Uutta Instagramissa

Sivun yläosaan päivittyy Instagram-tilini viisi viimeistä kuvaa. Suoraan Instagram-tililleni pääset klikkaamalla alla olevaa kuvaketta:

Instagram

PrintFriendlyJaa sivu
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus, Valon kuvia suosittelee | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Väylä on vapaa

Jäät virtaa alas Tornionjokea. Väylä vapautuu. Kokeilin Lightroom-ohjelman uutta panoraamatyökalua ja koostin sen avulla kolmesta kuvasta yllä näkyvän panoraaman. Klikkaamalla kuvaa näet siitä suuremman version.

Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Vinyylin viehätys – Arild Andersen: Clouds In My Head

Arild Andersen: Clouds In My Head (ECM, 1975)

Arild Andersen: Clouds In My Head (ECM, 1975)

Helmikuussa 1975 äänitetty ”Clouds In My Head” on basisti Arild Andersenin ensimmäinen levy yhtyeenjohtajana. Andersen oli toki levyttänyt rivimiehenä muiden yhtyeissä jo 1960-luvun lopulta lähtien. Hän oli soittanut esimerkiksi Karin Krogin, Jan Garbarekin, Bobo Stensonin ja Edward Vesalan (Nada, 1970) levyillä.

Levyllä soittaa nuorten miesten kvartetti, jossa ovat mukana saksofonisti/huilisti Knut Riisnæs, pianisti Jon Balke ja rumpali Pål Thowsen. Vuonna 1945 syntyneet Andersen ja Riisnæs olivat jo vakiinnuttaneet asemansa Norjan jazzkentällä, mutta kymmenen vuotta nuoremmat Balke ja Thowsen olivat vielä uransa alussa.

Andersenin kvartetti levytti myöhemmin ECM:lle vielä kaksi levyä (Shimri, 1976 ja Green Shading Into Blue, 1978). Yhtyeen kokoonpano oli kuitenkin muuttunut ja saksofonia soitti Juhani Aaltonen sekä pianoa Lars Jansson.

Levyn A-puolen avaus, kepeästi kulkeva ”305 W 18 ST”, sai nimensä Andersenin New Yorkin osoitteesta. Knut Riisnæsin kuulas huilu soi teemassa ja sooloista vastaavat Andersen ja Balke. Toinen raita, pianon ja basson duetto ”Last Song”, on kaunis balladi. Kolmantena kuultava kulmikas ”Outhouse” kuljettaa kuulijan pitkän pianosoolon kautta polttavaan tenori-improvisaatiooon ja lopulta rumpujen jäntevästi säestämään määrätietoiseen bassosooloon. A-puolen päättävä ”Song For A Sad Day” on nimensä mukaisesti surumielinen laulu, kohokohtanaan jälleen Andersenin basso.

B-puolen avaa nimikappale, vapaasti kelluva ja mietteliäs balladi. Seuraava raita on kärsimätön ”Cycles”, johon ärhäkkä, mutta samalla staattinen komppi luo levotonta säpinää. Kolmas raita, herkkä huilusävelmä” Siv” liittyy saumattomasti kymmenminuttiseen lopetukseen ”The Sword Under His Wings”. Svengaavalla raidalla loistaa erityisesti Knut Riisnæsin virtuoosimainen sopraanosaksofoni ja tasapainoinen levy saa intensiivisen päätöksen.

Arild Andersen: Clouds In My Head (ECM, 1975)
(Knut Riisnæs, saksofonit, huilu, Jon Balke, piano, Arild Andersen, basso, Pål Thowsen, rummut)

Levyn diskografiset tiedot: Arild Andersen: Clouds In My Head (Discogs.com)

Tallennettu kategorioihin Jazz, Levyhyllystä, Valon kuvia suosittelee | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Jään ja veden rajalla

Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Jäät ovat lähdössä

Jäänlähdön aika #tornionjoki #kevät #islossning #icemelting #spring #vår #Finland

Kuva, jonka Jukka Piiroinen (@valonkuvia) julkaisi

Kollaasissa näkyy Tornionjoen jäätilanne vappuaamuna golfkentän ja Uitonrannan seuduilla.

Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

International Jazz Day

Vapunaatto on kaiken muun ohella Unescon organisoima kansainvälinen jazzin päivä, International Jazz Day. Jazzing päivänä Unesco tahtoo nostaa esille jazzia osan kansainvälistä kulttuuriperintöä eli se muistuttaa: “the virtues of jazz as an educational tool, and a force for peace, unity, dialogue and enhanced cooperation among people.”.

Jazzin päivä nettisivut: International Jazz Day

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Kevät etenee hitaasti

On se aika vuodesta, kun kevät tuntuu etenevän hitaasti. Lunta on vielä muuallakin kuin lumikasoissa ja jokikin on jäässä. Kuvasin yllä näkyvän maiseman viime lauantaiaamuna (25.4.2015). Kuvausretki jäi suunniteltua lyhyemmäksi, kun harmaa aamu oli lisäksi jäätävän kolea.

Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

ECM-uutuuksia: Vijay Iyer & Kenny Wheeler

ECM-levymerkin alkuvuoden 2015 julkaisuihin kuuluu kaksi erityyppistä teosta. Kenny Wheelerin ”Songs for Quintet” jäi pitkän uran tehneen trumpetistin viimeiseksi levytykseksi. Vijay Iyerin ”Break Stuff” on sen sijaan parhaassa luomisvoimassaan olevan pianistin uran tähänastinen päätyö.

Kenny Wheeler: Songs for Quintet (ECM, 2015)

Trumperisti ja säveltäjä Kenny Wheelerin (1930 – 2014) musiikki on aina lyyrisen herkkää ja luonnollisen kaunista vailla kaikkea makeilua. Hänen trumpettinsa ja flyygelitorvensa hauras ja rosoinen soundi kuuluu omaperäisten ja tunnistettavien jazzsoundien joukkoon.

Joulukuussa 2013 Wheeler levytti brittiläisten muusikoiden kanssa yhdeksän sävellystään Lontoossa Abbey Road -studioilla. Sessioissa äänitetystä musiikista syntyi Wheelerin viimeiseksi jäänyt levy. Äänityksen aikaan Wheelerin kunto alkoi olla jo heikko ja hänen flyygelitorvensa kuulostaa tavallistakin hauraammalta.

Nuoremmat muusikot (Stan Sulzmann, saksofoni, John Paricelli, kitara, Chris Laurence, basso, Martin France, rummut) tavoittavat oivallisesti Wheelerin musiikkia leimaavan hienostuneen surumielisyyden ja nostavat musiikin ilmavaan svengiin. Vaikka ”Songs for Quintet” ei tarjoa Wheelerin musiikkia ennestään tuntevalle kuulijalle uusia elämyksiä, on levyn tunnelma lämmin ja valoisan koskettava.

Vijay Iyer Trio: Break Stuff (ECM, 2015)

Vijay Iyer (s. 1971) on amerikanintialainen jazzpianisti, joka aloitti viulunsoiton jo kolmivuotiaana. Vankan klassisen koulutuksen ohessa hän harjoitteli omin päin pianolla ja on käytännössä pianistina itseoppinut. Jazzin ja klassisen musiikin välillä valintaa tehnyt Iyer oli valintatilanteessa myös musiikin ja tieteen välillä, sillä on jatkoi fysiikan opiskelua hyvin pitkälle ja väitteli tohtoriksi lopulta musiikin psykologian alalta.

Iyer on kiinnostunut nimenomaan rytmistä musiikin selkärankana, sillä hän mainitsee innoittajinaan Miles Davisin, Jimi Hendrixin ja James Brownin yhtyeiden komppiryhmät sekä uuden urbaanin tanssimusiikin hypnoottiset rytmit. Jo yksitoista vuotta toimineen trion kolmannella levyllä kuuluvat jazzin lisäksi hip-hopin, minimalismin, intialaisen musiikin ja kirjallisuuden pohjavirtaukset.

Break Stuff” on tyypillinen monilahjakkaan Iyerin teos, jolla nämä eri tahoilta kumpuavat ideat punoutuvat yhdeksi omaperäiseksi ääneksi. Trio, jossa Iyerin lisäksi soittavat basisti Stephan Crump ja rumpali Marcus Gilmore, hengittää kuin yhtenä instrumenttina. Improvisaatiosta huolimatta musiikin tähtäyspiste ei ole yksittäisissä soolosuorituksissa, vaan kolmikon häikäisevän tarkassa yhtyesoitossa.

Iyerin omien sävellysten lisäksi levyllä on kolme hyvin valittua lainakappaletta. Thelonious Monkin harvoin kuultu ”Work”, Billy Strayhornin kuolinvuoteellaan säveltämä ”Blood Count” ja John ColtranenCountdown” ammentavat syvältä jazzin historian parhaista älyllisistä ja henkisistä lähteistä. ”Break Stuff” on vakava ja kompleksinen, mutta se soi puhuu kuulijan tavoittavalla kielellä ja jättää mieleen tunteen syvällisestä musiikista.

break_stuff
songs_for_quintet
break_stuff thumbnail
songs_for_quintet thumbnail
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Jazz April – Jeff ”Tain” Watts

Jeff "Tain" Watts #jazz #jazzapril #rummut #drums #valonkuvia_jazz #bnw

Kuva, jonka Jukka Piiroinen (@valonkuvia) julkaisi

Jazzin huhtikuu jatkuu Instagram-tilillä. Tällä kertaa vuorossa rumpali Jeff ”Tain” Watts, joka soitti Norrbotten Big Bandin kanssa Haaparannan Folkets Husilla joulukuussa 2013.

Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Vinyylin viehätys – Barry Altschul: You Can´t Name Your Own Tune

Barry Altschul: You Can´t Name Your Own Tune (Muse Records, 1977)

Barry Altschul: You Can´t Name Your Own Tune (Muse Records, 1977)

Rumpali Barry Altschul (s.1943) tuli tunnetuksi 1960- ja -70-luvuilla hard bopin ja free jazzin rajamailla soittavana muusikkona. Hän soitti pianisti Paul Bleyn kanssa, muodosti pianisti Chick Corean, basisti Dave Hollandin ja multipuhaltaja Anthony Braxtonin kanssa Circle-yhtyeen sekä jatkoi yhteistyötä Braxtonin kanssa tämän yhtyeissä ja levytyksillä. Altschul teki myös joukon omia levyjä vuosien 1967 ja 1985 välillä. Pitkän levytyshiljaisuuden katkaisi pari vuotta sitten TUM Recordsilla julkaistu The 3dom Factor.

Alkuvuodesta 1977 Altschul kokosi nyt esillä olevan ”You Can´t Name Your Own Tune” -levyn äänitystä varten varten mielenkiintoisen kokoonpanon, johon kuuluivat saksofonisti/huilisti Sam Rivers, pasunisti George Lewis, pianisti Muhal Richard Abrams ja Dave Holland. Altschul muistelee levytyssessiota laajassa haastattelussa, jonka hänen oppilaansa rumpali Harris Eisenstadt teki Destination Out -blogiin. Levytystä varten koottu yhtye esiintyi harjoittelumielessä pari kertaa ennen levytystä tuohon aikaan New Yorkin jazzkentällä suosituilla loft-klubeilla, mutta ei soittanut yhdessä enää myöhemmin. Itse levyn äänitykset sujuivat hyvässä hengessä ja kestivät vain kuusi tuntia.

Altschul oli jo vuonna 1967 äänittänyt ensimmäisen levynsä ”Virtuosi”, jonka Paul Bleyn Improvising Artists -levymerkki julkaisi vasta vuonna 1976. ”Virtuosi” oli pikemminkin Bleyn triolevy, joten You Can´t Name Your Own Tune” oli siis Altschulin ensimmäinen levy yhtyeenjohtajana ja säveltäjänä, varsinkin kun levylle tallennettiin ensimmäiset Altschulin omat sävellykset.

A-puolen avaa nimikappale, jossa koko yhtye soittaa yhdessä. Se on svengaavaa, hard bopin perinteestä ponnistavaa jazzia, jossa varsinkin solistien kieliopissa kuuluu free jazzin vapauttamaa rehevää ilmaisua. Toinen raita ”For Those Who Care” on synkkä balladi, joka rakentuu Hollandin sellolla soittaman ja itsepäisesti toistaman tummanpuhuvan aiheen ympärille. Hollandin sellon lisäksi raidalla kuuluu Riversin huilu, pasuuna ja rummut. Koko kvintetti kokoontuu yhteen A-puolen viimeisellä raidalla ”Natal Chart”. Se on napakka ja humoristinenkin rynnistys, jonka rytminvaihdokset ja värikäs yhtyesoundi tuo mieleen Charles Minguksen musiikin.

B-puolen ensimmäisellä raidalla ”Cmbeh” soittaa raivokkaasti svengaava pianotrio. Siinä pianisti Abramsin soolo huipentuu intensiiviseen free jazzin pauhuun, minkä jälkeen trio rauhoittuu Hollandin improvisaation ajaksi. B-puoli jatkuu viisiminuuttisella rumpusoololla ”Hey Toots!”, jossa Altschul käyttää ilmeikkäästi hyväkseen rumpujen ja muiden lyömäsoittimien sointivärejä.

Levyn viimeinen raita on Carla Bleyn säveltämä ”King Korn”, jolla koko kvintetti on jälleen mukana. Lopetuksessa siirrytään aloitukseen verrattuna huomattavasti pidemmälle free jazzin suuntaan. ”King Korn” on rosoisen väkevä päätös mielenkiintoiselle levylle, joka jää kuitenkin hieman hajanaiseksi, eikä täysin lunasta kovien nimimiesten nostattamia odotuksia.

Huomion ansaitsee myös Hal Wilsonin erinomainen valokuva levyn kannessa.

Barry Altschul: You Can´t Name Your Own Tune (Muse Records, 1977)
George Lewis, pasuuna, Sam Rivers, saksofonit, huilu, Muhal Richard Abrams, piano, Dave Holland, basso, sello, Barry Altschul, rummut, lyömäsoittimet

Levyn diskografiset tiedot: Barry Altschul: You Can´t Name Your Own Tune (Discogs.com)

Tallennettu kategorioihin Jazz, Levyhyllystä, Valon kuvia suosittelee | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti