Uutta Instagramissa

Sivun yläosaan päivittyy Instagram-tilini viisi viimeistä kuvaa. Suoraan Instagram-tililleni pääset klikkaamalla alla olevaa kuvaketta:

Instagram

PrintFriendlyJaa sivu
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Jason Rebello: Held (Edition Records, 2016)

Jason Rebello. Kuva: Edition Records

Jason Rebello. Kuva: Edition Records

Pianisti Jason Rebello nousi nopeasti ja näyttävästi esille 1990-luvun tuolloin kovin trendikkäällä groove-rap-acidjazz-vaikutteisella brittiläisellä jazzkentällä, kun klassisesti kouluttautunut pianisti sai debyyttilevynsä (”A Clearer View”, BMG, 1990) tuottajaksi itsensä Wayne Shorterin. Julkaistuaan 1990-luvulla vielä neljä levyä lisää, Rebello työskenteli vuosikausia lähinnä kosketinsoittajana mm. Stingin ja Jeff Beckin yhtyeissä.

Vuosia jatkuneen kiertue-elämän jälkeen Rebello palasi pitkän tauon jazzin pariin vuoden 2013 levyllä ”Anything But Look”. Uusimmalla levyllään Rebello pelkistää ilmaisuaan edelleen, sillä ”Held” on akustisella pianolla soitettu soololevy, joka koostuu lähinnä Rebellon omista sävellyksistä.

Sen ainoa laina on alunperin Beatlesin valkoisella tupla-albumilla julkaistu Paul McCartneyn ”Blackbird”, joka oikeastaan kuvastaa koko Rebellon albumin henkeä. Loputkin levystä on täynnä melodista musiikkia, joka myös mietiskellessään säilyttää ehjänä valoisan pohjavireensä. Rebello on onnistunut vaikeassa tehtävässä eli hän on luonut helposti lähestyttävää musiikkia tinkimättä tippaakaan taiteellisen kunnianhimon tasosta.

Jason Rebello: Held (Edition Records, 2016)
Jason Rebello, piano

Held” näyttää nousevan vuoden mittaan päivittyvälle vuoden 2016 parhaiden listalleni Vuoden valinnat 2016.

rebello_held

Videolla levyn avausraita ”Pearl

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Fredrik Norén (1941 – 2016)

Fredrik Norén. Kuva: SVT

Fredrik Norén. Kuva: SVT

Ruotsalainen rumpali ja yhtyeenjohtaja Fredrik Norén kuoli 16.5.2016 75-vuotiaana. Norén nousi ruotsalaisen jazzin eturiviin 1960-luvulla, jolloin hän soitti mm. Lars Färnlöfin, Lars Gullinin ja Bert Rosengrenin kanssa. Vuonna 1978 Norén perusti yhtyeensä, Fredrik Norén Bandin, josta muotoutui tärkeä koulutuspaikka lukuisille nuorille ruotsalaisille jazzmuusikoille. Norénin yhtyeessä soittivat esimerkiksi Esbjörn Svensson, Joakim Milder, Jonas Kullhammar, Magnus Broo ja monet, monet muut.

Merkittävä yhtye oli myös Sister Majs Blouse, joka keskittyi 1990-luvulla Börje Fredrikssonin musiikin esittämiseen ja levyttämiseen. Yhtyeen muut jäsenet olivat Joakim Milder, Bobo Stenson ja Palle Danielsson. Norén pyöritti myös omaa levymerkkiään nimeltä Mirrors.

Fredrik Norén esiintyi Kalottjazz & Blues -festivaaleille vuonna 1989. Hän vieraili yhtyeineen Haaparannalla pari kertaa myös festivaaliajan ulkopuolella.

Lue lisää:
Jonas Kullhammar muistelee Norénia FB-sivullaan: Jag är så väldigt ledsen att höra att Fredrik Norén har lämnat planeten.

Fredrik Norén Band konserttilavalla
Fredrik Norén, rummut, Ulf Sandberg, piano. Sergei Muchin, basso, Stefan Isaksson, saksofoni, HP Andersson, saksofoni

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kevättä Torniossa

Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Eyolf Dale: Wolf Valley (Edition Records, 2016)

Eyolf Dale. Kuva: Thomas Leikvoll

Eyolf Dale. Kuva: Thomas Leikvoll

Norjalainen pianisti ja säveltäjä Eyolf Dale on julkaissut Edition Recordsilla oktettilevyn, jonka nimi ”Wolf Valley” on Dalen nimi suoraan englanniksi käännettynä. Nimen valinta korostaa albumin asemaa Dalen tuotannossa, johon kuuluu esimerkiksi kaksi soolopianolevyä ja viisi Albatrosh-duon levyä yhdessä saksofonisti André Rolighetenin kanssa. Dale on levyttänyt myös trumpetisti Hayden Powellin trion jäsenenä ja hän on alkanut saavuttaa kansainvälistä näkyvyyttä norjalaisen tuubistin ja säveltäjän Daniel Herskedalin levyn ”Slow Eastbound Train” (Edition Records, 2015) myötä.

Eyolf Dalen itsensä mukaan”Wolf Valley” on askel eteenpäin, kohti jotain suurempaa. Näkemys on perusteltu, sillä albumi nostaa Dalen esille nimenomaan omaperäisenä säveltäjänä. Hän osaa kirjoittaa jylhiä ja surumielisiäkin melodioita, joissa on paikoin myös virsimäistä tunnelmaa, kuten ”Hometown Interludes” -soololevyn kirkkouruilla improvisoidusta soolosta nonetille sovitettu harras ”Shostachoral”.

Dale on koonnut uutta askelta harppaamaan uuden kokoonpanon, jonka soundiin vibrafoni ja viulu tuovat kuulasta avaruutta. Levy on tarvittaessa sen verran särmikäs, että musiikissa ei ole kyse pelkästään vuonojazzin viileistä soundimaisemista. Esimerkiksi ”Ban Joe” kasvaa minimalistisesta alusta pianosoolon myötä svengaavaan menoon. ”The Creek” puolestaaan avautuu kulmikkkaasti tanssahdellen ja antaa tilaa Hayden Powellin ja André Rolighetenin intensiivisille sooloille.

Kun kaikki levyn muutkin sävellykset tuovat albumiin omat näkökulmansa, on Eyolf Dale onnistunut säveltämään vaihtelevan ja rikkaan kokonaisuuden ilman yhtään heikkoa lenkkiä.

Eyolf Dale: Wolf Valley (Edition Records, 2016)
Eyolf Dale, piano, Hayden Powell, trumpetti, Kristoffer Kompen, pasuuna, André Roligheten, saksofoni, klarinetti, Adrian Løseth Waade, viulu, Rob Waring, vibrafoni, Per Zanussi, basso, Gerd Nilssen, rummut

Wolf Valley” nousee vuoden mittaan päivittyvälle vuoden 2016 parhaiden listalleni Vuoden valinnat 2016.

2016_dale_wolf_valley

Videolla levyn avausraita ”Furet

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Lasse Mårtenson (1934 – 2016)

Lasse Mårtensonin ”Laiskotellen” on varmasti eräs varhaisimmista musiikkimuistoistani. Mieleeni on jäänyt, että pidin siitä kovasti pienenä poikana. Luultavasti laulun letkeä svengi osaltaan ohjasi hieman myöhemmin kiinnostustani jazzin pariin.

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Elena Mindru Third Stream Project: Quartphonic (EM Records, 2016)

Elena Mindru. Kuva: Andrei Budescu

Elena Mindru. Kuva: Andrei Budescu

Laulaja Elena Mindrun kolmannella levyllä soittavan yhtyeen nimi viittaa tietenkin käsitteeseen “third stream”, jonka säveltäjä Günther Schuller esitteli luennoillaan vuonna 1957. Schuller tarkoitti käsitteellään musiikkia, joka ammentaa vaikutteita jazzista ja klassisesta musiikista sekä luo niistä aivan uuden genren. Schuller itse asetti third streamille varsin ahtaat rajat, esimerkiksi pelkkä klassisten soittimien tuominen jazzsoittimien rinnalle ei hänen mielestään vielä riittänyt sulauttamaan ensimmäistä ja toista virtaa kolmanneksi virraksi, uudeksi musiikinlajiksi.

Levyn avaa kaksi Visa Oscarin sävellystä, “Little Equilibrist” ja “Borderline”, joilla jazzyhtye svengaa varsin perinteisillä keinoilla. Molemmat raidat toimisivat varmasti ilman jousikvartettiakin, mutta jousikvartetin soundit sulautuvat jazzin lomaan maukkaasti ja lisäävät musiikkin väliin dramaattisiakin sävyjä.

Levy loppuun on sijoitettu Sampo Kasurisen sävellykset ”Alice” ja ”Life Is But A Dream” sekä Artturi RöngänBeyond Time”, joilla jazz ja kamarimusiikki kietoutuvat yhteen kaikkein saumattomammin. ”Alice” on levyn pisin, lähes 11-minuuttinen, raita, monivaiheinen ja vaikuttava matka, jolla Kasurisen kuulas sopraanosaksofi keskustelee Mindrun tummasävyisen laulun kanssa.

Lewis Carrollin tekstiin sävelletty ”Life Is But A Dream” jyrää jännittävän kulmikkaasti ja Turunen sooloilee voimakkaasti. Levyn päättävä ”Beyond Time” on upean kaunis melodia, jolla pianisti Turunen loistaa jälleen, nyt kevyesti liidellen. Kun levy huipentuu näihin kolmeen jännittävään sävellykseen, ollaan jo hyvin lähellä Schullerinkin tarkoittamaa third streamia.

Levyä ei kuitenkaan ole lainkaan tarpeellista kuunnella Schullerin teoreettisten pohdiskelujen näkökulmasta, sillä ”Quartphonic” on kokonaisuudessaan vakuuttava ja omaperäinen albumi. Sen vahvuuksia ovat kiinnostavien sävellysten ja kahden taidokaan yhtyeen yhteispelin ohella nimenomaan Elena Mindrun moni-ilmeinen ja itsevarma laulu.

Elena Mindru Third Stream Project: Quartphonic (EM Records, 2016)
Elena Mindru, laulu, Sampo Kasurinen, sopraanosaksofoni, bassoklarinetti, Tuomas J. Turunen, piano, Eero Seppä, basso, Anssi Tirkkonen, rummut, Maija Linkola, viulu, Laura Airola, viulu, Jussi Tuhkanen, alttoviulu, Sirja Nironen, sello

Lisätietoja: www.elenamindru.com

Quartphonic” nousee vuoden mittaan päivittyvälle vuoden 2016 parhaiden listalleni Vuoden valinnat 2016.

2016_Quartphonic, kansi

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Alexander von Schippenbach: Jazz Now! – tästä ei jazz juuri parane

Alexande von Schlippenbach Kerava Jazz -festivaalilla vuonna 2007

Alexande von Schlippenbach Kerava Jazz -festivaalilla vuonna 2007

Pianisti Alexander von Schippenbachin kvartettilevytys on idealtaan varsin yksinkertainen. Otetaan neljä Eric Dolphyn ja kolme Herbie Nicholsin sävellystä sekä yksi Thelonious Monkin sävellys. Lisätään ohjelmistoon viisi pianistin omaa sävellystä, jotka sopivat hengeltään hyvin näiden omintakeisten säveltäjien joukkoon. Kootaan yhtye, joka koostuu yhtyeenjohtajaa nuoremmista muusikoista ja annetaan mennä kokonainen konsertti. Taltioidaan konsertti huolellisesti ja julkaistaan kypsän täyteläinen, svengaava albumi.

Jazz Now!” on toteutettu juuri näin mutkattomasti. Välillä hieman free jazzinkin puolella seikkaileva kvartetti toimii perinteitä kunnioittaen ja ajattomasti jazzin keinoja hyödyntäen. Klassinen amerikkalainen jazz sulautuu saumatta yhteen eurooppalaisen jazzin kanssa. Tuloksena on konstailematon, hieman rosoinen ja alusta loppuun intensiivinen konserttitaltiointi. Levytys kuuluu niiden levyjen joukkoon, joiden yhteydessä on todettava, että tästä ei jazz juuri parane.

Levy on osa saksalaisen Jazzthing-lehden “European Jazz Legends” -sarjaa, jossa on tähän mennessä julkaistu myös Dieter Glawischnigin, Jasper van’t Hofin, Enrico Pieranunzin ja Henri Texierin albumit.

Alexander von Schippenbach: Jazz Now! Live at Theater Gütersloch (Intuition, 2016)
Alexander von Schippenbach, piano, Rudi Mahal, bassoklarinetti, Antonio Borghini, basso, Heinrich Köpperlich, rummut

Jazz Now!” nousee vuoden mittaan päivittyvälle vuoden 2016 parhaiden listalleni Vuoden valinnat 2016.

jazz_now

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Hyvää kansainvälistä jazzin päivää

UNESCO:n kansainvälistä jazzin päivää vietetään 30.4. Jazzin päivän kunniaksi koostamani kuva kokoaa yhteen joukon kansainvälisiä, eri ikäisiä jazzmuusikoita, miehiä ja naisia. Kuvassa ylhäältä vasemmalta Timo Lassy, Riitta Paakki, Lisbeth Diers, Bruno Chevillon, David Murray ja Jan Allan.

Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina | Jätä kommentti

Orchestra Nazionale Della Luna – tuoretta eurooppalaista jazzia

Pianisti Kari Ikonen soittaa Valtakunnallisten jazzpäivien jameissa Joensuussa syksyllä 2012.

Pianisti Kari Ikonen soittaa Valtakunnallisten jazzpäivien jameissa Joensuussa syksyllä 2012.

Kari Ikosen ja belgialaisen saksofonistin Manuel Hermian johtama kansainvälinen kvartetti on humoristisesti nimetty Kuun kansallisorkesteriksi. Vuonna 2015 perustettu yhtye on kuulemma nopeasti noussut Maan seuralaisen suosituimpien yhtyeiden joukkoon. Kvartetin ensimmäisellä levyllä on myös kieli poskella nimettyjä sävellyksiä ja Ikosen omilta levyiltä tuttua sanaleikittelyä jatkavat sellaiset nimet kuin “Itämerengue” ja “Anastasia anastaa sian”.

Mutta alun “avaruuskuulutusta” seuraaavan napakan avauspotkun jälkeen kvartetti soittaa kuitenkin lopulta hyvin vakavahenkistä jazzia suuremmin vitsailematta. Yhtye paiskii töitä tosissaan, hienostelematta, hihat käärittyinä ja jättää ilmaisunsa hieman hiomattomaksi ja tarkoituksellisen rosoiseksi.

Tavanomaisesta saksofonivetoisesta kvartetista Kuun orkesteri eroaa selvimmin Ikosen moog-syntesoijan ujeltavan soundin ansiosta. Lisäksi Hermia soittaa usein huilua, mikä sekin tuo musiikkiin uusia kerroksia, paikoin etnosävyjäkin. Hyvästä esimerkistä käy “The Truth”, jolla moog ja huilu pelaavat hienosti yhteen. Myöhemmin samalla raidalla Ikonen luo moogilla saksofonille tummanpuhuvan ja dramaattisen taustan.

Ikonen ja Hermia vastaavat levyn sävellyksistä. He ovat myös eniten äänessä solisteina. Ikonen on pianistina totutun vahva ja mutkaton. Myös Hermian saksofonin soittoa leimaa tietty koruton selkeys. Basisti Sébastian Boisseau ja rumpali Teun Verbruggen ovat mainio komppipari ja pelaavat jäntevästi yhteen. Boisseaun basso rakentaa musiikille juurevaa pohjaa ja Verbruggen soittaa ilmeikkäästi, välillä varovasti maalaillen, välillä sähäkästi svengaten. Kaiken kaikkiaan Orchestra Nazionale Della Luna on kiinnostava ja tuore eurooppalainen jazzyhtye, jonka musiikki ei kulu puhki yhdellä kuuntelulla.

Orchestra Nazionale Della Luna: Orchestra Nazionale Della Luna (Jackal Productions, 2016)
Manuel Hermia, saksofonit, huilut, Kari Ikonen, piano, moog, Sébastien Boisseau, basso, Teun Verbruggen, rummut

Orchestra-Nazionale-della-Luna-cover

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Norrbotten Big Band Quincy Jonesin jazzsävellysten kimpussa

Norrbotten Big Band matkasi 1950- ja 1960-lukujen vaihteeseen ja Quincy Jonesin big band jazzin pariin kapellimestari Vellu Halkosalmen johdolla. Klassinen big bandin soundi kuulosti todella hienolta ja vivahteikkaalta. Vaikka orkesterin vahvat solistit Håkan Broström, Dan Johansson ja Robert Nordmark saivat tietenkin soittaa soolo-osansa, oli konsertin pääpaino tällä kertaa nimenomaan sävellyksissä ja sovituksissa. Ja kylläpä soikin big band kauniisti Lappian Musiikkitalon salissa!

Samalla yleisö sai kuulla Halkosalmen kiinnostavan luennon Jonesin musiikista, sillä välispiikit olivat tavallista pidemmät, mutta täynnä hyvin kerrottua asiaa. Konsertin myötä saimme seurata Jonesin matkaa jazztrumpetistista jazzsäveltäjäksi ja lopulta poptuottajaksi. Samalla Halkosalmi kertoi myös omasta työstään ja sen kautta avautuneesta mahdollisuudesta olla suoraan yhteydessä Quincy Jonesin itsensä kanssa.

Metropole Orkest Big Band plays Quincy Jones

Halkosalmen ja NBB:n yhteistyöstä ei ainakaan vielä ole julkaistu videomateriaalia, joten videonäyte esittelee Halkosalmea alankomaalaisen Metropole Orkest Big Bandin kanssa. Halkosalmi kertoo videolla myös Quincy Jones -projektin taustoista. Video on vuodelta 2014.

Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti