Jarmo Savolainen – First Sight

Jarmo Savolainen: First Sight (Timeless Records, 1992)

Jarmo Savolainen: First Sight (Timeless Records, 1992)

Eilen nopeasti kokoamani lista 1990-luvun jazzista ei parantanut flunssaa, mutta teki olon ajoittain hieman siedettävämmäksi. Kaikkia listan levyjä en ole ehtinyt soittaa, mutta aika moni on jo soinut. Pikainen kuuntelu vahvistaa; huonoja levyjä ei ole joukossa.

Nyt aamulla pysähdyin Jarmo Savolaisen (1961-2009) First Sight -levyn äärelle. Se on äänitetty toukokuussa 1991 New Yorkissa. Jarmon lisäksi muut muusikot ovat amerikkalaisen jazzin parhaimmistoa, Wallace Roney, trumpetti, Rick Margitza, saksofoni, Ron McClure, basso ja Billy Hart, rummut.

Levytysten aikana Savolainen oli vielä varsin nuori, ainakin hän näyttää nuorukaiselta levyn kansilehtisen kuvassa. Hän täytti vasta 30 vuotta hieman levytysten jälkeen. Siitä huolimatta Savolainen istuu pianistina muiden joukkoon itsevarmana yhtyeenjohtajana ja modernin jazzkielen suvereenisti taitavana pianistina.

Jarmo Savolainen Lappian Musiikkitalolla vuonna 2004

Jarmo Savolainen Lappian Musiikkitalolla vuonna 2004

Levyllä on kahdeksan Savolaisen sävellystä ja yksi standardi, How My Heart Sings. Levy rakentuu siis Savolaisen sävellysten varaan. Sävellyksissä on omaa ilmettä ja melodista voimaa. Savolaisen sävellyksiä kestäisi soittaa vielä nykyäänkin. Olisi harmi, jos näin vahva musiikki unohtuisi säveltäjän kuoleman jälkeen.

En tunne levyn syntyhistoriaa, siis sitä kuinka levytyssessio New Yorkissa järjestettiin. Huippumuusikoista koostuva on yhtye on luonnollisesti tilapäinen levytyskokoonpano. Tilapäisyys ei kuitenkaan mitenkään kuulu soitossa, joka on keskittyneen intensiivistä, jazzia parhaimmillaan. First Sight (Timeless Records, 1992) on yksinkertaisesti upea jazzlevy.

Levyn kuunteluun liittyy nyt väistämättä myös surua hienon pianistin ennenaikaisen kuoleman johdosta. Jarmo esiintyi Torniossa useita kertoja eri kokoonpanoissa. En koskaan tullut tuntemaan häntä sen paremmin, mutta mielikuvissani elää ystävällinen ja vaatimattoman oloinen ihminen.

PrintFriendlyJaa sivu
Tallennettu kategorioihin Jazz, Levyhyllystä, Valon kuvia suosittelee | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Valon kuvia – ”Ysärilista” kevätflunssan hoitoon

20140412-111651.jpg

Ylen nettisivut pyysivät yleisöä laatimaan listaa parhaasta “ysärimusiikista”. (Ysäri tai kasari ovat muuten molemmat ärsyttäviä sanoja.) Hakusessa on tietenkin popmusiikki, nostalgiset nostot menneestä.

Minulle 1980- tai 1990-luvut eivät jättäneet erityisiä nostalgisia muistoja, sillä nostalgiamusiikkini on peräisin aikaisemmilta vuosikymmeniltä. Kun flunssainen olo pakotti jättämään suunnittelemani pyörälenkin väliin, innostuin kuitenkin selaamaan levyhyllyäni 1990-luku mielessä.

Poimin omalle “ysärilistalleni” (pakko kirjoittaa lainausmerkeissä) jazzlevyjä, jotka valitsin nopeasti näppituntumalta. Hyväksyin listalle levyjä, jotka tuntuivat edelleen merkitykselliseltä ja houkuttelivat hoitamaan kevätflunssaa jazzia kuuntelemalla.

