Ricky-Tick Big Bandin ensimmäinen albumi “Ricky-Tick Big Band” (Ricky-Tick Records, 2010) kuuluu suosikkilevyjeni joukkoon. Levyllä on kahdeksan Valtteri Laurell Pöyhösen sävellystä, joilla Pöyhönen pystyy omaperäisellä tavalla samanaikaisesti välittämään sekä surumielisen nostalgisia sävyjä kuin välittömän ajankohtaisuuden tunteen. Sama kaihon ja eteenpäin kurkottamisen kiehtova yhteys soi myös uuden Valtteri Laurell Nonetin musiikissa.

Uudella albumilla Pöyhösen sävellykset ovat syntyneet brittiläisen kirjailijan Jean Rhysin (1890-1979) kirjojen innoittamana. Minun täytyy tunnustaa sivistyksessäni Rhysin tuotannon kokoinen aukko. Rhysin kirjojen käännöksiä on julkaistu viimeksi 2000-luvun alussa, mutta ne ovat menneet minulta ohi huomaamatta. Siksi voin viitata vain ulkoiseen yhteyteen kirjojen ja Pöyhösen musiikin välillä; albumin sävellysten nimet on otettu Jean Rhysin romaanien ja novellien nimistä. Toisaalta musiikkia kelpaa kuunnella ilman tietoa säveltäjän ajatuksista. Instrumentaalimusiikki on kuitenkin niin abstraktia ja kuulijan kokemus saa olla subjektiivinen.

Levyllä soittaa siis nonetti, monesti mielenkiintoinen kokoonpano, jollaisella on soitettu useita klassisia levyjä Miles Davisin “Birth of the Coolista” lähtien. Yhdeksän soittimen voimin musiikki hehkuu sointiväreiltään pikkuyhtyettä rikkaampana ja toisaalta on mahdollista säilyttää pikkuyhtyeen kaltainen notkeus ilman big bandin massiivisuutta. Tässä onnistuu myös Valtteri Laurell Nonet, jonka kuulaita sointeja vaivaton svengi kepeästi kuljettaa. “Tigers Are Better Looking” hahmottuu kokemuksessani yhtenäiseksi sarjaksi, jossa juuri sointiväreillä, svengillä ja kokonaistunnelmalla on yksittäisiä soolosuorituksia suurempi paino, vaikka toki hienoja sooloja kuullaan joka raidalla. 

Ilahduin, kun näin Antti Sarpilan nimen albumin muusikoiden joukossa. Sarpilahan on virtuoosimaisen ketterä klarinetisti, jolla on aivan upea soundi soittimessaan. Tämä soundi sopii hienosti myös tällaisiin swingiä modernimpiin yhteyksiin (Sarpila on mukana myös alussa mainitulla Ricky-Tick Big Bandin levyllä) ja samalla Sarpila ansiokkaasti laventaa kuvaansa taiteilijana. Levyn yksittäisistä äänistä juuri Sarpila nousee eniten esille, niin solistinan kuin yhtyesoundin kirkkaana valona.

”Tigers Are Better Looking” pääsee blogin kuuntelusuositusten listalle:  “Vuoden valinnat 2023”, jolla jo näin alkuvuodesta on kuusi kiinnostavaa albumia.

Valtteri Laurell Nonet: Tigers Are Better Looking (We Jazz, 2023)
Valtteri Laurell Pöyhönen, kitara, Antti Sarpila, klarinetti, Jukka Eskola; trumpetti, flyygelitorvi, Antti Rissanen, pasuuna, Petri Puolitaival; alttosaksofoni, huilu, Jussi Kannaste, tenorisaksofoni, Ville Vannemaa, baritonisaksofoni, Ville Herrala, basso, Jaska Lukkarinen, rummut