Vinyylin viehätys – Thelonious Monk: Brilliance

Monk: BrillianceKun aloittelin jazzin kuuntelua 1970-luvun lopulla, käynnissä oli eräs monista jazzklassikoiden julkaisuohjelmista. Milestone Records julkaisi silloin uudelleen eräitä jazzin keskeisiä levytyksiä. Julkaisusarjan avautuvalla kannella varustetut tupla-LP:t olivat houkuttelevia niin sisältönsä kuin ulkoasunsakin puolesta. Opiskelijan kukkarolle levyt olivat kuitenkin aika kalliita ja niinpä sain hankittua niitä levyhyllyyni aivan liian vähän! Myöhemmin tätä samaa musiikkia on julkaistu moneen kertaan; erilaisina cd-laitoksina ja lopulta tiedostoinakin. Nämä LP-versiot ovat kuitenkin säilyttäneet viehätysvoimansa.

Eräs aikoinaan hankkimistani Milestonen tuplista oli Thelonious MonkinBrilliance“, joka pitää sisällään kaksi Monkin 1950-luvun jälkipuoliskon Riverside-levystä; “Brilliant Corners” vuodelta 1956 ja “5 by Monk by 5” (1959).

Näistä varsinkin “Brilliant Corners” on Monkin tuotannon huippua. Monk oli allekirjoittanut levytyssopimuksen Riverside Recordsin kanssa vuonna 1955. Monkin vaikeaa mainetta peläten Riverside julkaisi aluksi kaksi Monk-levyä ilman yhtään Monkin sävellystä. Ensin julkaistiin “Monk Plays Duke Ellington” ja sitten levyllinen standardeja nimellä “The Unique Thelonious” ja vasta kolmantena ilmestynyt “Brilliant Corners” esitteli uutta Monk-tuotantoa.

Uudet sävellykset olivat kaikki todella upeita esityksiä. Ensimmäisessä levytyssessiossa (9.10.1956) purkitettiin kaksi kunnianosoitusta jazzmesenaatti paronitar Pannonica “Nica” de Koenigswarterille, joka tuki erityisen paljon juuri Monkia. Ensin levytettiin kaunis balladi “Pannonica“, johon Monk luo omaperäisen soundin soittamalla sekä pianoa että celestaa. Toinen kappale, mehevästi maanläheinen “Ba-lue Bolivar Ba-lues-are”, sai omintakeisen nimensä Nican tuolloisen asuinpaikan Bolivar Hotelin mukaan.

Toinen sessio (15.10.1956) kului sitten levyn hankalan nimikappaleen parissa. Tempovaihdoksilla leikittelevä “Brilliant Corners” osoittautui nimittäin hyvin vaikeaksi varsinkin basisti Oscar Pettifordille ja rumpali Max Roachille, eikä Monk halunnut muusikkojen soittavan sävellystään nuoteista. Varsinkin Pettiford turhautui niin kovasti, että joutui melkein tappeluun Monkin kanssa. Lopulta edes 25 oton jälkeen purkissa ei ollut yhtään täysin onnistunutta versiota, joten tuottaja Orrin Keepnewsin täytyi rakentaa lopullinen versio leikkaamalla ja liimaamalla. Näillä kolmella kappaleella mukana olivat lisäksi saksofonistit Ernie Henry ja Sonny Rollins.

Täyttä LP:tä varten tarvittiin vielä kolmas sessio (7.12.1956), jossa Ernie Henryn sijasta soitti trumpetisti Clark Terry ja potkut saaneen Pettifordin korvasi Paul Chambers. Silloin levytettiin vielä “Bemsha Swing“, jonka eksoottiselta kuulostava nimi viittaa Barbadokselle. “Bemsha Swing” on Monkin vanha sävellys, jonka hän omisti Barbadokselta kotoisin olleelle rumpali Denzil Bestille ja Bemsha tai Bimsha tarkoitti puhekielessä nimenomaan Barbadosta.

Brilliance“-tuplan toinen osa “5 by Monk by 5” ei yllä aivan yhtä korkealle tasolle kuin “Brilliant Corners“, mutta erityisesti tumpetisti Thad Jones saa loistaa. Innostuin Robin D.G. Kelleyn hienon Monk-elämänkerran innoittamana kuuntelemaan jälleen kerran Monkin musiikkia ja tämä mainio tupla-LP tekee edelleen vaikutuksen. Se on vieläkin hyvän näköinen kansio, vaikka kannet ovat jo kuluneet, kuten oheisesta kuvasta näkyy.

Lähde: Robin D.G. Kelley: Thelonious Monk: The Life and Times of an American Original
Levyn tarkemmat tiedot Discogs.com-sivustolla: Thelonious Monk: Brilliance

Share
Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.