Uutta Instagramissa

Sivun yläosaan päivittyy Instagram-tilini viisi viimeisintä kuvaa. Suoraan Instagram-tililleni pääset klikkaamalla alla olevaa kuvaketta:

Instagram

Share
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Vuoden valinnat 2018 eli 10 + 2

Vuosi 2018 lähestyy loppuaan ja on jälleen aika poimia tiivistelmä vuoden aikana kuuntelemistani jazzlevyistä ja julkistaa ”Vuoden valinnat 2018”. Valinta on subjektiivinen, eivätkä levyt ole missään erityisessä järjestyksessä. On selvää, että jonain toisena päivänä, toisessa mielentilassa, valinta olisi voinut olla erilainen. Sattumakin vaikuttaa valintaan, sillä uusia levyjä ilmestyy edelleen valtavasti. On mahdollista kuunnella vain pieni osa kaikesta kiinnostavasta musiikista.

Subjektiivisuudesta huolimatta en kuitenkaan vetäissyt valintaani sattumanvaraisesti hatusta, vaan halusin mukaan niin amerikkalaista, pohjoismaista ja kuin kotimaistakin musiikkia sekä miesten että naisten esittämänä. Olin koonnut muistini tueksi vuoden mittaan laajemman kuuntelusuosituslistan (Vuoden valinnat 2018 – ehdokkaat), jolta nostan esille tusinan eli kymmenen uutta julkaisua ja kaksi uudelleenjulkaisua.

Jos olen käsitellyt levyä aiemmin täällä blogissa, levyn nimestä avautuu linkki kyseiseen postaukseen. Olen kuunnellut musiikkia vinyylinä, cd-levynä ja suoratoistona.

Vuoden valinnat 2018

Uuden äärellä

Taiteen luonteeseen kuuluu uuden ilmaisun jatkuva etsiminen. Listan kolme ensimmäistä levyä edustavat ansiokkaasti taiteen tätä piirrettä .

  • Mary Halvorson: Code Girl (Firehouse 12 Records, 2018)
    Mary HalvorsoninCode Girl” yhdistää uudella tavalla yhtyeenjohtajan omintakeisen kitaran, jazzyhtyeen, abstraktit runot ja intialaisen musiikin perinteestä kumpuavan Amirtha Kidambin laulun.
  • Sons of Kemet: Your Queen Is A Reptile (Impulse!, 2018)
    Sons of Kemet ja yhtyeen johtaja saksofonisti Shabaka Hutchings edustavat uutta jazzia Lontoosta. Yhtye solmii yhteen keitokseen jazzia, rockia sekä afrikkalaista ja karibilaista musiikkia.
  • Otis Sandsjö: Y-OTIS (We Jazz, 2018)
    Ruotsalaisen saksofonistin Otis Sandsjön ”Y-OTIS” liikkuu täysin tavanomaisen teema-soolot-teema -ajattelun ulkopuolella.

Iro Haarla, Raahen Rantajatsit 2014

Pianotriot

Blogia seuranneet ovat ehkä huomanneet, että pianotriojen musiikki kiinnostaa minua. Jälleen kerran kuuntelin vuoden aikana monia pianotrioja, joista erityismainista kohdistuu kolmeen levyyn alla.

  • Haarla, Krokfors & Altschul: Around Again – The Music Of Carla Bley (TUM Records, 2018)
    Pianisti Iro Haarla tulkitsee Carla Bleyn vanhoja sävellyksiä eli Hesarin Harri Uusitorpan sanoin: ”Mutta yhtä lailla Carla Bleyn teokset kuulostavat nyt Haarlan haltuunotoilta: hänen sävellystensä tavoin kiirettömiltä, keskittyneiltä ja hengittäviltä.
  • Tord Gustavsen: The Other Side (ECM, 2018)
    Trion surumielisen melodinen soundi on ennallaan ja rumpujen vähäeleinen groove luo usein jännitteen lyyrisen pianon ja hellittämättömän rumpukompin välille.
  • Kari Ikonen Trio: Wind, Frost & Radiation (Ozella Music, 2018)
    Kari Ikosen hieno trioalbumi ei avaudu suoralta kädeltä, ei tyhjene yhdellä kuuntelulla, vaan jättää kuulijalle vahvan halun palata sen pariin uudestaan.

Svengi

  • Riitta Paakki Quartet: Live @KJC (Koko Records, 2018)
    Svengi on aina olennaisen tärkeä osa jazzia. Riitta Paakin kvartettilevytys saa tällä kertaa yksinään edustaa svengaavan, mutta samalla hienostuneen jazzin laajaa kenttää.

Esa Pietilä/Liberty Ship

Keskustelua

Jazzmuusikoiden kommunikaation vertaaminen keskusteluun ei todellakaan ole mikään uusi idea. Se on kuitenkin mielestäni toimiva mielikuva, joka pakostakin tulee mieleen seuraavia levyjä kuunnellessa.

Uusintajulkaisut

  • John Coltrane: Both Directions at Once (Impulse, 2018)
    John Coltranen ennen julkaisematon levytyssessio vuodelta 1963 on hienoa musiikkia ja sen vinyyliversio on myös esineenä kaunis.
  • The Art Ensemble Of Chicago And Associated Ensembles -boksi (ECM, 2018)
    ECM:n massiivinen 21 cd:n boksi esittelee Art Ensemble of Chicagon parhaimmillaan. Se kokoaa myös yhteen Lester Bowien, Roscoe Mitchellin ja Jack DeJohnetten ECM-levyjä, jotka ovat samaa sukua AEC:n musiikin kanssa. Paketti pääsee listalle, vaikka en ole ehtinyt sitä vielä kokonaan kuunnella.
Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Jazz-Emmat 2018 -ehdokkaat

Jazz Emma 2018 valitaan näiden levyjen joukosta.

Emma-ehdokkaat on julkistettu 17 eri sarjassa. Jazzin, klassisen ja etnon ehdokkaat jäävät aina hieman taka-alalle palkinnon jaon tohinassa ja popartisteihin keskittyvässä julkisuudessa. Jazzsarjassa on kuitenkin ehdolla viisi hienoa levyä, joista neljä on ollut esillä Valon kuvia -blogissa.

Linkit blogin arvioihin:
Timo Lassy: Moves
Mopo: Mopocalypse
Emma Salokoski & Ilmiliekki: Ligger du fortfarande i sängen!
Jori Huhtala Trio: Jori Huhtala 3

Viides ehdokas on Hot Heroes -trion levy ”Folkjazz from Finland” (Eclipse Music). Saksofonisti Sami Sippolan, basisti Ville Rauhalan ja rumpali Janne Tuomen muodostama trio soittaa jazzin perinteitä kunnioittavaa free jazzia. Kokoonpanostakin voidaan päätellä, että Black Motor -yhtyeen musiikki on varsin lähellä Hot Heroesin näkemystä folk-free-jazzista.

Trio maalaa jylhiä ja lujatekoisia maisemia, kuten jo kappaleiden nimistäkin voi päätellä, esimerkkeinä ”Mettäpiruja”, ”Luonnon ylistys” ja ”Sillan yli salmen taa”. Black Motorin lisäksi trio hengittää samaa ilmaa myös Edward Vesalan ja Juhani Aaltosen kanssa. Olisihan se komeaa, jos esimerkiksi Hot Heroes saisi päästää mettäpirunsa irti Emma-gaalassa!

Lue lisää Emma-gaalan sivuilta: Jazz Emma 2018 -ehdokaslista.

ilmiliekki-kansi
Timo Lassy, photo / kuva: Tero Ahonen
jorihuhtala3
mopocalypse
hotheroes
ilmiliekki-kansi thumbnail
Timo Lassy, photo / kuva: Tero Ahonen thumbnail
jorihuhtala3 thumbnail
mopocalypse thumbnail
hotheroes thumbnail
Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Kuva ja noin sata sanaa 26 – kaksoisvalotus

Kaksoisvalotus

Monissa digitaalisissa kameroissa on kätevä päällekkäisvalotuksen mahdollisuus, jota olen jonkin verran kokeillut aiemmin jazzkuvissani, (katso esimerkiksi ”Mats Gustafsson”). Käytin nyt kameran toimintoa kuvaamalla kaksoisvalotuksina kaupunkimaisemia harmaana talvipäivänä Tornion Seminaarinkadulla.

Saman efektin saa aikaan toki kuvankäsittelyohjelmallakin. Halusin kuitenkin yhdistää kuvat jo heti kamerassa. Olin määrännyt itselleni säännön, jonka mukaan molemmat kuvat piti kuvata suurin piirtein samoilta jalansijoilta.

