5 x Clean Feed Records, osa 1

Vuonna 2001 perustettu portugalilainen levymerkki Clean Feed Records on kymmenessä vuodessa noussut merkittävimpien nykyjazzia (tässä tapauksessa nykyjazzilla tarkoitetaan valtavirran sivujuoksuille suuntautuvaa ilmaisua) julkaisevien levy-yhtiöiden joukkoon.

Clean Feed näyttää vielä vahvasti uskovan levyjen mahdollisuuksiin, sillä viime vuosina yhtiö on vuosittain julkaissut parikymmentä levyä. Levyt ovat saatavilla tyylikkäissä pahvikoteloissa fyysisinä levyinä sekä luonnollisesti myös ladattavina tiedostoina. Portugalilaisten muusikoiden lisäksi yhtiö on julkaissut paljon myös kansainvälistä jazzia muualta Euroopasta ja Yhdysvalloista.

Seuraavassa esittelen lyhyesti viisi satunnaisesti levyhyllystä valikoitunutta Clean Feed-levyä. Ja kuten otsikosta voi päätellä, tulossa saattaa olla myös lisää Clean Feed-esittelyjä.

1. Bernardo Sassetti Trio: Motion (Clean Feed 2010)

Portugalilaisen pianistin Bernardo Sassettin triolevy on vähäeleistä ja useimmiten mietiskelevän hiljaista musiikkia. Sävellykset ovat yhtä Federico Mompoun sävellystä lukuunottamatta Sassettin käsialaa. Triossa soittavat pianistin lisäksi basisti Carlos Barretto ja rumpali Alexandre Frazão. Trio soittaa hyvin hienovaraisesti ja toisiaan tarkasti kuunnellen. Bernardo Sassetti Trion ”Motion” on kaunis levy.

2. Peter Evans Quartet: Live in Lisbon (Clean Feed 2010)

Amerikkalainen trumpetisti Peter Evans on soittimensa mielenkiintoisia uusia nimiä. Evansa on yhtälailla kotonaan aivan vapaan improvisaation kuin enemmän sävellysten perustalle tehdyn musiikin parissa. Evansin konserttiäänite “Jazz em Agosto”-festivaalilta kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Evansin kvartetissa soittavat myös pianisti Ricardo Gallo, basisti Tom Blancarte ja rumpali Kevin Shea. “Live in Lisbon” on vahvaa tekoa ja kvartetti soittaa hyvin intensiivistä tehojazzia. Evans on räiskyvän värikäs, soittimensa mahdollisuuksia laajasti hyväksi käyttävä trumpetisti. Pianisti Gallo onnistuu yhdistämään svengin ja paikoin suorastaan ceciltaylormaisen energian.

3. Nate Wooley Quintet: (Put Your) Hands Together (Clean Feed 2011)

Oregonin maaseudulta kotoisin oleva Nate Wooley kuuluu hänkin uusien kiinnostavien trumpetistien joukkoon. Levyllä soittavat myös Josh Sinton (bassoklarinetti), Matt Moran (vibrafoni), Eivind Opsvik (basso) ja Harris Eisenstadt (rummut). Bassoklarinetti ja vibrafoni leimaavat koko yhtyeen sointia ja kun yhtyeenjohtaja soittaa itsekin värikkäästi, osittain epäsovinnaisella soundilla, yhtyeelle syntyy lämmin akustinen soundi. ”(Put Your) Hands Together” on yhdistelmä svengaavaa kamarijazzia, vahvoja melodioita ja improvisaatiota. Myös rumpali Harris Eisenstadtin nimi kannattaa painaa mieleen.

4. Chris Lightcap’s Bigmouth: Deluxe (Clean Feed 2010)

Amerikkalaisen basistin Chris Lightcapin levyllä sähköpianon sävyttämä menevä groove yhdistyy surumielisyyteen, vaikka yleensä kai rytmimusiikin svengi tuntuu ilmaisevan iloa ja elämän voimaa. Ehkä tämä ristiriita selittää ”Deluxe”-levn viehätystä; asiat eivät ole niin kuin ne ensisilmäyksellä näyttävät olevan. Hienossa yhtyeessä soittavat Chris Cheek, Tony Malaby ja Andrew D’Angelo saksofoneja, Craig Taborn Wurlitzer-pianoa ja Gerald Cleaver rumpuja. Tämän levyn pariin tekee mieli palata aina uudelleen.

5. Joélle Léandre – Pascal Contet: Freeway (Clean Feed 2007)

Ranskalainen basisti Joélle Léandre vieraili Kalottjazz & Blues-festivaaleilla vuosia sitten (siis siihen aikaan, kun tapahtumalla oli vielä jäljellä taiteellista kunnianhimoa). Aineen taidemuseon soolokonsertista jäi mieleen ainakin Léandren tinkimätön asenne esiintymiseen ja musiikkiin. Hän soitti hienon ja pysäyttävän konsertin, jossa hän ei tippaakaan mielistellyt yleisöään helpoilla ratkaisuilla.

Sama tinkimättömyys leimaa Léandren ja hanuristi Pascal Contetin duolevyä ”Freeway”, joka koostuu kolmestatoista ilmeisen improvisoiduista raidasta, jotka kestävät vajaasta kolmesta minuutista noin kuuteen minuuttiin. Keskittynyttä kuuntelua vaativan levyn jokaisella esityksellä on jokaisella oma ilmeensä. Ne ovat kahden instrumentin hienovaraisen vakavia ja älyllisesti haastavia keskusteluja. Pascal Contet saa instrumentistaan irti laajan soundien kirjon kuiskauksista orkestraalisiin tehoihin ja myös Léandren basson sointimaailma on rikas.

Share
Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.