Vinyylin viehätys – Woody Shaw with Anthony Braxton ‎– The Iron Men

Woody Shaw with Anthony Braxton: The Iron Men (Muse Records, 1981)
Woody Shaw with Anthony Braxton: The Iron Men (Muse Records, 1981)

Trumpetisti Woody Shaw (1944 – 1989) kokosi huhtikuussa 1977 levytysstudioon poikkeuksellisen mielenkiintoisen ryhmän. Mukana olivat saksofonisti Anthony Braxton ja pianisti Muhal Richard Abrams, jotka harvoin ovat olleet esillä rivimiehinä muiden yhtyeissä. Molemmat jo tuolloin tunnettuja omien yhtyeiden johtajina ja avantgarde-jazzin säveltäjinä. Woody Shaw sen sijaan liittyy enemmän tai vähemmän modernisti svengaavan mainstreamin perinteeseen.

Mukana olivat myös saksofonisti Arthur Blythe, basisti Cecil McBee sekä rumpalit Joe Chambers ja Victor Lewis. Koko joukko ei kuitenkaan ollut yhtä aikaa läsnä kahden päivän aikana äänitetyllä ”The Iron Men”-levyllä, vaan levyn raidoilla esiintyy vaihtelevia kokoonpanoja.

Levyn nimi viittaa Eric Dolphyn sävellykseen ”Iron Man” ja vuonna 1963 ilmestyneeseen Dolphyn samannimiseen levyyn, jossa Woody Shaw oli itse soittamassa. Hän valitsi ”Iron Manin” oman levynsä avausraidaksi, jolla Arthur Blythe toisena puhaltajana soittaa dolphymaisesti polttavaa alttosaksofonia.  Woody Shaw´n oma soolo on jännittävä, hän tuntuu liikkuvan koko ajan tutun ja tuntemattoman rajalla; ponnistaa perinteestä tuntemattomaan sovinnaisuuksia ja kliseitä välttäen.

A-puolen toinen raita, Fats Wallerin ”Jitterbug Waltz”, liittyy myös Eric Dolphyyn. Hän levytti sen samoissa vuoden 1963 levytyssessioissa, joissa myös ”Iron Man” tallennettiin. Toisena puhaltajana esiintyy nyt Anthony Braxton, jonka klarinettisoolo on oivaltavasti muotoiltu ääniveistos.

Jos ”Jitterbug Waltzin” tuttua melodiaa voi hyräillä yhtyeen mukana, jää A-puolen päättävä Andrew Hillin sävellys ”Symmetry” useimmilta hyräilemättä. Braxton soittaa tällä kertaa alttosaksofonia trumpetistin kumppanina ja ”Symmetrysta” muotoutuu mutkikas, rytmistä voimaa ja levotonta energiaa kipunoiva älypeli, kompleksinen pirunnyrkki.

B-puolen pääteos on Woody Shaw´n alunperin vuonna 1972 levyttämä ”Song of Songs”, jonka säveltäjä itse kertoo kommentoivan tuolloin kovin ajankohtaista Vietnamin sotaa. Nykyaikana kuunneltuna sävelyksen poliittinen sisältö ei ole enää ilmeinen, mutta koko esitys on säilyttänyt tehonsa. Se on vahvaa ja tunnelmaltaan tiheää nykyjazzia.

Yli 13 minuuttia kestävällä raidalla ovat mukana session molemmat saksofonistit, Blythe alttofonilla ja Braxton sopraanolla. Saksofonien yhteen kietoutuva ja toistensa ympärillä kieppuva duetto on eräs raidan kohokohdista.

Shaw, Abrams ja McBee improvisoivat lisäksi B-puolelle kaksi noin kolmeminuuttista lyyristä tunnelmapalaa, jotka kehystävät ”Song of Songsia”. Shaw soittaa improvisaatioilla flyygelitorvea. ”The Iron Men” on hieno jazzlevy, jossa tilapäinen levytyskokoonpano onnistuu poikkeuksellisen hyvin luomaan vahvan ja yhtenäisen kokonaisuuden.

Woody Shaw with Anthony Braxton: The Iron Men (Muse Records, 1981)


Posted

in

by

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.