunnon jazzia Aaltonen ja Plop totisesti tarjosivatkin, kun soittivat Ornette Colemanin, Charles Minguksen ja eurooppalaisen avantgarden perinteistä nousevaa väkevää jazzia, jossa oli tilaa myös huumorille. Ja ikinuoren Junnun huilu liiteli kirkkaana kaiken yllä. 

Ruiskuhuoneen perjantai

Festivaali oli rohkeasti sijoittanut kamariyhtye Suzannen Ruiskuhuoneen ulkolavalle perjantain myöhäisillan konsertin avaajaksi, mikä oli haastava paikka Suzanne paikoin tiheälle ja pienten eleiden musiikille. Mutta jazzfestivaali on taideinstituutio, eivätkä sellaiset saa aliarvioida yleisöään, vaan yleisöä täytyy välillä myös haastaa. Trion akustinen kamarimusiikki toimi äänentoiston puolesta hienosti (äänentoisto toimi toki muutenkin koko festivaalin ajan) ja yleisö jaksoi kuunnella keskittyneesti varsinkin eturivissä. Itse uskon, että olisin saanut yhtyeen musiikista enemmän irti jossain sisätilassa. Palaan vielä blogissa trion viime vuonna ilmestyneeseen albumiin.

Illan toisena yhtyeenä Ruiskuhuoneen lavalle nousi Rantajatseilla aiemminkin esiintynyt Virta. Trion sähköinen virtaus on komeaa katseltavaa, sillä yhtye todella panostaa esitystensä valosuunnitteluun, jota yhtyeen oma valoteknikko on mukana toteuttamassa. Visuaalisesta näyttävyydestään huolimatta Virran äänimaisemat jäivät minulle tälläkin kertaa etäiseksi elämykseksi, vaikka toki Antti Hevosmaan surumielinen trumpettisoundi viehättääkin.

Lauantai Raahen teatterin ulkolavalla

Rantajatsien lauantain ilmaiskonsertti oli paikallinen kulttuuriteko, kun veti teatterin katsomon täyteen kaupunkilaisia kuuntelemaan oman kylän joukkuetta eli perinteikästä Raahen puhallinorkesteria. Konsertin aluksi esitettiin festivaalin tilausteos eli raahelaislähtöisen trumpetistin ja säveltäjän Gabriel Korhosen neliosainen “Harpunsoittajan balladi”, jonka tausta-ajatuksena on muinaisegyptiläinen elämän rajallisuutta ajattomasti pohdiskeleva runo.

Toisena teoksena kuultiin Kari Ikosen tarmokas marssimuunnelma “Lattuna”, jossa säveltäjän villi moog ja puhallinorkesteri sekoittuivat jännittävästi. Rantajatsit jatkoi konsertilla yhteistyötään paikallisten kulttuuritoimijoiden kanssa. Aikaisempina vuosina kumppanina on ollut ainakin Raahen laulu -sekakuoro.

Lauantai-ilta Raahen teatterilla

Lauantai-illan konsertissa teatterin lavalla esiintyi kaksi yhtyettä, laulaja Josefiina Vannesluoman Mortal Lease ja trumpetisti Verneri Pohjolan uusi Exotic Matter. Mortal Lease esitti Vannesluoman debyyttialbumin musiikkia, jossa amerikkalaisen kirjailijan Edith Whartonin sonetit ja Vannesluoman säveltämä moderni jazz kohtaavat. (Lue levystä ja soneteistakin: Josefiina Vannesluoma & Mortal Lease: Mortal Lease.) Runojen ja jazzin kohtaaminen toimi sujuvasti myös konsertissa; svengaava kvartetti, Vannesluoman taitava improvisointi ja pianisti Mikael Myrskogin soolot jäivät mieleen.

Verneri Pohjola on päässyt urallaan niin pitkälle, että kaikki hänen projektinsa ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Toisella keikallaan Raahessa soittanut Exotic Matter on Pohjolan ja lyömäsoittaja Mika Kallion pitkään jatkuneen yhteistyön laajennus, kun virolainen pianisti Kirke Karja on kutsuttu mukaan kolmanneksi muusikoksi. Trion keskittynyt ja koskettavan kaunis konsertti kuului festivaalin parhaimpien esitysten joukkoon.

Ruiskuhuoneen lauantai

Kitaristi Valtteri Laurell Pöyhösen ja rumpali Eeti Niemisen Sun Dogs -yhtye syntyi ankeina koronavuosina, kun keikkoja ei ollut, mutta soittaa kuitenkin täytyi. Pöyhönen js Nieminen jammailivat kahdestaan omaksi ilokseen ja huomasivat pian, että heillä on käsissään uusia kappaleita ja uusi yhtye. Ruiskuhuoneen lavalla mukana olivat myös Mikko Innanen ja basisti Eero Tikkanen. Sun Dogs oli ilahduttava tuttavuus, jonka kappaleiden alun usein leppoisa poljento tuntui kuin lisäävän painoaan ja terävöityvän lopulta vahvaksi draamaksi. huipennuksessa Innasella oli saksofoneineen olennainen rooli.

Festivaalin viimeisenä yhtyeenä lavalle nousi laulaja Joose Keskitalon Inariveljet-yhtye, jonka musiikissa oli erilaisia kansanmusiikin elementtejä kuin pyrkimyksenä johonkin muinaisuuteen. Kappaleille oli tyypillistä itsepintaisesti hypnoottisena jatkuva komppi, jonka kuulija voi kokea joko vangitsevana tai  puuduttavana. Oma elämykseni kallistui jälkimmäisen vaihtoehdon puoleen.

Keskiyön lähestyessä aloitettiin Rantajatsien hyvien perinteiden mukaisesti jamit. Seurasin Kari Ikosen vetämiä jameja puolisen tuntia, Josefiina Vannesluoman scat-laulu pimenevän illan valopilkkuna. Kun taivaalle nousi tummia ja uhkaavia sadepilviä, päätin jättää jamit kesken ja siirtyä majapaikkaan. 

TOP 3

Valitsin Rantajatsien perjantain ja lauantain ohjelmasta kolme omaa suosikkiani eli anna täysin subjektiivinen kolmen kärki.

1. Plop & Junnu – Junnu & pojat tarjosivat poikkeuksellisen kunnollista jazzia
2. Verneri Pohjola Exotic Matter – kirkasta, keskittynyttä & kaunista
3. Wishamalii – jazzin ja arabialaisen musiikin jännittävä fuusio, johon palaan vielä yhtyeen myöhemmin syksyllä ilmestyvän debyyttilevyn myötä

Dj Bunuel

Dj Bunuel soitti jazzia levyiltä Ruiskuhuoneen konserttien alussa ja yhtyeiden vaihtojen aikana.