Patricia Barber: Companion (Premonition Records, 1999)
Anders Bergcrantz Quartet: Live At Sweet Basil (Dragon Records, 1992)
Dave Douglas: In Our Lifetime (New World Records, 1995)
Sidsel Endresen: So I Write (ECM, 1990)
Charlie Haden Quartet: Always Say Goodbay (Verve, 1993)
Joe Henderson: So Near, So Far (Verve, 1993)
Per “Texas” Johansson: Man kan lika gärna leva (EMI, 1999)
Eero Koivistoinen: Altered Things (Timeless Records, 1992)
Kühn, Humair, Jenny-Clark: The Threepenny Opera (Verve, 1996)
Brad Mehldau: Live at The Village Vanguard (Warner, 1998)
Samuli Mikkonen: Korpea kuunnellessa (Samuli Mikkonen, 1998)
Romano, Sclavis, Texier, Le Querrec: Carnet de routes (Label Bleu, 1995)
Jarmo Savolainen: First Sight (Timeless Records, 1992)
Tomas Stanko: Litania (ECM, 1997)
Bobo Stenson: War Orphans (ECM, 1998)
Esbjörn Svensson Trio: When Everyone Has Gone (Dragon Records, 1993)
Edward Vesala: Ode To The Death Of Jazz (ECM, 1990)
Cassandra Wilson: Blue Light ’Til Dawn (Blue Note, 1993)

Tallennettu kategorioihin Jazz, Levyhyllystä, Valon kuvia suosittelee | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Kuva ja noin sata sanaa 17 – Jazzkvartetti

Jukka Perko Streamline Jazztet Oulussa 22.3.2013

Jukka Perko Streamline Jazztet soitti Oulussa 22.3.2013. Yhtyeen jäsenet ovat Jukka Perko, saksofoni, Teemu Viinikainen, kitara, Ville Herrala, basso ja Teppo Mäkynen, rummut.

Jukka Perkon kvartetti soitti keväällä 2013 Oulussa. Konserttipaikalla oli mahdollista kuvata lavan sivulta, jolloin sain koko yhtyeen mahtumaan kuva-alalle. Näin kuvaan tallentui kaikkia hyviä jazzyhtyeitä yhdistävä tarkkaavainen yhteispeli, pienillä eleillä ja ilmeillä toimiva kommunikaatio.

Lavalla käytettiin voimakkaan valaistuksen lisäksi paljon myös teatterisavua, joka osittain piilotti saksofonia soittavan yhtyeenjohtajan taka-alalle. Toisaalta savuverho luo kuvaan myös syvyysvaikutelmaa, mitä etualan muita kookkaampana näkyjä rumpali ja muiden soittajien häneen suuntautuvat katseet korostavat.

Lyhyen valotusajan ansiosta kuvaan jää sopivasti liike-epäterävyttä rumpalin ja kitaristin käsiin sekä basistin päähän. Onnistuin mielestäni tavoittamaan kuvaan jazzyhtyeen toimintaa ja jazzklubin tunnelmaa.

Katso koko kuvasarja Jukka Perko Streamline Jazztet Oulussa 2013.

Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Jazzvappu Oulussa

Sinfonia_jazzvappu_HR

Jukka Perko kumppaneineen juhlistaa vapunaattoa yhdessä Sinfonia Oulun kanssa.

Konserttijulisteen ilmapalloja koristavat valokuvat ovat osa kuvasarjaa Jukka Perko Streamline Jazztet Oulussa 2013.

Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Tornionjoki vahvasti jäässä

02

Väylänvarrella elävää jäidenlähtö kummasti kiinnostaa joka vuosi. Viikossa ei ole tapahtunut suuria muutoksia ja Tornionjoki on edelleen vahvasti jäässä.

Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Pyöräilykausi avattu

2014_pyöräily01

Avasin tänään pyöräilykauden. Tein parinkymmenen kilometrin mittaisen lenkin. Pyörätiet olivat jo melkein kokonaan sulaneet. Vain joissain paikoissa täytyi mennä varovasti. Tornionjoki on sen sijaan vielä tukevasti jäässä.

2014_pyöräily02

Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

4 x Dave Rempis & Aerophonic Records

Dave Rempis & Aerophonic Records

Dave Rempis & Aerophonic Records

Saksofonisti Dave Rempis (s.1975) kuuluu nykypäivän Chicago-jazzin keskeisiin nimiin. Hän on kulkenut hieman poikkeuksellista reittiä matkallaan kouluorkestereista improvisoidun nykyjazzin huipulle.

Rempis opiskeli yliopistossa ensin klassista saksofonia, mutta tunsi klassisen musiikin maailman rajoittuneeksi ja siirtyi opiskelemaan antropologiaa ja etnomusikologiaa. Opintoihin kuului vuoden kestänyt opiskelujakso Ghanassa Länsi-Afrikassa. Siellä ollessaan Rempin soitti afrikkalaista high life-musiikkia ja reggaeta.

Kotona hän kartutti musiikillista kokemusta soittamalla funkia, jazzin eri tyylejä ja nykymusiikkia. Vapaasta jazzista tuli lopulta Rempisin pääasiallinen kiinnostuksen kohde, kun hän pääsi vuonna 1998 mukaan saksofonisti Ken Vandermarkin yhtyeeseen Vandermark Five.

Dave Rempis. Kuva: Peter Gannushkin

Dave Rempis. Kuva: Peter Gannushkin

Vuonna 2012 Rempis perusti oman Aerophonic Records-levymerkkinsä julkaisemaan omien kokoonpanojensa musiikkia. Oman levymerkin perustaminen on nykyään melko yleinen tapa julkistaa uutta jazzia, mutta Rempis toimii myös vastoin monia päivän trendejä.

Hänen levyjään ei nimittäin ole saatavilla isojen verkkokauppojen, kuten Amazonin ja iTunesin, kautta, eikä Rempis myöskään anna musiikkiaan Spotifyssa kuunneltavaksi. Levyjä, sekä fyysisiä että digitaalisia, voi ostaa vain Aerophonicsin oman verkkosivun ja Bandcamp-sivuston kautta.

Burning Ambulance-verkkolehden haastattelussa Rempis perustelee valintaansa:

I may be wrong, but I think that most of the people who engage in this music to the point of wanting to buy something already know what they’re getting into. And I think the people who don’t know the music aren’t going to take the chance on buying it anyway, although they might stream it for free. But there are thousands, if not millions of bands with music streaming online, and CDs up for sale on Amazon, much of which is total crap. So it all just becomes background noise that cheapens the value of something worthwhile, and that’s not a way in which I want my music to be presented.

Lue koko Rempisin haastattelu Burning Ambulance-verkkolehdessä: Keeping The Pressure Off: An Interview With Dave Rempis.

Dave Rempisin Aerophonic-levyt esittelyssä

Rempisin Aerophonic Records-levyjen ostaminen onnistuukin helposti ja melko edullisesti. Toimituskin oli nopeaa. Hankin itselleni levymerkin koko tuotannon ja levyt ovat jonkin aikaa pyörineet levysoittimessa. Ne ovat kaikki suositeltavaa kuunneltavaa ja kirjoitin niistä lyhyet luonnehdinnat.

The Rempis Percussion Quartet: Phalanx (Aerophonic Records, 2012)
(Dave Rempis, saksofonit, Ingebrigt Håker Flaten, basso, Tim Daisy, Frank Rosaly, rummut)

Phalanx on tupla-cd, joka on äänitetty konserteissa Milwaukeessa ja Antwerpenissä. Molemmilla levyillä on kaksi pitkää raitaa, Milwaukeen setissä kaksi noin 26 minuutin mittaista ja Antwerpenin setissä peräti 48 minuuttinen ja 27-minuuttinen esitys.

Musiikki on vapaasti virtaavaa free jazzia, jossa Rempisin intensiivinen saksofoni on pääosassa. Pitkien esitysten aikana ehtii tapahtua paljon, saksofonin soundikin tekee matkaa jazzin historiassa Rollins-tyylisestä harteikkaasta svengistä Brötzmann-henkiseen voimajazziin ja abstraktiin improvisointiin. Välillä kvartetin kiihko hiljenee balladinomaisiin suvantopaikkoihin, mikä helpottaa kuulijan urakkaa vaativan musiikin parissa.

