Pianisti Tuomo Uusitalon uusin trioalbumi ja rumpali Roope Kantosen esikoislevyn sopivat hyvin samaan postaukseen, soittaahan molemmissa sama rytmiryhmä eli Roope Kantonen ja basisti Juuso Rinta.  Vaikka yhtyeet soittavat erilaista musiikkia, yhdistää niitä yhteisen muusikoiden lisäksi myös jazzin keinojen tuntemus ja tasa-arvoinen asennoituminen yhtyesoittoon ja sävellyksiin.

Tuomo Uusitalo Trion albumin nimi “Sörkka” viittaa ravintola Sörkan Ruusuun, jossa Uusitalon trio on jo muutaman vuoden ajan isännöinyt säännöllisiä jameja. Nimestään huolimatta “Sörkka” ei sisällä erityisen helsinkiläistä tai edes suomalaista musiikkia, vaan se edustaa hyvinkin kansainvälistä ja suorastaan klassista näkemystä pianotriojen jazzista. 

Hyvän esimerkin tarjoaa Roope Kantosen säveltämä avauskappale “Minor Blue”, joka lempeällä otteellaan näyttää suuntaa koko albumille. Samaa surumielisen melodian ja rauhallisen svengin yhdistelmään luottavat myös “Lights” (Rinta) ja “Ebbs and Flows” (Uusitalo), kun taas Rinnan kauniisti soivalle bassolle hyvin tilaa antava “August” (Uusitalo) vie ajatuksia pohjoismaisen jazzin syksyisiin maisemiin.

Sekä vikkelästi liikkuva “Avec” (Uusitalo) että kiperä bop-teema “Line for Lee” (Rinta) rikastavat albumin ilmettä svengillään. Yhtyeen jäsenten toimivien jazzsävellysten lisäksi joukkoon on poimittu vielä kaksi standardia 1940-luvulta. Duke Ellingtonin balladista “I Got It Bad” trio muotoilee kappaleen tulkintaperinteelle uskollisen version. Jerome Kernin elokuvasävelmä “Long ago and far away” on tallennettu Turun Logomon lavalta ja sen svengi muistuttaa trion kyvyistä yleisön edessä.

Hienostuneet melodiat, muusikoiden jäntevä yhteispeli sekä valloittavan sulava svengi yhdistävät albumin tiiviiksi ja vaivattomasti lähestyttäväksi kokonaisuudeksi. 

Tuomo Uusitalo Trio: Sörkka (All4Corners Productions, 2025)
Tuomo Uusitalo, piano, Juuso Rinta, basso, Roope Kantonen, rummut

Kaksi kolmasosaa Uusitalon triosta on mukana myös Roope Kantosen triossa, jossa trion kolmas instrumentti vaihtuu pianosta Suomessa suhteellisen harvoin kuultuun bassoklarinettiin. Tämä omintakeinen ja tummasointinen soitin nousi jazzsoittimien joukkoon 1960-luvun alussa erityisesti Eric Dolphyn ansiosta. Kantosen triossa bassoklarinettia soittaa Max Zenger, jonka puhaltimia on viimeisen kymmenen vuoden aikana saatu kuulla todella monissa erilaisissa yhteyksissä.

Vaikka Roope Kantonen on yhtyeen nimen perusteella trion johtaja, kuulostaa musiikki hyvin tasa-arvoiselta. Vähäeleisesti soittava Kantonen jää rumpuineen suosiolla ohjaamaan tapahtumien kulkua hieman taaempaa ja hyödyntää vivahteikkaasti rumpusetin tarjoamia sointimahdollisuuksia, kun Max Zengerin notkean ilmeikäs bassoklarinettia ja Juuso Rinnan lämmin kontrabasso vastaavat lähes kaikista albumin sooloista. Vastuu kappaleiden sävellyksistä jakautuu sekin trion kaikille jäsenille, kuten oli asian laita edellä Tuomo Uusitalon levyllä.

Puhaltajan, basistin ja rumpalin muodostama trio on ollut mielestäni aina mielenkiintoinen kokoonpano. Sellaiselta triolta on lupa odottaa vapaata ilmaisua ja muusikoiden intensiivistä vuoropuhelua ja nämä odotukset ”Introducing” kirkkaasti täyttää. Albumi on ehjä, 36 minuutin mittainen kokonaisuus, josta nimeltä mainituiksi esimerkeiksi nousevat moni-ilmeinen avausraita ”An Altered State of Mind” (Kantonen), mutkikkaat bebop-teemat ”OPLT” (Rinta) ja “Slick and Hideous” (Kantonen) sekä basson ja bassoklarinetin tummalla yhteissoinnilla liikkeelle hiipivä “Lurifax” (Zenger). Roope Kantonen 3 on mielenkiintoinen uusi yhtye, jonka maailmaan “Introducing” on mainio johdatus.

Roope Kantonen 3: Introducing (Flame Jazz Records, 2025)
Roope Kantonen, rummut, Max Zenger, bassoklarinetti, Juuso Rinta, basso

Lisäsin molemmat vuoden 2025 kuuntelusuositusten listalle. Klikkaa Vuoden valinnat 2025 ja katso mitä muita levyjä olen kuunnellut.