Charlie Parker: The Complete Masters 1941-1954

Charlie Parker: The Complete Masters 1941-1954
Saksan Amazon tarjosi äskettäin erittäin edulliseen vajaan 40 euron hintaan kolmentoista cd:n boxia ”Charlie Parker: The Complete Masters 1941-1954” (Emarcy Records). Mahtava paketti (tosin ulkonaisesti vaatimaton ja vähän tilaa vievä) sisältää kaikki Parkerin studiolevytysten julkaistaviksi hyväksytyt versiot (ns. master takes). Levyllä ei siis ole mukana vaihtoehtoisia ottoja (ns. alternative takes), joita niitäkin on joskus julkaistu eri versioiden erojen vertailusta kiinnostuneiden ihmeteltäväksi.

Levypaketin ensimmäinen levy alkaa Parkerin ensimmäisistä studioäänityksistä Jay McShannin orkesterin rivimiehenä 30.4.1940, jolloin Parker nousi esille luistavasti svengaavana alttosolistina. Boxin 11. levy päättyy Parkerin viimeiseen studiosessioon 10.12.1954, kun hän levytti kvartettinsa kanssa väsyneet versiot standardeista ”Love for Sale” ja ”I Love Paris”. Paketissa on vielä bonuksena kaksi levyllistä yksityisiä liveäänityksiä ja konserttitallenteita, jotka eivät siis oikeastaan ole mitään varsinaisia master-ottoja.

Boxin hankittuani palasin pitkästä aikaa kuuntelemaan tarkemmin Parkerin musiikkia. Olin aikoinaan 1980-luvun alussa hankkinut Parkerin Savoy- ja Dial-levytyksiä (1944-49) kahden tupla-LP:n verran. Kuuntelin varsinkin levyä ”Bird / The Savoy Recordings (Master Takes)” hyvin paljon. Mielestäni juuri alunperin Savoy-merkillä julkaistut äänitykset ovat Parkeria parhaimmillaan. Niistä voi vieläkin tavoittaa nuoruuden innon ja uuden keksimisen riemun.

Suomeksikin julkaistun Parker-elämänkerran kirjoittanut Ross Russell perusti vuonna 1946 Dial-levymerkin, joka levytti Parkerin musiikkia vuosina 1946- 47. Dial-äänityksissäkin on monta hienoa esitystä. Erityisen onnistunut oli Hollywoodissa 28.3.1946 äänitetty sessio, joka tuotti klassikot ”Moose the Mooche”, ”Yardbird Suite”, ”Ornithology” ja ”Night in Tunisia”.

Parkerin uran loppuvaiheen Verve-merkillä julkaistua musiikkia olen kuunnellut huomattavasti vähemmän, sillä levyhyllystä löytyi tätä ennen vain yksi kokoelma-cd. Nyt uusi paketti kokoaa yhteen myös tämän hieman sekalaisen ja tasoltaankin vaihtelevan materiaalin. Parkeria yritettiin kovasti brändätä suuren luokan viihdetaiteilijaksi ja hän soitti niin jousien, Machiton salsaorkesterin, erilaisten big bandin ja lauluyhtyeiden säestämänä. Näistäkin levytyksistä löytyy hetkensä, mutta parasta Parkeria myös Verve-merkillä ovat pelkistetyt kvintetti- ja kvartettilevytykset ilman mitään päälleliimattua teemakuorrutusta. Hyvä jazz kun näyttää syntyvän vain hyvää jazzia soittamalla.

Levyt 12 ja 13 sisältävät siis sekalaisen valikoiman liveäänityksiä, joista vanhimmat ovat Jay McShannin orkesterin radiolähetyksistä vuodelta 1940 ja viimeisimmät vuodelta 1953. Äänitysten taso vaihtelee tietenkin kovin kohinaisesta äänestä aivan kelvolliseen, mutta musiikki on kyllä kiinnostavaa. Kuuluisasta Toronton Massey Hall-konsertista (15.5.1953) boksissa on näytteeksi vain yksi raita ”Wee”, joten muuten kattavan kokoelman lisäksi kannattaa vielä harkita tämän ”Greatest Jazz Concert Ever”-materiaalin hankkimista kokonaan.

Levypaketti on siis ulkonaisesti varsin vaatimaton ja levyt on pakattu yksinkertaisiin pahvikoteloihin. Mukana on myös asiallinen kirjanen, johon sisältyy musiikkia esittelevä essee (englanniksi ja ranskaksi) sekä riittävän perusteelliset diskografiset tiedot.

Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.