2 x Edition Records – Slowly Rolling Camera & Tim Garland

Photo 17.8.2014 11.10.03

Edition Records on brittiläinen levy-yhtiö, jonka pianisti Dave Stapleton ja valokuvaaja Tim Dickeson perustivat Cardiffissa vuonna 2008. Yhtiö on julkaissut viitisenkymmentä levyllistä jazzia ja sen lähimaastossa liikkuva musiikkia. Yhtiön tarkoituksena on tuottaa myös klassista kamarimusiikkia.

Edition on huomannut suomalaisen jazzin korkea tason ja tehnyt levytyssopimuksia suomalaisten muusikoiden kanssa. Pianisti Alexi Tuomarila ja Oddarrang-yhtye ovat jo julkaisseet levymerkillä omat levynsä. Trumpetisti Verneri Pohjolan ensimmäinen Edition-levy ilmestyy ensi vuoden alussa.

Slowly Rolling Camera: Slowly Rolling Camera (Edition Records, 2014)

Slowly Rolling Camera on eräs Dave Stapletonin projekteista. Pianoa ja kosketinsoittimia soittavan sekä sävellyksistä vastaavan Stapletonin lisäksi yhtyeeseen kuuluvat laulaja Dionne Bennett, äänisuunnittelija/sähkomies Deri Roberts ja rumpali Elliott Bennett. Peruskokoonpanon lisäksi levyllä on mukana koko joukko vierailevia muusikoita, mm. Phronesis-yhtyeen basisti Jasper Høiby, saksofonisti Mark Lockheart sekä muita puhaltajia ja jousisoittajia.

Yhtyeen musiikissa vaikutteet popista, soulista, funkista, jazzista ja elektronisesta tanssimusiikista kutoutuvat yhteen eläväksi kudokseksi laulaja Dionne Bennettin tumman äänen ympärille. Hypnoottinen groove, vahvat melodiat, ilmeikäs elektronisten soundien käyttö yhdessä akustisten soittimien kanssa synnyttää lumoavaa musiikkia.

Tim Garland: Songs to the North Sky (Edition Records, 2014)

Saksofonisti Tim Garlandin tupla-cd ”Songs to the North Sky” on kaksijakoinen. Levyn ensimmäisellä levyllä ”Lighthouse” Garland soittaa yhdessä lyömäsoittaja Asaf Sirkisin kanssa. Mukana on vielä kolme pianistia; Jason Rebello neljällä , John Turville kolmella ja Geoffrey Keezer yhdellä kappaleella. Joillakin raidoilla soittavat vielä kitaristi Ant Law ja basisti Kevin Glasgow.

Tim Garlandin tenorisaksofonissa terävä ja viiltävä soundi, joka yhdessä mutkikkaiden sävellysten kanssa luo musiikkiin sähäkkää fuusiojazzin tunnelmaa, vaikka käytetyt soittimet ovat pääosin akustisia. Hyvä esimerkki tästä levyn neuroottisesti ryntäävä avausraita ”Uplift!”.

Garland esittelee monipuolisuuttaan soittamalla myös huilua, bassoklarinettia ja sopraanosaksofonia, joka soi kauniisti levyn päättävällä surumielisellä balladilla ”She´s Out Of My Life”. Kokonaisuudessaan levyllä on energistä ja taidokasta jazzia, jossa erityisesti pianistit pääsevät yhtyeenjohtajan rinnalla parhaiten esille.

Toisella levyllä The Royal Northern Sinfonia Strings esittää Garlandin sävellyssarjan ”Songs to the North Sky”. Garland itse on luonnollisesti pääsolisti ja Asif Sirkis on lyömäsoittimineen mukana tälläkin levyllä. Lisäksi basisti John Patitucci on äänttänyt levylle kontrabassolla neljä välisoittoa (Interlude 1-4).

Garlandin molemmat saksofonit soivat kieltämättä kauniisti yhdessä jousiorkesterin kanssa. Yhteistyöstä syntyy osin dramaattisia, osin kuulaita äänimaalauksia, joita voi halutessaan kuunnella myös visuaalisina kuvina Pohjois-Englannin jylhistä maisemista tai vaikkapa brittiläisen rikosarjan taustamusiikkina.

”Songs to the North Sky” tarjoaa kaunista ja tyylikästä musiikkia. Tässä blogissa tyylikäs tarkoittaa yleensä musiikkia, jonka tekniset ja taiteelliset ansiot ovat ilmeiset, mutta joka siitä huolimatta jättää minut kuulijana viileän ulkopuoliseksi tarkkailijaksi.

PrintFriendlyJaa sivu
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Angles 9 – uljasta jazzia

"Injuries"-levyn kannessa on valokuvia Fridtjof Nansenin  retkikunnan matkoilta.

”Injuries”-levyn kannessa on vanhoja valokuvia Fridtjof Nansenin retkikunnan matkoilta.

Ruotsalainen saksofonisti Martin Küchen perusti Angles-yhtyeen vuonna 2007. Tuolloin yhtye oli sekstetti, joka kuitenkin laajeni myöhemmin oktetiksi ja otti käyttöön nimen Angles 8. Nyt yhtyeen nimestä voi päätellä, että uudella ”Injuries”-levyllä soittaa jo nonetti. Yhtyeenjohtajan lisäksi levyllä soittavat trumpetistit Goran Kajfeš ja Magnus Broo, pasunisti Mats Äleklint, saksofonisti Eirik Hegdal, vibrafonisti Mattias Ståhl, pianisti Aleksander Zethson, basisti Johan Berthling ja rumpali Andreas Werliin.

Levyllä on seitsemän Küchenin sävellystä, joista suurin osa avautuu rauhallisesti ja kaartuvat kärsivällisesti huipennukseensa. Laaja, noin 22 minuuttia kestävä ”A Desert On Fire, A Forest/I´ve Been Lied To” on tästä hieno esimerkki. Intensiivinen musiikki rakentuu selkeästi sävellysten varaan ja orkesterin kollektiivinen ponnistus nousee yksittäisiä soolo-osuuksia tärkeämmäksi, vaikka toki levyllä kuullaan myös vaikuttavia sooloja.

Nonetin musiikissa elää free jazzin henki, jossa rosoinen ilmaisu ja koskettava kauneus kulkevat käsi kädessä. Kuulijan korviin uljaasti vyöryvä mehevä soundi tuo paikoin mieleen Charlie Hadenin Liberation Music Orchestran emotionaalisen ja melodisesti vahvan musiikin. ”Injuries” on hieno ja tasapainoinen levytys. Tätä muhkeaa yhtyettä kuulisi mielellään myös elävänä konsertissa.

Angles 9: Injuries (Clean Feed, 2014)

Lisätietoja: Angles 9 – Facebook-sivu

Angles 9: Eti (Lublin Jazz Festiwal, 2013)

Tallennettu kategorioihin Jazz, Levyhyllystä, Valon kuvia suosittelee | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Kuva ja noin sata sanaa 18 – Sadetta iPadilla

image

Olen käyttänyt iPad-tablettia kohta kahden vuoden ajan. En ole kuitenkaan toistaiseksi valokuvannut sillä kovinkaan paljon, koska laitteen kuvausasento on niin hankala. Koska laite kuitenkin on helposti käsillä ja kuvien jakaminen on vaivatonta, olen vähitellen harjoitellut myös tabletilla kuvaamista ja kuvien käsittelyä.

Pitkän hellekauden katkaissut sade tallentui iPadin kameralla junan ikkunasta Vaasan ja Seninäjoen välillä. Asettelin laitteen lähelle junan ikkunaa, jotta ikkunalasin heijastukset eivät näkyisi kuvassa. Lasin pinnalla valuvat vesipisarat taittoivat yllättäen valoa ja vääristivät kuvaa jännittävästi.

Kuvasin tällä tavalla joukon kuvia, joista jo junassa istuessani muokkasin yllä näkyvän kuuden kuvan koosteen ohjelmalla ”InstaFrame – Magic Photo Collage”. Jaoin kuvan heti Instagrammissa nimellä ”Sade”.

Tutustu Instagram-tilini kuviin: Valon kuvia – Instagram.

Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Aaltonen, Innanen ja Björkenheim Down Beatin kriitikkoäänestyksessä

Juhani Aaltonen Raahen Rantajatseilla 2014

Juhani Aaltonen Raahen Rantajatseilla 2014

Amerikkalaisen Down Beat -lehden tämän vuoden kriitikkoäänestyksen tuloslistalta löytyy kaksi suomalaisnimeä. Juhani Aaltonen on päässyt mukaan huilistilistalle.Mikko Innanen ja Raoul Björkenheim äänestettiin ”Rising Star” -sarjan baritonisaksofonisti- ja kitaristilistoille.

Myös TUM Recordsin julkaisema Wadada Leo Smithin ”Occypy The World” äänestettiin parhaiden levyjen listalla. Levyllä soittaa lähinnä suomalaisista muusikoista koottu TUMO eli Todella Uuden Musiikin Orkesteri.

Kriitikkoäänestys julkaistaa aina lehden elokuun numerossa. Äänestyksen kärkipaikoille valikoituu yleensä amerikkalaisia muusikoita, sillä suurin osa äänestävistä journalisteistakin on amerikkalaisia. Kriitikkoäänestyksessä eurooppalaisia muusikoita pääsee esille kuitenkin enemmän kuin tammikuun Down Beatissa julkaistavassa suuressa lukijaäänestyksessä.

Down Beat – kriitikkoäänestys; äänestyksen voittajat

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Raahen Rantajatsit 2014 – Kuvasarja

Tallennettu kategorioihin Valokuvaus, Valon kuvia suosittelee | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Festivaaliraportti – Raahen Rantajatsit 2014

rantajatsit
 

Raahen Rantajatsit on kuulunut suosikkitapahtumieni joukkoon jo pitkään. Kävin muistaakseni festivaaleilla ensimmäisen kerran vuonna 1995, kun äskettäin edesmennyt basisti Charlie Haden esiintyi siellä Quartet West -kokoonpanonsa kanssa. Sen jälkeen Rantajatsit on ollut aina silloin tällöin osa kulttuurikesääni.

Raahen Rantajatsit -festivaalin järjestäjien on pakko luottaa Suomen kesäsäähän, sillä festivaalin päänäyttämö Fantti sijaitsee aivan meren rannalla täysin säiden armoilla. Tänä kesänä sää oli musiikilliselle retkeilylle paras mahdollinen. Edes merestä loppuillasta kohoava kosteus ei tällä kertaa tuntunut kolealta. Tasapainoisesti rakennettu ohjelma ja hieno sää houkuttelivat paikalle myös mukavasti yleisöä.

Perjantai 25.7.

Perjantai-illan konsertin avasi pianisti Iiro Rantalan hyväntuulinen soolokonsertti. Kappaleiden välissä yleisölle mukavia jutellut Rantala osoitti jälleen kerran virtuoosin taitonsa. Hän rakensi reittinsä suorastaan romanttista hehkua säteilevistä melodioista dramaattisesti jyliseviin huipennuksiin.

Iiro Rantala

Iiro Rantala

Iiro Rantalan musiikki on aina tuottanut minulle lieviä ongelmia, sillä ilmiselvistä ansioistaan huolimatta se koskettaa minua yleensä vain etäiseti. Kun nyt pystyin hyväksymään Rantalan omana itsenään, enkä odottanut varsinaista jazzpianistia, muodostui illan avauksesta nautittava elämys.

Illan toisena esiintyjänä kuultiin 12-henkistä Trondheim Jazz Orchestraa, joka esitti saksofonisti Marius Nesetin sävellyksiä. Intensiiviseksi solistiksi osoittanut Neset pistäytyi saksofonisolistina yhdellä kappaleella myös Iiro Rantalan osuudessa.

Marius Neset, saksofoni ja Petter Eldh, basso

Marius Neset, saksofoni ja Petter Eldh, basso

Norjalaisten orkesterilla oli hieno, muhkean tumma soundi, jota harmonikka ja tuuba sävyttivät. Nesetin musiikki kasvoi usein minimalistisista aiheista hakkaavan jännitteiseksi, toisaalta yhtye rauhoittui paikoin kuulaisiinkin sävyihin. Nesetin lisäksi solisteista jäin mieleen trumpetisti Eivind Lønning.

Fantin perjantai-illan päätti Herd-trio yhdessä Aili Ikosen kanssa. He esittivät “Jazzbasilli”-levyltään tuttuja jazziskelmiä yhtä tyylikkään musikaalisesti. Konsertissa yhtye luonnollisesti käsitteli materiaaliaan levytystä vapaammin ja soolotilaa jäi mukavasti niin trion jäsenille kuin scat-lauluaan loisteliaasti esitelleelle Ikoselle. Setin viimeisenä kappaleena kuultu, levylläkin pysäyttänyt “Albatrossi” hiljensi yleisön hämärtyvässä kesäillassa.

Aili Ikonen

Aili Ikonen

Ikonen ja Herdin “Jazzbasilli” on hieno kunnianosoitus vanhalle jazziskelmälle ja sen esittäjille. On mielenkiintoista seurata, mihin suuntaan Ikonen ja Herd seuraavaksi menevät, jos heidän yhteistyönsä vielä jatkuu.

Lauantai 26.7.

Kun jätin iltapäivän lasten ja lastenmielisten jazzit Fantissa väliin, alkoi lauantain jazzohjelma osaltani Raahen kirkosta. Siellä Juhani Aaltonen soitti huilulla soolokonsertin. Pitkälti improvisoitu konsertti oli kirkas ja valoisa. Tasan puoli tuntia kestänyt konsertti päättyi juuri, kun kirkon kellot alkoivat soittaa ehtookelloja ja sen jälkeen yleisö ei enää ylimääräisiä improvosaatioita saanut kuullakseen.

Juhani Aaltonen

Juhani Aaltonen

Juhani Aaltonen jatkoi kuitenkin vielä kvartettinsa kanssa lauantai-Fantin ensimmäisenä esiintyjänä. Yhdessä pianisti Iro Haarlan, basisti Ulf Krokforsin ja rumpali Reiska Laineen kanssa Aaltonen esitti lämminhenkisen setin. Kvartetti soitti kaunista musiikkia, joka John Coltranen hengessä tavoitti suorastaan hartaita sävyjä.

Juhani Aaltonen Quartet

Juhani Aaltonen Quartet

Black Motor -trio kasvaa pohjimmiltaan samasta 1960-luvun free jazzin maaperästä kuin Aaltosen kvartettikin. Trio on usein hakenut joukkonsa jatkoksi muita muusikoita, kuten esimerkiksi Verneri Pohjola tai Pekka Rechardt. Nyt Raahessa trion kaksijakoisen setin vieraina esiintyivät saksofonisti Sakari Kukko ja 22-Pistepirkon kitaristi P-K Keränen.

Sakari Kukon kanssa soitettu setti oli tuttua Black Motoria, vahvaa ja svengaavaa free jazzia. Kukon saksofonit liittyivät saumattomasti trion musiikkiin. Jos Kukko meni vieraana täysin mukaan Black Motorin maailmaan, kääntyi asetelma P-K Keräsen kanssa toisin päin eli Black Motorista muuntautui käden käänteessä oivallinen rocktrio eli se sopeutui mukisematta Keräsen säestäjäksi. Asetelma osoitti, että rockmuusikko soittaa, mitä osaa, mutta jazzmuusikot soittavat mitä vaan.

Ville Rauhala, Black Motor

Ville Rauhala, Black Motor

Fantin konsertin päätti trio, jossa soittivat Jimi Tenor, kitaristi Kalle Kalima ja rumpali Joonas Riippa. Kenties järjestäjät olivat suunnitelleet triosta jonkinlaista loppukevennystä, mutta Jimi Tenorin proge-jazz-groove tuntui olevan väärässä paikassa kesäillan hämärässä Fantin lavalla (tai sitten minä en vain kuulunut kohderyhmään).

Sekä perjantaina että lauantaina musiikkia oli tarjolla vielä Ruiskuhuoneen yöklubilla. Perjantaina en jaksanut jäädä kuuntelemaan Rakka-yhtyettä alkua pidemmälle, mutta lauantaiyönä seurasin festivaalin päätösjameja ensimmäisen puoliajan verran.

Ruiskuhuoneella Black Motor (siis Sami Sippola, saksofonit, Ville Rauhala, basso ja Simo Laihanen, rummut) osoittautui festivaalin työn sankariksi. Lastenkonsertin ja Fantin pitkän setin jälkeen kolmikko uurasti vielä yömyöhällä jamien house-bändinä. Ensimmäisellä jaksolla jammailemassa kävivät ainakin saksofonisti Paul Austerlitz ja The World Mänkeri Orchestran puhaltaja Heikki Syrjänen. Sosiaalisen median mukaan toisella jaksolla jameissa olivat mukana myös Sakari Kukko, Kalle Kalima ja Jimi Tenor, mutta silloin olin jo vetäynyt yöpuulle.