Näin syntyi esillä oleva kaksoisvalotus. Kuvasin ensin katunäkymän vesitornin juurelta ja yhdistin siihen toisen kuvan itse tornista. Kaksoisvalotuksen sommittelu sujuu mukavasti kameran takanäytön avulla. Muokkasin kuvan lopuksi vielä mustavalkoiseksi kuvankäsittelyohjelmalla.

Katso myös kolmen kuvan sarja samasta aiheesta Instagramista: Tornion vesitorni.

Share
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Suomalaisen musiikin päivä 2018 – soittolista


Suomalaisen musiikin päivä 2018

Soittolistalla on kymmenen kappaletta vuoden 2018 aikana julkaistua ja eri tyylejä edustavaa suomalaista jazzia, joka näyttäytyy listalla elinvoimaisena ja moniäänisenä suomalaisen kulttuurin osana. Alla on vielä linkit blogin juttuihin, jos sellaisen olen kirjoittanut

  1. Gourmet: ”Lauluja tilaisuuksiin. Osa 2. Juhlasoitto”. Gourmetin levy ”En Garde” on värikästä musiikkia, jossa on tilaa myös huumorille. Lue: Gourmet: En Garde (Fiasko Records, 2018).
  2. Riitta Paakki Quartet: ”Åbo” levyltä ”Live at Koko Jazz Club” (Koko Records, 2018) svengaa klassisesti.
  3. Timo Lassy: ”Lashes” energinen svengipala on omistettu Emu Lehtisen muistolle. Lue: Lassy: Moves (Membran, 2018).
  4. Sanna Ruohoniemi Band: ”Luullahan jotta on lysti olla” on tunnelmallinen tulkinta vanhasta kansansävelmästä. Lue: Sanna Ruohoniemi: Start from Nothing (Eclipse Music, 2018).
  5. Emma Salokoski & Ilmiliekki: Kuulas balladi ”Allt är mitt” on sävelletty Elmer Diktoniuksen runoon. Lue: Emma Salokoski & Ilmiliekki Quartet; Ligger du fortfarande i sängen! (Svart Records, 2018)
  6. Verneri Pohjola & Mika Kallio: ”Foxplay”, Pohjolan ja Kallion improvisoitua vuoropuhelua Perttu Saksan elokuvan kuviin. Lue: 3 x Edition Recordsin uutuuksia
  7. Kari Ikonen Trio: ”Beautamente” pianotriojazzia huipputasolla. Lue: Kari Ikonen Trio: Wind, Frost & Radiation (Ozella Music, 2018)
  8. Hot Heroes: ”Ameriikan-suomalainen hambo”, folk-free-jazzia levyltä ”Folkjazz from Finland (Eclipse Music, 2018)
  9. Liberty Ship: ”To The Harbour”, Liberty Shipin uusimman levyn päätösraita, herkkä freejazzballadi. Lue:Liberty Ship: Signal Horn (Eclipse Music, 2018).
  10. Mopo: ”Niin aikaisin”. Listan lopuksi Mopon tulkinta ruotsalaisesta kansansävelmästä. Lue: Mopo: Mopocalypse (We Jazz, 2018)
Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Message to Our Folks – Art Ensemble of Chicagon historiaa

Art Ensemble of Chicago esiintyi Tampere Jazz Happeningissa 4.11.2018. Yhtyeen klassisesta kokoonpanosta mukana olivat Roscoe Mitchell ja Famoudou Don Moye.

Amerikkalaisen Paul Steinbeckin kirja ”Message to Our Folks” kertoo Art Ensemble of Chicagon (AEC) vaiheet 1960-luvun puolivälistä nykypäiviin saakka. Kirjoittaja on musiikin teorian apulaisprofessori, basisti ja säveltäjä. Hän kuvaa kirjassaan kaikkein tarkimmin AEC:n historian varhaisia vaiheita. Rajauksen valinta on hyvin perusteltu, sillä silloin katse kohdistuu mielenkiintoisiin aikoihin, siis kokeellisen Chicago-jazzin nousuun 1960-luvulla sekä AEC:n aikaan Ranskassa 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa.

Steinbeck tutkii AEC:n musiikkia tarkasti myös musiikin teorian näkökulmasta. Kirjoittaja on päätynyt mielestäni onnistuneeseen ratkaisuun ja keskittänyt teoreettiset analyysit kolmeen lukuun, jotka ovat erillään historiankirjoituksesta. Oman lukunsa saavat levyt ”A Jackson In Your House” (BYG, 1969), ”Live At Mandel Hall” (Delmark, 1974) ja vuonna 1981 Chicagon Jazz Showcase -klubilla tallennettu konserttivideo. Ratkaisun huono puoli on, että muut yhtyeen levytykset saavat osakseen turhan ylimalkaisen käsittelyn.

A Jackson In Your House” on yhtyeen ensimmäinen levytys Pariisissa ja myös ensimmäinen Art Ensemble of Chicagon nimellä. AEC:n muusikothan olivat levyttäneet jo Chicagossa Roscoe Mitchellin ja Lester Bowien nimissä joitakin levyjä. ”Live At Mandel Hall” tallentaa yhtyeen konsertissa Chicagossa vuonna 1972 tuoreeltaan Euroopan vuosien jälkeen. Konserttivideo 1980-luvun alussa puolestaan näyttää yhtyeen esiintymässä juuri huippukautenaan.

Musiikinteoreettinen tarkastelu näyttää hyvin perinpohjaiselta ja ansiokkaalta, mutta itse en ole pätevä sitä kunnolla arvioimaan. Molemmat esittelyssä olevat levyt ja musiikkivideo ovat kuunneltavissa ja katseltavissa ainakin Spotifyssa ja Youtubessa, mutta ne löytyvät myös kirjoittajan nettisivuilta: Paul Steinbeck. On siis mahdollista noudattaa kirjoittajan ohjetta ja perehtyä musiikkiin samalla kirjaa lukien.

Kirjan muut luvut pystyy lukemaan ilman musiikin teorian ymmärrystä, ne kertovat siis yhtyeen ja sen keskeisten jäsenten elämäkertaa alusta pitäen. Aluksi kirja johdattaa lukijan Chicagoon, josta 1900-luvun kuluessa kehittyi ”mustan Amerikan pääkaupunki”. Chicagossa oli vuonna 1900 vain noin 30 000 mustaa asukasta, mutta heidän lukumääränsä nousi toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä yli miljoonaan eli noin kolmasosaan koko kaupungin väestöstä.

Siellä syntyivät Malachi Favors (1927-2004), Joseph Jarman (s.1937) ja Roscoe Mitchell (s.1940), jotka ikäeroistaan huolimatta kohtasivat Wilson Junior Collagessa. Kaikki kolme liittyivät yhdessä esimerkiksi Jack DeJohnetten ja Henry Threadgillin kanssa pianisti Richard Abramsin vetämään työpajaorkesteriin, josta muotoutui käänteentekevä Experimental Band. Yhteistyön ympärille perustettiin toukokuussa 1965 merkittävä kulttuurijärjestö eli Association for the Advancement of Creative Musicians (AACM), joka toimii edelleen Chicagossa.

Chicagon luovassa ja kokeilevassa ilmapiirissä syntyi Roscoe Mitchell Art Ensemble, jonka riveihin liittyi myös trumpetisti Lester Bowie (1941 – 1999). Luova ilmapiiri ei kuitenkaan tuonut erityisen paljon keikkoja, joten toukokuussa 1969 Mitchell, Jarman, Favors ja Bowie päättivät muuttaa työn toivossa valtameren yli Pariisiin. Siellä yhtye otti nimekseen Art Ensemble of Chicago ja laajeni kvintetiksi, kun lyömäsoittaja Don Moye (s.1946) liittyi mukaan. Pari vuotta Euroopassa merkitsi viisikon hitsautumista yhtyeeksi, joka 1970- ja 1980-luvuilla kasvoi jazzlehtien suosikki- ja kriitikkoäänestysten voittajaksi ja free jazzin instituutioksi.

Kirjan ansioita ovat siis AEC:n musiikin perusteellinen teoreettinen analyysi sekä yhtyeen varhaisvaiheiden kuvaaminen ja asettaminen osaksi ajan yleistä kulttuurihistoriaa. Lisäksi kirjan aiheita ovat mustan avantgardejazzin vastaanotto Euroopassa, AEC:n menestyksekäs tapa hoitaa musiikkibisnestä tiiviinä kollektiivina, AEC:n eri taiteenmuotoja yhdistävä esiintymistapa ja yhteistyö ECM-levymerkin kanssa.

Kirjasta puuttuu kunnollinen diskografia, mikä on yllättävää muuten lähteensä tarkasti dokumentoivassa teoksessa. Diskografian puutetta lopun aakkosjärjestyksen mukainen levytysluettelo ei mitenkään korvaa. Minulle kirjan suurin ansio on, että se kannustaa palaamaan AEC:n musiikin pariin pitkän tauon jälkeen ja etsimään kuulematta jääneitä levyjä kuunneltavaksi.

Paul Steinbeck: Message to Our Folks. The University of Chicago Press. 2017.

Lue lisää:

  • Message to Our Folks; kirjan esittely Paul Steinbeckin sivuilla
  • George Lewis: A Power Stronger Than Itself. The University of Chicago Press.2008 – laaja AACM:n historia
Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Kirjat | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

We Jazz 2018 – festivaaliennakko

We Jazz -festivaali on mielenkiintoinen ja omaperäinen jazztapahtuma. Tuskinpa syyllistyy liioitteluun, jos väittää sen olevan Suomen jännittävin jazzfestivaali, joka monin tavoin poikkeaa maamme muista festivaaleista. Kun muut festivaalit tiivistävät tarjontansa yleensä enintään pitkän viikonlopun mittaiseksi, We Jazz levittäytyy eri puolille Helsinkiä (ja yhden keikan verran myös Tallinnaan) kokonaisen viikon ajaksi eli tänä vuonna festivaali tapahtuu 2.-9.12.2018.

Dalindèo soittaa festivaaleilla Komadan musiikkia eli Dalindèo Celebrates Komeda. Kuvassa Dalindèo Raahen Rantajatseilla 2016

Festivaali on aina etsinyt kekseliäästi uusia tapoja esitellä musiikkia kuulijoille. Se on pyrkinyt kehittämään koko jazzfestivaalin käsitettä. Konsertteja on pidetty epätavallisissa paikoissa kuten ratikkavaunuissa, varastotiloissa tai yksityisten ihmisten olohuoneissa ja keittiöissä. Tänä vuonna festivaalilla on yksi salakeikka, josta lipunostaja ei saa muuta informaatiota kuin kohtaamispaikan Helsingin keskustassa. Musiikkia esitetään toki perinteisissäkin tiloissa, siis elokuvateatterissa, taidegallerioissa, kahviloissa ja klubeilla.

Salakeikan lisäksi festivaalilla on muitakin yllätysesiintyjiä ja jopa festivaalin sisällä oleven festivaalin sisällä oleva festivaali eli Flow-festivaalista tunnetun Suvilahden konserttikokonaisuuden osana tapahtuu Mopocalypse Festival. Mopo-yhtyeellä lienee asian kanssa jotain tekemistä.

Mopo Joensuussa 6.10.2018

Luovat ideat ja erikoiset esiintymispaikat eivät lopulta kantaisia kovin pitkälle, jos itse pääasia eli musiikki ei olisi kunnossa. We Jazz -festivaalilla sekin puoli on aina toteutettu laadukkaasti. Ajankohtaisten ja kovien kotimaisten lisäksi ohjelman kansainvälinen tarjonta on taiten valittua.

We Jazz 2018 – ohjelma

Tutustu tarkemmin festivaalin ohjelmaan festivaalin nettisivuilta: We Jazz – Ohjelma 2018.

We Jazz -festivaalin esiintyjiä Valon kuvia -blogissa

Monet festivaalin esiintyjistä ovat tehneet äskettäinen levyjä, joita olen esitellyt täällä blogissani. Tässä linkkejä levyesittelyihin:

Olli Ahvenlahti New Quartet – Soundcheck Recordings / We Jazz festival 2017

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Liberty Ship: Signal Horn (Eclipse Music, 2018)

Esa Pietilä Tampere Jazz Happeningissa 2016, jolloin hän sai Yrjö-palkinnon.

Saksofonisti Esa Pietilän Liberty Ship -kvartetin kolmas albumi esittelee muuttuneen kokoonpanon. Aki Rissasen ja Antti Lötjösen tilalle yhtyeeseen ovat tulleet norjalaiset Håvard Wiik ja Ole Morten Vågan. Erityisesti Atomic-yhtyeen pianistina tunnetuksi tullut Wiik johtaa myös omaa pianotrioa, jonka viimeisimmällä levyllä ”This Is Not A Waltz” (Moserobie Records, 2017) Vågankin soittaa bassoa. Lisäksi Vågan toimii esimerkiksi Trondheim Jazz Orchestran taiteellisena johtajana ja on säveltänyt musiikin Trondheim Jazz Orchestran tuoreimmalle albumille ”Happy Endlings” (Odin Records, 2018).

Liberty Shipin aikaisemman albumit, ”Approaching” (Eclipse Music, 2013) ja ”Wide Open Suite & Noises At Sea” (Eclipse Music, 2015) olivat molemmat laajoja tuplalevyjä. Uuden kokoonpanon myötä Tampereen Musiikkiakatemian kamarimusiikkisalissa studiolivenä uusi äänitetty materiaali mahtuu yhdelle levylle. Muutoksista huolimatta kvartetti jatkaa ensimmäisten levyjen jäljillä, siis improvisoi vapaasti koko yhtyeen voimin.

Levyn avaa ”Wanna Race?”, lyhyistä, terävistä kipinöistä yltyvä kiihtynyt free jazz -ryöppy, joka räväkällä liikkeellään poikkeaa lähes koko muun levyn rauhallisemmasta menosta. Pietilän tenori soi päällimmäisenä äänenä, mutta koko yhtye tukee koko ajan voimakkaasti, varsinkin Wiikin piano on erittäin aktiivinen. ”Fresh Breeze” lähestyy lähes perinteistä svengiä. Sen alkuun Håvard Wiik pääsee soittamaan pitkän ja väkevän soolon, jonka jälkeen Pietilä johdattelee yhtyeen maanläheisellä ja tyhjiä fraaseja välttävällä saksofonillaan levolliseen loppuun. Albumin nimikappale on saksofonin, basson ja rumpujen trioesitys. Se alkaa saksofonin rauhallisella lausunnolla, mutta intensiteetti kasvaa vähitellen ja Olavi Louhivuoren rummut pääsevät lopulta pääosaan.

Levyn muut raidat ovat siis usein varsin mietiskelevää musiikkia. Esimerkiksi ”5 A.M. Horizon” alkaa varovasti kuin hapuillen ja yhteistä ääntä etsiskellen, kunnes suunta löytyy jälleen saksofonin johdolla. Musiikki kaartuu hillitystä alusta vaikuttavan huipennuksen kautta lopulta takaisin alun hiljaisuuteen. Levyn viimeinen raita ”To The Harbour” soi herkkänä jazzballadina, joka antaa kaikille kvartetin jäsenille mahdollisuuden vivahteikkaaseen ilmaisuun. Kaunis päätös johdattaa Liberty Shipin vähäeleisesti ja turvallisesti sataman suojaan.

Liberty Shipin ”Signal Horn” on määrätietoisen vahva albumi, jonka paikka on tietysti blogin Vuoden valinnat 2018 -listalla.

Liberty Ship: Signal Horn (Eclipse Music, 2018)
Esa Pietilä, tenorisaksofoni, Håvard Wiik, piano, Ole Morten Vågan, kontrabasso, Olavi Louhivuori, rummut

In athe making of Liberty Ship´s album ”Signal Horn
Videolla Liberty Ship soittaa kappaleen ”Nightly Gulf”.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Anders Hagberg: Trust (Prophone Jazz, 2018)

Anders Hagberg. Kuva: Per Buhre

Ruotsalainen huilisti/saksofonisti Anders Hagberg on tullut tunnetuksi monista yhtyeistä ja yhteyksistä, joille kaikkia yhdistää pyrkimys eri musiikinlajien ja musiikkikulttuurien synteesiin. Esimerkeistä käyvät Winduo yhdessä basisti Yasuhito Morin kanssa sekä pohjoismaista jazzia ja arabimusiikkia yhdistävä Melodic Melange -kvartetti. Hagberg oli aikoinaan mukana myös intialaisen musiikin ja jazzin sekoitusta soittavassa Mynta-yhtyeessä ja pohjoisen musiikkiin keskittyneessä Yggdrasil-yhtyeessä.

Hagbergin uusin albumi ”Trust” on pääasiassa soololevy, jolla Hagberg tuottaa lähes kaikki äänet, vain neljällä raidalla Lisbeth Diers soittaa hienovaraisia lyömösoitinosuuksia. Levyn ensikuulemalta huomiota herättävin elementti on harvoin kuultu kontrabassohuilu, jonka hieman bassoklarinettiakin muistuttava, perkussiivinen sointi luo usealle kappaleelle rytmisen pohjan, kuten avausraidalla ”True Dedective” ja lyhyen ytimekkäällä ”Drops & Rhythm”. (Kontrabassohuilun soittoa voi kuunnellea ja ihmetellä postauksen lopussa olevalla videolla, jolla Hagberg soittaa oman versionsa ”Caravanista”)

Trust” ei kuitenkaan toimi pelkästään eksoottisen kontrabassohuilun ja sillä rakennettujen rytmien varassa. Vahvoja raitoja ovat mm. itämainen ”Taksim For Peace”, tavallisen huilun ja lyömäsoittimien komea duetto ”Matusi Expressions” sekä surumielisesti värisevän sopraanosaksofonin sävyttämät, Garbarek-henkiset ”Violet” ja ”Requiem for Gaia”.

Hagberg säveltää usein musiikkiaan nykytanssin säestykseksi tai kuvataiteen innoittamana, mutta levyn kuulijan ei välttämättä tarvitse tietää näistä yhteyksistä mitään. ”Trust” toimii hienosti sellaisenaan ilman taustatietoja, siis lyyrisen mietiskelevinä äänimaisemina.

Anders Hagberg: Trust (Prophone Jazz, 2018)
Anders Hagberg, huilut, sopraanosaksofoni, lyömäsoittimet, elektroniikka, munniharppu, Lisbeth Diers, lyömäsoittimet

Anders Hagberg: Caravan

Videolla Hagberg soittaa Caravanin (Juan Tizol & Duke Ellington) yhdessä rumpali Göran Kroonin kanssa. Hagbergin soitin on siis kontrabassohuilu.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Art Ensemble of Chicago – luettavaa & kuunneltavaa

Olen lukenut Paul Steinbeckin kirjaa ”Message To Our Folks” (University of Chicago Press, 2018), joka käsittelee Art Ensemble of Chicagon vaiheita ja musiikkia. Posti toi myös ECM:n tuhdin paketin ”The Art Ensemble Of Chicago And Associated Ensembles”, joka sisältää 21 cd-levyä ja kirjan. Paketissa on kaikki Art Ensemble of Chicagon ECM-levyt ja muita yhtyeen vaikutuspiiriin lukeutuvien muusikoiden levyjä. Kirjasta ja levyistä tulee blogiin varmaankin lisäjuttua ajan myötä.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Kirjat | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

John Rebus -soittolista

Ian Rankin

Skotlantilainen kirjailija Ian Rankin on suosikkini dekkarikirjailijoiden joukossa. Jos olisi pakko nimetä paras dekkarikirjailija, valitsisin varmasti juuri Rankinin. Hänen John Rebus -sarjassa on nyt jo yli kaksikymmentä kirjaa, joista 19 on suomennettu Blue Moon -kustantamon kustantamina.

Pääosin Edinburghiin sijoittuvat synkänpuoleiset dekkarit sisältävät runsaasti viittauksia musiikkiin, erityisesti 1960- ja 1970-lukujen brittiläiseen rockiin. Myös Miles Davisin jazz, varsinkin ”Kind of Blue”, soi usein Rebusin levysoittimessa tai autossa.

Luin hiljattain kolme viimeisintä Rebus-suomennosta, ”Toisen miehen haudassa”, ”Pyhiä vai pahoja” sekä ”Koiratkin irrallaan”. Lisäksi luin yhden vanhemman kirjan ”Sinistä ja mustaa”. Näissäkin kirjoissa Rebus kuuntelee paljon musiikkia ja kokosin oheisen soittolistan kirjoissa mainittujen muusikoiden, levyjen ja kappaleiden perusteella. Listalle päätyi joitain itselle vanhoja tuttuja, kuten Miles Davis tietenkin, mutta myös Van Morrison, Roy Gallagher ja Michael Chapman, mutta uusiakin nimiä löytyi.

Pentangle-yhtye on ollut minulle toki nimenä tuttu, mutta sen musiikki on jäänyt kokonaan kuuntelematta. Yhtyeen jazzvaikutteinen folkrock on erittäin hienoa musiikkia ja onneksi tutustuin siihen Rebus-kirjojen välityksellä. Myös skotlantilainen lauluntekijä Jackie Leven vaikuttaa kiinnostavalta hahmolta.

John Rebus -soittolista

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Kirjat, Rock | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti