Teemu Viinikainen: Songs of Silence (Eclipse Music, 2022)

Teemu Viinikainen soolokonsertissa Aineen taidemuseolla Kalottjazz & Blues -festivaaleilla vuonna 2007

Olen kuullut kitaristi Teemu Viinikaisen kahdesti soolokonsertissa. Kesän 2007 Kalottjazz & Blues -festivaalin konsertin tiedän tarkalleen valokuvatiedostojen perusteella. Se oli 30.6. Aineen taidemuseolla, josta yllä oleva kuva on peräisin. Toinen kerta oli varmaankin vuosi pari aikaisemmin Ylläs Jazz & Blues -festivaalilla Pyhän Laurin kappelissa Äkäslompolossa. Virtuoosimaisen kitaransoiton lisäksi molemmista konserteista jäi mieleen, kuinka taidokkaasti Viinikainen käytti erilaisten efektilaitteiden mahdollisuuksia, rakentamalla esimerkiksi taustoja tai komppeja sooloilleen.

Uudella albumillaan Viinikainen käyttää samanlaista tekniikkaa Police-yhtyeen ohjelmistosta lainatulla Stingin sävellyksellä ”Tea In Sahara”. Viinikainen osaa hyödyntää sähköisiä tehosteita niin hienovaraisen tyylikkäästi, että efektit eivät missään vaiheessa nouse pääosaan, vaan jäävät sopivasti taustalle luomaan tilaa ja detaljeja.

Songs of Silence” on Viinikaisen ensimmäinen sooloalbumi, jolle hän valinnut mielenkiintoisen valikoiman lainakappaleita, vain minuutin mittainen ”Prologi” on Viinikaisen omaa tuotantoa. Suurin osa sävellyksistä on jazzia; kaksi Thelonious Monkia (”Ask Me Now” ja ”Evidence”), yksi varhainen Chick Corea (”Windows”) sekä kauneimpien jazzsävellysten joukkoon kuuluvat Duke Ellingtonin harras ”Come Sunday” ja Charles MinguksenGoodbye Pork Pie Hat”, koskettava muistokirjoitus Lester Youngille.

Yllättävin valinta on Eduard Kolmanovskin sävellys ”Rakastan elämää”, joka on suomalaisille tuttu erityisesti Kauko Käyhkön ja Georg Otsin tulkintoina. Alunperin hitaana marssina esitetty laulu leijailee Viinikaisen käsissä ilmavasti ja hienon melodian koskettava tulkinta tuntuu nyt ylittävän ajan ja paikan rajat. Näin vanha neuvostohitti 1950-luvun lopulta kuulostaa ajattomalta ja uskottavalta nykyhetken vaikeassa tilanteessakin.

Songs of Silence” on nimensä veroista musiikkia, hiljaista ja samalla valoisaa musiikkia, jonka paikka on blogin Vuoden valinnat 2022 -listalla.

Teemu Viinikainen Aili Ikosen yhtyeessä, Turku Jazz Festival 2019

Teemu Viinikainen: Songs of Silence (Eclipse Music, 2022)
Teemu Viinikainen, kitara

Share
Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.