Uutta Instagramissa

Sivun yläosaan päivittyy Instagram-tilini viisi viimeistä kuvaa. Suoraan Instagram-tililleni pääset klikkaamalla alla olevaa kuvaketta:

Instagram

PrintFriendlyJaa sivu
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , | Jätä kommentti

4  x Eric Revis

Eric Revis. Kuva: Peter Gannushkin

Eric Revis. Kuva: Peter Gannushkin @www.ericrevis.com

Amerikkalainen basisti Eric Revis (s.1967) on sikäli poikkeuksellinen hahmo, että hän on viihtynyt sekä mainstreamjazzin että avantgarden maisemissa. Perinteisemmin svengaavan jazzin puolella Revis on soittanut pitkään Branford Marsaliksen yhtyeessä. Kokeellisen jazzin puolelta hänen yhteistyökumppaneitaan ovat olleet mm. Peter Brötzmann ja Ken Vandermark. Revisin mielestä rehellinen kommunikaatio on mahdollista esteettisistä eroista huolimatta, samalla tavalla kuin se on mahdollista myös eri kieltä puhuvien ihmisten kesken. Korkeatasoisen musiikin kriteerit kun ovat yhteisiä kaikelle musiikille.

Esittelyssä on Revisin neljä viimeisintä albumia yhtyeenjohtajana. Kaikki levyt on julkaistu portugalilaisella Clean Feed -levymerkillä. Revis on julkaissut ennen näitä levyä kaksi levyä 11:11-merkillä, (“Tales Of The Stuttering Mime”, 2004 ja “Laughter’s Necklace Of Tears”, 2008). Ne jäävät esittelyn ulkopuolelle, koska en ole niitä kuullut.

Eric Revis 11:11: Parallax (Clean Feed Records, 2012)
Ken Vandermark, tenorisaksofoni, klarinetti, Jason Moran, piano, Eric Revis, basso, Nasheet Waits, rummut

Parhaimmillaan ”Parallax” svengaa yhtä upeasti ja intensiivisesti kuin Charles Minguksen musiikki, sillä Revis bassoineen kuljettaa musiikkia yhtälaisella vimmalla. Basson voima, niin näppäillen kuin jousella soitettuna, on läsnä myös muilla tässä esiteltävillä levyillä. Levyllä on kaksi kappaletta, jotka liittyvät Revisin kiinnostukseen esimodernia jazzia kohtaan. Perinteiset jazzsävellykset, Fats WallerinI’m Going To Sit Right Down And Write Myself A Letter” ja Jelly Roll MortoninWinin´ Boy Blues”,  muokataan vapaan jazzin keinoilla aivan uusiksi.

Eric Revis Trio: City of Asylum (Clean Feed Records, 2013)
Kris Davis, piano, Eric Revis, basso, Andrew Cyrille, rummut

Lähes kokonaan improvisoidulla triolevyllä Revisin kanssa soittavat veteraanirumpali Andrew Cyrille (s.1939) ja nuoren polven pianisti Kris Davis (s.1980). Cyrille nousi esille 1960-luvulla pianisti Cecil Taylorin yhtyeiden rumpalina ja free jazzin kehittäjänä. Davis puolestaan nostettiin tuoreessa DownBeat -lehdessä uuden jazzin tiennäyttäjien joukkoon (25 for the Future, DownBeat July 2016) . Hänen soittonsa tavoittaa paikoin samanlaista free jazz energiaa kuin Cecil Taylor, vaikka soittoa leimaakin usein harkinta ja pidättyvyys.

Trion improvisaatioista muotoutuu abstrakteja ääniveistoksia, välillä hauraita, välillä voimakkailla vedoilla veistettyjä. Seitsemän improvisaation lisäksi levyllä on myös kolme sävellystä, pitkälle tyylitelty versio Thelonious MonkinGallop´s Gallopista”, Keith Jarrettin harras ”Prayer” ja Revisin oma Monk-muunnelma ”Question”.

Eric Revis Quartet: In Memory of Things Yet Seen (Clean Feed Records, 2014)
Bill McHenry, tenorisaksofoni, Darius Jones, alttosaksofoni, Branford Marsalis, saksofoni, Eric Revis, basso, Chad Taylor, rummut

Saksofonistit Bill McHenry ja Darius Jones ovat pääosissa Revisin kvartettilevyllä. Molemmat pystyvät sekä free jazzin makuiseen ilmaisuun että hallitun viileään soittoon ja näin musiikki jännittyy karhean rosoisuuden ja älyllisesti virittyneiden vetojen välille. Revisin yhteistyö Chicagon free jazz -kentällä vaikuttavan rumpali Chad Taylorin kanssa toimii ja kantaa kvartettia. Levyllä kuullaan lähinnä yhtyeen jäsenten sävellyksiä tai improvisaatioita, mutta mukaan on valittu myös sävellykset Sonny Murraylta ja Sun Ralta.

Eric Revis Trio: Crowded Solitudes (Clean Feed Records, 2016)
Kris Davis, piano, Eric Revis, basso, Gerald Cleaver, rummut

Revisin toisella triolevyllä Cyrillen paikalle rumpujen taakse on vaihtunut Gerald Cleaver. Trio jalostaa ensimmäisen triolevytyksen ilmaisua edelleen. Trio luottaa tällä kertaa enemmän sävellyksiin kuin vapaaseen improvisaatioon, eikä ”Crowded Solitudes” ehkä ole yhtä abstrakti kuin edeltäjänsä. Sanalla sanoen se svengaa voimallisemmin, hyvänä esimerkkinä Greg Osbyn sävellys ”Vertical Hold”, jonka trio tulkitsee todella vahvasti. Levyn pysäyttävin hetki on keskittynyt ja kaunis tulkinta Paul Motianin sävellyksestä ”Victoria”.

Levy päätyi vuoden mittaan päivittyvälle vuoden 2016 parhaiden levyelämysten listalle Vuoden valinnat 2016.

Lisätietoja
Eric Revis: The Specter of Posterity, haastattelu Point of Departure -verkkolehdessä vuodelta 2013, haastattelijana Troy Collins

revis2
revis1
revis4
revis3
revis2 thumbnail
revis1 thumbnail
revis4 thumbnail
revis3 thumbnail
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Nina Mya: Closure (Fredriksson Music, 2016) – parasta laulajalta

Nina Mya, Jazz Finland -tapahtuma 2014, Helsinki

Nina Mya, Jazz Finland -tapahtuma 2014, Helsinki

Kolmannen albuminsa avauksessa Nina Mya nivoo yhteen perinteisen gospelsävelmän ”The Wayfaring Stranger” ja oman viileän tyylikkään jazzsävellyksensä ”Shades of Blue”, jolla saksofonisti Petri Puolitaival puhaltaa kuumana polttavan soolon Coltranen hengessä. Näin Nina Mya määrittelee koko albuminsa ilmapiirin ja sulauttaa yhteen lempimusiikkiensa vaikutteita, siis 1950- ja 1960-lukujen jazzia sekä gospelia ja soulia.

Matkallaan gospelhenkisestä alusta levyn loppuun sijoitettuun Aretha Franklin-klassikkoon ”Dr. Feelgood (Love Is a Serious Business)” Nina Mya liikkuu syvällä amerikkalaisella maaperällä, seuduilla, joilla suomalaiset jazzlaulajat ovat aika harvoin liikkuneet. Väliin mahtuu esimerkiksi swingiä ja scat-laulua Ella Fizgeraldin tyyliin (”After One Night”), napakkaa groovea (”The Weight”), letkeää souljazzia (”Too Painful To Talk About”) ja perinteelle uskollisesti tulkittu balladi (”Tenderly”). Jäntevästi svengaava kvintetti tulkitsee kiinnostavasti vaihtelevan kokonaisuuden varmasti ja vivahteikkaasti. Nina Mya itse vakuuttaa jo tuttuun tapaansa laulajana ja lataa musiikkiin intensiivisen tummaa tunnelmaa.

Closure” on siis Nina Myan kolmas albumi. Vuonna 2012 ilmestynyt ”Flying Home” oli vakuuttava debyytti.  (Lue Valon kuvia -arvio: Pelotonta ja itsetietoista työtä.) Toinen levy, amerikkalaisten muusikoiden kanssa levytetty ”Our Time” (2014) jäi ilmestyessään minulta väliin ja kuuntelin sitä vasta äskettäin Spotifyn kautta. Nopean kuuntelun perusteella sinänsä pätevän kuuloinen levy jäi esikoista vaisummaksi. Niinpä ”Closure” on ilman muuta Nina Myan tähän saakka täyteläisin ja vahvin levytys, toimiva yhdistelmä jazzia ja muita mustan musiikin perinteitä.

Nina Mya: Closure (Fredriksson Music, 2016)
Nina Mya, laulu, Jukka Eskola, trumpetti, flyygelitorvi, Petri Puolitaival, saksofoni, Henri Mäntylä, piano, Jori Huhtalo, basso, Tuomas Timonen, rummut

Closure” nousee vuoden mittaan päivittyvälle vuoden 2016 parhaiden listalleni Vuoden valinnat 2016.

Nina Mya esiintyy Torniossa 21.9. 2016 Lappian Musiikkitalolla. Konsertti on osa Suomen Jazzliiton kiertuetta ja sen järjestää Riverside Jazz.

Nina-Mya_Closure

Nina Mya – The Weight

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kesäaamu

Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Kalottjazz & Blues Festival 2016

Pääsin vuosien tauon jälkeen Kalottjazz & Blues -festivaalille.

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Alkuvuoden valinnat

Aki Rissanen Trio Helsingissä syksyllä 2014

Aki Rissanen Trio Helsingissä syksyllä 2014

Olen poiminut tähän kuluneen vuoden aikana kuuntelemiani hienoja levyjä. Ne ovat ehdolla Valon kuvia -blogin vuoden parhaiden levyjen listalle, jonka kokoan näiden levyjen joukosta. Lopullisen ”Vuoden valinnat” -listan julkaisen vuoden lopulla. Olen esitellyt osan levyistä blogissa. Näiden levyjen nimissä on linkki postaukseen.

Vuoden levy
Vijay Iyer – Wadada Leo Smith: a cosmic rhythm with each stroke (ECM, 2016)

Pianotriot
Aki Rissanen: Amorandom (Edition Records, 2016)
Joonas Haavisto Trio: oku (Fredriksson Music, 2016)
Phronesis: Parallax (Edition Records, 2016)
John Zorn: Flaga. Book of Angels vol. 27 (Tzadik, 2016)
Eric Revis Trio: Crowded Solitudes (Clean Feed, 2016)

Laulu
Lina Nyberg: Aerials (Hoob Records, 2016)
Sarah Murcia: Never Mind The Future (Ayler Records, 2016)
Elena Mindru Third Stream Project: Quartphonic (EM Records, 2016)

Free jazz
Jorma Tapio & Kaski: Ghatika (Karkia Mistica Records, 2016)
Alexander von Schlippenbach: Jazz Now! Live at Theater Gütersloh (Intuition, 2016)

Piano
Eyolf Dale: Wolf Valley (Edition Records, 2016)
Jason Rebello: Held (Edition Records, 2016)

Duo
Jean-Babtiste Boussougou & Henri Roger: Mourim (Facing You/IMR, 2015)
Vijay Iyer – Wadada Leo Smith: a cosmic rhythm with each stroke (ECM, 2016)

Iso orkesteri
Sointi Jazz Orchestra: Syntymä (Sointi Jazz Orchestra, 2016)

Kitara
Kalle Kalima: High Noon (ACT, 2016)

Ei vain jazzia
Tigran Hamasyan: Lyus i Luso (ECM, 2016)

wadada_iyer
2016_dale_wolf_valley
2016_Quartphonic, kansi
jazz_now
cover
Phronesis_Cov_1500x1500-1024x1024
aki-rissanen-amorandom-cover
joonas_haavisto_trio_oku_cover_digi_3000x3000
wadada_iyer thumbnail
2016_dale_wolf_valley thumbnail
2016_Quartphonic, kansi thumbnail
jazz_now thumbnail
cover thumbnail
Phronesis_Cov_1500x1500-1024x1024 thumbnail
aki-rissanen-amorandom-cover thumbnail
joonas_haavisto_trio_oku_cover_digi_3000x3000 thumbnail
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Vijay Iyer – Wadada Leo Smith: a cosmic rhythm with each stroke (ECM, 2016)

Wadada Leo Smith - Vijay Iyer. Kuva: John Rogers (ECM Records)

Wadada Leo Smith – Vijay Iyer. Kuva: John Rogers (ECM Records)

Kannattaa hakea netistä kuvia Nasreen Mohamedin teoksista, jotka ovat kuin kuvia pianisti Vijay Iyerin ja trumpetisti Wadada Leo Smithin abstraktin eleettömästä dialogista. Kaksikon uuden levyn keskeinen teos onkin seitsemänosainen sarja ”a cosmic rhythm with each stroke for Nasreen Muhamedi”.

Musiikin minimalismi vertautuu vaivatta Mohamedin taiteeseen; pieniä ja vahvoja liikkeitä, rohkeutta olla myös hiljaa. Smithin trumpetissa on paljon Miles Davisia, samaa hiljaista keskittymistä, koskettavasti bluesiksi murtuvaa soundia.

Välillä Iyer käyttää elektroniikkaa hienovaraisesti ja luovasti. Sähköiset soundit kuin hengitystä tai sydämen lyöntejä, ne pikemmin tuntee kuin kuulee.

a cosmic rhythm with each stroke” on musiikkia, joka ei tyhjene monenkaan kuuntelun jälkeen. Levy nousee ilman muuta vuoden mittaan päivittyvälle vuoden 2016 parhaiden levyelämysten listalle Vuoden valinnat 2016.

Vijay Iyer – Wadada Leo Smith: a cosmic rhythm with each stroke (ECM, 2016)
Wadada Leo Smith, trumpetti, Vijay Iyer, piano, Fender Rhodes, elektroniikka

wadada_iyer

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Sointi Jazz Orchestra: Syntymä (Sointi Jazz Orchestra, 2016)

Sointi Jazz Orchestra

Sointi Jazz Orchestra. Kuva: Sointi Jazz Orchestra

Freelance-pohjalta toimiva Sointi Jazz Orchestra on nuoren polven toistaiseksi suhteellisen tuntemattomista muusikoista koostuva iso orkesteri. Se esittää esikoislevyllään kapellimestarinsa Rasmus Soinin säveltämää ja sovittamaa musiikkia. Orkesteri tulkitsee vaivattoman tuntuisesti Soinin melodisia sävellyksiä. Esimerkiksi levyn avausraidan ”Pyörä” kevyesti keinahteleva teema soi polkupyörälenkilläkin mielessä.

Yhtye soitinvalikoimaan kuuluu tavanomaisissa big band -yhteyksissä harvemmin kuultuja instrumentteja, kuten bassopasuuna, oboe ja käyrätorvi, yhdellä raidalla sellokin. Yhtyeen soundia leimaa yhtä aikaa sekä vähäeleisen kuulaat, väreilevät sointipinnat että dramaattisen tummat sävyt. Hyvästä esimerkistä käy ”Tor”, jossa nämä molemmat ominaisuudet käyvät käsi kädessä ja esityksestä muotouuu suorastaan orgaanisesti etenevä matka. Samoin kuulijansa vie mukanaan myös levyn pisin raita, lähes viisitoista minuuttia kestävä ”Taivaan merkit”.

Levyn vahvuudeksi nousee pikemminkin hienot sävellykset ja niiden tasapainoinen kokonaisuus kuin solistien improvisoimat soolot, joita toki niitäkin kuullaan jokaisella raidalla. Soolot ovat harkittuja, sävellysten ilmapiiriin ja kehyksiin kauniisti sulautuvia, kuten vaikkapa Pekka Seppäsen vapaasti ja kevyesti liitelevä klarinetti raidalla ”Vedenpinta väreilee”.

Levyn loppuun on säästetty unkarilaisen runoilijan Sándor Petofin runoon sävelletty ”Syntymäseudulleni”. Sen laulusolistana vakuuttaa Stina Koistinen, taidepopyhtyeeksikin mainitun Color Dolor laulaja. Sävellyksessä kohtaavat kamarimusiikin ja jazzin vaikutteet, joille Koistisen omailmeinen ääni luo jännittävän kontrastin.

Rasmus Soini asettaa tiedotteessa kunnianhimoiseksi tavoitteekseen big band -musiikin uudistamisen. ”Syntymä” tuskin kantaa vielä niin pitkälle, mutta albumi tarjoaa joka tapauksessa uutta musiikkia tuoreesti ja mieleenpainuvasti esitettynä. Kun yhtyeen esiintymiset ovat hyvin monipuolia tapahtumia, kuten Tiernapojat-esitys, konsertti Juhani Aaltosen kanssa ja yhteistyö tanssijoiden kanssa, on orkesterilta lupa odottaa vielä suuria.

Sointi Jazz Orchestra: Syntymä (Sointi Jazz Orchestra, 2016)
Teemu Mattson, Tomi Nikku, Jose Mäenpää, trumpetti, flyygelitorvi, Jasmin Afanem, trumpetti, flyygelitovi, huilu, Panu Luukkonen, Matti Vuolahti, pasuuna, Mikko Haanpää, bassopasuuna, pasuuna, Kenneth Ojutkangas, tuuba, bassopasuuna, Ilkka Hongisto, käyrätorvi, Petteri Hietamäki, altto- ja sopraanosaksofoni, huilu, Pekka Seppänen, alttosaksofoni, klarinetti, Frans Thomsson, tenori- ja sopraanosaksofoni, huilu, Janne Saarinen, tenorisaksofoni, oboe, Max Zenger, baritonisaksofoni, bassoklarinetti, Aleksis Liukko, piano, Kaisa Mäensivu, basso, Siiri Partanen, rummut, Stina Koistinen, laulu, Antti Kolehmainen, sello, Rasmus Soini, musiikinjohto.

sointijazzorch_syntyma

Lisätietoja: Sointi Jazz Orchestra, yhtyeen kotisivut

Syntymä” nousee vuoden mittaan päivittyvälle vuoden 2016 parhaiden listalleni Vuoden valinnat 2016.

Sointi Jazz Orchestra – Tor

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Better Git It in Your Soul

Better Get It In Your Soul – Krin Gabbard #kirja #jazz #book #nowreading #elämänkerta #biography #charlesmingus

Kuva, jonka Jukka Piiroinen (@valonkuvia) julkaisi

Basisti, säveltäjä ja kirjailija Charles Mingus (1922-1979) on niitä monumentaalisia muusikoita, joista on tehty useita elämänkertoja. Englantilaisen Brian PriestleynMingus: A Critical Biography” (Da Capo, 1985) on tietenkin perusteos, mutta myös Gene SantoronMyself When I Am Real: The Life and Music of Charles Mingus” (Oxford University Press, 2001) on arvostettu esitys Minguksen elämästä.

Kahden perusteellisen elämänkerran jälkeen on ymmärrettävää, että Krin Gabbard on hakenut omalla teoksellaan uusia näkökulmia Minguksen elämään, mihin kirjan alaotsikkokin viittaa. Gabbard liittää Minguksen musiikin ja uran osaksi laajempia kulttuurin virtauksia 1940–1960-lukujen Yhdysvalloissa.

Gabbard on jakanut kirjansa neljään jaksoon. Ensimmäinen jakso on lähinnä perinteinen elämänkerta, tässä tapauksessa aika tiivis yhteenveto Minguksen värikkäistä vaiheista. Toinen jakso nostaa esille Minguksen kirjoittajana. Hänhän kirjoitti runoja, levynkansitekstejä ja kaikkein merkittävimpänä teoksenaan omaperäisen, jopa kokeellisen, omaelämankerran ”Beneath The Underdog” (Alfred A. Knopf, 1971). Gabbard pääsi tutustumaan kirjan syntyvaiheisiin aikaisempia kirjoittajia syvällisemmin, sillä hän sai kirjan alkuperäinen käsikirjoituksen luettavakseen.

Kirjan kolmas jakso keskittyy Minguksen uraan säveltäjänä. Gabbard hahmottelee Mingukselle aivan ainutlaatuista paikkaa jazzin kentällä hahmona, joka oli yhtä aikaa jazzin perinteiden vaalija ja modernin jazzin kehittäjä. Toisaalta Duke Ellington oli Minguksen suuri innoittaja, jopa isähahmo ja toisaalta Mingus lähentyi 1960-luvulla vahvasti free jazzia erityisesti Eric Dolphyn ansioista. Mingusta kiinnosti myös third stream eli klassisen ja jazzin yhdistäminen, vaikka Mingus kyllä piti kaikkea musiikkia yhtenä ja samana virtana,

Neljännen jakson aiheena on kolme Minguksen keskeistä yhteistyökumppania eli rumpali Dannie Richmond, Eric Dolphy ja pasunisti Jimmy Knepper. Dannie Richmond oli Mingukselle kaikkein läheisin soittokumppani. Mingus sanoi kerran: ”I´d rather not use a drummer if Dannie weren´t avaiable”. Richmond aloitti rumpalina harvinaisen myöhään jo aikuisella iällä soitettuaan sitä ennen tenorisaksofonia rhythm&blues -yhtyeissä. Mingus havaitsi Richmondin lahjakkuuden rumpalina ja pystyi suorastaan muovaamaan tämän soittotapaa.

Myös Dolphy onnistui muusikkona Minguksen yhtyeissä; Gabbard mielestä jopa paremmin kuin yleensä omilla levyillään omien yhtyeidensä kanssa. Dolphyn varhainen kuolema vuonna 1964 oli Mingukselle järkytys ja kova isku. Valkoihoisen Knepperin kanssa Minguksella oli myrskyinen suhde, mille rotukysymys toi omat mutkansa. Miesten suhde katkesi pitkäksi aikaa vuonna 1962, kun Mingus löi Knepperiä kasvoihin, katkoi useita hampaita ja melkein tuhosi pasunistin ansatsin. He tekivät sovinnon vasta hieman ennen Minguksen kuolemaa.

Gabbardin kirja houkutteli minut palaamaan jälleen kerran Minguksen musiikin pariin ja kaivelemaan levyhyllya, mitä voinee pitää eräänä onnistuneen musiikkikirjan tuntomerkkinä.

Krin Gabbard: Better Git It in Your Soul. An Interpretive Biography of Charles Mingus (University of California Press, 2016)

Tallennettu kategorioihin Jazz, Kirjat | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Aura Flow: Dynamo (Fredriksson Music, 2016)

Aura Flow. Kuva: Tero Ahonen

Aura Flow. Kuva: Tero Ahonen

Aura Flow -kvintetin toinen albumi “Dynamo” on yllättävän perinteinen jazzlevy. Sen äänittäminen on sujunut nopeasti kahden päivän levytyssessioissa lokakuussa 2015. On vain otettu neljä sävellystä saksofonisti Max Zengeriltä, neljä pianisti Henri Mäntylältä ja purkitettu musiikki ilmeisesti aika suoraan.

Yhtye luottaa musiikkinsa ja jazzin perinteitä kunnioittavien sävellysten voimaan, eikä levylle ole tarvinnut keksiä mitään erityistä teemaa tai nokkelaa näkökulmaa. Juuri näin yksinkertaisesti jazzlevyjä on iät ja ajat tuotettu, eikä kelpo jazzlevyn tekemiseen ole tarvittu kuukausien hiomista studiossa.

Vanha mutkaton resepti tuntuu toimivan nykyäänkin. “Dynamo” svengaa vaivattoman helposti ja musiikki on tarttuvan melodista. Nopeasta äänitysprosessista huolimatta Aura Flow on jaksanut kiinnittää huomiota myös sovituksiin. Varsin suoraviivaista menoa maustetaan maukkailla yksityiskohdilla, eikä kuulijan aika käy levyn parissa pitkäksi.

Kolikolla on toki toinen puolensa. Tällaista ketterää svengijazzia on tietysti julkaistu valtavan paljon, eikä Aura Flow voi lisätä siihen bebopin ja cool jazzin traditioon enää ennenkuulemattomia sävyjä. Sävellyksetkin ovat niin taitavasti tyylinmukaisia, että niissä on usein jotain tuttua, kuin muistumia takavuosien klassikoilta. Mutta kun “Dynamo” kuitenkin kuulostaa niin vaivattoman hienolta, on ehdottomasta parempi kääntää kolikko takaisin ja ihailla vain sitä raikkaan jazzlevyn puolta.

Aura Flow: Dynamo (Fredriksson Music, 2016)
Max Zenger, saksofoni, Henri Mäntylä, piano, Henri Marjamäki, kitara, Teemu Åkerblom, basso, Jussi Fredriksson, rummut

AuraFlow_Dynamo_cover

Aura Flow: Dynamo

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Jason Rebello: Held (Edition Records, 2016)

Jason Rebello. Kuva: Edition Records

Jason Rebello. Kuva: Edition Records

Pianisti Jason Rebello nousi nopeasti ja näyttävästi esille 1990-luvun tuolloin kovin trendikkäällä groove-rap-acidjazz-vaikutteisella brittiläisellä jazzkentällä, kun klassisesti kouluttautunut pianisti sai debyyttilevynsä (”A Clearer View”, BMG, 1990) tuottajaksi itsensä Wayne Shorterin. Julkaistuaan 1990-luvulla vielä neljä levyä lisää, Rebello työskenteli vuosikausia lähinnä kosketinsoittajana mm. Stingin ja Jeff Beckin yhtyeissä.

Vuosia jatkuneen kiertue-elämän jälkeen Rebello palasi pitkän tauon jazzin pariin vuoden 2013 levyllä ”Anything But Look”. Uusimmalla levyllään Rebello pelkistää ilmaisuaan edelleen, sillä ”Held” on akustisella pianolla soitettu soololevy, joka koostuu lähinnä Rebellon omista sävellyksistä.

Sen ainoa laina on alunperin Beatlesin valkoisella tupla-albumilla julkaistu Paul McCartneyn ”Blackbird”, joka oikeastaan kuvastaa koko Rebellon albumin henkeä. Loputkin levystä on täynnä melodista musiikkia, joka myös mietiskellessään säilyttää ehjänä valoisan pohjavireensä. Rebello on onnistunut vaikeassa tehtävässä eli hän on luonut helposti lähestyttävää musiikkia tinkimättä tippaakaan taiteellisen kunnianhimon tasosta.

Jason Rebello: Held (Edition Records, 2016)
Jason Rebello, piano

Held” näyttää nousevan vuoden mittaan päivittyvälle vuoden 2016 parhaiden listalleni Vuoden valinnat 2016.

rebello_held

Videolla levyn avausraita ”Pearl

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti