Sointi Jazz Orchestran kuudes albumi “Jäähyväiset” koostuu kahdeksasta yhtyeen perustajan ja kapellimestarin Rasmus Soinin sävellyksestä, kuudesta laajasta teoksesta ja kahdesta lyhyehköstä välisoitosta. Albumi poikkeaa ainakin tuotannollisessa mielessä tavanomaisista big band -levytyksistä, sillä sen musiikki on äänitetty sektio kerrallaan, jokainen muusikko omassa huoneessaan. Orkesteri ei siis pyri toistamaan konserttitilanteen soundia, vaan hakee entistä parempia mahdollisuuksia hienosäätää levytettyä sointikuvaa.
Albumin soundi kuulostaakin hyvältä (kannattaa kokeilla kuulokkeilla!) jo heti avausraidasta “Siemen” lähtien. Siinä orkesteri synnyttää vahvan kasvun vaikutelman ja luo Pekka Seppäsen sopraanosaksofonilla soittaman soolon taustalle rehevän ja värikylläisen maailman. “Siemenen” suorastaan kihisevä tunnelma liittyy tietenkin Rasmus Soinin luonnon moninaisuutta ja ihmisen luontosuhteen kipeitä hankauskohtia pohdiskeleviin sävellyksiin.
Albumin toinen raita “Fastholma” kaartuu alun levottomasta energiasta Petteri Hietamäen pitkän alttosoolon johdattamana vähitellen rauhoittuvaan päätökseensä, johon Aili Ikosen sanaton laulu maalaa vielä uuden läpikuultavan kerroksensa. Levyn dramaattisin kappale, monivaiheinen “Paalutus” pitää sisällään niin sähköisiä tehokeinoja kuin jykevästi hakkaavia rytmejä, joiden keskelle Aleksis Liukko soittaa mielenkiintoisen soolon hienovaraisen preparoidulta kuulostavalla pianolla .
Lopussa “Jäähyväiset” hiljentyy kahden kappaleen vaikuttavaan kokonaisuuteen. Ensin lavarunoilija Nihkee esittää albumin ympäristöteemoihin kiinteästi kietoutuvan runon ja musiikin yhdistelmän “Voidaan puhua vesistä”, jonka tarkka katse havaitsee veden moninaisuuden läheisen kotoisasta mökkirannasta Intian tulviviin monsuunisateisiin. Albumin viimeiseksi säästetty mietteliäs nimikappale kysyy alaotsikossaan: “Minne ajatukset menevät, kun meitä ei enää ole?”. Vastaus jää ehkä tässä saamatta, mutta Janne Saarisen kaunis englannintorvisoolo yhdessä Lauri Wuolion cupolan (handpan -rumpu) etnovivahteiden kanssa jättää kuulijalle kuitenkin toiveikkaan mielen.
“Jäähyväiset” on vaikuttava albumi, joka tuo uusia näkökulmia jo ennestään moni-ilmeisen Sointi Jazz Orchestran diskografiaan. Levyn paikka on tietenkin Valon kuvia -blogin kuuntelusuositusten listalla: “Vuoden valinnat 2024”. Klikkaa linkkiä katso, mitä muita levyjä olen listalle tänä vuonna valinnut.
Sointi Jazz Orchestra: Jäähyväiset (Flame Jazz Records, 2024)
Petteri Hietamäki, saksofonit, huilut, Sami Leponiemi, alttosaksofoni, klarinetti, huilu, Frans Thomsson, saksofonit, klarinetti, huilu Janne Saarinen, tenorisaksofoni, englannintorvi, oboe, Pekka Seppänen, baritonisaksofoni, bassoklarinetti, klarinetti, huilu ,Teemu Mattsson, Mikko Pettinen, Joona Kilponen, Jasmin Afaneh, trumpetti, flyygelitorvi, Hannes Kaukoranta, käyrätorvi, Mikko Haanpää, Hooper Santos, Panu Luukkonen, pasuunat, Kenneth Ojutkangas, tuuba Aleksis Liukko, piano Oskari Siirtol, basso Arttu Huopainen, rummut + vieraina Aili Ikonen, laulu Nihkee, spoken word, Lauri Wuolio, cupola, Rasmus Soini, musiikinjohto ja sävellykset
Sointi Jazz Orchestra – Fastholma
Videon on ohjannut Joona Ikonen ja sillä tanssivat Nina Lehtonen ja Kaisla Koski. Videon musiikkina kuullaan “Jäähyväiset“-levyn kappale “Fastholma“.
Vastaa