Uutta Instagramissa

Sivun yläosaan päivittyy Instagram-tilini viisi viimeisintä kuvaa. Suoraan Instagram-tililleni pääset klikkaamalla alla olevaa kuvaketta:

Instagram

Share
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Stephen Shore: The Nature of Photographs

Amerikkalainen valokuvaaja Stephen Shore on tullut tunnetuksi yhdentekeviltä vaikuttavien näkymien ja arkisten esineiden kuvaajana. Hän kuuluu myös niihin valokuvaajiin, jotka toivat värivalokuvan osaksi valokuvataidetta.

Shore kirjoittaa turvautuneensa valokuvausta opettaessaan ensin oppikirjana John Szarkowskin kirjaan The Photographer´s Eye. Se onkin ilmiselvä esikuva Shoren omalle valokuvan ominaisuuksia analysoivalle teokselle ”The Nature of Photographs”. Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1998, mutta tässä esittelyssä käsillä on kirjan vuoden 2007 uusi laitos.

Shore on valinnut kirjaan 86 kuvaa. Kuvien joukossa on tuntemattomien kuvaajien otoksia, vanhoja kuvia 1800-luvun lopulta, valokuvauksen klassikoiden että uuden valokuvataiteen keskeisten nimien töitä. Shore on poiminut esimerkkiensä joukkoon myös useita omia kuviaan. Pääosin valitus kuvat edustavat Shoren oman ilmaisun kaltaista pelkistettyä ja emotionaalisesti pidättyväistä linjaa.

Kirja jakaantuu neljään pääjaksoon eli neljään tasoon, joiden kautta valokuvia voidaan lähestyä:

  • The Physical Level eli kuvan fyysiset ominaisuudet, kuten koko, väri, mustavalkoinen
  • The Depictive Level, perinteiset valokuvauksen keinot, kuten kuvakulma, valotusaika, rajaus, syvyysterävyys
  • The Mental Level, kyse on kuvan ja katsojan aivoissa syntyvän kuvan erosta. Valokuvauksen keinoilla valokuvaajan luoma kuva synnyttää katsojassa esimerkiksi kauneuden tai totuudellisuuden kokemuksen
  • Mental Modelling, valokuvaaja työskentelee omien mentaalisten malliensa rajoissa. Äärimmäisenä esimerkkinä Shore kuvittelee kuvaajan, jonka maailmaan sopii vain auringonlaskukuvat. Mallit ovat usein tiedostamattomia, mutta valokuvaaja voi tietoisesti laajentaa havaintokykyään.

Shore tekee eroa maalaustaiteeseen. Kun taidemaalari aloittaa tyhjästä kankaasta ja rakentaa sille kuvaan, valitsee valokuvaaja alati muuttuvan todellisuuden sekamelskan keskeltä aiheensa ja antaa sille rakenteen, tekee omilla keinoillaan valokuvan. ”The Nature of Photographs” on viisas kirja, jonka äärelle kannattaa palata toistuvasti.

Stephen Shore: The Nature of Photographs. Phaidon, 2007.

Share
Tallennettu kategorioihin Kirjat, Valokuvaus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Valto Pernu Photo Marathon 2017 -tehtävät ja tulokset

Valto Pernu Photo Marathon kilpailtiin jälleen Iissä. Olin ilmoittautunut mainioon kuvaustapahtumaan, johon olen osallistunut kahdesti aikaisemmin. Pahaksi onneksi kaaduin pyörällä ja loukkasin sen verran lonkkaani, että osallistuminen täytyi peruuttaa. Kokemuksesta tiesin, että kaksitoista tuntia pyörän päällä ympäri Iin kirkonkylää on sen verran rasittavaa touhua, että oli turha riskeerata hyvin alkanutta toipumista.

Tämän vuoden aiheet olivat tuttuun tapaan aika vaikeat:

1. Mitä tapahtuu, kun tuntemattomat kohtaavat?
2. Mitä tapahtuu kotona?
3. Mitä tapahtuu kylillä?
4. Mitä tapahtuu pään sisällä?
5. Mitä tapahtuu alasti?
6. Mitä tapahtuu viikonlopun huumassa?

Kilpailukuviin ovat esillä VPPM:n sivuilla ja siellä kaikilla oli mahdollisuus äänestää omaa suosikkisarjaansa: Äänestys. Äänestys päättyi 26.8.2017.

Kuvaustehtävistä viides näyttää vaikeimmalta. Monet näyttivät kuvanneen itseään. Ehkä olisin itsekin vetäytynyt majapaikkaan jonkinlaista omakuvaa kuvaamaan. Toki alastomuuden voi käsittää myös laajemmin, esim. paljaus, tyhjyys, mutta eipä ole helppoa kuvata näitäkään käsitteitä. Äänestin parhaaksi sarjaksi Joel Karppasen sarjaa, josta välittyy yhtenäinen näkemys.

Kilpailun tulokset (numerot viittaavat kilpailunumeroihin):

Vuoden paras avantgardekuva: Janne Rajala (39) – tehtävä 3
Vuoden paras reportaasikuva: Heikki Annala (5) – tehtävä 2
Vuoden paras runopoikakuva: Antti Leino (16) – tehtävä 2
Vuoden paras trio: Joel Karppanen (34) – tehtävät 4, 5 ja 6
Paras yksittäinen kuva: Tiina Wallin (10) – tehtävä 5
Paras iiläisyyttä kuvaava sarja: Sakari Piippo (28)
Yleisöäänestyksen voittaja: Risto Korva (33)
Pääpalkinnon voitti parhaalla sarjalla Miikka Pirinen (36)

Share
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Vinyylin viehätys – Eero Koivistoinen: Labyrinth (Svart Records, 2017)

Svart Records on tehnyt kulttuuriteon julkaisemalla tuplavinyylinä Eero Koivistoisen parhaimmistoon kuuluvan ”Labyrinth”-levyn. Toukokuussa 1977 äänitetty levy ilmestyi alunperin saman vuonna Love Recordsilla. Nyt 40 vuotta julkaisunsa jälkeen julkaistu uusi painos on komea laitos.

Avautuvien kansien sisältä löytyy löytyy siis kaksi LP:tä. Ensimmäinen sisältää alkuperäisen levyn sellaisenaan ja toiselle vinyylille on koottu vaihtoehtoisista otoista levyn toinen versio. Bonuksena paketista löytyy vielä singlelevy, jolla on kaksi versiota Labyrinthin ulkopuolelle jääneestä kappaleesta ”Meat & Potatoes”.

Labyrinth” on ilman muuta suomalaisen jazzin lujatekoinen klassikko, joka kuulostaa yhä tuoreelta ja ajankohtaiselta. Levyllä soittaa yhtyeenjohtajan lisäksi pianisti Vladimir Shafranov, basisti Pekka Sarmanto ja rumpali Reino Laine. Kvartetti soittaa keskittyneesti ja intensiivisesti läpi suurimmalta osalta Koivistoisen vahvoista sävellyksistä koostuvan levyn. Ainoastaan albumin viimeisellä raidalla yhtye tulkitsee herkkänä balladina tutun kansansävelmän ”Yksi ruusu on kasvanut laaksossa”.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

John Abercrombie (1944 -2017)

John Abercrombie Kuva: John Rogers/ECM Records

Amerikkalainen kitaristi John Abercrombie kuoli 72-vuotiaan 22.8.2017. Abercrombie nousi esille 1960-luvun lopulla ensimmäisiin rockjazzyhtyeisiin kuuluneessa Dreams-yhtyeessä, jonka johtajana toimi rumpali Billy Cobham. Abercrombie aloitti 1970-luvun alussa yhteistyön saksalainen ECM-levymerkin ja sen maineikkaan tuottajan Manfred Eicherin kanssa.

Yhteistyö jatkui vuosikymmeniä ja Abercrombiesta tuli eräs levy-yhtiön keskeisistä taiteilijoista ja samalla nykyjazzin merkittävimmistä kitaristeista. Abercrombien viimeiseksi jäänyt levy ”Up and Coming” ilmestyi viime tammikuussa ECM:n julkaisemana.

Abercrombie kääntyi läpimurtovuosien rockjazzista lyyrisempään suuntaan. Lopulta hän päätyi aina kamarimusiikkia ja free jazzia lähentyvään ilmaisuun kvartetissan, jossa soittivat mm. viulisti Mark Feldman ja rumpali Joey Baron.

Abercrombie esiintyi vuosia sitten trionsa kanssa Haaparannalla. Triossa soitti rumpuja varmasti Adam Nussbaum ja bassoa muistaakseni Lars Danielsson. Konsertista on jo aikaa, enkä onnistunut varmistamaan ajankohtaa.

Lue New York Timesin muistokirjoitus ja läpileikkaus Abercrombien urasta: John Abercrombie, Lyrical Jazz Guitarist, Dies at 72

John Abercrombie – Dave Holland – Jack DeJohnette – Homecoming

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Kuva ja noin sata sanaa 24

Hieman epätasainen ja juuri loppuneen sadekuuron kastelema asfalttitie kiiltää auringonvalossa. Tie kaartuu loivasti oikealle ja katoaa metsän taakse. Kuvassa on voimakas vastavalo. Pidän vastavalosta sen kuvaan luoman dramatiikan takia. Niinpä usein yritän ainakin kokeilla vastavaloon kuvaamista. Vastavalo nostaa esille tien pinnan kosteuden sekä korostaa pilvien muotoja ja ääriviivoja. Vastavalo piirtää myös selvästi esille kuvan etualan kaiteiden metallin hohteen.

Kaiteet, sähkötolpat ja tie suuntaavat katseen kohti horisonttia. Kuvatessani kallistin hieman kännykkääni tarkoituksella, jotta saisin horisontin vinoon. Mielestäni vino horisontti sopii hyvin tähän kuvaan. Muuten hiljaisessa kuvassa ei näy ihmisiä, eikä liikettä. Kallistunut horisontti tuo yksinkertaiseen kuvaan lisää jännitettä ja liikkeen tuntua.

Olen julkaissut kuvan Instagram-tililläni. Katso lisää kuvia: Valon kuvia – Instagram.

Share
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Pauli Lyytinen Magnetia Orkesteri: I (Eclipse Music, 2017)

Pauli Lyytinen

Saksofonisti Pauli Lyytinen on tullut tutuksi monista varsin epäsovinnaisista yhteyksistä. Esimerkiksi Elifantree ja Equally Stupid ovat molemmat sekä musiikkinsa että kokoonpanonsa puolesta jännittävästi kaukana tavanomaisesta. Sen sijaan nyt ensimmäisen albuminsa julkaissut Magnetia Orkesteri on suorastaan perinteinen jazzkokoonpano, samanlainen kuin Ornette Colemanin free jazzin peruskiviä muurannut klassinen kvartetti. Samalla Lyytinen on siirtynyt jazzin kentällä hieman keskemmälle ja soittaa yhtyeineen akustisen free jazzin perinteestä ammentavaa musiikkia.

Lyytisen sävellyksistä koostuva levy on monipuolinen kokonaisuus, joka tarjoaa kuulijalle koko ajan mukavasti kiinnostavia kuulokulmia. Levyn avausraita ”Revelations” on basson syvistä näppäilyistä pikkuhiljaa avautuva rauhallinen mietiskely. Levyn hienoimpien esitysten joukkoon kuuluva ”Ljubljana” tuo etnovivahteineen mieleen John Zornin Masada-kvartetin, joka sekin oli saksofonin ja trumpetin johtama yhtye. ”Adventurous Plushies” leikkii hyväntuulisesti, ”Lonesome Dreamer´s Dance” on herkkä balladi ja ”Triangulum” lopettaa levyn intensiiviseen svengiin.

Sekä yhtyeenjohtaja Lyytinen että Pekka”-levynsä ansiosta kovasti esillä ollut trumpetisti Verneri Pohjola ovat molemmat ilmeikkäitä ja puhuttelevia solisteja, joiden soolot välttävät kliseitä ja tyhjäkäyntiä. Jäntevään yhteispeliin yltävän kvartetin täydentävät vahvaksi uudeksi bassoääneksi noussut Eero Tikkanen ja rumpali Mika Kallio, jonka luovuudella ei liene rajoja.

Levy pääsi mukaan Vuoden valinnat 2017 -listalleni.

Pauli Lyytinen Magnetia Orkesteri: I (Eclipse Music, 2017)
Pauli Lyytinen, saksofonit, Verneri Pohjola, trumpetti, Eero Tikkanen, basso, Mika Kallio, rummut

Pauli Lyytinen Magnetia Orkesteri: Kylähullun kevät

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Raahen Rantajatsit 2017

Kuvasarja Raahen Rantajatsit -festivaalilta 2017

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Black Motor: Branches (We Jazz Records, 2017)

Black Motor: Ville Rauhala, Simo Laihonen & Tane Kannisto. Kuva: Anne Kalliola

Free jazz on 1950- ja 1960 -luvuilla syntynyt jazzin suuntaus, joka on osin turhaan saanut vaikeaselkoisen musiikin maineen. Osa free jazzista on kuulijan tavoitettavissa siinä missä mikä tahansa muukin jazz. Esimerkiksi Ornette Colemanin klassinen kvartetti svengasi vahvasti, John Coltranen musiikki tavoitteli hartaita tunnelmia ja jykevät melodian pehmensivät Albert Aylerin suoraa huutoa. Toki free jazzin maailmaan kuuluu myös abstrakti ja usein älyllisen kuivakas vapaa improvisaatio, joka vaatii kuulijalta kärsivällistä paneutumista.

Toistakymmentä vuotta toiminut Black Motor on asettunut vähitellen suomalaisen free jazzin keskeisten tekijöiden kärkijoukkoon. Yhtyeen toiminta jatkuu, vaikka pitkäaikainen saksofonisti Sami Sippola vaihtui äskettäinen Tane Kannistoon, esimerkiksi Edward Vesalan kanssa soittaneeseen puhaltajaan.

Uudistuneen trion ensimmäinen albumi ”Branches” kuuluu alussa karkeasti hahmotellussa free jazzin kahtiajaossa ensimmäiseen, jazzin perinteisille arvoille uskollisempaan suuntaukseen. Melodiat ovat vahvoja ja Black Motor soittaa suorastaan turvallisesti svengaten, kuten avausraita vaikkapa ”But Not Willingly” tai virsimäinen ”Tulee päivä” osoittavat.

Etupäässä basisti Ville Rauhalan sävellyksistä koostuvan levyn yllättävä lainakappale on ”Blue Eyes Cryin´ In the Rain”. Tämä mm. Roy Acuffin, Willien Nelsonin ja Elviksen levyttämä country-klassikko saa aylermaisen tulkinnan; sentimentaalinen melodia soitetaan suoraan, mutta saksofonisoolo polttaa raakana ja tulikuumana. Oman sävynsä levyn kokonaisuuteen tuo koko yhtyeen nimiin merkitty ”Branches (Citizen Music)”, jolla Kannisto puhaltaman intialaisen nagaswaramin läpitunkeva soundi pelaa jännittävää yhteispeliä basson kanssa.

Levyn kappaleiden ainakin free jazzin maailmassa tavallista lyhyemmät kestot, 4-7 minuuttia, vaativat muusikoita keskittymään olennaiseen ilman turhia rönsyjä. Näin syntyy täyteläistä vapaata jazzia, joka esittelee kypsää vaihetta elävän yhtyeen. Black Motor ei enää etsi, vaan se on jo löytänyt.

Tämäkin levy liittyy suosituslistalle: Vuoden valinnat 2017.

Black Motor: Branches (We Jazz Records, 2017)
Tane Kannisto, saksofonit, nagaswaram, Ville Rauhala, basso Simo Laihonen, rummut

Black Motor: Decision Jump

Video tallennettu Tampeeren Telakalla 31.5.2017. Kuuntele vertailun vuoksi myös levyn tiiviimpi versio:

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Hyväluoma Group: Reflection (Lusti Music, 2017)

Hyväluoma Group. Kuva: Tero Ahonen

Sanat kuvaavat väistämättä vaillinaisesti musiikkia. Kuitenkin esimerkiksi merkityksiltään epämääräisiä musiikinlajien nimiä on pakko käyttää, vaikka kuinka pitäisi arvossa musiikillisten raja-aitojen ylittämistä. Kansanmusiikkia pääasiassa soittavan viulisti Tero Hyväluoman toinen albumi ”Reflection” nostaa esiin mietteitä sanojen rajallisuudesta ja musiikin rajattomuudesta.

Levyltä voi vaivatta tunnistaa viitteitä eri kansanmusiikeista, jazzista, progerockista tai klassisestakin. Avausraita ”Bulgarian Punishment” (katso video alempana) svengaa vastustamattomasti balkanilaisrytmeissään. ”High School Highbrow” taiteilee folkin ja jazzin vaiheilla, kun alun pelimanniteemasta päädytään lopulta bassosooloon ja samalla nykyjazzin maisemiin. ”Scandinavian Overture” puolestaan vie kansanmusiikin progen suuntaan, kunnes yhtye vilistää villin jazzin mukana peikkojen metsästysretkelle ”Goblin Chase”. Levyn päätteeksi löydetään kaunis tasapaino raidalla ”Hang in the Balance”, joka voisi mainiosti soida vaikkapa jonkin elokuvan melankolisten maisemakuvien taustalla.

Hyväluoma Groupin vaikutteet ovat siis avoimesti esillä, mutta yhtye onnistuu sulauttamaan kaikki ainekset tasapainoiseksi yhtyesoundiksi ja samalla välttää tyylikkäästi sillisalaatin vaaran. Tarkan ja taitavan orkesterin muusikoista eniten esille pääsevät Hyväluoma viuluineen ja Harri Kuusijärvi harmonikkansa kanssa. Kestoltaan LP-levyn mittainen (38 minuuttia) ”Reflection” on kompakti kokonaisuus raikasta, uutta instrumentaalimusiikkia. Hieno levy pääsee mukaan tämän vuoden suosituslistalleni: Vuoden valinnat 2017.

Lisätietoja: Tero Hyväluoma; yhtyeenjohtajan kotisivut

Hyväluoma Group: Reflection (Lusti Music, 2017)
Tero Hyväluoma, viulu, Harri Kuusijärvi, harmonikka, Matias Tyni, piano, Vesa Ojaniemi, kontrabasso, Jesse Ojajärvi, rummut

Hyväluoma Group: Bulgarian Punishment

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

John Szarkowski – The Photographer´s Eye

John Szarkowski: The Photographer´s Eye

Valokuvaaja, kriitikko, kuraattori ja tutkija John Szarkowski työskenteli merkittävän osan urastaan New Yorkin Modernin taiteen museon (MoMA) valokuvausosaston johtajana. Jotkut jopa väittävät, että hän on valokuvataiteen merkittävin hahmo, joka melkeinpä yksin kohotti valokuvauksen taiteen asemaan.

The Photographer´s Eye” (1966) on kirjaklassikko, joka perustui MoMA:n samannimiseen näyttelyyn vuonna 1964. Szarkowski tiivistää kirjaan näkemyksensä valokuvauksen luonteesta, sen omintakeisista piirteistä. Kirja koostuu hyvin valituista valokuvista, joista osa on tunnettujen kuvaajien työtä, osa tuntemattomien amatöörien kuvia. Kirjassa on vain vähän tekstiä, se luottaa kuvien voimaan, eikä tarvitse mutkikasta jargonia tuekseen.

Kirja jakaantuu viiteen osaan. ”The Thing Itself” keskittyy kuvan todistusvoimaan. ”The Detail” ihmettelee valokuvan kykyä tallentaa yksityiskohtia. ”The Frame” esittelee kuvan rajaamista, ”The Time” kuvan keinoja tallentaa aikaa ja lopulta ”The Vantage Point” kuvakulmien moniäänisyyttä.

Vaikka kirjan julkaisemisesta on jo viisikymmentä vuotta, se on säilyttänyt asemansa alan perusteoksien joukossa. Valokuvauksen harrastajan kannattaa mieluummin selailla ajatuksen kanssa tätä (ja muista klassikoita) kuin surffailla netin kuvapalstoilla.

John Szarkowski: The Photographer´s Eye (The Museum of Modern Art, 2007)

Share
Tallennettu kategorioihin Kirjat, Valokuvaus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti