Uutta Instagramissa

Sivun yläosaan päivittyy Instagram-tilini viisi viimeisintä kuvaa. Suoraan Instagram-tililleni pääset klikkaamalla alla olevaa kuvaketta:

Instagram

Share
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Reiska Laine – jazzin käsityöläinen

Rumpali Reiska Laineen elämäkerran kirjoittaja Lassi Markkanen työskenteli kolme vuotta Laineen eduskunta-avustajana. Tuona aikana Markkanen kuuli Laineelta niin paljon hyviä juttuja, että hän päätti koostaa niistä nyt julkaistun kirjan rumpalin elämästä. Markkanen kirjoittaa Laineen tarinan minä-muodossa, siis kuin Laineen itsensä kertomana omaelämäkertama.

Markkanen pukee rumpalin elämänvaiheet sujuvasti eteneväksi tarinaksi. Kirja käy aluksi läpi vaatimattomissa oloissa kasvaneen Laineen lapsuus- ja nuoruusvuodet sekä muusikonuran alkutaipaleen. Sitten perehdytään tarkemmin Laineen monipuoliseen työuraan Pori Jazzissa, teatterimuusikkona, kansanedustajana ja kulttuuripoliitikkona.

Laine kertoo myös suhteestaan eräisiin tärkeisiin muusikkotovereihin, kuten Taisto Tammi, Vesa-Matti Loiri, Pekka Pöyry, Heikki Sarmanto ja Nils-Aslak Valkeapää. Varsinkin muistot Pöyryn viimeisistä vaiheista koskettavat.

Reiska Laine Raahen Rantajatseilla kesällä 2014

Laine on valinnut kymmenkunta levytystään tarkempaan esittelyyn, esim. Jukka TolosenTolonen”, Pekka PohjolanPihkasilmä kaarnakorva” ja Eero KoivistoisenLabyrinth”. Tästä huolimatta kirjassa käsitellään yllättävän vähän musiikkia, itse jazzin soittamista. Sen sijaan kirjassa kerrotaan runsaasti hauskoja sattumuksia, mikä tekee 167-sivuisista muistelmista helposti luettavan, vaikka sisältöä jäsentävät väliotsikot puuttuvat kokonaan.

Kuvitukseen on selvästi nähty vaivaa ja kuvien joukossa on monia erinomaisia jazzkuvia, hyvänä esimerkkinä kirjan kansikuva. Kuvan kuvaaja jää tuntemattomaksi, sillä kuvalähteitä tai valokuvaajia ei ole lainkaan mainittu. Korjaamatta jääneet lukuisat kirjoitusvirheet kertovat puutteellisesta viimeistelystä.

Tornion Kalottjazz & Blues -festivaaleillakin käydään ohimennen. Siteeraan tähän sanatarkasti, sillä sitaatti on samalla esimerkki kirjan tyylistä ja anekdooteista:

Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen on jazzmiehiä. Olin kahdeksankymmentaluvun puolessa välissä keikalla Aaltosen Junnun kanssa Tornion Kalottijazzissa. Olimme soittaneet ensimmäisen setin. Liikanen oli tullut tilaisuuteen suoraan Pohjoismaiden neuvoston kokouksesta Haaparannasta. Liikanen laittoi yhdeksän kilon lohen flyygelin päälle ja sanoi: ”Teillä soittajilla on huonot palkat – tässä on vähän syötävää”

Lassi Markkanen: Reiska Laine – jazzin käsityöläinen (Jormainos, 2018)

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Kirjat | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Soittolistalla uutta jazzia – matka Lontoosta Amerikan kautta takaisin Eurooppaan

Shabaka Hutchings @Tampere Jazz Happening 2017

Valon kuvia -blogin soittolista nostaa esille sellaista uutta musiikkia, jonka tekijät eivät ole aikaisemmin olleet esillä blogissa. Kaikki listan muusikot itselleni suhteellisen tuoreita tuttavuuksia. Soittolista tekee matkan Lontoosta Amerikan kautta takaisin eurooppalaisiin etno- ja folkvaikutteisiin.

Kolme ensimmäistä raitaa edustavat Lontoon viime aikoina voimalla esille noussutta jazzkenttää. Kahdella ensimmäisellä raidalla vaikuttaa saksofonisti Shabaka Hutchings ja kolmannella fonisti Nubya Garcia.

1. Sons of Kemet: My Queen is Harriet Tubman
– levyltä ”Your Queen Is A Reptile” (Impulse, 2018)

2. Shabaka Hutchings: Black Skin, Black Masks
– kokoelmalevyltä ”We Out Here” (Brownswood Recondings, 2017)

3. Nubya Garcia: When We Are
– EP-levyltä ”When We Are” (Nyasha, 2018)

Matka jatkuu amerikkalaisella jazzilla ja saksofoni on edelleen hyvin esillä. Saksofonisti James Brandon Lewisin ja rumpalin Chad Taylorin duon energiajazz hakee voimansa John Coltranen musiikista. Aihetta valottaa tarkemmin Adam Shatz esseessään New Stars in Coltrane’s ‘Interstellar Space, jossa Lewisin ja Taylorin levykin esitellään.

Saksofonisti Noah Premingerin yhtye yhdistää svengiinsä bebopin ja Ornette Colemanin aineksia. Kvartetin kokoonpanokin, jonka eturivissä soi saksofoni ja trumpetti (Jason Palmer), viittaa Colemanin klassiseen yhtyeeseen.

Jamie Saft on tunnettu myös urkurina ja kosketinsoittajana, mutta soittaa ”Blue Dream” -levyllään ainoastaan akustista pianoa yhdessä saksofonisti Bill McHenryn, basisti Bradley Jonesin ja rumpali Nasheet Waitsin kanssa. Myös tässä mennään vahvasti Coltranen viitoittamalla tiellä.

4. James Brandon Lewis & Chad Taylor: Twenty Four
– levyltä ”Radiant Imprints” (Off, 2018)

5. Noah Preminger: Walking On Eggshells
– levyltä ”Genuinity” (Criss Cross, 2018)

6. Jamie Saft Quartet: Words And Deeds
– levyltä ”Blue Dream” (RareNoise Records, 2018)

Kolme pohjoismaista kappaletta matkaa ruotsalaisten Lennie Tristano– ja Jan Johansson -tribuuttien kautta tummmin norjalaisiin etnotunnelmiin. Rumpali Konrad Agnas yhdistää ruotsalaisia näytteitä. Hänen trionsa pianisti Johan Gradenin ja tässä klarinetteja soittavan Per Texas Johanssonin kanssa versioi cool jazzin klassikoita levyllä ”Bakgrundsmusik”, jolta näytteenä ilmava Lennie Tristanon sävellys ”Lennies Pennies”.

Konrad soittaa myös lahjakkaassa veljeskvartetissa Agnas Bros, jonka debyttilevyltä valitsin raidan ”Jan Johansson”. Kvartetin jäsenet ovat siis kaikki veljeksiä, Konradin lisäksi Max soittaa pianoa, Mauritz pianoa ja Kasper kitaraa.

Batagraf on kosketinsoittaja Jon Balken johtama lyömäsoittimiin keskittyvä yhtye, joka aloitti jo vuonna 2005. Yhtyeen neljännellä levyllä vierailee laulajia sekä saksofonisti Trygve Seim ja trumpetisti Mathias Eick.

7. Konrad Agnas, Johan Graden & Per Texas Johansson: Lennies Pennies
– levyltä ”Bakgrundsmusik” (Bakgrundsmusik Records, 2018)

8. Agnas Bros: Jan Johansson
– levyltä ”Lycka till med musiken” (Agnas musikproduktioner, 2018)

9. Batagraf: Norwegian Worksong
– levyltä ”Delights Of Decoy” (Jazzland Recordings, 2018)

Hyväksi lopuksi vielä hillittyä laulumusiikkia Sveitsistä eli laulaja Sarah Buechin ja pianisti Stefan Aebyn kvartetti + jousitrio:

10. Sarah Buechi: After We´ve Kissed
– levyltä ”Contradiction Of Happiness” (Intakt Records, 2018)

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Tomasz Stańko – ECM-soittolista

Stańko Haaparannalla 2005, taustalla näkyy toinen hieno trumpetisti Tim Hagans

Puolalainen trumpetisti Tomasz Stańko kuoli 29.7.2018 76-vuotiaana. Viime päivinä olen palannut Stańkon musiikin pariin ja kuunnellut paljon varsinkin hänen ECM-levyjään, joilta kokosin kymmenen kappaleen valikoiman soittolistaksi.

Song for Sarah” on melankolinen balladi, joka avaa levyn ”Suspended Night” vuodelta 2004. Levyllä soittaa Stańkon puolalainen trio (pianisti Marcin Wasilewski, basisti Slawomir Kurkiewicz ja rumpali Michal Miskiewicz), joiden kanssa Stańko aloitti yhteistyön vuonna 1990-luvun alussa aluksi nuorten muusikoiden mentorina. Tuolloin nimellä Simple Acoustic Trio esiintyneistä parikymppisistä muusikoista tuli lopulta Stańkon vakituinen trio, jonka kanssa trumpetisti levytti kolme albumia.

Love Theme from Farewell to Maria” on alunperin sävelletty Filip Zylberin tv-elokuvan musiikiksi. John Surmanin baritonisaksofonisoolo ja Dino Saluzzin bandoneón ansaitsevat huomion.

Maldoror’s War Song” on svengaava raita levyltä ”Matka Joanna”, jota inspiroi Jerzy Kawalerowiczin elokuva ”Matka Joanna od Aniołów” vuodelta 1961. Trumpetistin lisäksi levyllä soittavat Bobo Stenson (piano), Anders Jormin (basso) ja Tony Oxley (rummut).

Assassins” – Stańko hankki itselleen asunnon New Yorkista 2010-luvun lopulla ja kokosi New Yorkin nuorista muusikoista uuden yhtyeen, jossa soittivat David Virelles (piano), Thomas Morgan (basso) ja Gerald Cleaver (rummut). Uuden yhtyeen ensimmäinen levy ”Wisława” ilmestyi vuonna 2013. Tuplalevy on nimetty puolalaisen runoilijan Wisława Szymborskan mukaan. The Guardian-lehden John Fordham kirjoitti: ”Wisława is a dream-ticket jazz meeting between a cutting-edge European legend, and an equally honed triumvirate of pioneering New York-based youth” New York Quartetin kanssa levytetty ”December Avenue” (2016) jäi Stańkon viimeiseksi levyksi.

Morning Heavy Song” on vahva balladi vuonna 1997 ilmestyneeltä ”Leosia”-levyltä, jolla soittaa sama kvartetti kuin levyllä ”Matka Joanna”.

First Song” on peräisin Stańkon ensimmäiseltä ECM-levyltä vuodelta 1976. Levyllä soittavat basisti Dave Holland, saksofonisti Tomasz Szukalski ja rumpali Edward Vesala, joka oli pitkään Stańkon läheinen yhteistyökumppani. (Lue lisää: Tomasz Stańko: Music From Taj Mahal and Karla Caves ja Edward Vesala: Heavy Life)

Kattorna” – Krzysztof Komedan sävellys levyltä ”Lontano” (2005), jolla soittaa Marcin Wasilewskin trio. Alunperin ”Kattorna” oli musiikkia vuonna 1965 ilmestyneeseen Henning Carlsenin samannimiseen ruotsalaiseen elokuvaan. Lisäksi ”Kattorna” on Komedan klassisen ”Asticmatic”-levyn B-puolen ensimmäinen raita. Stańkohan soitti myös tällä vuonna vuonna 1966 ilmestyneellä levyllä.

The Dark Eyes of Martha Hirsch” viittaa Oskar Kokoschkan maalaukseen Martha Hirsch. Kappale on levyllä ”Dark Eyes” (2009), jolla on mukana myös suomalaista väriä eli pianisti Alexi Tuomarila ja rumpali Olavi Louhivuori.

Soul of Things. Var. 2” – Vuonna 2002 ilmestyneellä ”Soul of Things” -levyllä on kolmetoista variaatiota, joilla Stańko palaa vanhoihin sävelmiinsä ja vaikutteisiinsa Miles Davisiin ja Chet Bakeriin.

Litania” – ”Litania” vuodelta 1997 on varmasti Stańkon pääteoksia, hänen vahva ja hallittu tulkintansa Krzysztof Komedan musiikista. Levyllä soitta hieno ruotsalais-norjalainen yhtye: Bernt Rosengren ja Joakim Milder saksofoneja, Bobo Stenson pianoa, Anders Jormin bassoa, Jon Christensen rumpuja sekä kolmella raidalla kitaristi Terje Rypdal.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Raahen Rantajatsit 2018 – festivaaliraportti

3TM – Jussi Kannaste, Antti Lötjönen ja Teppo Mäkynen

Raahen sympaattinen ja laadukas Rantajatsit-festivaali soi heinäkuun lopulla nyt jo 30. kerran. Ohjelmassa ei ollut yhtä varsinaista juhlakonserttia, mutta ennen paikallisin voimin toteutettuun torstai-illan avaukseen oli nyt panostettu enemmän. Festivaalin avauskonsertissa esiintyi Mopo-trio yhdessä raahelaislähtöisen lauluntekijän Samuli Putron kanssa. Itse en tähän tilaisuuteen vielä ehtinyt, mutta kaikki kuulemani todistajanlausunnot kehuivat konserttia, joka oli vetänyt Ruiskuhuoneen rannan täyteen yleisöä.

Festivaalijohtajat paneelissa

Juhlavuoden kunniaksi muisteltiin myös menneitä. Perjantain ohjelma aloitettiin Raahen teatterissa paneelikeskustelulla, josta oma Rantajatsit-urakkani alkoi. Paneeliin koontuivat kaikki festivaalin tähänastiset johtajat muistelemaan festivaalin kohokohtia. Keskustelijoita olivat siis festivaalin pitkäaikaisin keulakuva Pertti Kinnunen, hänen seuraajansa Anna-Maija Saarela ja nykyinen johtaja Charles Gil. Puhetta johdatteli Matti Nives.

Paneelissa Anna-Maija Saarela, Charles Gil, Pertti Kinnunen ja Matti Nives

Eniten äänessä oli ansaitusti Kinnunen, joka muisteli festivaalin alkuvaiheita ja erilaisia sattumuksia mielenkiintoisesti ja hauskasti. Yksittäisistä muusikoista keskusteltiin erityisesti Cecil Taylorin ja Charlie Hadenin vierailuista, jotka ovat jääneet kohokohtina minunkin mieleeni.

Perjantai teatterilla ja Ruiskuhuoneella

Paneelikeskustelun jälkeen festivaali jatkui vielä teatterin kuumassa salissa, jossa Kahden miehen galaksi eli Seppo Kantonen Hammondilla ja rumpali Joonas Riippa paahtoivat hikisen keikan. Duon villi urkujazz kuulostaa siltä, kuin tehosekoittimen läpi olisi ajettu sirkusmusiikkia, bebopia ja Monkia. Kaksikko antoi kuumuudessa kaikkensa, varsinkin Joonas Riippa jaksoi fyysistä rumpujen soittoaan paita läpimärkänä.

Kahden miehen galaksi

Iltakonsertti Ruiskuhuoneen rannassa alkoi Teppo Mäkysen 3TM-trion konsertilla. Trion viime vuonna ilmestynyt “Form” oli vuoden parhaita levyjä. Se yhdisteli luontevasti akustisen ja elektronisen musiikin elementtejä. Lähestymistapa toimi livetilanteessa ja trio soitti hienovaraisen sävykkään keikan. Tosin jossain vaiheessa mieleen nousi ajatus siitä, kuinka upeasti tämä trio svengaisi ilman sähköä. Perinteinen jazzin poljento ei kuitenkaan ole yhtyeen juttu, vaan trio kokeilee uutta ja ylittää vanhoja tottumuksia.

Claudia Solal

Laulaja Claudia Solal ja pianisti/kosketinsoittaja Benjamin Moussay Ranskasta esittivät laulajan englanninkielisiä lauluja, joiden taustalle Moussay rakensi paikoin hyvinkin orkestraalisia taustoja. Vaikeasti valmiisiin lokeroihin asettuva, viileähkö musiikki ei päästänyt helposti lähelleen ja päädyin tarkkailemaan sitä matkan päästä uteliaana.

Illan päätti Don Johnson Big Band, jonka ansiosta Ruiskuhuoneelle oli saapunut aika suuri yleisö. Se ammattitaitoisesti asiansa osaava yhtye, jonka eturivissä Tommy Lindgren tekee vaikuttavan energistä työtä.

Don Johnson Big Band

Maakuntalaulu-uudistus Iso-Kraaselin saarella

Mikko Innasen suuri maakuntalaulu-uudistus meni eteen päin festivaalilauantain aluksi Iso-Kraaselin saarella, joka sijaitsee parinkymmenen minuutin venematkan päässä kaupungista. Innanen soittiyhdessä tuubisti Petri Keskitalon kanssa pookin (vanha majakka ilman valoa) alla täysin akustisesti. Ohjelmassa oli vanhoja maakuntalauluja tai muita paikallisen identiteetin tueksi sävellettyjä lauluja, joiden avulla duo teki kiertomatkan ympäri Suomen.

Mikko Innanen ja Petri Keskitalo

Kouluajoista tutut melodiat soivat välillä aivan suoraan, välillä vanhan jazzin tai Ayler-henkisen free jazzin tyyliin taitettuna huumoriakaan unohtamatta. Olen joutunut (tai saanut) opetella maakuntalauluja kansakoulun musiikkitunnilla ja konsertti palautti mieleen muistoja Ilomantsin Marjovaaran kansakoulusta ja sen kahdenistuttavista pulpeteista. Maakuntalaulu-uudistus on mainio projekti, joka toivottavasti jollain tavalla tallentuu levyksi tai jopa levyboksiksi.

Gourmet ja Raahen laulu

Mikko Innanen on vahvasti mukana myös Gourmet-yhtyeessä, joka esiintyi Raahen teatterin pihalla, joka on muuten erinomainen esiintymispaikka. Rantajatsit kokoaa festivaalina yhteisöä ympärilleen tarjoamalla paikalliselle Raahen laulu -sekakuorolle mahdollisuuden osallistua festivaaliin. Viime kesänä kuoro esiintyi yhdessä Kari Ikosen kansainvälisen yhtyeen kanssa ja oli nyt vahvasti mukana kolmella Gourmetin kappaleella.

Gourmet & Raahen laulu

Gourmet poimii musiikkiinsa monista lähteistä ja musiikissa voi kuulla häivähdyksiä itäeurooppalaisista etnorytmeistä, bluesista, countrysta, New Orleans -jazzista, free jazz -marsseista, vapaasta improvisaatiosta, vanhasta iskelmänostalgiasta ja Pariisin tunnelmista. Taidokkaalla Gourmetilla on koko ajan vahva huumorin pilke silmäkulmassaan, mikä takaa kuulijalle viihdyttävän kuunteluelämyksen.

Ruiskuhuoneen lauantai

Raahelaislähtöisistä nuorista muusikoista koottu Raahe City Funk Unit on festivaalin koulutusprojekti, joka kuoron tavoin liittää festivaalia ympäröivään yhteisöönsä. Tänä vuonna RCFU:n kouluttajana oli Papanosh-yhtyeen saksofonisti Raphaël Quenehen, jonka kanssa yhtye yhdessä avasi lauantain Ruiskuhuoneen iltakonsertin sympaattisella esiintymisellä.

Papanosh

Konsertin toisena yhtyeenä esiintyi ranskalainen Papanosh-kvintetti, joka vastasi koko festivaalin vahvimmasta jazzesityksestä. Yhtyeen intensiivisyys, vahvat tempon vaihtelut ja laaja dynamiikka toivat mieleen Charles Minguksen, mikä ei toki Minguksen sävellyksiä esittäneen yhtyeen kohdalla ole suuri ihme. Papanosh hallitsee ilmeisen hyvin jazzin historiaa, mutta perinteiden ja historiaviittausten lisäksi läsnä on oma eurooppalaisen älyllinen näkökulmansa.

Ruiskuhuoneen päälavan konsertin päätti Virta, jonka sähköiset äänimaisemat ja -maalaukset sopivat hienosti kesäyöksi hämärtyvän Raahen illan kumppaniksi. Aamupäivän akustisesta Innasen ja Keskitalon duomusiikista kaartui aikamoinen kaari Virran teknologiaan ja sähköön. Lavavalojen mielikuvituksellinen leikki ansaitsee myös erityismaininnan. Virran jälkeen vuorossa olivat vielä tanssijamit, jotka kuitenkin jätin väliin ja vetäydyin majapaikkaan pitkän ja onnistuneen festivaalipäivän väsyttämänä.