Wheelhouse: Boss of The Plains (Aerophonic Records, 2012)
(Dave Rempis, saksofonit, Jason Adasiewicz, vibrafoni, Nate McBride, basso)

Rumpujen puuttuminen kokoonpanosta ja Jason Adasiewiczin vibrafoni tuovat Wheelhousen levylle ilmavuutta ja tilan tunnetta. “Boss of The Plains” koostuu kymmenestä “laulusta”, tyyliin “Song Hate”, “Song For” ja “Song Tree”.

Musiikki on pitkälti improvisoitua, mutta samalla lyyristä, intiimiä, melodistakin. Rempisin saksofonissa on tässäkin ankaraa särmää, eikä Wheelhousen kamarifree ole mitään kevytjazzia.

Dave Rempis – Joshua Abrams – Avreeayl Ra: Aphelion (Aerophonic Records, 2013)
(Dave Rempis, saksofonit, Joshua Abrams, basso, guimbri, Avreeayl Ra, lyömäsoittimet)

Aphelion on konserttiäänitys, jonka aloittaa neliminuuttinen johdanto, ”Ruah”. Rauhallisen avauksen jälkeen seuraa kaksi pitkää, tunnelmiltaan aivan erilaista improvisaatiota. Toinen raita ”Noria” kestää 26 minuuttia ja se kehittyy rauhallisesta alusta voimalliseksi rutistukseksi.

Levyn kolmas raita,21 minuuttia kestävä ”Saqiya”, tuo mukanaan uusia sävyjä, kun Joshua Abrams soittaa siinä pohjoisafrikkalaista kielisoitinta guimbria. Syntyy hypnoottinen etnogroove, jonka varassa Rempisin saksofoni liikkuu lempeistä soundeista free jazzin kielioppia käyttävään abstraktiin ilmaisuun.

The Rempis/Daisy Duo: Second Spring (Aerophonic Records, 2013)
(Dave Rempis, saksofonit, Tim Daisy, lyömäsoittimet)

”Second Spring” koostuu kuudesta improvisoidusta raidasta, joilla Dave Rempisin ja rumpali Tim Daisyn yhteistyö toimii luontevasti. He ovat soittaneet yhdessä jo 1990-luvun lopulta lähtien. ja heillä on takanaan jo satoja yhteisiä keikkoja eri kokoonpanoissa. ”Second Spring” on kaksikon toinen levy. Ensimmäinen levy, ”Back To The Circle” (Okkadisk), ilmestyi vuonna 2005.

Dave Rempisin saksofonit ulottuvat jälleen laajalle, svengistä soundimaalailuun ja paikoin jopa aggressiiviiseen tuuttaukseen. Tim Daisy luo rummuillaan vivahteikkaan äänimaailman, joka vapaamuotoisuudestaan huolimatta pysyttelee maanläheisen grooven tuntumassa.

The Rempis Percussion Quartet – Live at Schlachthof Wels

Tallennettu kategorioihin Jazz, Levyhyllystä, Valon kuvia suosittelee | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Alkuvuoden kotimaisia jazzuutuuksia

Teemu Viinikainen Trio Tornion Kerholla 2013

Teemu Viinikainen Trio Tornion Kerholla 15.2.2013

Teemu Viinikainen Trio: Hit It (Prophone Finnish Jazz, 2014)

Kitaristi Teemu Viinikainen on taiturimainen pelimanni, jonka musiikki tulvii antaumuksellista soittamisen riemua. Viinikaisen trion toinen levy ”Hit It!” kurkottelee uusiin suuntiin, kun mukana on vapaata etsiskelyä ja aikaisempaa säröisempiä kitarasoundeja.

Levyn kohokohtia ovat iskevä nimikappale, ovelan omapäinen Ellington-tulkinta ”Things Ain´t What They Used To Be” ja rennosti hiippaileva ”VP”. Viinikaisen, basisti Ville Herralan ja rumpali Mika Kallion svengaavasta yhteispelistä huolimatta levy jää kuitenkin hieman hajanaiseksi.

Aura Flow: You´ll Hear From Me (Fredriksson Music, 2014)

Nuorten turkulaisten Aura Flow-kvintetti esittelee napakalla debyytillään uuden jazzpolven taitoja. Perusvarma suoritus kokoaa yhteen hyvän jazzlevyn palasia: hallittua joukkuepeliä, svengin ja jazzin kielen hallintaa sekä toimivia sävellyksiä, joista vastaavat saksofonisti Max Zenger ja pianisti Henri Mäntylä.

”You´ll Hear From Me” on sympaattinen ja puhdaslinjainen levy. Se jättää kuulijan hyvillä mielin odottamaan jatkoa, soittajien oman äänen vahvistumista ja ilmaisun syvenemistä.

Iiro Rantala String Trio: Anyone With A Heart (ACT Music, 2014)

Iiro Rantalan tuoreessa triossa soittavat pianistin lisäksi viulisti Adam Baldych ja sellisti Asja Valcic. Jo epätavallisen kokoonpanon perusteella voi odottaa perinnejazzin rajoja rikkovaa musiikkia.

Levy koostuu yhtä elokuvamusiikin klassikkoa (”Somewhere Over The Rainbow”) lukuun ottamatta Rantalan sävellyksistä, jotka leikittelevät vaivattomasti kamarimusiikin ja jazzin elementeillä. Lämminhenkinen ”Anyone With A Heart” pursuaa häpeilemättömän romanttista salonkijazzia.

William Suvanne: The Tenor (Groovy Records, 2014)

Saksofonisti William Suvanne liittää levynsä Las Vegasin uhkapelien maailmaan, mitä sävellysten tietty amerikkalaisuus vahvistaa. Kyse on lujasta perusjazzista, jonka rytmejä sävyttää paikoin New Orleansin poljento.

Suvanne on levyn pääsolisti ja hänen tenorinsa soundissa hehkuu Michael Breckerin mieleen tuova terävä särmä. Tyylikkäästi cool pianisti Mikael Jakobsson ja komppipari Tuure Koski (basso), Mikko Arlin (rummut) svengaavat uskottavasti.

Joona Toivanen: Polarities (Footprint Records, 2013)

Pianisti Joona Toivanen on tullut tutuksi triostaan sekä jazzia ja perhokalastusta kekseliäästi yhdistävästä Jazz & Fly Fishing – yhtyeestä. Nyt Toivanen laventaa muusikkokuvaansa soolopianolevyllä, jolla hän soittaa flyygelin lisäksi tavallista pystypianoa ja muokkaa niiden sointia erilaisten esineiden sekä päällekkäisäänitysten avulla.

Levyn kappaleet ovat suhteellisen lyhyitä, pisin vähän yli kuusi minuuttia, joten ilmaisu on tiivistä. Pianoa preparoimalla Toivanen sävyttää musiikkia kelloja ja kitaraa muistuttavilla soundeilla. Mietteliäille sävelmille syntyy omat näkökulmansa ja vivahteikkaasta levystä kasvaa rauhallisen runollinen kokonaisuus.

Mopo: Beibe (Texicalli Records, 2014)

Muutaman vuoden toimineessa Mopossa soittavat saksofonisti Linda Fredriksson, basisti Eero Tikkanen ja rumpali Eeti Nieminen. Kolmikon toinen levy ”Beibe” jatkaa debyyttilevyn (Jee, 2012) jäljillä; akustista vapaasti virtaavaa jazzia, jossa on mukana aimo annos huumoria. Uutuus on esikoista vakavampi, sävyiltään tummempi ja kokonaisuutena vankempi.

Julkaistu Pohjolan Sanomissa 22.3.2014.

Tallennettu kategorioihin Jazz, Valon kuvia suosittelee | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Parole Plongée – yllätys postilaatikossa

Parole

Parole Plongée

Postilaatikkoon tipahti viikolla miellyttävä yllätys. Ranskasta lähetetyssä kuoresta löytyi tyylikkääseen ja pelkistettyyn pahvikoteloon pakattu cd-levy, jonka nimi on “Parole Plongée” (Facing You/IMR, 2014), Googlen kääntämänä “puhe sukellus”.

Levyllä soittavat pianisti Henri Roger, basisti Benjamin Duboc ja rumpali Didier Lasserre. Kaikki kolme muusikkoa olivat minulle ennalta tuntemattomia. Saatoin siis ryhtyä kuuntelemaan levyä vapaana ennakko-odotuksista.

Levyn koostuu saatekirjeen mukaan viime heinäkuussa levytysstudiossa yhden päivän aikana improvisoidusta free jazzista. Reilut kymmenen minuuttia kestävä “Sables” kasvaa pitkän bassointron jälkeen tiheämmäksi ja intensiivisemmäksi. Lopussa improvisaatio tavoittelee vapaamuotoista svengiä.

Vajaat kahdeksan minuutin mittainen “Altermutations” on hiljainen, levollinen ja pysähtynyt tunnelmapala. “Thé ou café?” on lyhyt ja kiihkeä purskahdus. Levyn päättää noin 16 minuuttia kestävä “Ré-Horizontalisé”, joka tavallaan kokoaa yhteen kolmen ensimmäisen raidan ideoita; vapaasti hahmottuva groove, staattinen mietiskely, jännitteiden rakentaminen ja purkaminen, muusikoiden keskustelunomainen vuorovaikutus.

Trion musiikissa on selvästi kyse kommunikaatiosta, mihin ajatukseen levyn nimikin johdattelee. Perinteiselle jazzille ominainen jako solistiin ja komppiin jää koko ajan taka-alalle, kun kolmikko sukeltaa yhteisen keskustelun syövereihin.

Netti tietää, että kaikki levyn muusikot ovat osa ranskalaisen free jazzin ja vapaan improvisaation kenttää. Heidän yhteistyökumppaneidensa joukosta löytyy jo jollain tavalla tuttuja nimiä, esimerkiksi Barre Phillips, Daniel Erdmann ja Jean-Luc Cappozzo. Trion jäsenten nettisivuilta pääsee myös monien muiden kiinnostavien ranskalaisten muusikoiden ja kokoonpanojen jäljille.

Thé ou café?

Lisätietoja:
Henri Roger; pianistin nettisivut
Benjamin Duboc; basistin nettisivut
Didier Lasserre; rumpalin nettisivut

Tallennettu kategorioihin Jazz, Valon kuvia suosittelee | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Jatkumo – kansanäänestys Krimillä

Jatkumo

Jatkumo


Ajatusleikki: Seuraavissa eduskuntavaaleissa Suomessa enemmistön saavat EU-kriittiset puolueet. Ne muodostavat hallituksen, joka ensimmäisenä työnään määrää pidettäväksi kansanäänestyksen Suomen EU-jäsenyydestä. Kansanäänestys pidetään kahden viikon kuluttua ilmoituksesta.

Kansanäänestyksessä on kaksi kysymystä:

1. Haluatko, että Suomi eroaa sekä EU:sta että Euroopan talousalueesta?
2. Haluatko, että Suomi eroaa EU:sta, mutta jatkaa Euroopan talousalueen jäsenenä.

Nykytilanteen jatkaminen ei siis ole kansanäänestyksen vaihtoehtona. Alkaa kahden viikon vaalikampanja, jonka aikana nykytilanteen kannattajat eivät pääse esille televisiossa, radiossa ja lehdistössä. Kahden viikon aikana ei järjestetä vaalitilaisuuksia, joissa nykytilanteen kannattajat saavat mahdollisuuden perustella vapaasti kantaansa.

Hallitus komentaa armeijan panssarivaunut ja poliisin mellakkajoukot kaduille. Lisäksi joukossa pyörii sotaväkeä ilman asianmukaisia tunnuksia.

Tallennettu kategorioihin Mielipide | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti