Django – Vallaton virtuoosi

Noël Balen: Django. Vallaton virtuoosi (Aviador Kustannus, 2014)

Noël Balen: Django. Vallaton virtuoosi (Aviador Kustannus, 2014)

Marraskuun alussa vuonna 1928 kitaristi Django Reinhardt (1910 -1953) oli juuri mennyt naimisiin ja oli aloittamassa yhteistyötä brittiläisen orkesterinjohtajan Jack Hyltonin kanssa. Lupaavan nuoren kitaristin ura näytti katkeavan ennen kuin se pääsi kunnolla alkamaankaan, kun romanileirin vankkurissa asunut Reinhardt loukkaantui vakavasti yöllisessä tulipalossa ja hänen vasemman kätensä pikkusormi ja nimetön vammautuivat lopullisesti.

Nuorukainen ei kuitenkaan lamaantunut vammoihinsa, vaan harjoitteli hellittämättä ja kehitti itselleen uuden soittotavan, jonka avulla hän pystyi kompensoimaan soittokelvottomat sormet. Vakava onnettomuus kenties jopa auttoi Djangoa löytämään omaperäisen ja ennenkuulumattoman soundinsa. Reinhardtista kehittyi lopulta ensimmäinen eurooppalainen jazzmuusikko, joka kohosi virtuoosimaisena instrumentalistina ja tyylin luojana amerikkalaisten veroiseksi.

Nyt uusi Aviador Kustannus on julkaissut suomennoksen ranskalaisen Noël Balenin kirjoittamasta Django Reinhardt -elämänkerrasta. Jazzia käsitteleviä kirjoja ilmestyy Suomessa harvakseltaan ja useimmat niistä ovat olleet amerikkalaista alkuperää. Eurooppalaista jazzia esittelevä kirja on siis tervetullut uutuus.

Kirja on rakenteeltaan varsin perinteinen elämä ja teokset -periaatteella kerrottu kuvaus taiteilijan elämästä. Tarina alkaa kiertelevän perheorkesterin mukana vietetyistä varhaisvuosista ja siirtyy sormien vammautumisen kautta ensimmäisiin levytyksiin musettelaulajien säestäjänä. Matka jatkuu taiteellisesti merkittävään yhteistyöhön viulisti Stephane Grappellin kanssa. Kumppanuus tuotti 1930-luvun lopulla Quintette du Hot Club de France -yhtyeen klassiset levytykset.

Elämänkerran kiintoisin luku käsittelee sotavuosien Ranskaa, jossa jazz saattoi elää yllättävän vapaasti natsimiehityksestä huolimatta. Jazzin ystäväksi mainitun saksalaisen upseerin Dietrich Schulz-Höhnin toiminnasta Djangon ja muiden jazzmuusikoiden suojelijana olisi mieluusti lukenut enemmänkin.

Sodan jälkeen Djangon flirttaili jazzin uuden tyylin, bebopin, kanssa ja teki vaisuksi jääneen yrityksen valloittaa Amerikan jazzyleisöä. Viimeisinä vuosinaan Reinhardt vetäytyi pitkiksi ajoiksi maaseudulle kalastelemaan ja hänen kitaransa hiljeni vähitellen. Django Reinhardt kuoli 16.5.1953 vain 43-vuotiaana.

Balen kuvaa Django Reinhardtin uraa muusiikkona kirjassa lähinnä levyssessioiden kautta, mikä on ymmärrettävää, levytykset kun ovat vallattoman epäsovinnaisesti eläneen Reinhardtin elämän parhaiten dokumentoitu osa. Kirjailija käy levytyksiä läpi kronologisesti ja kärsivällisesti, mutta studioiden kautta tarkasteltuna kuva taiteilijan elämästä jää värikkäästä kielestä huolimatta hieman yksiväriseksi.

Julkaistu Pohjolan Sanomissa 30.9.2014.

2014_reinhardt

Share
Kategoria(t): Jazz, Kirjat Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.