Haaparannalta Tornioon valtakunnan rajan yli kävelevät turvapaikanhakijat pakottavat kirkastamaan omia ajatuksia ilmiöstä. Tänään rajalla järjestettiin mielenosoitus, jonka iskulause kuului ”Rajat kiinni”. Pitkään Torniossa asuneena olen tottunut pitämään avointa rajaa suorastaan pyhänä arvona, joten rajan sulkemisen vaatimus hämmentää mieltä ja suututtaa.

Turvapaikanhakijoiden saapuminen Suomeen johtuu kansainvälisestä kriiseistä, monimutkaisesta tilanteestä Lähi-idässä ja Euroopassa. Kriisit täytyy ratkaista jollain tavalla. Myös turvapaikan hakijoiden määrän nopea lisääntyminen pienessä kaupungissa on kriisi, joka täytyy ratkaista. Kriisi ei mene ohi tosiasioita kieltämällä. Tässä tilanteessa itkupotkuraivarit eivät auta. Maailman todellisuus ei kiukuttelemalla miksikään muutu.

Turvapaikanhakijoita täytyy kohdella Suomen hyväksymien kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Heitä täytyy kohdella siis ihmisarvoisella tavalla ja ihmisoikeuksia kunnioittaen. Oikeus hakea turvapaikkaa on eräs ihmisoikeuksista.

Turvapaikkaan oikeutetuille myönnetään turvapaikka ja sen jälkeen aloitetaan asianmukainen kotoutus. Kielteisen päätöksen saaneet käännytetään ihmisarvoisella tavalla turvallisiin maihin. Ymmärrän kyllä, että periaatteen toteuttaminen ei ole käytännössä yksinkertaista. Muuta vaihtoehtoa demokraattisella sivistysvaltiolla ei kuitenkaan ole; kenenkään ihmisoikeuksia ei saa loukata.

Tämän päivän mielenosoittajien vaatimus rajan sulkemisesta on mieletön. Mielenosoittajien tarjoama lääke on niin myrkkyä, että se tappaisi kaiken vapauden, minkä Tornionlaakson kulttuuri on historian myötä synnyttänyt. Lisäksi vaatimus on epärealistinen, sillä koko pitkän rajan sulkeminen ei ole mahdollista. En halua tänne Unkarin ja Serbian välisen rajan piikkilanka-aitoja, vesitykkejä ja poliisivaltion valvontaa.

Lueskelin ”Rajat kiinni” -porukan Facebook-sivua ja sen kommentteja. Kommenttipalstan ja tämänpäiväisen mielenosoituksen kansallismielisyyden ja väärän tiedon sävyttämää hälyäkin täytyy kommentoida:

– Mistä saakka Suomen jääkiekkomaajoukkueen kannattamisesta on tullut isänmaallisuutta? Toivottavasti Suomen Jääkiekkoliitto jossain vaiheessa paheksuu leijonasymbolien käyttöä kansallismielisissä/rasistisissa yhteyksissä. (Olisi mukava tietää, jos näin on jo tapahtunut.)

– Kauhavan mallin mukaan Torniossa ollaan huolissaan raiskauksista ja sillä perusteella vastustetaan hätämajoituksen järjestämistä kaupungin keskustassa ja oppilaistosten lähellä. Jotkut haluavat lietsoa näin pelkoa. Tornion keskustan alueella toimivan peruskoulun opettajana vastustan kaikenlaista aikuisten ja lasten pelottelemista. Nyt on huolehdittava siitä, että oikeaa tietoa on saatavilla pelottelun vastapainoksi.

– Yleinen mielipide näyttää olevan, että nuoret miehet ja varakkaat eivät tarvitse suojelua. Kuitenkaan iän ja varallisuudenkaan perusteella ei ketään voi syrjiä. Suomessa nyt vaan annetaan hoitoa nuorille miehillekin, vaikka he olisivat itse saattaneet itsensä pulaan. Ambulanssi poimii kyytiinsä tarvittaessa myös miljonäärit.

– Mielenosoituksessa ihmeteltiin, kuinka Ruotsissa busseissa ja junissa ei tarkasteta henkilöpapereita. Minulla on kokemusta aika monien maiden joukkoliikenteestä, eikä missään päin maailmaa ole koskaan junissa ja busseissa tarkastettu papereita maan sisäisessä liikenteessä, vaikka olen ollut ulkonäöltäni valtaväestöstä poikkeava.

– Sotaveteraanien valjastaminen osaksi kansallismielistä retoriikkaa on vastenmielistä ja yksisilmäistä. Veteraaneja oli ja on moneen lähtöön. Varmasti Suomeen sodan jälkeen syntynyt moniarvoinen ja avoin yhteiskunta on monien veteraanienkin mielestä arvokas asia.

Täällä Torniossa ja Tornionlaaksossa täytyy iskulauseena mieluummin olla ”Raja auki, väylä vapaa!”, vastakohtana ummehtuneen kansallismieliselle uholle.

Lisäys 20.9.2015: Tämä bloggaukseni on houkutellut ihmisiä kommentoimaan ajatuksiani, mikä on tietenkin positiivinen asia. Kommenttien julkaisemisen periaatteet:
– moderoin kommenttiosastoa
– julkaisen vain omalla nimellään kirjoittavien kommentit
– en julkaise epäasiallisia kommentteja
– vedän itse rajan asiallisen ja epäasiallisen välille