Antti Hevosmaa – Virta

Rantajatsit ei pettänyt tälläkään kertaa, vaikka takavuosien kaltaisia suuria nimiä (tyyliin Haden, Taylor, John Scofield, Steve Lacy) ei ollut ohjelmistossa. Pienimuotoinen tapahtuma pitää kiinni laadusta, haastaa kuulijansa välillä tutun ja tavanomaisen ulkopuolelle sekä jättää mieleen kysymyksiä, kuten taidetapahtuman kuuluukin tehdä. Itselleni tämän kertainen festivaali oli 12. kerta Rantajatseilla ja toivon mukaan jatkoa seuraa.

Ruiskuhuoneen ranta ja lavalla Virta

Festivaalin nettisivut: Raahen Rantajatsit

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Raahen Rantajatsit 2018 – kuvasarja

Kuvia tämän vuoden Rantajatsien perjantain ja lauantain konserteista.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , | 1 kommentti

Tomasz Stańko (1942 – 2018)

Tomasz Stańko Haaparannalla 2005, taustalla näkyy toinen hieno trumpetisti Tim Hagans

Eurooppalaisen jazzin suurmies puolalainen trumpetisti Tomasz Stańko kuoli 29.7.2018 76-vuotiaana. Hän vieraili Torniossa ja Haaparannalla kolme kertaa. Ensimmäinen esiintyminen oli syksyllä 1998, kun hän oli Suomen Jazzliiton kiertueella yhdessä pianisti Seppo Kantosen Klang-trion kanssa. He soittivat Riverside Jazzin järjestämällä keikalla Kerhoravintolassa.

Seuraavava kesänä Stańkon Litania-yhtye esiintyi Kalottjazz & Blues -festivaaleilla. Yhtye soitti pianisti ja säveltäjä Krsysztof Komedan musiikkia konsertissa, joka on jäänyt mieleen eräänä festivaalin parhaimmista konserteista. Kolmannen kerran Stańko soitti Haaparannan Folkets Husilla vuonna 2005 Norrbotten Big Bandin solistina.

Lue lisää:
Tomasz Stańko; katsaus Tomasz Stańkon uraan puolalaisella Culture-sivustolla, englanniksi

Tomasz Stańko New York Quartet: Wisława; Valon kuvia -blogissa Stańkon Wisława-levyn arvion yhtyedessä myös katsaus miehen uraan

Litania
Videolla levytettyä versiota nopeammin soitettu Komedan sävellys Litania, jolla soittaa hieno pohjoismainen yhtye: Bernt Rosengren, Joakim Milder, Bobo Stenson, Palle Danielsson ja Jon Christensen

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kesäkuvia 2018

Olen tallentanut kuvasarjaan muistikuvia kesältä 2018. Määräsin itselleni sarjaan koskevat säännöt:

– kuva on otettava kännykällä
– kuva on rajattava neliönmuotoiseksi
– kuvan täytyy olla värikuva.

Kuvat ovat tähän mennessä Torniosta, Ilomantsista ja Joensuusta. Sarja luultavasti täydentyy vielä.

Share
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

3 x Moserobie Records – uutta ruotsalaista

Moserobie-levymerkin Jonas Kullhammar Luulajassa keväällä 2012

Saksofonisti Jonas Kullhammar on jaksanut ylläpitää Moserobie Records -levymerkkiä jo vuodesta 2000 lähtien. Hän on julkaissut Moserobien nimissä omien levyjensä lisäksi myös muiden, lähinnä ruotsalaisten, muusikoiden uutta musiikkia, mutta myös jonkin verran vanhojen levyjen uusintoja.

Kullhammar noudattaa kunnianhimoista julkaisupolitiikkaa. Niinpä Moserobien levyt ylittävät rutiinijulkaisun tason ja niissä on aina mukana jokin kiinnostava näkökulma. Moserobien levyjä on saatavilla cd-levyinä, vinyyleinä ja ladattavina versioina. Suoratoistopalveluihin Kullhammar ei ole julkaisemiaan levyjä antanut.

Nyt tarkastelussa on kolme vuoden 2018 aikana julkaista uutta levyä.

Johan Graden: Olägenheter (Moserobie, 2018)
Johan Graden, piano, Josefin Runsteen, viulu, Per ”Texas” Johansson, klarinetit, huilu, saha, Per-Ola Landin, basso, Konrad Agnas, rummut, lyömäsoittimet

Pianisti Johan Graden on säveltänyt kaikki esikoislevynsä jännittävästi nyrjähtäneet sävelmät. Vaikka surumielisen melodinen musiikki on suuntautunut kamarimusiikkiin, säilyttää taitava yhtye koko ajan kosketuksen svengiin sekä tulkitsee musiikkia hienovaraisen eleettömästi ja keskittyneesti. ”Olägenheter” on kamarimusiikin, cool jazzin ja folk-vaikutteiden maustama omaperäinen albumi.

Milder/Ljungkvist/Landæus/Augustsson/Rundqvist: The Music of Anders Garstedt (Moserobie, 2018)
Joakim Milder, Fredrik Ljungkvist, saksofonit, Mathias Landæus, piano, Filip Augustsson, basso, Fredrik Rundqvist, rummut

Trumpetisti Anders Garstedt (1968-2000) soitti lyhyeksi jääneen elämänsä aikana mm. rumpali Fredrik Norénin yhtyeessä ja työskenteli ahkerasti studiomuusikkona musiikillisesti vaihtelevissa yhteyksissä. Hän myös sävelsi omaa musiikkiaan omalle yhtyeelleen, mutta ei ehtinyt koskaan saada sitä talteen omalle levylle ennen kuin menehtyi pitkään jatkuneeseen syöpään.

Nyt aikoinaan Garstedtin yhtyeessä soittaneet muusikot ovat levyttäneet albumillisen Garstedtin sävellyksiä. Niistä paljastuu säveltäjä, joka taitavasti kietoo yhteen hienovaraiset melodiat ja modernin jazzin kieliopin. Ruotsin jazzhuipuista koostuva yhtye tulkitsee musiikin vakuuttavasti ja valtavan herkästi.

Tämä albumi on jo toinen levy tänä vuonna, jolla saksofonistit Joakim Milder ja Fredrik Ljungkvist soittavat yhdessä (toinen on tietenkin ”Trädet”). Musiikkiin kannattaa tutustua pelkästään heidän yhteispelinsä takia.

The Johan Lindström Septett: Music for Empty Halls (Moserobie, 2018)
Johan Lindström, kitarat, Jesper Nordenström, piano, koskettimet, Jonas Kullhammar, saksofonit, Per ”Texas” Johansson, klarinetit, saksofonit, Mats Äleklint, pasuuna, Torbjörn Zetterberg, basso, Konrad Agnas, rummut

Johan Lindström on tullut Ruotsissa tunnettuksi jo pitkään tuottajana, jonka töihin kuuluvat mm. sellaisten tunnettujen artistien kuin Edda Magnasonin ja Rebecka Törnqvistin levyt. Muusikkona kitaristi hän on ollut mukana esimerkiksi Tonbruket-yhtyeessä sen perustajajäsenenä. ”Music for Empty Halls” on Lindströmin debyyttilevy oman yhtyeen johtajana.

Lindström on koonnut omien sävellysten tulkiksi nimekkäistä muusikoista koostuvan yhtyeen, joka soittaa musiikillisia raja-aitoja uhmaavaa musiikkia rehevästi, jopa näyttävästi. Visuaalinen, elokuvallinenkin musiikki sisältää jazzin ohella aineksia ainakin rockista, bluesista ja gospelista. Levyn paikoin suorastaan muhkeaa soundia leimaavat niin jyhkeät puhaltimet kuin yhtyeenjohtajan kitaran ja slidekitaran kirkkaat soundit.

Kaikki kolme hienoa levyä ovat suositeltavaa kuultavaa, joten ne pääsevät mukaan Vuoden valinnat 2018 -listalle.

olagenhater_LP
MMPCD112_front
GARSTEDT
olagenhater_LP thumbnail
MMPCD112_front thumbnail
GARSTEDT thumbnail

Lue lisää: Moserobie Records

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Raahen Rantajatsit 2018 – festivaaliennakko

Raahen sympaattinen ja laadukas Rantajatsit-festivaali soi heinäkuun lopulla 30. kerran. Festivaali juhlii työn merkeissä, sillä varsinaista juhlakonserttia ohjelmassa ei ole. Aikaisempina vuosina paikallisin voimin toteutettuun torstai-illan avaukseen on nyt kuitenkin panostettu enemmän, kun festivaalin ensimmäisissä konsertissa esiintyvät Mopo-trio yhdessä raahelaislähtöisen lauluntekijän Samuli Putron kanssa.

Juhlavuoden kunniaksi perjantai-illan avuksi tapahtuman entiset festivaalijohtajat paneelikeskustelevat otsikolla ”Rantajatsien festivaalijohtajat keskustelevat musiikista”. On syytä odottaa muistoja menneiltä festivaalivuosilta, mutta myös ajatuksia musiikin ja festivaalin suunnasta.

Senegale Drums Raahen teatterissa 2017

Näyttävämmän torstai-illan ja jazzkeskustelun jälkeen loput Rantajatseista noudattaa parin viime vuoden aikana vakiintunutta, ja toimivaa, lukujärjestystä. Lyhyesti sanottuna siis valikoima kotimaisia ja ranskalaisia kokoonpanoja. Kotimaisista muusikoista Mikko Innanen pääsee esille kahdella projektilla, joita itse odotan mielenkiinnolla. Innasen suuri maakuntalaulu-uudistus on päässyt minulta menemään kokonaan ohi, mutta Innanen ja tuubisti Petri Keskitalo vievät uudistusta eteenpäin Iso-Kraaselin saaren konsertissa. Innanen on vahvasti mukana myös Gourmet-yhtyeessä, joka esiintyy Raahen teatterin pihalla yhdessä Raahen Laulu -kuoron kanssa.

Mikko Innanen 10+ Raahen teatterin pihalla 2016

Muut kotimaiset esiintyjät seikkailevat elektronisen ja akustisen musiikin rajoilla. Kahden Miehen Galaksi eli Seppo Kantosen ja Joonas Riipan Hammond-rummut -duo ohjaavat perinteistä kokoonpanoa aivan uusiin sfääreihin. Teppo Mäkysen 3TM-trio yhdessä Antti Lötjösen ja Jussi Kannasteen kanssa vakuutti levyllään ja nyt onkin mielenkiintoista kuulla, kuinka levyn hienovarainen ilmaisu siirtyy Ruiskuhuoneen lavalle. Sähköä on vahvasti mukana myös Don Johnson Big Bandillä ja Virta-triolla, jotka päättävät perjantain ja lauantain konsertit Ruiskuhuoneella.

Rantajatsien taiteellinen johtaja Charles Gil on vahvan ranskalaisen jazzin tuntemuksensa kautta tuonut festivaaleille useita ranskalaisia yhtyeitä, jotka ovat aina jännittävästi kokeelliseen musiikkiin suuntautuneita. Kolme vuotta sitten Tampere Jazz Happeningissä Charles Minguksen musiikkia tulkinnut Papanosh esittänee nyt kahden saksofonistin johdolla uuden ”Home Songs” (Enja/Yellow Bird, 2018) -levynsä materiaalia.

Laulaja Claudia Solal ja pianisti Benjamin Moussay vievät ”kuulijan runollisiin ja unenomaisiin tunnelmiin”, kuten festivaaliohjelman esittelytekstissä luvataan. Sekä Papanosh että Solal-Moussay -duo löytyvät ainakin Spotifysta, joten heidän musiikkinsa voi hyvin tutustua etukäteen.

Rantajatsien ohjelma näyttää jälleen oivalliselta. Festivaalin esiintymispaikat ovat viihtyisiä ja niissä pääsee mukavasti lähelle musiikin luomista. Tosin säänmukainen pukeutuminen on hyvä ottaa huomioon. Varsinkin Ruiskuhuoneen pihalla tarvitsee illalla lämmintä vaatetta päälleen.

Valon kuvia -blogi suosittelee Rantajatseja vahvasti!

Ruiskuhuoneen rantaa 2017

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Kalottjazz & Blues Festival 2018 – kuvasarja

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti