Pianisti Aki Rissanen on ollut vahvasti esillä akustisen pianon taitajana erityisesti triolevyillään, joita Rissasen trio on julkaissut jo neljä brittiläisellä Edition Records -levymerkillä. Nyt Rissanen esittelee sähköisen trion, jossa soittavat trumpetisti Verneri Pohjola ja rumpali Robert Ikiz, vanhoja yhteistyökumppaneita molemmat. Uudessa yhtyeessä Rissanen käyttää pääasiassa kosketinsoittimia sekä tietokonetta ja pyrkii musiikillaan reagoimaan nykyaikaan, jota tekoäly vääjäämättä muovaa.
Rissanen ottaa siis “Hyperreal“-levyllä askelia uuteen suuntaan, mutta uusi syntyy entisen pohjalta, kuten taiteessa yleensä tapahtuu. Esimerkiksi uuden albumin kappale “Leisure” on peräisin jo vuodelta 2008 Reactor-5-yhtyeen albumilta, jota sähköiset soundit, surumielinen trumpetti ja hypnoottiset rytmit niin ikään leimasivat. Lisäksi Rissanen tulkits “Leisuren” pari vuotta sitten ilmestyneellä “Divided Horizon” levyllään.
Levyn avausraita “Love Song” on sekin varhaisempaa tuotantoa, sillä se on julkaistu aiemmin dramaattisena pianosoolona “Art In Motion“ -levyllä. Eikä bassoton triokaan ole tuntematon kokoonpano, sillä myös kaksi levyä julkaissut Aleatoric-trio on puhaltajan (saksofonistin), pianistin ja rumpalin muodostama yhtye. Tosin ei “Hyperreal” ei bassoa kaipaa, sillä basson rooli hoituu mainiosti kosketinsoittimien ja rumpujen yhteistyöllä. Vakuuttavia esimerkkejä tästä ovat edellä mainittu levyn napakasti liikkeelle potkaiseva”Love Song” ja funky “Breezy“.
Aki Rissanen on säveltänyt kaikki levyn kappaleet, jotka surumieliset melodiat kuulostavat kuin Verneri Pohjolan paljasta trumpettisoundia varten kirjoitetuilta. Levyn kansikuvaan liittyvä “Dead Flies” on eräänlainen albumin teemakappale, joka nostaa kärpäsen lyhyen elämän nopeasti ohikiitävän ajan symboliksi. Pariminuuttinen kappale on riipaiseva trumpettisoolo, josta saumatta siirrytään suoraan “Quantum Balladiin“. Yhdessä nämä kaksi kappaletta rakentavat vaikuttavan, vaivihkaa intensiteettiään kohti huipennusta kohottavan kaaren.
Pianotrioon verrattuna Rissasella on Hyperrealissa hieman erilainen rooli. Nyt hän vastaa enemmän tilavaikutelmien luomisesta, taustakankaiden maalaamisesta ja bassolinjoista kuin sooloista. Vaikka Rissanen toki sooloilee niin pianolla kuin koskettimilla, paikoin jopa yhtä aikaa, on Verneri Pohjola eniten äänessä solistina.
Rumpali Robert Ikiz on dynaaminen ja vaikuttavan monipuolinen rumpali. Erityisesti “Day After Yesterday” antaa Ikizille mahdollisuuden näyttää taitojaan sekä solistina ja kappaletta kiidättävän kärsimättömän rumpugrooven luojana. Heti perään kuultava, edellä jo mainittu “Leisure” näyttää rumpalin pienempiä eleitä taitavan puolen. (“Leisuren” videoversioon voi tutustua alempana.)
Vaikka tunnin mittaisen cd:n tiivistäminen vinyylilevyn kestoon olisi luultavasti kirkastanut viestiä, päätyy “Hyperreal” tietenkin Valon kuvia -blogin kuuntelusuositusten listalle: Vuoden valinnat 2023.
Tiivistyksenä vielä kolme pointtia levystä:
- trion kulkee hyvin ilman basistia
- Rissanen kauniit sävellykset
- Pohjolan trumpettisoundi koskettaa jälleen.
Aki Rissanen: Hyperreal (Edition Records, 2023)
Aki Rissanen, piano, kosketinsoittimet, Verneri Pohjola, trumpetti, Robert Ikiz, rummut
Vastaa