Vuoden 2014 Rantajatsit oli jälleen hyvin järjestetty pienimuotoinen jazztapahtuma. Festivaalin järjestäjät jaksavat rakentaa tapahtumaa aina musiikin ehdoilla. Tämän vuoden ohjelma oli tasavahva ja korkeatasoinen, vaikka kaikkein järisyttävimmät elämykset jäivätkin tällä kertaa kokematta.

rantajatsit2
 
Lisätietoja:
Festivaalin ja Rajatsi ry:n nettisivut: Rajatsi.fi

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Charlie Haden (1937 – 2014)

Charlie Haden (1937 - 2014)

Charlie Haden (1937 – 2014)

Amerikkalainen basisti, säveltäjä ja yhtyeenjohtaja Charlie Haden kuoli 11.7.2014. Jazzbasson keskeisiin nimiin kuulunut Haden oli kuollessaan 76-vuotias. Hadenin uran vaiheet on koottu ansiokkaasti yhteen New York Timesin muistokirjoitukseen, joten en käy niitä läpi tässä. Sen sijaan esittelen kaunista musiikkia hänen pitkän uransa varrelta. Listalla on musiikkia, joka lohduttaa maailman kaiken hulluuden keskellä.

Focus On Sanity – Levyltä Ornette Coleman: The Shape Of Jazz To Come (Atlantic, 1959)
Charlie Haden oli vasta 22-vuotias, kun hän pääsi mukaan Ornette Colemanin kvartetin klassille levytyksille. Musiikki kuulostaa tuoreelta ja raikkaalta yli 50 vuotta levyttämisensä jälkeen. Haden on keskeinen osa yhtyeen kokonaisuutta. Hän luo melodioita, soundia ja liikettä. Hän on siis paljon enemmän kuin perinteinen komppimuusikko. Colemanin kvartetin musiikki on vieläkin maailman parasta.

Song For Che – Levyltä Charlie Haden: Liberation Music Orchestra (Impulse, 1969)
Hadenin ensimmäinen oma levy syntyi Vietnamin sodan tunnelmissa. Levyllä iso orkesteri esittää mm. Espanjan sisällissodan aikaista musiikkia. Hadenin säveltämä ”Song For Che” liittyy sekin ajankohdan poliittiseen ilmapiiriin, vaikka kunnianosoitus vallankumousjohtajalle (kuten myös myöhemmin Maolle omistettu ”Chairman Mao”) tuntuu jälkikäteen naivilta lausunnolta. Alun pitkä bassojohdanto sen sijaan on kestänyt aikaa hyvin.

As Long As There’s Music – Levyltä Charlie Haden & Hampton Hawes: As Long As There’s Music (Artists House, 1976)
Hadenin ja pianisti Hampton Hawesin duolevy on viileä ja intiimi. Levyn B-puolen aloittava nimikappale on sen ainoa standardisävelmä.

Handwoven – Levyltä Don Cherry/Dewey Redman/Charlie Haden/ Eddie Blackwell: Old And New Dreams (Black Saint, 1977)
Levyllä soittaa Ornette Colemanin vanha kvartetti ilman Ornettea, jonka tilalla puhaltaa saksofonisti Dewey Redman. ”Handwoven” on Colemanin sävellys, jonka väkevää svengiä Hadenin basso vahvasti kuljettaa.

Silence – Levyltä Keith Jarrett: Bop-Be (Impulse, 1977)
Hadenin herkkä melodia löytyy Jarrettin amerikkalaisen kvartetin viimeiseksi jääneltä levyltä. Levyllä soittavat myös Dewey Redman ja rumpali Paul Motian.

La Pasionaria – Levyltä Jan Garbarek/Egberto Gismonti/Charlie Haden: Carta de Amor (ECM, äänitys 1981, julkaisu 2012)
Hadenin sävellys La Pasionaria on häpeilemättömän romanttinen tribuutti espanjalaiselle aktivistille Dolores Ibárrurille.

Since You Asked – Levyltä John Scofield: Time On My Hands (Blue Note, 1990)
Kitaristi John Scofieldin kvartetissa soittivat Hadenin lisäksi saksofonisti Joe Lovano ja rumpali Jack DeJohnette. ”Since You Asked” on maanläheinen balladi, johon Hadenin basson tumma soundi mainiosti sopii.

How Deep Is The Ocean – Levyltä Paul Motian: On Broadway vol.III (JMT, 1992)
Scofieldin levyyn verrattuna tämä Paul Motianin levy rytmisesti epäsovinnaisempi ja vapaammin leijaileva. Levyn avaava balladi tarjoaa hienon esimerkin basistin ja rumpalin omaperäisestä yhteistyöstä. Levyllä soittavat myös Joe Lovano, saksofonisti Lee Konitz ja kitaristi Bill Frisell.

Always Say Goodbye – Levyltä Charlie Haden Quartet West: Always Say Goodbye (Verve, 1993)
Quartet West (Ernie Watts, saksofoni, Alan Broadbent, piano ja Larence Marable, rummut) oli Hadenin film noir -henkinen bebop-yhtye, joka palasi nostalgisesti 1940- ja 1950-lukujen tunnelmiin. Levyn nimikappale on surumielisen kaunis muistutus läheisten ihmisten keskinäisen huolenpidon merkityksestä. Quartet West esiintyi kesällä 1995 Raahen Rantajatsit -festivaaleilla. Hadenin bassosoundin kuuleminen omin korvin elävänä oli suuri elämys.

One Finger Snap – Levyltä Kenny Barron: Wanton Spirit (Verve, 1994)
Herbie Hancockin napakka sävellys päättää pianisti Kenny Barronin, rumpali Roy Haynesin ja Hadenin triolevyn valtoimenaan virtaavaan svengiin.

First Song – Levyltä Charlie Haden & Pat Metheny: Beyond The Missouri Sky (Verve, 1996)
Duolevy kitaristi Pat Methenyn kanssa on paikoin jopa liian siloiteltu, mutta kaksikko tulkitsee kauniit melodiat parhaimmillaan vastustamattoman keskittyneesti ja latautuneesti. Levyä kuunnellessa tuntuu, että Hadenin nuoruusvuosien poliittinen romantiikka on vanhemmiten muuttunut pelkäksi romantiikaksi.

I Fall In Love Too Easily – Levyltä Lee Konitz/Brad Mehldau/Charlie Haden/Paul Motian: Live at Birdland (ECM, 2011)
Lee Konitz, pianisti Brad Mehldau, Paul Motian improvisoivat hapuillen ja kuin keskustellen koskettavan standardisävelmän ympärillä. Musiikki leijuu levollisesti vapaana kaikesta näyttämisen tarpeesta.

Charlie Haden & Liberation Music Orchestra: Sandino

Tallennettu kategorioihin Jazz, Levyhyllystä | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Henri Roger: Parce Que!

Pierre Soulanges, Outrenoir. Kuvakaappaus Google-kuvahausta

Pierre Soulages, Outrenoir. Kuvakaappaus Google-kuvahausta

Ranskalainen taidemaalari Pierre Soulages on tunnettu pelkästään mustalla öljymaalilla maalaamistaan, kookkaista teoksista. Vaikuttavat työt perustuvat voimakkaisiin siveltimen vetoihin, joiden synnyttämät muodot valon heijastukset nostavat esille maalipinnasta.

Pianisti Henri Roger kutsui koolle kolme muusikkoa improvisoimaan Soulagesin teosten herättämien mielikuvien pohjalta. Marraskuussa 2013 Roger, sellisti Eric-Maria Couturier, oboisti/klarinetisti Emmanuelle Somer ja rumpali Bruno Tocanne äänittivät viisi vapaata improvisaatiota, jotka on nyt julkaistu nimellä ”Parce Que!” (Instant Musics Records, 2014) eli suomeksi ”koska”.

Soulagesin teoksia voi hyvin pitää improvisaatioiden kuunteluohjeena. Musiikin yleissävy on tumma, mikä ei innoituksen lähteet huomioon ottaen ole suuri yllätys. Bassoäänien tumman pohjan päällä väreilee eri soittimista sinkoilevia kirkkaita ääniä, kuten Soulagesin maalausten mustan pinnan eloon herättävät valonsäteet.

Kokeneet improvisoijat luovat kuitenkin vaikuttavia jännitteitä, rikkaita äänenvärejä ja luontevia musiikillisia matkoja.  Levollisen jylhät improvisaatiot ovat keskittyneen pelkistettyjä ääniveistoksia. Näin albumin musiikki toimii hienosti, vaikka kuulija ei tietäisikään improvisaatioiden yhteyttä maalauksiin.

Parce Que! -levyn kansi on äärimmäisen yksinkertainen.

Parce Que! -levyn kansi on äärimmäisen yksinkertainen.

Ulkoasultaan ”Parce Que!” on äärimmäisen pelkistetty. Taitelija Anne Pescen aiheeseen sopivan mustavalkoisen kannen lisäksi ainoan informaation tarjoaa takakannen up code, johon kätketty linkki johtaa Henri Rogerin nettisivuille ja levyn esittelyyn.

Ratures brumes
Anne Pescen video improvisaation ”Ratures brumes” pohjalta

Tallennettu kategorioihin Jazz, Valon kuvia suosittelee | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Nuorta ja tuoretta jazzia

Sampo Kasurinen

Sampo Kasurinen

AR Quartet: AR Quartet (Fredriksson Music, 2014)

Nuoret kotimaiset voimat tyylittelevät lupaavasti AR Quartetin debyyttilevyllä. Yhtyeen nimi viittaa pianisti Artturi Rönkään, joka on säveltänyt levyn kaikki kappaleet. Rönkä on ollut vahvasti esillä nimenomaan säveltäjänä. Hän voitti esimerkiksi Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian ja Norrbotten Big Bandin Jazzverk-kilpailun keväällä 2012 teoksellaan ”Medianoche”, jonka kvartettiversio kuullaan nyt levyllä.

AR Quartet on kokoonpanoltaan perusjazzkvartetti, siis piano, saksofoni (Sampo Kasurinen), basso (Eero Seppä) ja rummut (Jonatan Sarikoski). Kvartetin yhtyesoitto on tarkasti kuuntelevaa ja herkästi kommunikoivaa. Kaikki neljä pääsevät esittelemään myös solisteina jo pitkälle kehittyneitä taitojaan. Kun Röngän kuulaan kauniit sävellykset hallitsevat ja ohjaavat lujasti kvartetin ilmaisua, on musiikissa vahvana läsnä kamarimusiikin älyllisesti latautunut henki ja cool jazzin hienostunut perinne.

Michael Wollny Trio: Weltenraum (ACT Music, 2014)

Taitava muusikko voi jazzin kielioppia käyttämällä kääntää minkä tahansa musiikin jazziksi. Saksalainen pianisti Michael Wollny todistaa tämän vakuuttavasti uudella triolevyllään, jonka ainekset on poimittu musiikkimaailman eri kulmilta. Mukaan on tarttunut klassikoita (Alban Berg, Paul Hindemith, Edgar Verése), elokuvamusiikkia (Charlie Kaufmanin ja David Lynchin elokuvista), vaihtoehtorockia, poppia (Flaming Lips, Pink) ja Wollnyn omia sävellyksiä.

”Weltentraumin” kappaleet ovat jazzlevyn raidoiksi melko lyhyitä, minuutista reiluun viiteen minuuttiin. Tavoitteena ei siis ole laajat improvisoidut kehittelyt, vaan sen sijaan trio pelkistää tulkintansa ääriviivoiltaan selkeiksi tutkielmiksi. Musiikillisten lähteiden moninaisuudesta huolimatta levystä muotoutuu jäntevä ja yhtenäinen kokonaisuus, jossa trion muut jäsenet, basisti Tim Lefebvre ja rumpali Eric Schaefer, säkenöivät yhtyeen johtajan kanssa tasavertaisina ääninä.

”Weltenraum” on melodisesti vahva ja tunnelmiltaan väliin surumielisen romattinen levy. Se liittyy osaksi Esbjörn Svenssonin ja Bad Plus-yhtyeen jalanjäljissä syntynyttä uutta pianotrioperinnettä.

Phronesis: Life To Everything (Edition Records, 2014)

Myös tanskalaisen basistin Jasper Høibyn perustama Phronesis-trio jatkaa Esbjörn Svenssonin viitoittamalla tiellä. Phronesis, kuten monet muutkin uudet pianotriot, esittää harvoin amerikkalaisiin standardisävelmiin perustuvaan perinteistä jazzohjelmistoa. Trion musiikista vastaavat yhtyeen kaikki jäsenet tasapuolisesti, sillä Høibyltä, brittipianisti Ivo Neamelta ja ruotsalaiselta rumpalilta Anton Egeriltä on jokaiselta levylle päätynyt kolme sävellystä.

Phronesis on tiukasti yhteen soittava yhtye. Trio soi kuin yhtenä instrumenttina ja ero solistin ja kompin väliltä häipyy melkein näkymättömiin. Vaikka trio osaa myös hiljentyä ja pohdiskella, räiskyy marraskuussa 2013 lontoolaiselta The Cockpit -klubilta onnistuneesti tallennetty liveäänitys vallattomasti svengaten.

Julkaistu Pohjolan Sanomissa 27.6.2014

Tallennettu kategorioihin Jazz, Valon kuvia suosittelee | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Kahdeksan levyn svengipaketti

Jonas Kullhammar Quartet: The Half Naked Truth 1998-2008 (Moserobie Records, 2009)

Jonas Kullhammar Quartet: The Half Naked Truth 1998-2008 (Moserobie Records, 2009)

Saksofonisti Jonas Kullhammar julkaisi kvartettinsa kymmenvuotisjuhlan kunniaksi peräti kahdeksan cd:n paketin ”The Half Naked Truth” (Moserobie, 2009), joka sisältää yhtyeen konserttiäänityksiä vuosilta 1998 – 2008. Kokoelmassa on yli yhdeksän tuntia tanakkaa kvartettijazzia ja yhteensä 66 kappaletta. Muutamasta kappaleesta kuullaan useampikin versio. Esimerkiksi ”Bebopalulia” on paketissa jopa kuutena eri versiona, joista kaksi on tosin viimeisen levyn lopusta löytyviä remix-versioita. Kyse ei ole yhtyeen kehitystä kuvaavasta dokumentista, sillä paketin raidat on kronologisesti sekaisin.

Kahdeksan levyä yhden ja saman yhtyeen musiikkia on aika paljon kuunneltavaa, mutta kun paketti sattui vastaan nettidivarissa edulliseen hintaan, se oli pakko tilata. Ostos oli hyvä, sillä JKQ oli eräs viime vuosien hienoimmasta jazzyhtyeistä.

Jonas Kullhammar Quartet esiintyi Torniossa Lappian Musiikkitalolla 11.2.2008.

Jonas Kullhammar Quartet esiintyi Torniossa Lappian Musiikkitalolla 2.11.2006.

Yhtyeen johtaja tuntee John Coltranen ja Sonny Rollinsin musiikin ja ylipäänsä koko 1950 ja 1960 -lukujen jazzin läpikotaisin. Kvartetti sekoittaa tähän svengaavaan perusjazziin free jazzin ja grooven elementteja, eikä JKQ koskaan ratsasta pelkän nostalgisen perinnejazzin selässä. Yhtyeen musiikissa on jokin hervoton ja humoristinen särmä, jota kappaleiden nimetkin kuvastelevat, esim. ”Ruskitoonies McAroonies”, ”En Aning Grotesk” tai ”Mr. Souvlaki”.

Kymmenessä vuodessa kvartetista kasvoi mahtava svengikone, jossa saksofonistin lisäksi myös muut yhtyeen jäsenet (Torbjörn Gulz, piano, Torbjörn Zetterberg, basso, Jonas Holgersson, rummut) pääsivät loistavasti esille. Vaikka olen soittanut (ja osittain kuunnellutkin) kaikki kaikki kahdeksan levyä läpi, on mahdotonta nostaa yhtä levyä esille boksin kokonaisuudesta. Kun mieli tekee kuunnella svengaavaa, intensiivistä ja rehellistä jazzia, voi tästä laatikosta napata huoletta minkä tahansa levyn soittimeen pyörimään.

Viime vuonna ilmestyi kvartetin viimeiseksi jäänyt levytys ”Låt det vara” (Moserobie, 2013). Viidentoista vuoden jälkeen Kullhammar katsoi parhaaksi lopettaa kvartetin toiminnan ja siirtyä uusiin suuntiin. Jonas Kullhammarin Moserobie Recordsin levyjä on kätevintä hankkia suoraan levy-yhtiöltä: Moserobie Records.

A Love Supreme – Jonas Kullhammar Quartet

Jonas Kullhammar Quartet soitti koko John Coltranen Love Supremen Frankfurtissa vuonna 2011. Koko teoksen voi katseella ja kuunnella tältä lähes 56 minuuttia kestävältä videolta.

Tallennettu kategorioihin Jazz, Levyhyllystä, Valon kuvia suosittelee | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti