Wolfgang Sandner: Keith Jarrett. A Biography (Equinox Publishing, 2020)

Pianisti Keith Jarrett syntyi Allentownissa, pienehkössä Amerikan ruostevyöhykkeen teollisuuskaupungissa Pennsylvaniassa, toukokuun kahdeksantena vuonna 1945 eli samana päivänä, kun toinen maailmansota päättyi Euroopassa. Jarrettin elämäkerran kirjoittaja saksalainen Wolfgang Sandner näkee jopa symboliikkaa Eurooppaa ja Amerikkaa yhteen sitovan päivämäärän ja tulevan pianistin uran välillä, sillä kun Jarrettista ja hänen musiikistaan puhutaan, on Euroopan ja Amerikan yhteys koko ajan lähellä. Jarrett aloitti pianonsoiton eurooppalaisen klassisen musiikin parissa, hänen merkittävin levy-yhtiönsä on eurooppalainen ECM ja eräs hänen tärkeimmistä yhtyeistään oli ns. eurooppalainen kvartetti. Tuskin kukaan muu jazzmuusikko on ollut yhtä lailla kotonaan molemmilla mantereilla.

Keith Jarrett on seisonut suurimman osan urastaan omilla jaloillaan sooloartistina ja omien yhtyeiden johtajana. Hänen merkittävimmät työnantajansa ennen soolouraa olivat Art Blakey, Charles Lloyd ja Miles Davis. Jarrett soitti 1960-luvun puolivälissä puolitoista vuotta eräässä Art Blakeyn Jazz Messengersien versiossa ja oli mukana yhdellä liveäänityksellä. Koska hän ei pitänyt Blakeyn tavasta soittaa rumpuja, Jarrett jätti yhtyeen varsin nopeasti ja siirtyi Charles Lloydin suosittuun kvartettiin. Yhtye aisti taitavasti 1960-luvun hippiajan ilmapiiriä, levytti useita levyjä ja esiintyi Euroopan-kiertueilla jopa Neuvostoliitossa, mm. Tallinnassa. Samalla alkoi Jarrettin ja rumpali Jack DeJohnetten vuosikymmeniä kestänyt yhteistyö.

Jarrett ja DeJohnette siirtyivät Lloydin kvartetista Miles Davisin yhtyeeseen vuonna 1970 keikkapalkkioiden jakamiseen liittyvien epäselvyyksien jälkeen. Jarrett arvosti ja ymmärsi Davisin tapaa tehdä musiikkia, vaikka inhosi sähköisiä kosketinsoittimia, joita hän joutui yhtyeessä soittamaan. Puolitoista vuotta kestäneen Davis-yhteyden jälkeen Jarrett siirtyi soolouralle, eikä enää koskenut sähköpianoon tai -urkuihin, vaikka 1970-luvun alku oli sähköisen fuusiojazzin kulta-aikaa.

Soolourasta tulikin sitten eräs jazzin historian merkittävimmistä ja moniulotteisimmista. Sandner käy uraa läpi erityisesti levytysten kautta. Oman esittelynsä saavat Jarrettin kolme yhtyettä. Amerikkalainen kvartetti (Dewey Redman, saksofonit, Charlie Haden, basso ja Paul Motian, rummut) ja eurooppalainen kvartetti (Jan Garbarek, saksofonit, Palle Danielsson, basso ja Jon Christensen, rummut) toimivat osittain samanaikaisesti 1970-luvulla, kun pisimpään toiminut yhtye eli ns. “Standards Trio” (Gary Peacock, basso ja Jack DeJohnette, rummut) aloitti vuonna 1983. Nimensä mukaisesti lähinnä jazzstandardeja luovasti tulkinnut trio kokoontui suhteellisen säännöllisesti kiertueita varten ja esiintyi viimeisen kerran vuonna 2014.

Jarrettin uran kannalta kaikkein merkityksellisin kumppanuus oli 1970-luvun alussa alkanut yhteistyösuhde ECM-levy-yhtiön Manfred Eicherin kanssa, sillä Eicher uskalsi tuottaa kaupallisesti rohkeita levytyksiä, kuten Japanin kiertueelta vuonna 1976 äänitetty kymmenen vinyylilevyn paketti “Sun Bear Concerts“. Soolopianistina Jarrett onnistui yhdistämään musiikinystäviä yli genrerajojen ja hän täytti isoja konserttisaleja eri puolilla maailmaa. Vuosien varrella yhä hienostuneemmiksi hioutuneet soolokonsertit ja niistä tehdyt lukuisat levytykset ovat Jarrettin uran massiivisin osa.

Vuonna 1975 kehnolla pianolla äänitetty soolokonsertti “Köln Concert” oli Jarrettin uran ensimmäinen ja suurin hitti, jota on myyty yli neljä miljoonaa kappaletta. Menestyksen myötä kiertueiden matkustusjärjestelytkin muuttuivat. Kun tammikuussa 1975 Jarrett kiersi Eurooppaa henkilöautolla kahdestaan Manfred Eicherin kanssa, perusti 2000-luvun Jarrett Euroopan kotipesänsä Nizzaan. Sieltä hän lensi yksityiskoneella Euroopan konserttisaleihin ja palasi yöksi omaan sänkyynsä nukkumaan.

Sandnerin kirja on tiivis, sen tekstiosuudessa on vain reilut 170 sivua. Lisäksi kirjassa on laaja lähdeluettelo ja kuuntelijaa auttava diskografia. Kirjoittajan katse on tiiviisti musiikissa ja Jarrettin ykstyiselämää sivutaan niukasti. Näin monitahoisen särmikäs persoona jää pitkälti arvoitukseksi Sandner yhdistää kirjan aihetta ansiokkaasti ja oivaltavasti muihin kulttuurin ilmiöihin, mikä antaa teokselle syvyyttä. Kirja ilmestyi saksaksi vuonna 2015 ja nyt käsillä olevan päivitetyn, englanninkielisen version on kääntänyt Chris Jarrett, Keith Jarrettin Saksassa asuva nuorin veli, pianisti, urkuri ja säveltäjä itsekin.

Viime syksynä Jarrett ilmoitti, että hän on halvaantunut kahdesti, eikä enää pysty palaamaan konserttilavoille. Näin kesällä 2016 äänitetyt Budapestin ja Münchenin konsertit jäivät hänen viimeisiksi levytyksikseen. Olen kuunnellut viime aikoina paljon Jarrettin musiikkia, mutta hän on niin monumentaalinen hahmo, että tuntuu kuin olisin tavoittanut vain olemattoman pienen kaistaleen musiikin laajuudesta ja syvyydestä. Sandnerin kirjasta on ollut apua tämän kokonaisuuden hahmottamisessa.

Wolfgang Sandner: Keith Jarrett. A Biography (Equinox Publishing, 2020)

Kategoria(t): Jazz, Kirjat Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.