Uutta Instagramissa

Sivun yläosaan päivittyy Instagram-tilini viisi viimeistä kuvaa. Suoraan Instagram-tililleni pääset klikkaamalla alla olevaa kuvaketta:

Instagram

PrintFriendlyJaa sivu
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus, Valon kuvia suosittelee | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Raahen Rantajatsit 2015 – Kuvasarja

Kuvasarjassa vuoden 2015 Raahen Rantajatsien esiintyjiä

Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Valto Pernu Photo Marathon 2015 – tulokset

vppm_tulokset

Kolmannen Valto Pernu -kuvamaratonin voitti 17-vuotias iiläinen Kyösti Keränen. Tuomaristo perusteli valintaansa: Keräsen sarja yhdistää taitavasti mustavalkoista ja värikuvaa. Vahva tunnelmallinen ja selkeä kokonaisuus, josta on vaikea jättää pois yhtäkään kuvaa.

Kilpailun tuomareina toimivat kolme valokuvan ammattilaista: Arto Liiti, Aki-Pekka Sinikoski sekä tapahtuman taiteellinen johtaja Antti J. Leinonen.

Valto Pernu Photo Marathon 2015 – täydelliset tulokset

Vuoden 2015 Nopein ja Tyylikkäin Riisuuntuminen: Janne Körkkö, Oulu. Palkinto: Lahjakortti Tavaratalo Kärkkäiselle.
Vuoden 2015 Hapannaamakuva: Janne Kaakinen, Oulu. Palkinto: Lahjakortin Nelosgrillille.
Vuoden 2015 Söpöliinikuva: Vesa Ranta, Oulu. Palkinto: Digitarvikkeen lahjoittama tuotekassi.
Vuoden 2015 Toiseksi Suurin Kunniamaininta: Kimmo Pentti, Jääli. Palkinto: Digitarvikkeen lahjoittama tuotekassi.
Vuoden 2015 Suurin Kunniamaininta: Suvi Siltala, Haukipudas. Palkinto: Digitarvikkeen lahjoittama tuotekassi.
Vuoden 2015 Paras Iiläisyyttä Kuvaava Kuva: Seppo Rajala, Oulu. Palkinto: Iin kunnan myöntämä 300€ stipendi.
Vuoden 2015 Paras Yksittäinen Kuva: Jari Mattila, Oulu. KulttuuriKauppilan myöntämä 150 euron stipendi, sekä Digitarvikkeen lahjoittama tuotekassi.
Vuoden 2015 Paras Kuvasarja: Kyösti Keränen, Ii. Palkinto: Valto Pernu Säätiön myöntämä 1000 euron stipendi.

Kaikki kilpailuun osallistuneet kuvasarjat osallistuvat vielä kaikille avoimeen nettiäänestykseen, jolla valitaa vielä yleisön suosikkisarja. Äänestysaika päättyy heinäkuun lopussa.

Kuvia voi äänestää Valto Pernu Photo Marathonin sivuilla: Äänestys.

Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Polkupyörällä ihmisen jäljillä – Valto Pernu Photo Marathon 2015

vppm2015

Iissä kolmannen kerran järjestetyn Valto Pernu Photo Marathon -tapahtuman yleiseksi teemaksi oli määritelty ihminen. Teemaa tarkennettiin kuudella hyvin valitulla aiheella, joita kaikkia pystyi mainiosti lähestymään ihmisen kuvaamisen näkökulmasta. Kuvausaikaa kilpailussa oli 12 tuntia, aamukahdeksasta alkaen. Valto Pernu säätiön lahjoittama 1000 euron pääpalkinto oli luvassa parhaalle kuuden kuvan sarjalle. Kuuden kuvan yhtenäisen sarjan kuvaaminen on vaikeaa, kun kuvien aiheet eivät ole etukäteen tiedossa.

Olin osallistunut jo edelliselle kuvamaratonille vuonna 2013, jolloin olin pyöräillyt eri puolilla Iin kirkonkylän seutua. (Lue kisaraportti kahden vuoden takaa: Pyöräillen Iissä.) Myös kuvamaratonin kuvasarjaa painottava luonne oli tullut tutuksi. Sain nyt mielestäni kokoon kahden vuoden takaista kilpailua huomattavasti ehjemmän sarjan, vaikka jäin tälläkin kertaa ilman palkintoja. Ehkä edellisen iltapäivän työpajan vaisusti sujunut kuvaustehtävä (lue työpajasta ”Valo osuu vain pintaa”) potkaisi keskittymään paremmin.

2015_VPPM_01

Ensimmäinen kuvausaihe oli ”Keltainen”, jolle oli varattu aikaa kaksi tuntia. Tässä vaiheessa pohdiskelin vielä, kuvaisinko pelkästään ihmisiä vai ottaisinko mukaan ihmisen jäljet ympäristössä. Ehkä tämän epävarmuuden vuoksi ensimmäinen tehtävä oli kisan vaikein. Ongelma ratkesi, kun Iin Haminassa vastaa asteli keltaisessa huomioliivissään Markku, joka vei minut kuvausta varten pihamaalleen. Silloin päätin, että keskittyisin ihmisten kuvaamiseen.

2015_VPPM_08_netti

Toisen aiheen nimi oli ”Kosketus” ja kuvausaikaa oli nyt kolme tuntia. Kuvasin ensin koiranomistajia rapsuttelemassa koiriaan (tähän oli tietenkin syynä perheestämme äskettäin uuden kodin saaneet Eikka ja Leo!) ja lapsenlapsensa kanssa ulkoilevaa isoäitiä. Olin jo menossa kebab-ravintolaan lounaalle, kun päätin polkea vielä yhden kaarroksen kylällä. Silloin tavoitin kauppareissultaan kotiin palaavat Marja-Liisan ja Matin. Valitsin heidän käsiensä kosketuksen osaksi sarjaani.

2015_VPPM_10_netti

Kolmanteen aiheeseen ”Yksinkertaisuus” annettiin aikaa vain yksi tunti. En antanut periksi houkutukselle kuvata joku pelkistetyn abstrakti sommitelma, vaan hain sarjaan edelleen ihmisiä. Löysin Eijan ja Veikon, joilla oli hieno ja romanttinen tarina kerrottavana. Nuoruuden rakastavaiset olivat vuosikymmenien jälkeen kohdanneet uudelleen ja melko läheltä kuvaamani kaksoismuotokuva kertoo elämän yksinkertaisesta onnesta.

2015_VPPM_12_netti

Neljännelle aiheelle oli annettu jälleen kolme tuntia aikaa. Luulin, että koko kolme tuntia olisi tarpeen vaikealta tuntuneen ”Suudelman” kuvaamiseen, mutta tehtävään ei mennyt puoltakaan tuntia. Huoltoasemalle moottoripyörillään kahvitauolle pysähtyneet Jukka ja Johanna suostuivat hetken naurettuaan kuvattaviksi ja pyörien mukaansaamiseksi alakulmasta vangittu suudelma päätyi kilpailusarjaan.

Koetin toki saada myös muita suudelmia harkittavaksi, mutta lopetin, kun uimarannalla eräs pariskunta nauroi, että olet jo viides suudelmakuvan yrittäjä. Yli kolmekymmentä polkupyörien kanssa pienellä kylällä pyörivää valokuvaajaa herätti varmasti huomiota ja samat ihmiset joutuivat useammankin kerran kohteiksi.

2015_VPPM_13_netti

Viides tehtävä oli ytimekkäästi ”Jäljet”. Ajattelin pyöräillessäni ajan jälkiä, sormenjälkiä, kädenjalkeä. Päädyin ehkä liian ilmeisesti jalanjälkiin, jotka lentopalloa pelaavat Teemu ja Juuso jättivät pehmeälle rantahiekalle. Vastavalo ja verkon päällä tasapainoileva pallo tuovat kuvaan jännnitettä. Aikaa tehtävään oli vain tunti, joten muita jälkiä en ehtinyt enää etsiskellä.

2015_VPPM_14_netti

Päivä päättyi aiheeseen ”Valosta pois”. Pyöräilin viimeisessä tehtävässä Iin kauniille hautausmaalle. Vaihdoin ensimmäisen kerran teleobjektiivin kameraan ja koetin kuvata hämärtyvän illan tunnelmallisia yksityiskohtia. Palasin kuitenkin 40 millimetrin linssiini ja aamulla päättämääni ajatukseen ihmisistä.

Keskustelin erään miehen kanssa hänen poikansa kuolemasta ja siitä, kuinka kauan kesti ennen kuin hän pystyi katsomaan kuvia hautajaisista. Hyvästä keskustelusta huolimatta tilanteesta ei syntynyt hyvää kuvaa. Sarjani viimeisessä kuvassa Ruotsista kotiseudulleen käymään tulleet sisarukset Leena ja Kaisa ovat vanhempiensa haudalla. Illan valosta huolimatta kuva oli sarjan ja kilpailun kannalta turhan arkinen ja yksiulotteinen.

Kuvasarjani on mielestäni siis kahden vuoden takaista sarjaani yhtenäisempi. Uskalsin lähestyä rohkeammin tuntemattomia ihmisiä kamerani kanssa, joten kuvausprosessikin oli antoisa. Kuvasin myös paljon vähemmän kuvia päivän aikana kahden vuoden takaiseen verrattuna. Keskittyminenkin lienee ollut parempaa. Lopulta tarina on kuitenkin pelkillä toteamuslauseilla kirjoitettu. Kysymysmerkit jäivät siitä puuttumaan.

Lisätietoja:
Valto Pernu; henkilöhistoriaa, valokuvia, tietoa säätiöstä
Kulttuurikauppila; kuvamaratonista, taidebiennaalista ja muusta kulttuurikeskuksen toiminnasta
Valto Pernu Photo Marathon; kuvamaratonin Facebook-sivu, josta löytyvät myös vuoden 2015 tulokset

Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

”Valo osuu vain pintaan” – alkulämpöä Valto Pernu -maratonille

Aki-Pekka Sinikoski (toinen vasemmalta) Alkulämpö-työpajassa

Aki-Pekka Sinikoski (toinen vasemmalta) Alkulämpö-työpajassa

”Valo osuu vain pintaan” oli valokuvaaja Aki-Pekka Sinikosken mottona työpajassa, joka järjestettiin Iin Kulttuurikauppilassa Valto Pernu -kuvamaratonin aattona (17.7.2015). Sinikoski puhui työpajassa laajasti ja innostuneesti omista pitkistä kuvausprojekteistaan. Hän on kuvannut useamman vuoden verran suomalaisia nuoria, teinejä ja toisaalta vanhahkoja miehiä, ukkeleita.

Sinikoski uskoo, että kuvaaja vaikuttaa aina kuvauskohteeseen, joten kuvajournalistinen käsitys objektiivisesti sivusta tapahtumia tallentavasta kuvaajasta on hänen mielestään epäilyttävä. Koska valo paljastaa vain pintaa, pyrkii Sinikoski pääsemään pinnan alle pitkään jatkuvilla työskentelyrupeamilla ja yhteistyöllä kuvattavien kanssa.

Työpajan ennakkotehtävänä osallistujien oli pitänyt valita omista kuvistaan sellainen kuva, johon tiivityisi kuvaajan oma näkemys itsestään kuvaajana. Yhden kuvan valitseminen oli vaikeaa, sillä oma kuvaamiseni hajoaa kenties liiankin moniin suuntiin. Vaikka työpajan teemana oli dokumentaarinen henkilökuvaus, oli ihminen valitsemassani kuvassa sivuosassa. Tallinnan satamassa kuvaamassani kuvassa pääosassa olivat valo, varjot ja pelkistäminen.

2015_satama

Tämän jälkeen kuvaustehtävänä oli kuvata yksi kuva, joka toimi erilaisilla periaatteilla kuin esiteltäväksi valittu kuva. En onnistunut tässä laisinkaan. En osannut päättää kuvaanko työpajan teeman mukaisesti ihmisiä, jotain vähemmän selkeää sekamelskaa vai latteaa valoa. Lopulta suuntasinkin kameran harvoin hyödyntämääni myötävaloon ja nappasin hieman katukuvauksen tyylillä näkymän Iin kirkonkylän keskustasta.

alkulampo

Mielestäni mitäänsanomaton kuva jäi harmittamaan ja vaivaamaan koko illaksi. Työpajan tärkein anti oli lopulta siinä havainnossa, että piintyneiden tottumusten havaitseminen ja rikkominen on hyvin vaikeaa. Ja kun varsinkin ilman toimeksiantajan toiveita toimivalla valokuvauksen harrastajalla pitäisi olla täysi vapaus tehdä mitä haluaa, rikkoa omia rutiinejakin!

Illan päätteeksi Iin kirkon kupeella kauniissa mäntymetsikössä avattiin vielä Aki-Pekka Sinikosken näyttely ”Endless Summer”. Isokokoiset valokuvat oli ripustettu puiden väliin, mikä olikin aivan mainio tapa tuoda kuvia julkisesti esille. Hieno näyttely koostui sekä vanhemmista Ukkelit-sarjan kuvista että tänä kesänä Iissä kuvatuista muotokuvista. Sinikosken kuviin kannattaa tutustua hänen nettisivuillaan: www.sinikoski.com.

ukkelit

Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Pisaroita

Sateen jälkeen tuli pouta.

Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Mihin tässä basistia tarvitaan? – Thymeshift & Free4Arts

Thymeshift dabrowski

Thymeshift: Beyond Horizons (Boogie Post Recordings, 2015) & Tomasz Dabrowski Free4Arts: Six Months & Ten Drops (Barefoot Records, 2015)

Pidän bassosta, varsinkin kontrabassosta, jonka puinen ja joustava soundi niin usein kannattelee ja kuljettaa jazzyhtyettä määrätietoisessa etunojassa. Kontrabasso on myös visuaalisesti kiinnostava ja kaunis soitin. Niinpä huomaan usein suhtautuvani epäluuloisesti bassottomiin yhtyeisiin, joista tuntuu puuttuvan jokin olennainen osa.

Pakko on kuitenkin myöntää, ettei musiikillinen laatu ole kiinni millään tavalla käytettävistä soittimista. Sen todistavat lukuisat äänitteet, esimerkiksi nyt esillä olevat kaksi eurooppalaista kvartettilevytystä. Korkean taiteellisen tason ja bassottomuuden lisäksi niillä ei ole juuri muuta yhteistä, sillä sen verran erilaisista näkökulmista niiden tekijät musiikkia luovat.

Thymeshift: Beyond Horizons (Boogie Post Recordings, 2015)
Thomas Backman, saksofoni, klarinetti, Thomas Gunillasson, kitara, Hilmar Jensson, kitara, Johan Björklund, rummut

Thymeshift on eräs ruotsalaisen rumpalin Johan Björklundin monista projekteista, jossa yhtyeenjohtajan lisäksi soittaa kaksi kitaristia, Björklundin vanha yhteistyökumppani Thomas Gunillasson ja islantilainen Hilmar Jensson sekä saksofonisti-klarinetisti Thomas Backman.

Beyond Horizons” on kolmentoista lyhyehkön kappaleen muodostama moni-ilmeinen ja voimakkaiden melodioiden sarja. Tunnelmat vaihtuvat ilmavasti leijuvista äänimaalauksista rujosti svengaavaan grooveen, jota Björklundin kompleksinen rumputyöskentely määrätietoisesti kuljettaa ja pitkälti korvaa myös yhtyeestä puuttuvan basson. Kaksi kitaraa tuo musiikkiin rockin rosoja. Tähän sähköiseen soundimaailmaan Thomas Backmanin kiihkeä saksofoni sopii hienosti yhteen.

Tomasz Dabrowski Free4Arts: Six Months & Ten Drops (Barefoot Records, 2015)
Tomasz Dabrowski, trumpetti, Sven Dam Meinild, baritonisaksofoni, Jakob Anderskov, piano, Kasper Tom, rummut

Puolalainen trumpetisti Tomasz Dabrowski asuu Kööpenhaminassa ja tanskalaisten muusikoiden kanssa äänitetty ”Six Months & Ten Drops” on hänen neljäs levynsä yhtyeenjohtajana. Free4Arts on täysin akustinen yhtye, joka hakee vauhtia rockin sijasta vapaasta improvisaatiosta, free jazzista ja klassisesta nykymusiikista. Levy-yhtiö luokitteleekin uutuuden jazzin ja third streamin lokeroihin.

Kvartetti tulkitsee Dabrowskin sävellyksistä koostuvan ohjelmiston tarkasti. Yhtyeen vahvuus onkin yhteistyössä, ei niinkään improvisaatioissa ja sooloissa. Sävellysten painottaminen tuo musiikkiin mukanaan tietystä viileän ja älyllisen sävyn. Siitä huolimatta varsinkin Dabrowskin trumpetti ja Sven Dam Meinildin baritonisaksofoni tavoittavat vastapainoksi soundeissaan free jazzin epäsovinnaisia rosoja, joita vasten Jacob Anderskovin pohjoisen kuulas piano jännittävän selkeästi erottuu.

Six Months & Ten Drops” on tarkkaan kuunteluun kannustavaa kamarimusiikkia,  joka vetoaa siis enemmän älyyn kuin houkuttelee naputtamaan jalkaa svengin tahdissa. Levyllä on kuitenkin mukana myös vahvaa tunnetta, mistä levyn päättävä virsimäisen harras ”Five Weeks” on hieno esimerkki.

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Kesän valoa

 
Koetin tallentaa kuvasarjassa kesän valoa. Päivän valo on usein liian kirkas. Illan, kesäyön, aamun tai varjoisan metsän valo on yleensä mielenkiintoisempi. Pyrin sarjassa pelkistämiseen, pieneen ilmaisuun ja vähiin elementteihin kuvissa.

Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Liberty Ship: The Wide Open Suite & Noises At Sea

Liberty Ship: The Wide Open Suite & Noises At Sea (Eclipse Music, 2015)

Liberty Ship: The Wide Open Suite & Noises At Sea (Eclipse Music, 2015)

Saksofonisti Esa Pietilän johtama Liberty Ship ahkeroi viime vuoden joulukuussa studiossa ja keväällä ilmestyi jo kvartetin toinen tupla-cd ”The Wide Open Suite & Noises At Sea”. Albumin ensimmäinen levy liikkuu samoissa akustisen free jazzin maisemissa kuin pari vuotta sitten ilmestynyt kvartetin vahva esikoinen ”Approaching”. Albumin toinen levy sen sijaan saa lisäväriä elektronisista soittimista/vempaimista.

Ensimmäisen levyn ”The Wide Open Suite” on sävellysten pohjalta ponnistavaa improvisaatiota ja paljolti free jazzin genressä elävää akustista musiikkia. Vakavailmeisen sarjan eräänlaisia äärilaitoja ovat Olavi Louhivuoren virsimäisen harras ”Southern Light” ja hurjan intensiiviseksi rutistukseksi kasvava Pietilän sävellys ”The Tide”.

Toisen levyn kokonaisuus ”Noises At Sea” on täysin improvisoitu ja sen soundia laventavat siis erilaiset sähköiset äänenlähteet. Niiden myötä musiikki muuttuu abstraktimmaksi ja ykköslevyn paikoin vakaasti askeltava, turvallinenkin jazz murtuu välillä pirstalaisten soundivärien kirjoksi. Jos ykköslevyllä soittaa ilmaisunsa jo löytänyt ja vakiinnuttanut yhtye, on kakkoslevyllä äänessä rohkeasti rajojaan etsivä tutkimusmatkailijoiden retkikunta.

Esa Pietilä, tenorisaksofoni, Aki Rissanen, piano, Antti Lötjönen, basso, Olavi Louhivuori, rummut

Liberty Ship – levynjulkistuskonsertissa 2015

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Vuoden jazzkuva

Kenny Barron & Dave Holland. Kuva: Andrea Palmucci

Kenny Barron & Dave Holland. Kuva: Andrea Palmucci

Jazz Journalist Association valitsi vuoden jazzkuvaksi Andrea Palmuccin kuvan pianisti Kenny Barronista ja basisti Dave Hollandista. Pelkistetty mustavalkoinen kuva perustuu selkeään sommitteluun, jossa molemmat muusikot rajautuvat kolmionmuotoisten kehysten sisälle.

Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Ornette Coleman 1930 – 2015

coleman
Saksofonisti, viulisti, trumpetisti, säveltäjä ja jazzin kehittäjä Ornette Coleman kuoli 11.5.2015 New Yorkissa 85-vuotiaana.

Mr. Coleman widened the options in jazz and helped change its course. Partly through his example in the late 1950s and early 60s, jazz became less beholden to the rules of harmony and rhythm, and gained more distance from the American songbook repertoire.
Ben Ratliff, New York Times, 11.6.2015

Lue Ben Ratliffin koko laaja muistokirjoitus ja katsaus Colemanin uraan New York Timesista: Ornette Coleman, Jazz Innovator, Dies at 85.

Ornette Coleman: Lonely Woman, 2008

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti