Vinyylin viehätys – Paul Motian Trio: Dance

Paul Motian Trio: Dance (ECM, 1978

Paul Motian Trio: Dance (ECM, 1978). Paul Motian, rummut, lyömäsoittimet, David Izenzon, basso, Charles Brackeen, sopraano- ja tenorisaksofoni

Rumpali Paul Motian (1930 – 2011) levytti kolmannen ECM-levynsä syyskuussa 1977. Motian soittaa levyllä yhdessä saksofonisti Charles Brackeenin ja basisti David Izenzonin kanssa. Levyllä on kuusi Motianin sävellystä.

Saksofonisti Charles Brackeen on levyttänyt aika niukasti, viimeisimmät levyt ovat peräisin 1980-luvun lopulta. Netistä löytyi hieman epävarmaa tietoa Brackeenin vaiheista. Näyttää kuitenkin siltä, että vuonna 1940 syntynyt Brackeen eläisi Los Angelesissa, mutta olisi jättänyt julkisen soittamisen kokonaan.

Yleensä tenoria soittava Brackeen esiintyy Dance-levyllä lähinnä sopraanosaksofonistina, vain yhdellä levyn kuudesta raidasta soi tenorisaksofoni. En ole kuullut Brackeenin soittoa muualla kuin nyt esillä olevalla Motian-levyllä, mutta levyn perusteellä hän on mielenkiintoinen ja taitava muusikko.

Basisti David Izenzon (1932 – 1979) on tunnetuin työstään Ornette Colemanin kanssa 1960-luvulla. Izenzonin yhteistyökumppaneihin kuuluvat vielä esimerkiksi Sonny Rollins, Archie Shepp ja Yoko Ono. Izenzon työskenteli välillä tieteen maailmassa ja väitteli tohtoriksi psykoterapian alalla. Hän aloitti muusikonuran uudelleen juuri tämän levyn äänittämisen tienoilla, mutta kuoli sydänkohtaukseen kesken kaiken jo vuonna 1979. Dance-levy tarjoaa hienon mahdollisuuden tutustua Izenzonin soittoon sekä komppimuusikkona että solistina, joka mielellään käytti jousta sooloissaan.

Levyn avaa “Waltz Song”, jolla on varsin vähän tekemistä valssin kanssa. Brackeen soittaa heti alkuun soolon, josta kasvaa eräs koko levyn kohokohdista; sävellyksen teemasta luontevasti esiin nouseva vivahteikas puheenvuoro. Izenzonin arco-soolo on sekin vahvaa työtä.

Levyn nimikappele kuullaan A-puolen toisena raitana. Sen vapaa rytmi ilmentää pikemminkin nykytanssin vapaata liikettä kuin seuratanssien kaavoihin sidottua ennustettavuutta. Brackeenin soolon aikana intensiiviseksi kasvava free jazz poikkeaa muuten lyyrisestä levykokonaisuudesta. Myös Motianin musikaalinen rumpusoolo rakentaa vähitellen voimaansa kasvattavan kaaren.

A-puolen kolmas raita “Kalypso” on nimestään huolimatta pikemminkin kepeä, kansanlaulunomainen marssi; lähes koko kestoltaan Brackeenin ja Motianin duetto. Izenzon lisää kappaleen teemaan sävyjä herkän sellomaisilla jousen vedoilla.

B-puolen avaus “Asia” nostaa pääosaan Brackeenin sopraanon ja Izenzonin basson, kun yhtyeenjohtaja itse tyytyy värittämään taustoja erilaisilla lyömäsoittimilla. Brackeen soittaa siis tenorisaksofonia B-puolen toisella raidalla “Prelude”. Soittimenvaihdos tuo kokonaisuuteen uuden tumman ja rotevan lisämausteen. “Prelude” on vahva free jazz-balladi, joka lopulta hiipuu kuiskauksiksi. Levyn päättää kaunis “Lullaby”, Brackeenin melodiankäsittelyn ja heleän sopraanosoundin varaan rakentuva tunnelmapala.

Akustisen trion musiikki on tallennettu Dance-levylle ilmavasti, kaikki kolme soitinta erottuvat kauniisti. Varsinkin Brackeen soittaa koko levyllä niin loisteliaasti, että hänen musiikillista hiljaisuuttaan ihmettelee pakostakin. Yhtyeenjohtaja Paul Motian jättäytyy yllättävän taka-alalle, vaikka hänen tiloja rakentava, hapuilevan kuuloinen soittonsa saa toki omat hetkensä.

Levyhyllyni versio on vuonna 1980 ilmestynyt espanjalainen painos, jonka lienen löytänyt jostain alennuslaarista.

Paul Motian Trio: Dance (ECM Records, 1978)

Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.