Vinyylin viehätys – Barry Altschul: You Can´t Name Your Own Tune

Barry Altschul: You Can´t Name Your Own Tune (Muse Records, 1977)

Barry Altschul: You Can´t Name Your Own Tune (Muse Records, 1977)

Rumpali Barry Altschul (s.1943) tuli tunnetuksi 1960- ja -70-luvuilla hard bopin ja free jazzin rajamailla soittavana muusikkona. Hän soitti pianisti Paul Bleyn kanssa, muodosti pianisti Chick Corean, basisti Dave Hollandin ja multipuhaltaja Anthony Braxtonin kanssa Circle-yhtyeen sekä jatkoi yhteistyötä Braxtonin kanssa tämän yhtyeissä ja levytyksillä. Altschul teki myös joukon omia levyjä vuosien 1967 ja 1985 välillä. Pitkän levytyshiljaisuuden katkaisi pari vuotta sitten TUM Recordsilla julkaistu The 3dom Factor.

Alkuvuodesta 1977 Altschul kokosi nyt esillä olevan “You Can´t Name Your Own Tune” -levyn äänitystä varten varten mielenkiintoisen kokoonpanon, johon kuuluivat saksofonisti/huilisti Sam Rivers, pasunisti George Lewis, pianisti Muhal Richard Abrams ja Dave Holland. Altschul muistelee levytyssessiota laajassa haastattelussa, jonka hänen oppilaansa rumpali Harris Eisenstadt teki Destination Out -blogiin. Levytystä varten koottu yhtye esiintyi harjoittelumielessä pari kertaa ennen levytystä tuohon aikaan New Yorkin jazzkentällä suosituilla loft-klubeilla, mutta ei soittanut yhdessä enää myöhemmin. Itse levyn äänitykset sujuivat hyvässä hengessä ja kestivät vain kuusi tuntia.

Altschul oli jo vuonna 1967 äänittänyt ensimmäisen levynsä “Virtuosi“, jonka Paul Bleyn Improvising Artists -levymerkki julkaisi vasta vuonna 1976. “Virtuosi” oli pikemminkin Bleyn triolevy, joten You Can´t Name Your Own Tune” oli siis Altschulin ensimmäinen levy yhtyeenjohtajana ja säveltäjänä, varsinkin kun levylle tallennettiin ensimmäiset Altschulin omat sävellykset.

A-puolen avaa nimikappale, jossa koko yhtye soittaa yhdessä. Se on svengaavaa, hard bopin perinteestä ponnistavaa jazzia, jossa varsinkin solistien kieliopissa kuuluu free jazzin vapauttamaa rehevää ilmaisua. Toinen raita “For Those Who Care” on synkkä balladi, joka rakentuu Hollandin sellolla soittaman ja itsepäisesti toistaman tummanpuhuvan aiheen ympärille. Hollandin sellon lisäksi raidalla kuuluu Riversin huilu, pasuuna ja rummut. Koko kvintetti kokoontuu yhteen A-puolen viimeisellä raidalla “Natal Chart“. Se on napakka ja humoristinenkin rynnistys, jonka rytminvaihdokset ja värikäs yhtyesoundi tuo mieleen Charles Minguksen musiikin.

B-puolen ensimmäisellä raidalla “Cmbeh” soittaa raivokkaasti svengaava pianotrio. Siinä pianisti Abramsin soolo huipentuu intensiiviseen free jazzin pauhuun, minkä jälkeen trio rauhoittuu Hollandin improvisaation ajaksi. B-puoli jatkuu viisiminuuttisella rumpusoololla “Hey Toots!“, jossa Altschul käyttää ilmeikkäästi hyväkseen rumpujen ja muiden lyömäsoittimien sointivärejä.

Levyn viimeinen raita on Carla Bleyn säveltämä “King Korn“, jolla koko kvintetti on jälleen mukana. Lopetuksessa siirrytään aloitukseen verrattuna huomattavasti pidemmälle free jazzin suuntaan. “King Korn” on rosoisen väkevä päätös mielenkiintoiselle levylle, joka jää kuitenkin hieman hajanaiseksi, eikä täysin lunasta kovien nimimiesten nostattamia odotuksia.

Huomion ansaitsee myös Hal Wilsonin erinomainen valokuva levyn kannessa.

Barry Altschul: You Can´t Name Your Own Tune (Muse Records, 1977)
George Lewis, pasuuna, Sam Rivers, saksofonit, huilu, Muhal Richard Abrams, piano, Dave Holland, basso, sello, Barry Altschul, rummut, lyömäsoittimet

Levyn diskografiset tiedot: Barry Altschul: You Can´t Name Your Own Tune (Discogs.com)

Share
Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.