Uutta Instagramissa

Sivun yläreunaan päivittyy nyt Instagram-tilini neljä viimeisintä valokuvaa. Klikkaa ”Load More…” ja näet lisää kuvia.

PrintFriendlyJaa sivu
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina | Jätä kommentti

3 x Eric Dolphy

Out To Lunch!, Still Out To Lunch! & So Long Eric!

Out To Lunch!, Still Out To Lunch! & So Long Eric!

Amerikkalainen saksofonisti/huilisti/klarinetisti Eric Dolphy kuoli kesäkuussa 1964 vain 36-vuotiaana diagnosoimattoman diabeteksen aihettamaan sairaskohtaukseen. Aiemmin samana vuonna (25.2.1964) Dolphy oli yhtyeineen levyttänyt Blue Note -levymerkille ”Out To Lunch!” -levynsä, jolla Dolphy soitti levyllä kaikkia kolmea instrumenttiaan, alttosaksofonia, bassoklarinettia ja huilua. Levyn muut muusikot olivat Freddie Hubbard, trumpetti, Bobby Hutcherson, vibrafoni, Richard Davis, basso ja Tony Williams, rummut.

Eric Dolphy Kuva: Charles Stewart

Eric Dolphy Kuva: Charles Stewart

Yli viisikymmentä vuotta sitten äänitetty ”Out To Lunch” on säilyttänyt arvonsa free jazzin klassikkona. Kokosin jazzkirjallisuudesta ja jazzkirjoittajilta muutamia Dolphyn levyä luonnehtivia sitaatteja:

  • Out To Lunch is certainly Eric Dolphy’s most adventurous album and his most self consistent attempt at freedom within some, at least of the confines established by bop writing. (Brian Morton: Great Recordings: Eric Dolphy’s Out To Lunch, Wire Magazine 1995)
  • Out To Lunch stands as Eric Dolphy’s magnum opus, an absolute pinnacle of avant-garde jazz in any form or era. (Steve Huey, All Music Guide)
  • Out to Lunch is free and focused, dissonant and catchy, wide open and swinging all at once. Fifty years on, there’s plenty there to be inspired by. (Kevin Whitehead: Still ’Out To Lunch’ 50 Years Later, NPR Music)
  • Out To Lunch!” now seems both more outside and more mainstream than his earlier work, which pushed bop language to the limits without breaking out into something new. (Brian Morton: The Penguin Jazz Guide, 2010)
  • His exceptional technique is firing on all cylinders, with his other great assets, his improvised creativity and free flow of emotion, in perfect syncronisation. (Raymond Horricks: The Importance of Being Eric Dolphy, 1989)
  • Läpi koko levyn säteilee valtaisa täyttymyksen henki. Tämä kuuluu etenkin nimikappaleessa, jossa perusrytmin voi pikemminkin aavistaa kuin kuulla; tuloksena on voimakas vapauden henki. (Vladimir Simosko: Eric Dolphy, suomennos 1996)
  • Now that he is playing with other musicians as advanced as he, especially the innovatory Tony Williams, his style advances in clarity and impact, with increases both subtlety an scope. (John Litweiler: The Freedom Principle, 1984)

Kaksi tuoretta Doplhy-tribuuttia

Viime vuonna tuli siis kuluneeksi viisikymmentä vuotta sekä levyn ilmestymisestä että Dolphyn ennenaikaisesta kuolemasta. Esittelyssä on nyt kaksi levytystä, jotka ovat saaneet innoituksensa näistä merkkivuosista.

Russ Johnson: Still Out To Lunch! (Enja/Yellow Bird, 2014)
Russ Johnson, trumpetti, Roy Nathanson saksofonit, Myra Melford, piano, Brad Jones, basso, George Schuller, rummut

Trumpetisti Russ Johnsonin yhtye esittää kaikki ”Out To Lunch!” -levyn kappaleet alkuperäisessä järjestyksessä. Kappaleiden väleihin on kuitenkin lisätty kaksi harvinaista Doplhyn sävellystä ”Intake” ja ”Song for The Ram´s Horn” sekä rumpali George Schullerin isän Gunther Schullerin sävellys ”Little Blue Devil”, joka on osa Paul Kleen taiteen innoittamasta sarjasta.

Johnsonin yhtyeen versiot Dolphyn klassikoista ovat alkuperäisille varsin uskollisia, siis mitään rajuja rekonstruktioita ei ole tarjolla. Erilainen kokoonpano tuo levylle luonnollisesti erilaisen soundin; bassoklarinetti ja huilu puuttuvat, piano korvaa vibrafonin.

Still Out To Lunch!” on taitavan jazzyhtyeen intensiivistä työtä ja kaikki kvintetin jäsenet pääsevät esille näyttämään merkittäviä taitojaan sekä yhtyesoitossa että solisteina. ”Still Out To Lunch!” kertoo Dolphyn alkuperäisen albumin hienoudesta, mutta on samalla itsekin ajattoman vaikuttavaa nykyjazzia ja tavoittaa paljon keskinkertaista tribuuttia korkeamman tason.

Russ Johnson’s Out To Lunch: Something Sweet, Something Tender 7.4.2010

Aki Takase – Alexander von Schlippenbach: So Long, Eric! Homage to Eric Dolphy (Intakt Records, 2014)
Aki Takase, Alexander von Schlippenbach, piano, Karl Berger, vibraphone, Rudi Mahal, klarinetit, Tobias Delius, tenorisaksofoni, Henrik Walsdorff, alttosaksofoni, Axel Dörner, trumpetti, Nils Wogram, pasuuna, Wilbert de Joode, Antonio Borghini, basso, Han Bennink, Heinrich Köbberling, rummut

Pianistipariskunta Aki Takase ja Alexander von Schlippenbach kunnioittavat levyllään Eric Dolphyn koko elämäntyötä, ei pelkästään ”Out To Lunch!” -levyä. Berliinissä viime kesänä (2014) konsertissa äänitetyllä levyllä on yhdeksän Doplhyn sävellystä miehen koko uran ajalta.

Out To Lunch!” on toki läsnä muutenkin kuin Rudi Mahallin bassoklarinetin soundissa. Levyn kansikuva viittaa ”Out To Lunchin” ikoniseen kanteen ja klassikolta mukana on kolme sävellystä, ”Something Sweet, Something Tender”, ”Out To Lunch” ja ”Hat And Beard”.

Takase ja von Schlippenbach ovat sovittaneet musiikin kekseliäästi. Levyn kahdentoista muusikon kansainvälinen yhtye nousee lavalle koko komeudessaan vain kahdesti (”Out To Lunch” ja ”Hat And Beard”). Molemmat kestävät noin 13 minuuttia ja ne tarjoavat tilaa sekä iso yhtyeen muhkealle soundille että free jazzin perinteestä nouseville sooloille.

Muut sävellykset esitetään pienemmillä kokoonpanoilla, kuten Aki Takasen ja Rudi Mahallin duoesitys ”17 West” ja vain yhtyeen puhaltajien ilman komppisoittajia tulkitsema ”Serene”. Vaihtelevien kokoonpanojen myötä levyn kokonaisuudesta tulee moni-ilmeinen ja  väkevästi free jazzin liepeillä svengaava muistutus Doplhyn musiikin voimasta.

Lisätietoja projektin esittelysivulta: So Long Eric! Hommage an ein musikalisches Schwergewicht

Tallennettu kategorioihin Jazz, Levyhyllystä, Valon kuvia suosittelee | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Tornionjoki vielä tanakasti jäässä

Tornionjoella #talvi #tornionjoki #river #ice #winter #Finland #Sweden

Kuva, jonka Jukka Piiroinen (@valonkuvia) julkaisi

Kevään jäätilanteen seuraaminen alkoi tänään tällä kuvalla. Kuten kuvasta näkyy, on Tornionjoki vielä tanakasti jäässä.

Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Tornion kameraseuran vuosikilpailu – osa 1

Tornion kameraseura järjestää neljän osakilpailun vuosikilpailun. Vuoden 2015 kisan ensimmäisen osan aiheena oli ”Kaamos”. Osallistuin kisaan yllä näkyvillä kuvilla ja tulin kolmanneksi. Toisen osan aiheena on ”Lunta” ja osakilpailu ratkeaa toukokuun alussa. Palaan sitten asiaan kuvien kanssa.   Lisätietoja: Tornion kameraseura

Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Vinyylin viehätys – Kenny Wheeler: Double, Double You

Kenny Wheeler: Double, Double You (ECM, 1984)

Kenny Wheeler: Double, Double You (ECM, 1984)

Kenny Wheeler kokosi toukokuussa 1983 studioon valovomaisen levytyskokoonpano. Basisti Dave Holland ja rumpali Jack DeJohnette olivat soittaneet Wheelerin kanssa jo aikaisemmilla ECM-levyillä, mm. ledendaarisella ”Gnu High”-levyllä (1975). Wheeler soitti noihin aikoihin myös Hollandin yhtyeissä. Pianisti John Taylor oli hänkin vanha yhteistyökumppani 1970-luvun lopun Azimuth-yhtyeestä. Sen sijaan saksofonistitähti Mike Breckerin esiintyminen Wheelerin levyillä jäi ilmeisesti tähän yhteen sessioon. (En ainakaan googlettamalla löytänyt tietoja muista yhteisistä projekteista.)

Levyn kaikki sävellykset ovat Wheelerin käsialaa. Levyn avaa pitkä ”Foxy Trot”, joka alkaa Wheelerin intensiivisen hyökkäävällä soololla, rauhoittuu Taylorin ja Hollandin puheenvuorojen ajaksi ja kasvattaa jälleen tehoaan Breckerin sooloillessa. Välisoittomaisen Wheeler-Taylor -dueton ”Ma Bel” jälkeen A-puolen päättää vaivattomasti svengaava ”W.W.”, jolla erityisesti Breckerin saksofonisoolo on vaikuttava.

B-puolen kolme sävellystä muodostavat yhden yli 23 minuuttia kestävän monivaiheisesti polveilevan triptyykin, (”Three For D´reen”, ”Blue For Lou” ja ”Mark Time”), jossa rauhalliset pohdiskelut ja kiivasti svengaavat jaksot vuorottelevat. Yhtyeen ja levyn vahvuudet ovat ilmeiset B-puolellakin.

Wheelerin rosoinen ja omaperäisen melankolinen soundi kietoutuu jännittävästi yhteen Breckerin polttavan kuuman saksofonin kanssa. Taylorin piano lisää kokonaisuuteen lyyristä herkkyyttä ja hiljaisuutta. Paljon yhdessä soittanut komppipari Holland-DeJohnette kykenee samanaikaisesti pelaamaan saumatonta joukkuepeliä sekä nostamaan kuitenkin esille omat äänensä sooloissa ja yhtyesoundin kudoksessa.

Double, Double You” on erittäin hieno levy, upeasti soitettu ja äänitetty. Se on vangitseva ja täyteläinen kokonaisuus vailla heikkouksia.

Kenny Wheeler: Double, Double You (ECM, 1984)
Kenny Wheeler, trumpetti, flyygelitorvi, Michael Brecker, tenorisaksofoni, John Taylor, piano, Dave Holland, basso, Jack DeJohnette, rummut

Levyn discografiset tiedot: Double, Double You (Discogs.com)

B-puolen triptyykki YouTube-videona

Tallennettu kategorioihin Jazz, Levyhyllystä, Valon kuvia suosittelee | Avainsanoina , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Nick Sanders Trio: You Are A Creature (Sunnyside Records, 2015)

Nick Sanders Trio: You Are A Creature (Sunnyside Records, 2015)

Vielä on tilaa yhdelle pianotriolle, varsinkin kun kyse on niin taitavasta ja keskittyneesti yhtenä äänenä toimivasta ryhmästä kuin pianisti Nick Sandersin johtama trio. Trion esikoislevy ”Nameless Neighbours” ilmestyi vuonna 2013 Sunnyside Recordsilla. Nyt alkuvuodesta julkaistu toinen levy ”You Are A Creature” (Sunnyside Records) koostuu kolmestatoista lyhyehköstö, noin 2 – 5 minuutin raidasta, joilla sanoma tiivistyy nasevasti.

Vielä alle kolmekymppinen Sanders on kotoisin New Orleansista. Kaupungin perinnemusiikille omintakeinen poljento ei suoranaisesti kuulu klassisen musiikin opinnoilla muusikon uransa aloittaneen pianistin sävellyksissä ja soitossa. Sen sijaan ”You Are A Creature ” on yleisilmeeltään varsin mietiskelevää musiikkia ja Sandersin perehtyneisyys klassiseen musiikkiin on ilmeistä. Toisaalta paikoin Monk-tyylinen kulmikkuus tuo mukavaa särmää musiikkiin ja paikoin trio innostuu svengaamaan oikein kunnolla, kuten versiolla Ornette Colemanin sävellyksestä ”The Blessing”, joka on levyn aikoa lainakappale.

Pianistin ote on klassisen selkeä, Henry Fraserin joustava basso ja Connor Bakerin dynaamiset rummut seuraavaat nikottelematta mukana. Muiden modernien pianotriojen tavoin myös Sandersin trio on enemmänkin kolmen muusikon yhdessä ohjastama superinstrumentti kuin soolopianon ja komppiryhmän kohtaaminen. Kaikkiaan ”You Are A Creature” on onnistunut levytys, jonka myötä Nick Sanders trioineen päätyy seuraamisen arvoisten uusien jazznimien listalle.

Nick Sanders Trio: You Are A Creature (Sunnyside Records, 2015)
Nick Sanders, piano, Henry Fraser, basso, Connor Baker, rummut

Lisätietoja: Nick Sandersin kotisivut

Videolla Nick Sanders Trio Bostonissa vuonna 2012. Yhtye soittaa Thelonious Monkin sävellyksen Oska T.

Tallennettu kategorioihin Jazz, Valon kuvia suosittelee | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Verneri Pohjola: Bullhorn

Verneri Pohjola

Verneri Pohjola

Trumpetisti Verneri Pohjola naureskelee levynsä kansitekstissä, että häntä on käsitelty nuorena jazzmuusikkona jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Näin siitä huolimatta, että Pohjola on jo aikapäiviä ollut kypsä ja valmis niin säveltäjänä kuin trumpetistinakin. Pohjola on suuntautunut urallaan määrätietoisesti ulkomaille kansainvälisen yleisön suuntaa. Hän on aiemmin julkaissut levyjä saksalaisen ACT-merkille, mutta ”Bullhorn” ilmestyy nyt brittiläisellä Edition Recordsilla.

Levyllä soittaa Pohjolan mainio kvartetti, jossa Teppo Mäkynen on vaihtunut Olavi Louhivuoren tilalle rumpaliksi. Mäkynen tuo komppiin svengaavaa säpinää ja vähäeleisen tyylikästä groovea, jota tukee vahva ja vakaa basisti Antti Lötjönen, yhtyeen sinnikäs selkäranka. Pianisti Aki Rissanen on aina osannut yhdistää soittoonsa älyllistä viileyttä ja yllätyksellistä tunnetta. Verneri Pohjola itse on intensiivinen trumpetisti, jonka lämpimässä soundissa tuntuu yhtyvän Miles Davisin amerikkalainen viileys ja Tomasz Stankon eurooppalainen rosoisuus.

Kaikki levyn uljaan melodiset sävellykset ovat Pohjolan käsialaa. Musiikkiin latautunut mietteliäs surumielisyys taittaa ajoittain päälle käyvää mahtipontisuutta. Näin musiikki säteilee aitoa elämäniloa, ei siis halpaa hilpeyttä, vaan oikeaa valoa ja lämpöä.

Verneri Pohjola: Bullhorn (Edition Records, 2014)

Verneri_Pohjola_Bullhorn

Julkaistu Pohjolan Sanomissa 6.2.2015.

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Kari Ikonen Trio: Beauteous Tales and Offbeat Stories

Kari Ikonen Trio, Jazz Finland Festival 2014

Kari Ikonen, piano, Ara Yaralian, basso, Markku Ounaskari, rummut, Jazz Finland Festival 2014

Saksalaisen Ozella Musicin julkaisema ”Beauteous Tales and Offbeat Stories” on pianisti-säveltäjä Kari Ikosen trion toinen levy. Jo useamman vuoden toimineen trion keskittynyt yhteispeli tulee esille heti kättelyssä avausraidalla, kun trio tulkitsee määrätietoisen energisesti Ikosen aiemmin levyttämän sävellyksen ”Keijukki”, joka on nyt saanut uuden nimen ”L´avant-mini d´une elfe”.

Levy jatkuu armenialaisen muusikon Ashot Gusanin balladilla ”Astri Pes”, joka ehdottomasti kuuluu levyn kaikkein kauneimpien kertomusten joukkoon. Sen pääosaan nousee trion armenialainen basisti Ara Yaralian sekä hänen jousella tulkitsemansa melodia ja herkästi muotoiltu soolo.

Jännittävä versio John Coltranen Giants Steps-levyn klassikosta ”Countdown” ja kirpeän itämaisesti maustettu Bollywood-sävelmä ”Poorab Disa Se” tuovat kokonaisuuteen uusia sävyjä. Levyn neljä ilmeisen improvisoitua, humoristisesti nimettyä raitaa (kuten ”Kärhämä” ja ”Verhotango”) ovat osuvasti kiteytettyjä mietelmiä, jotka nekin laventavat kokoelman näkökulmia.

Levyn lopussa uusi versio Ikosen vanhasta sävellyksestä ”The 4th Part of the Harbour Trilogy” tiivistää vaikuttavasti moni-ilmeisen levyn ja johtaa sen pysäyttävään hiljaisuuteen. ”Beauteous Tales and Offbeat Stories” on täyteläinen ja vivahteikas albumi, joka nousee korkealle kaikilla mittareilla mitattuna.

Kari Ikonen Trio: Beauteous Tales and Offbeat Stories (Ozella Music, 2015)

beauteous_tales

Julkaistu Pohjolan Sanomissa 6.2.2015.

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Vinyylin viehätys – Rena Rama: Landscapes

Rena Rama: Landscapes (Japo Records, 1977)

Rena Rama: Landscapes (Japo Records, 1977)

Rena Rama oli eräs Ruotsin merkittävimmistä jazzyhtyeistä 1970- ja 1980-luvuilla. Saksofonisti Lennart Åberg, pianisti Bobo Stenson, basisti Palle Danielsson ja rumpali Bengt Berger perustivat yhtyeen vuonna 1971. Nelikon ajatuksena oli yhdistää moderniin jazziin erilaisten kansanmusiikkien vaikutteita. Berger oli matkustellut ja opiskellut musiikkia Intiassa, joten intialaiset vaikutteet tulivat luonnostaan yhtyeen musiikkiin. Lisäksi yhtyeen jäsenet olivat kiinnostuneita afrikkalaisesta musiikista ja eri Euroopan maiden kansanmusiikeista. Myös tuolloin Ruotsissa asunut trumpetisti Don Cherry vaikutti merkittävästi yhtyeen musiikkiin.

Rena Raman ensimmäinen levy ”Rena Rama” ilmestyi vuonna 1973. Seuraavaa levyä saatiin odottaa neljä vuotta, kun nyt käsillä oleva Oslossa kesäkuussa 1977 äänitetty ”Landscapes” ilmestyi saksalaisella Japo-levymerkillä samana vuonna. Tällä välin rumpaliksi oli vaihtunut Ruotsissa asunut amerikkalainen Leroy Lowe (1944-1999). Samalla etnovaikutteet olivat jääneet esikoislevyä vähemmälle ja eräiden kappaleiden nimistä huolimatta musiikki liikkuu nyt aiempaa lähempänä modernia amerikkalaista svengijazzia.

Vinyylin A-puolen avaa Bobo Stensonin säveltämä ”Enok” ,  jossa yhtye pitkän rumpuintron jälkeen syöksyy liikkeelle  basson ja rumpujen pontevasti työntämänä. Stenson soittaa hienon pianosooloon ennen kuin Lennart Åberg liittyy viimein mukaan ja soittaa voimakkaan ja ajatuksella muotoillun soolon. Avausraita on niin vahvaa musiikkia, että yhtyeen energia tuo väistämättä mieleen John Coltranen klassisen kvartetin.

Palle Danielssonin sävellys ”Rumanian Folk Song” on A-puolen toinen raita. Nimensä mukaisesti musiikissa on itäeurooppalaisia sävyjä sekä melodiassa että rytmiikassa. Danielssonin basso on jälleen voimallisesti esillä sekä solistina että yhtyeen kantavana voimana.

Levyn B-puolella on kolme raitaa. Ensimmäinen on Danielsson säveltämä ”Circle Dance”, varovaisesta alusta vähitellen svengiin avautuva raita, jota leimaa Åbergin lämpöinen tenorisaksofoni. Levyn kaksi viimeistä kappaletta on Lennart Åbergin käsialaa, ”På Campagnan II” ja ”Royal Song From Dahomey”. Edellinen on Åbergin sopraanosaksofonin johtama kiihkeä rutistus ja jälkimmäinen afrohenkinen tanssi, levyn lempeä lopetus.

Landscapes” on erinomainen albumi, jolla ei ole yhtään heikkoa lenkkiä. Yhtye soittaa hienosti yhteen, sävellykset ovat moni-ilmeisiä ja tulkinnat intensiivisiä. Levyä ei ole julkaistu cd-levynä, mutta alkuperäistä vinyylilevyä näkyy olevan saatavilla nettikaupoissa.

Rena Rama: Landscapes (Japo Records, 1977)
Lennart Åberg, saksofonit, lyömäsoittimet, Bobo Stenson, piano, lyömäsoittimet, Palle Danielsson, basso, Leroy Lowe, rummut, lyömäsoittimet

Levyn diskografiset tiedot: Rena Rama: Landscapes (Discogs.com)

Tallennettu kategorioihin Jazz, Levyhyllystä, Valon kuvia suosittelee | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Clark Terry (1920 – 2015)

Clark Terry (1920 – 2015) #RIP #jazz #trumpet #legend #jazzlevyt #nowplaying

Kuva, jonka Jukka Piiroinen (@valonkuvia) julkaisi

Amerikkalainen trumpetisti Clark Terry kuoli 21.2.2015 94-vuotiaana. Terry ura jazzmuusikkona kesti noin seitsemänkymmenta vuotta ja hän oli mukana yli 900 levytyksellä. Terry soitti sekä Count Basien että Duke Ellingtonin orkestereissä, mikä nosti hänet jazzin huipulle. Trumpetistina svengaava ja melodinen Terry sijoittuu swingin ja bebopin välimaastoon.

Kuvassa yllä on vuonna 1958 ilmestyneen ”In Orbit” -levyn kansi. Terry soittaa levyllä flyygelitorvea trumpetin sijasta. Levytys lienee eräs ensimmäisistä jazzlevyistä, joilla flyygelitorvea on näin laajasti käytetty jazzsoittimena. ”In Orbit” on poikkeuksellinen levytys myös siksi, että pianisti Thelonious Monk soittaa siinä erään harvoista keikoistaan rivimiehenä.

Lue New York Timesin muistokirjoitus:  Clark Terry, Influential Jazz Trumpeter, Dies at 94.

Clark Terry & Red Mitchell : Take The ”A” Trane

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Elektro GT Torniossa 12.2.2015


 
Rumpali Mikko Hassisen Elektro GT -yhtye esiintyi Torniossa Lappian Musiikkitalolla 12.2.2015. Yhtyeessä soittivat yhtyeenjohtajan lisäksi Kalevi Louhivuori, trumpetti, Aki Rissanen, koskettimet, Timo Kämäräinen, kitara ja Heikki Laine, basso.

Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti