Keith Jarrett – Charlie Haden: Last Dance (ECM Records, 2014)

2014_haden_jarrett

Amerikkalainen jazzbasisti Charlie Haden (1937-2014) aloitti uransa perheyhtyeessä, joka esiintyi USA:n Keskilännen radioasemilla ja esitti kantrimusiikkia. Haden lauloi radiolähetyksissä ensimmäisen kerran jo kaksivuotiaana pikkupoikana. Kun polio vaurioitti hänen äänihuuliaan, Haden siirtyi soittamaan bassoa. Vuonna 1951 Haden kuuli konsertissa saksofonisti Charlie Parkerin soittoa ja musiikkityyli vaihtui kantrista jazziksi.

Haden muutti 1950-luvun lopulla Los Angelesiin, missä hän aloitti yhteistyön saksofonisti Ornette Colemanin kanssa. Haden oli mukana Colemanin kvartetin klassisissa levytyksissä (1959-1961), jotka raivasivat rohkeasti tilaa free jazzille. Nämä levytykset kuulostavat yhä edelleen tuoreilta ja kuuluvat kaikkein hienoimpien jazzlevytysten joukkoon.

Myöhemmin Hadenin Liberation Music Orchestra yhdisti kansalaisaktivismia, maailman sorrettujen puolesta tunnettua myötätuntoa ja ison orkesterin jazzia. Vaikka jotkut Hadenin kannanotot (esim. kappaleet ”Song For Che” ja ”Chairman Mao”) tuntuvat jälkikäteen naivin romanttisilta, on hänen poliittisestikin latautunut musiikkinsa sydämellistä ja aina aidon kuuloista.

Hadenin ura hiipui hiljalleen viime vuosien aikana. Lapsena sairastetun polion jälkikomplikaatiot veivät vähitellen soittajan voimat ja Haden kuoli viime heinäkuussa 76-vuotiaana. Valitettavan osuvasti otsikoitu ”Last Dance” oli viimeinen Hadenin elinaikana julkaistu levytys. Vuonna 2007 yhdessä pianisti Keith Jarrettin kanssa äänitetyt duokappaleet ovat peräsin samasta levytyssessioista kuin jo aikaisemmin ilmestynyt ”Jasmine” (ECM, 2010).

Jarrett-Haden_Last_Dance

Pitkäaikaiset yhteistyökumppanit keskittyvät viimeisellä levyllään tulkitsemaan tuttuja standardikappaleita, amerikkalaisen musiikin aarteita, jotka jälleen kerran osoittautuvat päteviksi musiikillisen keskustelun lähtökohdiksi. Duon useimmat vuoropuhelut ovat kestoltaan kymmenen minuutin molemmin puolin, joten hienovaraisesti muotoilujen teemojen jälkeen molemmille jää hyvin tilaa improvisoinnille.

Kaksikon intiimit ja keskittyneet improvisaatiot liikkuvat verkkaisesti balladitunnelmissa, vain pianisti Bud Powellin ”Dance Of The Infidels” liikkuu hieman rivakammin svengaten. Musiikki on vähäeleistä, Keith Jarrettkin väläyttää virtuoosin taitojaan vain paikoitellen. Haden soittaa tyypilliseen tapaansa yksinkertaisen selkeästi ja hänen tunnistettava bassosoundinsa erottuu hiljaista lämpöä hehkuen duolevytyksen pelkistetystä äänikuvasta.

”Last Dance” on luonnollista musiikkia, jonka soittajien ei tarvitse enää esittää mitään. Musiikki virtaa levollisesti ja hiljenee kahden viimeisen raidan, Cole Porterin ”Every Time We Say Goodbye” ja Gordon Jenkinsin ”Goodbye”, surumielisiin jäähyväisiin.

Julkaistu Pohjolan Sanomissa 30.9.2014.


Posted

in

by

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.