Uutta Instagramissa

Sivun yläosaan päivittyy Instagram-tilini viisi viimeisintä kuvaa. Suoraan Instagram-tililleni pääset klikkaamalla alla olevaa kuvaketta:

Instagram

Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Charles Lloyd Quartet @Tampere Jazz Happening 2016

tamperejazzhappeninglogo2016

Tampere Jazz Happening lähestyy ja poimin festivaalin ohjelmistosta esille muutamia itseäni kiinnostavia esiintyjiä. Amerikkalainen saksofonisti Charles Lloyd on ilman muuta kiinnostava, vaikka on jo ikämiehiä ja siirtynyt vähitellen lähes legendaosastolle.

Charles Lloyd. Kuva: Dorothy Darr

Charles Lloyd. Kuva: Dorothy Darr

Itse löysin Lloydin musiikin suhteellisen myöhään ja hänen varhainen tuotantonsa on jäänyt Spotifyn varaan. Tarkemmin olen kuunnellut vain hänen ECM-levyjään, jotka mielestäni kuuluvat saksofonistin parhaimmistoon. Lloyd tuntuu tavoittavan hapuilevalla soundillaan jotain merkityksellistä ja syvää näillä levyillä.

Lisäksi Lloydin yhtyeessä on aina huippumuusikoita. Hän on työskennellyt erityisen mielellään hienojen pianistien kanssa, aina Keith Jarrettista ja Bobo Stensonista Jason Moraniin. Niinpä nyt Tampereellekin Lloyd tuo erittäin taitavan yhtyeen, johon kuuluvat pianisti Gerald Clayton, basisti Reuben Rogers ja rumpali Kendrick Scott. Niinpä uskallan ainakin toivoa, että Lloydin esiintyminen on enemmän kuin vanhan lämmitystä.

Videolla soittaa Lloydin kvartetti vuonna 2011, jolloin siinä soittivat Jason Moran, piano,
Reuben Rogers, basso ja Eric Harland, rummut.

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Nina Mya Torniossa – mustavalkoisia kuvia

Nina Mya yhtyeineen esiintyi Torniossa 21.9.2016.

Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

6 x kotimaiset

Mirja Mäkelä

Mirja Mäkelä Kalottjazz & Blues Festival, Tornio 2009

Mirja Mäkelä Trio: My Hidden Joys (Secret Music, 2015)
Mirja Mäkelä, laulu, Teemu Viinikainen, kitara, Juho Kivivuori, basso

Laulaja Mirja Mäkelän trio on yhtye, jonka kuuntelevaa yhteispeliä on ilo kuunnella. Teemu Viinikainen on  tutusti musikaalinen säestäjä ja solisti. Sähköbasson taitajanakin tuttu Juho Kivivuori osoittaa kykynsä akustisen basson varressa. Mäkelä itse loistaa lyriikan tulkkina, vahvana improvisoijana ja vakuuttaa myös levyn pääasiallisena säveltäjänä. Lähes tunnin mittainen albumi olisi kuitenkin hyötynyt tiivistämisestä, vaikkapa muusta kokonaisuudesta erottuvat englanninkieliset laulut olisi voinut säästää toiseen yhteyteen.

Jukka Perko

Jukka Perko Oulun Musiikkijuhlat 2013

Jukka Perko Avara: Invisible Man (ACT, 2016)
Jukka Perko, saksofonit, Jarmo Saari, sähkökitara, Teemu Viinikainen, akustinen kitara

Avara on todellakin osuva nimitys Jukka Perkon, Jarmo Saaren ja Teemu Viinikaisen triolle, joka maalaa kuulaita maisemakuvia tyynenä avautuvan meren rannalla tai tasaisena lainehtivan kesäisen viljapellon äärellä. Saksalaisen ACT-levymerkin kautta julkaistu uusi albumi huolellisesti työstettyä ja yksityiskohtia myöten taitavasti soitettua musiikkia. Sulavan avaruuden mausteeksi olisin kaivannut lisää särmää ja säröä.

Karl-Martin Almqvist

Karl-Martin Almqvist Tornio 2012

Flame Jazz Messengers: Port Arthur (Fredriksson Music, 2016)
Verneri Pohjola, trumpetti, Karl-Martin Almqvist, tenorisaksofoni, Max Zenger, alttosaksofoni, Severi Pyysalo, vibrafoni, rhodes, Teemu Åkerblom, basso, Jussi Fredriksson, rummut

Vain puolisen tuntia kestävä ”Port Arthur” on eri sukupolviin kuuluvien jazzmuusikoiden svengaava ja napakka käyntikortti. Levyn perusteella sekstetin esiintymisiin kannattaa ilman muuta hankkiutua paikalle. Plussaa on  ruotsalaisen, täällä pohjoisessa Norbotten Big Bandin esiintymisistä tutuksi tulleen saksofonisti Karl-Martin Almqvistin harteikas esitys.

Iiro Rantala

Iiro Rantala Raahen Rantajatsit 2014

Rantala Danielsson Erskine: how long is now? (ACT, 2016)
Iiro Rantala, piano, Lars Danielsson, basso, Peter Erskine, rummut

Levykansiteksti siteeraa Iiro Rantalaa, joka kertoo tavoitteekseen säveltää yksinkertaisia ja muistettavia sävelmiä. Sellaisia mukavia melodioita onkin Rantalan uudella levyllä useita, kuten laulullinen nimikappale, kevyt ”Snapchat”, haikea ”Trust” sekä eloisat ja eläväiset muotokuvat omista pojista ”Bruno” ja ”Topi” . Lainakappaleita Rantala on noukkinut mukaan ennakkoluulottomasti.  Lainatkin kuuluvat muistettavien melodioiden joukkoon, kuten J.S. BachinKyrie”, Jimi HendrixinLittle Wing” tai Kenny BarroninVoyage”.

Rantala valinnut levylle kaksi hienoa soittokumppania aivan jazzin huipulta. Basisti Lars Danielsson ja rumpali Peter Erskine soittavat tietenkin koko ajan taitavasti ja ilmeikkäästi, erityisesti pidän Erskinen moni-ilmeisestä tyylistä. Kaiken kaikkiaan ”how long is now?” on siis pätevää ja taiten tehtyä musiikkia. Olisin kuitenkin kaivannut lisää rosoa ja heittäytymistä, nyt osa trion mahdollisuuksia tuntuu jäävän käyttämättä.

Reija Lang Suomen Jazzliiton kiertueella Torniossa vuonna 2005

Reija Lang Suomen Jazzliiton kiertueella Torniossa vuonna 2005

Reija Lang & Miehistö: Uuden oodi (Hub Productions, 2016)
Reija Lang, laulu, Heikki Tuhkanen, pasuuna, Mikko Innanen, saksofoni, Seppo Kantonen, piano, Eero Tikkanen, basso, André Sumelius, rummut

Laulaja Reija LanginUuden oodi” on hänen ensimmäinen suomenkielinen albuminsa useiden englanniksi laulettujen jälkeen. Lang on itse sanoittanut levyn laulut lukuunottamatta yhtä Lotta Westermarckin tekstiä. Lang kirjoittaa lauluja epätavallisista aiheista, kuten fysiikasta (”Hawkingin ikkuna”), taitolennosta (”Kuviolento”) tai nykyajan talousajattelun kummallisuuksista (”Rahastus”).

Levyn sävellykset on yhtyeen jäsenten uutta tuotantoa.  Seppo Kantonen on säveltänyt neljä laulua, Mikko Innanen kaksi ja André Sumelius yhden. Kotimaisista kärkininimistä koottu yhtye toimii odotetun moitteettomasti. Varsinkin mieleen jää Heikki Tuhkasen pasuuna, joka ilmeikkäästi kuvioi taustalla. Näistä elementeistä rakentuu omaperäinen laululevy, joka ylittää tavanomaisen.

Vellu Halkosalmi johtaa Norrbotten Big Bandia Torniossa 2016

Vellu Halkosalmi johtaa Norrbotten Big Bandia Torniossa 2016

Ilmavoimien Big Band: Aaltoja/Waves (Ilmavoimien soittokunta, 2016)

Minulta oli jäänyt kokonaan huomaamatta, että puolustusvoimien uudistuksen yhteydessä Ilmavoimien soittokunnasta rakennettiin big band. Niinpä Ilmavoimien orkesterin uusi jazzlevy tupsahti postilaatikkoon mukavana yllätyksenä.

Ohjelmassa on sekä tuttuja jazzstandardeja että suomalaisen musiikin klassikoita. Edellä mainituista hyviä esimerkkejä ovat Nina Myan laulama ”Honeysuckle Rose” ja Mikael Konttisen tulkitsemat vahvasti Frank Sinatraan yhdistyvät ”Come Fly With Me” ja ”Fly Me To The Moon”. Jälkimmäisiä edustavat ”Hiljainen kylätie” ja ”Lapin tango”, joilla Jukka Perko vierailee solistina.

Musiikin sovituksista vastaavat etupäässä levyn taiteellinen tuottaja Eero Koivistoinen, Vellu Halkosalmi sekä Halkosalmen erityisasiantuntemuksen kohde Quincy Jones. Ilmavoimien Big Band soittaa kapellimestarinsa Tomi Väisäsen johdolla isojen orkesterin parhaita perinteitä kunnioittaen. Orkesteri ei tällä levyllä muuhun pyrikään, mutta pyrkimyksessään se onnistuu erinomaisesti.

mirja_makela_trio
Cover
flame-jazz-messengers_-port-arthur-cover
rantala_danielsson_erskine
Microsoft Word - Asiakirja1.docx
mirja_makela_trio thumbnail
Cover thumbnail
flame-jazz-messengers_-port-arthur-cover thumbnail
rantala_danielsson_erskine thumbnail
Microsoft Word - Asiakirja1.docx thumbnail
 thumbnail
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

M.A. Numminen: Jazzin meining (Aviador Kustannus, 2016)

M.A. Numminen: Jazzin meining (Aviador Kustannus, 2016)

M.A. Numminen: Jazzin meining (Aviador Kustannus, 2016)

M.A. Numminen on keksinyt ovallisen käsitteen ”jazzin meining”. Se on hänen jazzkirjansa nimi ja viittaa tietenkin meininkiin, tunnelmaan ja svengiin, siis olemukseen, joka tässäkin kirjassa jää onneksi läpiselittämättä.

Numminen keskittyy kirjassa vain jazziin, joka on ollut hänen elinikäinen harrastuksensa 1950-luvulta saakka. Kirjan kiinnostavinta antia ovat Nummisen mustavalkoiset valokuvat, jotka hän kuvasi 1960-luvun alkupuolella Helsingissä, lähinnä Kulttuuritalolla. Tuolloin Helsingissä esiintyi useita jazzin keskeisiä nimiä Count Basiesta ja Duke Ellingtonista John Coltraneen ja Rashaan Roland Kirkiin. Numminen kirjaa näistä konserteista myös muistikuviaan tai Ylioppilaslehteen kirjoittamiaan juttuja.

Nuorella Nummisella on selvästi ollut silmää jazzkonserttien kuvajaana. Kuvausolosuhteet ovat ollet vaikeat vähäisen valon takia ja tuohon aikaan filmien herkkyydetkin olivat kaukana nykyisten digikameroiden tehoista. Eikä filmikameralla ole tietenkään mahdollista nähdä kuvaa ennen kuin paljon kuvaustilanteen jälkeen. Näihin rajoituksiin nähden Nummisen kuvausjälki on yllättävän kypsää ja taitavaa, esimerkkinä vaikkapa kuva trumpetisti Freddie Hubbardista (otsikkokuvan keskellä vasemmalla). Kuvista välittyy vahvasti jazzin meininki, usein rentona epäterävyytenä ja karheana rakeisuutena.

Kirjan loppupuolella Numminen muistelee uransa jazzillista puolta Uusrahvaanomaisen jatsiorkesterin kanssa ja kertoo anekdooteja Ruotsin ja Saksan kiertueilta. Tarinat ovat sinänsä mielenkiintoisia, mutta tämä historia ansaitsisi ihan oman kirjansa. Ajasta saisi varmasti irti enemmän kuin nämä hieman viimeistelemättömän tuntuiset muistelut.

Kirjassa on mukana myös aivan tuoreita jazzrunoja, joita Numminen on esitti We Jazz -tapahtumassa, esimerkiksi tapahtumnn avajaisissa vuonna 2014:

Niin on hyvä. Kaikki tyylit
olkoot meille mielitietyt.
Jazz on jazz myös kaikin kielin,
kaikin kielin ja kudelmin.

Tallennettu kategorioihin Jazz, Kirjat | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kuva ja noin sata sanaa 23 – Panoraama kännykkäkameralla

Pelto ja tie

Panoraamakuvat kiinnostavat minua kovasti, kuten jo aikaisemmassa postauksessani kirjoitin: Kuva ja noin sata sanaa 20. Kalliin panoraamakameran tai kuvankäsittelyn keinojen lisäksi kännykkäkamera tarjoaa nyt näppärän tavan panoraaman vangitsemiseen.

Kokeilin oheisessa kuvassani uuden kännykkäni (iPhone SE) panoraamatoimintoa, jonka avulla kuvan ottaminen on aika yksinkertaista. Kameranäkymän reunassa näkyy nuoli, jota kannattaa kuljettaa näytön halkovaa apuviivaa pitkin. Kuvaaja saa sitten itse päättää, kuinka laajan panoraaman haluaa tallentaa.

Torniossa ottamani kuva avautuu kahteen suuntaan. Sateesta märkä tie häipyy horisonttiin ja metsä rajaa kuvan oikeassa reunassa. Keskellä ja vasemmalla syntyy tilan vaikutelma, kun pelto jatkuu metsäsaarekkeen taakse. Sadepäivän tummat pilvet täydentävät syksyisen tunnelman.

Kuvaa klikkaamalla avautuu suurempi versio.

Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Joona Toivanen: Lone Room (CAM Jazz, 2016) – jazzpianon huippua

Joona Toivanen Torniossa syksyllä 2014

Joona Toivanen Torniossa syksyllä 2014

Pianisti Joona Toivasen toinen soolopianolevy jalostaa edelleen ensimmäisen levyn (Polarities, Footprint Records, 2013) maailmaa. Aika harvoin olen levyesittelyissäni käsitellyt jokaista levyn kappaletta, mutta nyt se tuntui välttämättömältä, niin upeasta pianomusiikista on kyse.

Levyn avaava ”Impromptu” kestää vajaat kolme minuuttia ja on nimensä veroisesti kepeällä kädellä luonnosteltu pikapiirros. Toinen raita ”Lowlands” ja levyn loppupuolen ”Highlands” muodostavat parin. Molemmat soivat kellomaisen kirkkaasti ja preparoitu piano antaa aavistuksen itämaisia lisävivahteita. ”Lowlands” jatkuu suoraan nimikappaleeseen, josta surumielisen teeman kautta avautuu lähes svengaava matka, ainakin tämän tempoltaan muuten varsin levollisen levyn mittakaavassa.

Moon Illusion”, eräs levyn hienoimmista melodioista, on koruttoman kaunis mietelause. ”Kafka” jatkaa ensin heleästi viipyillen samalla linjalla, mutta taipuu loppussa kohti tummempia tunnelmia. Se ei sävellyksen nimen perusteella ole lainkaan yllättävää, vaikka Toivanen ei ehkä pyrikään tavoittamaan kaikkein painajaismaisinta ”kafkamaisuutta”. ”Elder” on jälleen koskettava melodia, jossa voi kuulla niin kansanlaulun melankoliaa kuin klassista kuulautta.

Viimeiseksi raidaksi Toivanen on sijoittanut sävelmän ”Whale Song”, jonka kuin meren syvyyksistä kantautuva valaiden laulu avaa. Ja sinne samaan syvyyteen levyn viimeinen laulu lopulta hitaasti vaipuu takaisin. Kokonaisuutena ”Lone Room” on keskittynyt ja suunnattoman rikas teos, jonka hiljainen intensiteetti ja hienostuneet melodiat vangitsevat kuulijan. Viimeistään nyt Toivanen sijoittaa itsensä aivan jazzpianon huipulle.

Joona Toivanen: Lone Room (CAM Jazz, 2016)
Joona Toivanen, piano, preparoitu piano

Huikean hieno ”Lone Room” on pakko ottaa mukaan vuoden 2016 kiinnostavimpien levyjen Vuoden valinnat 2016 -listalle.

Joona-Toivanen-Lone-Room-cover-1024x1024

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Rudy Van Gelder (1924 -2016)

Rudy Van Gelder

Rudy van Gelder (kuvaajan tietoja en saanut selville)

Lukemattomien jazzlevyjen äänittäjä ja levytyn jazzsoundin määrittäjä Rudy Van Gelder kuoli 91-vuotiaana kotonaan Englewood Cliffsissä. Van Gelderin kotona sijaitsi myös legendaarinen studio, jossa niin monet jazzklassikot ikuistettiin.

Van Gelder piti tavoitteenaan tallentaa musiikki niin lämpimänä ja realistisena kuin mahdollista. Hän pyrki myös luomaan äänitteisiinsä tilan tuntua. Niinpä van Gelderin tallentama musiikki kuulostaa jatkuvasti tuoreelta, luonnolliselta ja ajattomalta.

Lisätietoja:
– New York Timesin muistokirjoitus: Rudy Van Gelder, Audio Engineer Who Helped Define Sound of Jazz on Record, Dies at 91

– Luettelo Van Gelderin äänityksistä Wikipediassa: Van Gelder Studio

Interview With Rudy Van Gelder – Blue Note Perfect Takes (2004)

Rudy Van Gelder muistelee uransa alkuvaiheita ensimmäisessä Hackensackin studiossa ja työskentelyään myöhemmin Blue Noten ja Prestige Recordsin kanssa Englewood Cliffsin studiossa.

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Dinosaur: Together, As One (Edition Records, 2016)

Dinosaur. Kuva: Dava Stapleton @Edition Records

Dinosaur. Kuva: Dave Stapleton @Edition Records

Dinosaur on brittiläisen trumpetistin Laura Jurdin johtama kvartetti, joka on ollut koossa jo kuusi vuotta, mutta julkaisee vasta nyt debyyttilevynsä Edition Recordsilla. Vuosikymmenen alussa Lontoon jazzkentällä näyttävästi esille noussut Jurd valittiin BBC Radio 3:n New Generation -taiteilijoiden joukkoon vuosille 2015 -2017 ja hän  on tehnyt omissa nimissään kaksi levyä ennen Dinosaurin albumia.

Dinosaur on taitava ja eloisa kvartetti, jossa basisti Conor Chaplin ja rumpali Corrie Dick rakentavat groovea väsymättömättömästi ja luovat solisteille elastisesti liikkuvan pohjan. Levyn kaikista sävellyksistä vastaava Jurd liittyy soittajana Miles Davisin ilmaisusta vaikutteita hakevien trumpetistien joukkoon. Myös Elliot Galvinin sähköpiano tuo paikoitellen mieleen Davisin 1960-luvun lopun uusia uria aukoneet kokoonpanot, joiden soundissa nimenomaan sähköpianolla oli tärkeä osa.

Vaikutteista huolimatta kyse ei ole vanhan toistosta, sen verran raikkaasti ja intensiivisesti kvartetti soittaa. Sävellyksistä ja tulkinnoista jäävät mieleen erityisesti sekä albumin avaajat että sen viimeiset kappaleet. Alussa ”Awakening” johdattaa kuulijan tunnustelevasti levyyn sisälle ja heti sen jälkeen ”Robin” vakavoituu hilpeästä ”humppa-alusta” Laura Jurdin vahvaksi sooloksi. Levyn lopussa voimallisen huipennuksen rakentavat hypnoottinen ”Extinct”, uljaasti kaartuva ”Primordial” ja poreilevien soundien keskellä päätökseen hiljentyvä ”Interlude”.

Dinosaur: Together, As One (Edition Records, 2016)
Laura Jurd, trumpetti, Elliot Galvin, fender rhodes, hammond, Conor Chaplin, sähköbasso, Corrie Dick, rummut

Together, As One” on pakko nostaa vuoden mittaan päivittyvälle vuoden 2016 parhaiden listalleni Vuoden valinnat 2016, vaikka Edition Recordsilla on jo ennestään vankka edustus listalla.

dinosaur_kansi

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Bobby Hutcherson (1941 – 2016)

Bobby Hutcherson, Berkeley Jazz Festival, Berkeley CA 1982

Bobby Hutcherson, Berkeley Jazz Festival, Berkeley, 1982. Kuva: Brian McMillen

Eric Dolphy said music is like the wind. You don’t know where it came from, and you don’t know where it went. You can’t control it. All you can do is get inside the sphere of it and be swept away.” – Bobby Hutcherson, San Francisco Chronicle -lehden haastattelussa 2012.

Lue New York Timesin muistokirjoitus: Bobby Hutcherson, Vibraphonist With Coloristic Range of Sound, Dies at 75.

McCoy Tyner / Bobby Hutcherson – Moment’s Notice, Jazzbaltica 2002
McCoy Tyner, piano, Bobby Hutcherson, vibrafoni, Charnett Moffett, basso Eric Harland, rummut

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Ben Kaila: Das Berlin Buch

Ben Kaila: Das Berlin Buch

Ben Kaila: Das Berlin Buch

Nimensä mukaisesti Ben Kailan kirjassa on kuvia Berliinistä. Kuvista noin puolet on otettu 1980-luvun alussa ja toinen puoli 2010-luvun alussa. Osa kirjan kuvista on julkaistu jo kirjassa ”Valokuvia – Photographs” (Musta Taide, 2008).

Uuden kirjan versiot ovat sävyiltää loivemmaksi käsiteltyjä, valoisampia. Ne paljastavat enemmän yksityiskohtia, jotka jäävät vanhemmassa kirjassa varjojen suojaan. En ole varma, kumpi tulkinta on parempi.

Ihmisiä Kailan kuvissa ei juuri näy. Poikkeuksena on planetaarion katolla kiipeilevät kaksi hahmoa. Ihmisen jälkiä kuvissa on aina mukana, tiiliseinää, muurin osia, katujen yksityiskohtia, hylättyjä tavaroita, rappeutuvia puistoja, unohdukseen haipuvia patsaita.

Liikekeskusten valoa heijastavat, kiiltävät lasipinnat ja ihmisten kiire puuttuvat kirjasta kokonaan. Niiden sijalla on muistojen hiljaista surumielisyyttä. Ja läsnä on koko ajan tietoisuus Berliinin asemasta 1900-luvun historiassa.

Ben Kaila: Das Berlin Buch (omakustanne, 2015)

Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , | Jätä kommentti