Uutta Instagramissa

Sivun yläosaan päivittyy Instagram-tilini viisi viimeistä kuvaa. Suoraan Instagram-tililleni pääset klikkaamalla alla olevaa kuvaketta:

Instagram

PrintFriendlyJaa sivu
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Alkuvuoden valinnat

Aki Rissanen Trio Helsingissä syksyllä 2014

Aki Rissanen Trio Helsingissä syksyllä 2014

Olen poiminut tähän kuluneen vuoden aikana kuuntelemiani hienoja levyjä. Ne ovat ehdolla Valon kuvia -blogin vuoden parhaiden levyjen listalle, jonka kokoan näiden levyjen joukosta. Lopullisen ”Vuoden valinnat” -listan julkaisen vuoden lopulla. Olen esitellyt osan levyistä blogissa. Näiden levyjen nimissä on linkki postaukseen.

Vuoden levy
Vijay Iyer – Wadada Leo Smith: a cosmic rhythm with each stroke (ECM, 2016)

Pianotriot
Aki Rissanen: Amorandom (Edition Records, 2016)
Joonas Haavisto Trio: oku (Fredriksson Music, 2016)
Phronesis: Parallax (Edition Records, 2016)
John Zorn: Flaga. Book of Angels vol. 27 (Tzadik, 2016)
Eric Revis Trio: Crowded Solitudes (Clean Feed, 2016)

Laulu
Lina Nyberg: Aerials (Hoob Records, 2016)
Sarah Murcia: Never Mind The Future (Ayler Records, 2016)
Elena Mindru Third Stream Project: Quartphonic (EM Records, 2016)

Free jazz
Jorma Tapio & Kaski: Ghatika (Karkia Mistica Records, 2016)
Alexander von Schlippenbach: Jazz Now! Live at Theater Gütersloh (Intuition, 2016)

Piano
Eyolf Dale: Wolf Valley (Edition Records, 2016)
Jason Rebello: Held (Edition Records, 2016)

Duo
Jean-Babtiste Boussougou & Henri Roger: Mourim (Facing You/IMR, 2015)
Vijay Iyer – Wadada Leo Smith: a cosmic rhythm with each stroke (ECM, 2016)

Iso orkesteri
Sointi Jazz Orchestra: Syntymä (Sointi Jazz Orchestra, 2016)

Kitara
Kalle Kalima: High Noon (ACT, 2016)

Ei vain jazzia
Tigran Hamasyan: Lyus i Luso (ECM, 2016)

wadada_iyer
2016_dale_wolf_valley
2016_Quartphonic, kansi
jazz_now
cover
Phronesis_Cov_1500x1500-1024x1024
aki-rissanen-amorandom-cover
joonas_haavisto_trio_oku_cover_digi_3000x3000
wadada_iyer thumbnail
2016_dale_wolf_valley thumbnail
2016_Quartphonic, kansi thumbnail
jazz_now thumbnail
cover thumbnail
Phronesis_Cov_1500x1500-1024x1024 thumbnail
aki-rissanen-amorandom-cover thumbnail
joonas_haavisto_trio_oku_cover_digi_3000x3000 thumbnail
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Vijay Iyer – Wadada Leo Smith: a cosmic rhythm with each stroke (ECM, 2016)

Wadada Leo Smith - Vijay Iyer. Kuva: John Rogers (ECM Records)

Wadada Leo Smith – Vijay Iyer. Kuva: John Rogers (ECM Records)

Kannattaa hakea netistä kuvia Nasreen Mohamedin teoksista, jotka ovat kuin kuvia pianisti Vijay Iyerin ja trumpetisti Wadada Leo Smithin abstraktin eleettömästä dialogista. Kaksikon uuden levyn keskeinen teos onkin seitsemänosainen sarja ”a cosmic rhythm with each stroke for Nasreen Muhamedi”.

Musiikin minimalismi vertautuu vaivatta Mohamedin taiteeseen; pieniä ja vahvoja liikkeitä, rohkeutta olla myös hiljaa. Smithin trumpetissa on paljon Miles Davisia, samaa hiljaista keskittymistä, koskettavasti bluesiksi murtuvaa soundia.

Välillä Iyer käyttää elektroniikkaa hienovaraisesti ja luovasti. Sähköiset soundit kuin hengitystä tai sydämen lyöntejä, ne pikemmin tuntee kuin kuulee.

a cosmic rhythm with each stroke” on musiikkia, joka ei tyhjene monenkaan kuuntelun jälkeen. Levy nousee ilman muuta vuoden mittaan päivittyvälle vuoden 2016 parhaiden levyelämysten listalle Vuoden valinnat 2016.

Vijay Iyer – Wadada Leo Smith: a cosmic rhythm with each stroke (ECM, 2016)
Wadada Leo Smith, trumpetti, Vijay Iyer, piano, Fender Rhodes, elektroniikka

wadada_iyer

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Sointi Jazz Orchestra: Syntymä (Sointi Jazz Orchestra, 2016)

Sointi Jazz Orchestra

Sointi Jazz Orchestra. Kuva: Sointi Jazz Orchestra

Freelance-pohjalta toimiva Sointi Jazz Orchestra on nuoren polven toistaiseksi suhteellisen tuntemattomista muusikoista koostuva iso orkesteri. Se esittää esikoislevyllään kapellimestarinsa Rasmus Soinin säveltämää ja sovittamaa musiikkia. Orkesteri tulkitsee vaivattoman tuntuisesti Soinin melodisia sävellyksiä. Esimerkiksi levyn avausraidan ”Pyörä” kevyesti keinahteleva teema soi polkupyörälenkilläkin mielessä.

Yhtye soitinvalikoimaan kuuluu tavanomaisissa big band -yhteyksissä harvemmin kuultuja instrumentteja, kuten bassopasuuna, oboe ja käyrätorvi, yhdellä raidalla sellokin. Yhtyeen soundia leimaa yhtä aikaa sekä vähäeleisen kuulaat, väreilevät sointipinnat että dramaattisen tummat sävyt. Hyvästä esimerkistä käy ”Tor”, jossa nämä molemmat ominaisuudet käyvät käsi kädessä ja esityksestä muotouuu suorastaan orgaanisesti etenevä matka. Samoin kuulijansa vie mukanaan myös levyn pisin raita, lähes viisitoista minuuttia kestävä ”Taivaan merkit”.

Levyn vahvuudeksi nousee pikemminkin hienot sävellykset ja niiden tasapainoinen kokonaisuus kuin solistien improvisoimat soolot, joita toki niitäkin kuullaan jokaisella raidalla. Soolot ovat harkittuja, sävellysten ilmapiiriin ja kehyksiin kauniisti sulautuvia, kuten vaikkapa Pekka Seppäsen vapaasti ja kevyesti liitelevä klarinetti raidalla ”Vedenpinta väreilee”.

Levyn loppuun on säästetty unkarilaisen runoilijan Sándor Petofin runoon sävelletty ”Syntymäseudulleni”. Sen laulusolistana vakuuttaa Stina Koistinen, taidepopyhtyeeksikin mainitun Color Dolor laulaja. Sävellyksessä kohtaavat kamarimusiikin ja jazzin vaikutteet, joille Koistisen omailmeinen ääni luo jännittävän kontrastin.

Rasmus Soini asettaa tiedotteessa kunnianhimoiseksi tavoitteekseen big band -musiikin uudistamisen. ”Syntymä” tuskin kantaa vielä niin pitkälle, mutta albumi tarjoaa joka tapauksessa uutta musiikkia tuoreesti ja mieleenpainuvasti esitettynä. Kun yhtyeen esiintymiset ovat hyvin monipuolia tapahtumia, kuten Tiernapojat-esitys, konsertti Juhani Aaltosen kanssa ja yhteistyö tanssijoiden kanssa, on orkesterilta lupa odottaa vielä suuria.

Sointi Jazz Orchestra: Syntymä (Sointi Jazz Orchestra, 2016)
Teemu Mattson, Tomi Nikku, Jose Mäenpää, trumpetti, flyygelitorvi, Jasmin Afanem, trumpetti, flyygelitovi, huilu, Panu Luukkonen, Matti Vuolahti, pasuuna, Mikko Haanpää, bassopasuuna, pasuuna, Kenneth Ojutkangas, tuuba, bassopasuuna, Ilkka Hongisto, käyrätorvi, Petteri Hietamäki, altto- ja sopraanosaksofoni, huilu, Pekka Seppänen, alttosaksofoni, klarinetti, Frans Thomsson, tenori- ja sopraanosaksofoni, huilu, Janne Saarinen, tenorisaksofoni, oboe, Max Zenger, baritonisaksofoni, bassoklarinetti, Aleksis Liukko, piano, Kaisa Mäensivu, basso, Siiri Partanen, rummut, Stina Koistinen, laulu, Antti Kolehmainen, sello, Rasmus Soini, musiikinjohto.

sointijazzorch_syntyma

Lisätietoja: Sointi Jazz Orchestra, yhtyeen kotisivut

Syntymä” nousee vuoden mittaan päivittyvälle vuoden 2016 parhaiden listalleni Vuoden valinnat 2016.

Sointi Jazz Orchestra – Tor

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Better Git It in Your Soul

Better Get It In Your Soul – Krin Gabbard #kirja #jazz #book #nowreading #elämänkerta #biography #charlesmingus

Kuva, jonka Jukka Piiroinen (@valonkuvia) julkaisi

Basisti, säveltäjä ja kirjailija Charles Mingus (1922-1979) on niitä monumentaalisia muusikoita, joista on tehty useita elämänkertoja. Englantilaisen Brian PriestleynMingus: A Critical Biography” (Da Capo, 1985) on tietenkin perusteos, mutta myös Gene SantoronMyself When I Am Real: The Life and Music of Charles Mingus” (Oxford University Press, 2001) on arvostettu esitys Minguksen elämästä.

Kahden perusteellisen elämänkerran jälkeen on ymmärrettävää, että Krin Gabbard on hakenut omalla teoksellaan uusia näkökulmia Minguksen elämään, mihin kirjan alaotsikkokin viittaa. Gabbard liittää Minguksen musiikin ja uran osaksi laajempia kulttuurin virtauksia 1940–1960-lukujen Yhdysvalloissa.

Gabbard on jakanut kirjansa neljään jaksoon. Ensimmäinen jakso on lähinnä perinteinen elämänkerta, tässä tapauksessa aika tiivis yhteenveto Minguksen värikkäistä vaiheista. Toinen jakso nostaa esille Minguksen kirjoittajana. Hänhän kirjoitti runoja, levynkansitekstejä ja kaikkein merkittävimpänä teoksenaan omaperäisen, jopa kokeellisen, omaelämankerran ”Beneath The Underdog” (Alfred A. Knopf, 1971). Gabbard pääsi tutustumaan kirjan syntyvaiheisiin aikaisempia kirjoittajia syvällisemmin, sillä hän sai kirjan alkuperäinen käsikirjoituksen luettavakseen.

Kirjan kolmas jakso keskittyy Minguksen uraan säveltäjänä. Gabbard hahmottelee Mingukselle aivan ainutlaatuista paikkaa jazzin kentällä hahmona, joka oli yhtä aikaa jazzin perinteiden vaalija ja modernin jazzin kehittäjä. Toisaalta Duke Ellington oli Minguksen suuri innoittaja, jopa isähahmo ja toisaalta Mingus lähentyi 1960-luvulla vahvasti free jazzia erityisesti Eric Dolphyn ansioista. Mingusta kiinnosti myös third stream eli klassisen ja jazzin yhdistäminen, vaikka Mingus kyllä piti kaikkea musiikkia yhtenä ja samana virtana,

Neljännen jakson aiheena on kolme Minguksen keskeistä yhteistyökumppania eli rumpali Dannie Richmond, Eric Dolphy ja pasunisti Jimmy Knepper. Dannie Richmond oli Mingukselle kaikkein läheisin soittokumppani. Mingus sanoi kerran: ”I´d rather not use a drummer if Dannie weren´t avaiable”. Richmond aloitti rumpalina harvinaisen myöhään jo aikuisella iällä soitettuaan sitä ennen tenorisaksofonia rhythm&blues -yhtyeissä. Mingus havaitsi Richmondin lahjakkuuden rumpalina ja pystyi suorastaan muovaamaan tämän soittotapaa.

Myös Dolphy onnistui muusikkona Minguksen yhtyeissä; Gabbard mielestä jopa paremmin kuin yleensä omilla levyillään omien yhtyeidensä kanssa. Dolphyn varhainen kuolema vuonna 1964 oli Mingukselle järkytys ja kova isku. Valkoihoisen Knepperin kanssa Minguksella oli myrskyinen suhde, mille rotukysymys toi omat mutkansa. Miesten suhde katkesi pitkäksi aikaa vuonna 1962, kun Mingus löi Knepperiä kasvoihin, katkoi useita hampaita ja melkein tuhosi pasunistin ansatsin. He tekivät sovinnon vasta hieman ennen Minguksen kuolemaa.

Gabbardin kirja houkutteli minut palaamaan jälleen kerran Minguksen musiikin pariin ja kaivelemaan levyhyllya, mitä voinee pitää eräänä onnistuneen musiikkikirjan tuntomerkkinä.

Krin Gabbard: Better Git It in Your Soul. An Interpretive Biography of Charles Mingus (University of California Press, 2016)

Tallennettu kategorioihin Jazz, Kirjat | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Aura Flow: Dynamo (Fredriksson Music, 2016)

Aura Flow. Kuva: Tero Ahonen

Aura Flow. Kuva: Tero Ahonen

Aura Flow -kvintetin toinen albumi “Dynamo” on yllättävän perinteinen jazzlevy. Sen äänittäminen on sujunut nopeasti kahden päivän levytyssessioissa lokakuussa 2015. On vain otettu neljä sävellystä saksofonisti Max Zengeriltä, neljä pianisti Henri Mäntylältä ja purkitettu musiikki ilmeisesti aika suoraan.

Yhtye luottaa musiikkinsa ja jazzin perinteitä kunnioittavien sävellysten voimaan, eikä levylle ole tarvinnut keksiä mitään erityistä teemaa tai nokkelaa näkökulmaa. Juuri näin yksinkertaisesti jazzlevyjä on iät ja ajat tuotettu, eikä kelpo jazzlevyn tekemiseen ole tarvittu kuukausien hiomista studiossa.

Vanha mutkaton resepti tuntuu toimivan nykyäänkin. “Dynamo” svengaa vaivattoman helposti ja musiikki on tarttuvan melodista. Nopeasta äänitysprosessista huolimatta Aura Flow on jaksanut kiinnittää huomiota myös sovituksiin. Varsin suoraviivaista menoa maustetaan maukkailla yksityiskohdilla, eikä kuulijan aika käy levyn parissa pitkäksi.

Kolikolla on toki toinen puolensa. Tällaista ketterää svengijazzia on tietysti julkaistu valtavan paljon, eikä Aura Flow voi lisätä siihen bebopin ja cool jazzin traditioon enää ennenkuulemattomia sävyjä. Sävellyksetkin ovat niin taitavasti tyylinmukaisia, että niissä on usein jotain tuttua, kuin muistumia takavuosien klassikoilta. Mutta kun “Dynamo” kuitenkin kuulostaa niin vaivattoman hienolta, on ehdottomasta parempi kääntää kolikko takaisin ja ihailla vain sitä raikkaan jazzlevyn puolta.

Aura Flow: Dynamo (Fredriksson Music, 2016)
Max Zenger, saksofoni, Henri Mäntylä, piano, Henri Marjamäki, kitara, Teemu Åkerblom, basso, Jussi Fredriksson, rummut

AuraFlow_Dynamo_cover

Aura Flow: Dynamo

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Jason Rebello: Held (Edition Records, 2016)

Jason Rebello. Kuva: Edition Records

Jason Rebello. Kuva: Edition Records

Pianisti Jason Rebello nousi nopeasti ja näyttävästi esille 1990-luvun tuolloin kovin trendikkäällä groove-rap-acidjazz-vaikutteisella brittiläisellä jazzkentällä, kun klassisesti kouluttautunut pianisti sai debyyttilevynsä (”A Clearer View”, BMG, 1990) tuottajaksi itsensä Wayne Shorterin. Julkaistuaan 1990-luvulla vielä neljä levyä lisää, Rebello työskenteli vuosikausia lähinnä kosketinsoittajana mm. Stingin ja Jeff Beckin yhtyeissä.

Vuosia jatkuneen kiertue-elämän jälkeen Rebello palasi pitkän tauon jazzin pariin vuoden 2013 levyllä ”Anything But Look”. Uusimmalla levyllään Rebello pelkistää ilmaisuaan edelleen, sillä ”Held” on akustisella pianolla soitettu soololevy, joka koostuu lähinnä Rebellon omista sävellyksistä.

Sen ainoa laina on alunperin Beatlesin valkoisella tupla-albumilla julkaistu Paul McCartneyn ”Blackbird”, joka oikeastaan kuvastaa koko Rebellon albumin henkeä. Loputkin levystä on täynnä melodista musiikkia, joka myös mietiskellessään säilyttää ehjänä valoisan pohjavireensä. Rebello on onnistunut vaikeassa tehtävässä eli hän on luonut helposti lähestyttävää musiikkia tinkimättä tippaakaan taiteellisen kunnianhimon tasosta.

Jason Rebello: Held (Edition Records, 2016)
Jason Rebello, piano

Held” näyttää nousevan vuoden mittaan päivittyvälle vuoden 2016 parhaiden listalleni Vuoden valinnat 2016.

rebello_held

Videolla levyn avausraita ”Pearl

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Fredrik Norén (1941 – 2016)

Fredrik Norén. Kuva: SVT

Fredrik Norén. Kuva: SVT

Ruotsalainen rumpali ja yhtyeenjohtaja Fredrik Norén kuoli 16.5.2016 75-vuotiaana. Norén nousi ruotsalaisen jazzin eturiviin 1960-luvulla, jolloin hän soitti mm. Lars Färnlöfin, Lars Gullinin ja Bert Rosengrenin kanssa. Vuonna 1978 Norén perusti yhtyeensä, Fredrik Norén Bandin, josta muotoutui tärkeä koulutuspaikka lukuisille nuorille ruotsalaisille jazzmuusikoille. Norénin yhtyeessä soittivat esimerkiksi Esbjörn Svensson, Joakim Milder, Jonas Kullhammar, Magnus Broo ja monet, monet muut.

Merkittävä yhtye oli myös Sister Majs Blouse, joka keskittyi 1990-luvulla Börje Fredrikssonin musiikin esittämiseen ja levyttämiseen. Yhtyeen muut jäsenet olivat Joakim Milder, Bobo Stenson ja Palle Danielsson. Norén pyöritti myös omaa levymerkkiään nimeltä Mirrors.

Fredrik Norén esiintyi Kalottjazz & Blues -festivaaleille vuonna 1989. Hän vieraili yhtyeineen Haaparannalla pari kertaa myös festivaaliajan ulkopuolella.

Lue lisää:
Jonas Kullhammar muistelee Norénia FB-sivullaan: Jag är så väldigt ledsen att höra att Fredrik Norén har lämnat planeten.

Fredrik Norén Band konserttilavalla
Fredrik Norén, rummut, Ulf Sandberg, piano. Sergei Muchin, basso, Stefan Isaksson, saksofoni, HP Andersson, saksofoni

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kevättä Torniossa

Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Eyolf Dale: Wolf Valley (Edition Records, 2016)

Eyolf Dale. Kuva: Thomas Leikvoll

Eyolf Dale. Kuva: Thomas Leikvoll

Norjalainen pianisti ja säveltäjä Eyolf Dale on julkaissut Edition Recordsilla oktettilevyn, jonka nimi ”Wolf Valley” on Dalen nimi suoraan englanniksi käännettynä. Nimen valinta korostaa albumin asemaa Dalen tuotannossa, johon kuuluu esimerkiksi kaksi soolopianolevyä ja viisi Albatrosh-duon levyä yhdessä saksofonisti André Rolighetenin kanssa. Dale on levyttänyt myös trumpetisti Hayden Powellin trion jäsenenä ja hän on alkanut saavuttaa kansainvälistä näkyvyyttä norjalaisen tuubistin ja säveltäjän Daniel Herskedalin levyn ”Slow Eastbound Train” (Edition Records, 2015) myötä.

Eyolf Dalen itsensä mukaan”Wolf Valley” on askel eteenpäin, kohti jotain suurempaa. Näkemys on perusteltu, sillä albumi nostaa Dalen esille nimenomaan omaperäisenä säveltäjänä. Hän osaa kirjoittaa jylhiä ja surumielisiäkin melodioita, joissa on paikoin myös virsimäistä tunnelmaa, kuten ”Hometown Interludes” -soololevyn kirkkouruilla improvisoidusta soolosta nonetille sovitettu harras ”Shostachoral”.

Dale on koonnut uutta askelta harppaamaan uuden kokoonpanon, jonka soundiin vibrafoni ja viulu tuovat kuulasta avaruutta. Levy on tarvittaessa sen verran särmikäs, että musiikissa ei ole kyse pelkästään vuonojazzin viileistä soundimaisemista. Esimerkiksi ”Ban Joe” kasvaa minimalistisesta alusta pianosoolon myötä svengaavaan menoon. ”The Creek” puolestaaan avautuu kulmikkkaasti tanssahdellen ja antaa tilaa Hayden Powellin ja André Rolighetenin intensiivisille sooloille.

Kun kaikki levyn muutkin sävellykset tuovat albumiin omat näkökulmansa, on Eyolf Dale onnistunut säveltämään vaihtelevan ja rikkaan kokonaisuuden ilman yhtään heikkoa lenkkiä.

Eyolf Dale: Wolf Valley (Edition Records, 2016)
Eyolf Dale, piano, Hayden Powell, trumpetti, Kristoffer Kompen, pasuuna, André Roligheten, saksofoni, klarinetti, Adrian Løseth Waade, viulu, Rob Waring, vibrafoni, Per Zanussi, basso, Gerd Nilssen, rummut

Wolf Valley” nousee vuoden mittaan päivittyvälle vuoden 2016 parhaiden listalleni Vuoden valinnat 2016.

2016_dale_wolf_valley

Videolla levyn avausraita ”Furet

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Lasse Mårtenson (1934 – 2016)

Lasse Mårtensonin ”Laiskotellen” on varmasti eräs varhaisimmista musiikkimuistoistani. Mieleeni on jäänyt, että pidin siitä kovasti pienenä poikana. Luultavasti laulun letkeä svengi osaltaan ohjasi hieman myöhemmin kiinnostustani jazzin pariin.

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , | Jätä kommentti