Uutta Instagramissa

Sivun yläosaan päivittyy Instagram-tilini viisi viimeisintä kuvaa. Suoraan Instagram-tililleni pääset klikkaamalla alla olevaa kuvaketta:

Instagram

Share
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , | Jätä kommentti

ECM lähti mukaan suoratoistopalveluihin

Nykyjazzin ja laajemmin nykymusiikin kenties merkittävän levy-yhtiö ECM on pitkään melkein kokonaan syrjässä erilaisista suoratoistopalveluista. Nyt yhtiö kuitenkin teki asiassa täyskäännöksen ja koko tuotantonsa kuultavaksi useiden eri palveluiden kautta (Apple Music, Amazon, Spotify, Deezer, Tidal ja Qobuz).

Tiedotteessaan ECM kertoo pitävänsä edelleen päätuotteinaan fyysisiä ääniteitä, joiden äänenlaatu ja suunniteltu dramaturgia antavat parhaan mahdollisen käsityksen musiikista. Kuitenkin musiikin laiton levittäminen on pakottanut yhtiön jakamaan musiikkinsa suoratoistopalveluiden kautta, sillä ne kuitenkin kunnioittavat musiikin tekijänoikeuksia. Lue ECM:n tiedote: ECM and Streaming.

ECM:n päätös toi kuultavaksi valtavan määrän levytyksiä, joista riittää kuunneltavaa vuosikausiksi. Laadin kuunteluehdotukseksi kymmenen kappaleen soittolistan, jolle valitsin lähinnä levymerkin amerikkalaistan jazzmuusikoiden esityksiä, vaikka eurooppalaisiakin on mukana.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Tampere Jazz Happening 2017 – mustavalkoisia kuvia

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Aili Ikonen: Piirrä minut (Groovy Records, 2017)

Aili Ikonen Raahen Rantajatseilla kesällä 2014

Aili Ikosen menestyksiin kuuluvat esimerkiksi loistelias Ella Fidzgerald -tribuutti ja suomalaisen jazziskelmän raikas uudelleenluenta ”Jazzbasilli”. Molemmilla levyillä Ikonen laulaa jostain ”aiheesta” musiikin menneisyydessä, mutta uudella levyllä laulajan ja laulujen kirjoittajan katse kohdistuu rohkeasti, jopa paljastavasti, suoraan omaan itseen, omiin elämänkokemuksiin, omiin ihmissuhteisiin. Ikosen ”Piirrä minut” on laulajan tähän saakka henkilökohtaisin albumi.

Jo edellinen soololevy ”Laulan” (Groovy Records, 2016) oli askel tähän suuntaan, mutta nyt ollaan entistä enemmän iholla: ”Piirrä minut/niinkuin piirsit silloin kerran./Sirottele värejä/juuri sen verran/kuin silottelit iholtani monet tummat yöt.”

Kolmella kappaleella levyn peruskokoonpanon, jazzkvintetin, rinnalle nousee jousikvartetti, jolle Mikko Pellinen on kirjoittanut levyn intiimiä tunnelmaa tukevat vuorosanat. Viulu nousee esille myös levyn herkimmällä raidalla ”Syli”, jolla Ikonen itse soittaa viulua.

Ikonen ei unohda aivan kokonaan vahvuuttaan svengaavana jazzlaulajana, kun ”Nuori, vapaa nainen” porhaltaa vapaapäivänään nyysityllä polkupyörällä. Näin ”Piirrä minut” on Ikoselta jälleen vahva näyttö sekä monipuolisena laulajana että uskottavien laulutekstien kirjoittajana.

Lisäsin levyn Vuoden valinnat 2017 -listalle.

Aili Ikonen: Piirrä minut (Groovy Records, 2017)
Aili Ikonen, laulu, Janne Toivonen, trumpetti, flyygelitorvi, William Suvanne, saksofonit, huilu, klarinetti, Tuomas J. Turunen, piano, Mikko Pellinen, basso, Mikko Arlin, rummut + Maija Linkola, Laura Airola, viulu, Rémi Moingeon, alttoviulu, Riikka Lampinen, sello

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Tampere Jazz Happening 2017 – festivaaliraportti

Tampere Jazz Happeningin tämän vuoden painos vaikutti etukäteen entistä useammalle taholle kurkottautuvalta tapahtumalta. Sen ohjelmisto suuntasi afrikkalaisiin rytmeihin, vanhaan bluesiin, gospeliin ja jopa kosmiseen avaruusjazziin saakka. Pakkahuoneen, Telakan ja Klubin kolmiossa uskollisesti toimiva festivaali ei ole uudistanut tapaansa esitellä musiikkia. Sen sijaan se heittää verkkonsa yhä kauemmas jazzin perinteisestä ytimestä, pysyy näin ajan hermolla ja haastaa monet vanhoja kunnon aikoja haikailevat kuulijansa uuteen ajatteluun.

Kuuntelin viime vuoden festivaalin tapaan vain Pakkahuoneen konsertit perjantaina ja lauantaina. Festivaalin Telakalle keskitetty laadukas kotimaisen musiikin tarjonta jäi kuulematta. Klubin konsertit alkavat aina liian myöhään, joten jätin nekin suosiolla väliin.

Yrjö-palkinto Verneri Pohjolalle

Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinto jaettiin vakiintuneeseen tapaan perjantain konserttikokonaisuuden aluksi. Palkinnon sai trumpetisti Verneri Pohjola, jonka tulkinta isänsä Pekka Pohjolan sävellyksistä on ollut tänä vuonna näkyvästi esillä. Yleisradion jazztoimituksen tunnustuspalkinto Varjo-Yrjö meni Koko Jazz Clubille ja sen taustajoukoille, joista basisti Timo Hirvonen täytyy erikseen mainita. Lue palkinnoista tarkemmin Jazz Finland -sivuilta: Tampereen Pakkahuoneella palkittiin maamme jazztähdistöä.

Verneri Pohjola ja Yrjö-palkinto

Yrjö-palkittu Pohjola ja lyömäsoittaja Mika Kallio esittivät tiiviin duokonsertin. Se oli juuri sellaista musiikkia, jota voi taitavilta improvisoijilta odottaa, siis tarkkaa kuuntelua ja soittimien ilmaisukeinojen monipuolista hyödyntämistä. Luvassa olevaa duolevyä kelpaa odottaa.

Verneri Pohjola & Mika Kallio

Shabaka & The Ancestors

Lontoon jazzkentällä toimiva saksofonisti Shabaka Hutchingsin ja eteläafrikkalaisten muusikoiden yhtye liittyi vahvasti poliittisen jazzin perinteeseen. Yhtye esitti yhden moniosaisen sarjan, jonka vaikuttava laulaja Siyabonga Mthembu kokosi yhteen usein toistuvalla vetoomuksellaan: We need you people”. Afrikkalaisten rytmien ja melodioiden lisäksi musiikki synnytti muistumia 1960-luvun amerikkalaisen free jazzin tai Minguksen maailmasta.

Shabaka & The Ancestors

Steve Coleman & The Five Elements

Alttosaksofonisti Steve Coleman kuuluu niiden (liian monien) muusikoiden joukkoon, joiden musiikkiin en syystä tai toisesta ole tullut tutustuneeksi kovin tarkasti. Mielikuvissa Coleman on ollut älyllisesti suuntautunut hahmo, joka kuitenkin ponnistaa mieluummin funk- tai groove -alustalta kuin perinteisen svengin pohjalta. Tampereen konsertti pikemminkin vahvisti kuin avarsi tätä käsitystä. Yhtye soitti koko ajan hyvin intensiivisesti, varsinkin energinen rumpali Sean Rickman oli vaikuttava. Silti kokonaisuus oli hieman puuduttava ja samoja ideoita toistava.

Tony Allen: Tribute to Art Blakey

Afrobeatin mestariksi mainittu rumpali Tony Allen oli, häpeä tunnustaa, minulle tuntematon hahmon ennen Tamperetta. Kuuntelin kuitenkin etukäteen miehen neljän raidan EP:n ”Tribute to Art Blakey And The Jazz Messengers” (Blue Note, 2017). Sen Blakey-muunnelmat kuulostivat jännittävän erilaisilta ja odotin keikkaa kiinnostuneena.

Tony Allen

Konsertissa en kuitenkaan päässyt sisälle Allenin ideoihin. Hänen soittonsa ei kuulostanut jazzilta, ei afrolta, vaan aivan oudolta hapuilulta. Pianisti ja basisti koettivat pitää hommaa tarmokkaasti koossa, mutta tribuutti jäi kauas kohteensa elinvoimasta.

Sunna Gunnlaugs Trio & Verneri Pohjolalle

Lauantain konserttiurakka alkoi kuulailla soundeilla, kun islantilaisen pianisti Sunna Gunnlaugsin trio ja Verneri Pohjola soittivat ensimmäisen yhteisen keikkansa. Trio soitti aluksi keskenään kaksi kappaleen verran pohjoismaisen viileää, vähäeleistä ja keskittynyttä pianotrion musiikkia. Pohjola toi mukanaan oman vahvan, väliin surumielisen rosoisen trumpettisoundinsa ja kohotti samalla intensiteetin tasoa. Koskettavinta oli Pohjolan ”Emu The Birdwatcher”, kaunis muistokirjoitus Emu Lehtiselle.

Samuel Blaser & Oliver Lake

Sveitsiläisen pasunistin Samuel Blaserin projektissa lähtökohtana on vanha amerikkalainen blues. Yhtye ei mielestäni soittanut niinkään bluesia, vaan uutta kamarimusiikkia bluesista. Älyllisyydestä huolimatta bluesin maanläheisyys ei hajonnut kokonaan abstraktiksi palapeliksi, sen verran lämpimästi pasuunan ja basson soundit soivat.

Samuel Blaser

Erik Truffaz

Kun aikoinaan aloin tarkoituksella suunnata jazzin kuunteluani eurooppalaisen jazzin suuntaan, ostin itselleni jonkin ranskalaisen trumpetistin Erik Truffazin levyistä. Pidin silloin levyä tylsänä ja annoin sen eteenpäin muiden kuultavaksi. Odotukset eivät siis olleet järin korkealla Truffazin suhteen. Hän kuitenkin soitti niin huolella rakennettua ja draaman kaareksi jännittyvää, melodista musiikkia, että konsertista muodostui viihdyttävä kokemus.

Erik Truffaz

The Fifth Man

Lauantain toisen konserttikokonaisuuden aloitti vapaan improvisaation mestarin Evan Parkerin yhtye, jossa kolmen akustisen instrumentin ääniä muokattiin, lisättiin ja kommentoitiin kahden miehen, tietokoneiden ja levysoittimen voimin. Viisikon musiikki koostui odotusten mukaisesti kolinoista, rahinoista, rapsahduksista, siis kaikkiaan siitä yleisestä äänisäpinästä, josta alituisesti liikkuva improvisaation ja energianpurkausten virta muotoutuu. Varsinkin basisti John Edwardsin painiottelu bassonsa kanssa oli hikinen ja visuaalinen taistelu.

John Edwards

In The Country & Solveig Slettahjell & Knut Reiersrud

Harvoin, jos koskaan, olen missään festivaalilla kokenut niin suurta kontrastia kahden peräkkäisen esiintyjän välillä kuin nyt Tampereella. Brittiläisten free jazzin veteraanien vapaan improvisoinnin jälkeen kuultiin amerikkalaista juurimusiikkia norjalaisin voimin esitettynä.

Projektin ytimessä oli pianisti Morten Qvelind ja hänen jo vuosia toiminut In The Country -trionsa, jota täydensivät vahvaääninen laulaja Solveig Slettahjell ja blueskitaristi Knut Reiersrud. He soittivat siis perinteisiä blues- , country- ja gospelkappaleita, kuten ”Sometimes I Feel Like A Motherless Child” ja ”His Eye Is On The Sparrow”. Yksinkertaisista melodioista syntyi tummanpuhuvaa, hidasta musiikkia, joka usein paisui jopa mahtipontiseen pauhuun. Pianisti Qvelind lisäsi väliin ovelasti jazzin sävyjä.

Solveig Slettehjell

Thomas de Pourquery & Supersonic

Lauantain viimeinen esiintyjä (itselleni myös koko festivaalin viimeinen) oli ranskalainen Supersonic, joka esitti saksofonisti Thomas de Pourqueryn johdolla Sun Ran sävellyksiä tai niiden hengessä sävellettyä omaa materiaalia. Orkesterin väsymätön moottori oli hurjan energinen rumpali Edward Perraud, minulle aiemmin tuttu Das Kapital -yhtyeestä. Yhtye ei näyttänyt suhtautuvan esikuvaansa turhan vakavasti ja musiikki oli räiskyvää, hauskaakin.

Thomas de Pourquery

Emu Lehtisen muistolle

Digeliuksen levykauppa oli jälleen näkyvästi esillä festivaalilla. Se tarjosi kelpo valikoiman jazzia ja muuta musiikkia niille (meille) musiikinystäville, jotka vielä levyihin uskovat. Mutta kun Digeliuksen perustaja ja kulttuuripersoona Emu Lehtinen oli kuollut vain vähän ennen festivaalia, jotain olennaista puuttui lopullisesti. Festivaali omisti perjantain konsertin hänen muistolleen, samoin Verneri Pohjola oman Yrjö-konserttinsa ja kuten edellä kerrottiin myös uuden sävellyksensä. Emun muistelukirjaan kirjoitettiin monta nimeä lisää ja häntä muistettiin ihmisten puheissa.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Trumpetisti Verneri Pohjolalle Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinto 2017

Verneri Pohjola

Suomen Jazzliitto palkitsi trumpetisti Verneri Pohjolan Yrjö-palkinnollaan Tampere Jazzhappeningin aikana. Yrjö on Suomen merkittävin jazzmuusikolle myönnettävä tunnustus. Tämän vuoden palkinto on taiteilija Jenni Tuomisen keramiikkaveistos Big Girl.

Suomen Jazzliitto perustelee valintaansa:

Trumpetisti Verneri Pohjola on koskettanut laajasti suomalaista ja eurooppalaista jazzyleisöä. Oman soundin jo varhaisessa vaiheessa löytänyt Pohjola on mestarillinen tilankäyttäjä. Yhtyeenjohtajana ja säveltäjänä Verneri Pohjolaa on verrattu alan suurimpiin jo tässä vaiheessa uraa. Pohjola on lukuisien menestyneiden yhtyeiden pelintekijä, ja kantaaottava keskustelija kotimaisen jazzin kentällä.

Yleisradion Varjo-Yrjö annettiin Koko Jazz Clubille. Helsingissä ja Iisalmessa toimivan klubin taustavoima ja taiteellinen johtaja on basisti Timo Hirvonen.

Valon kuvia -blogi onnittelee palkittuja.

Lue Valon kuvia -blogin arvio Pohjolan hienosta Pekka-levystä.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Conversations with Charlie Haden

Pitkän linkan kriitikon Josef Woodardin ja basisti Charlie Hadenin haastattelukirjan idea on yksinkertainen. Kirjaan on koottu 17 haastattelua, jotka Woodard teki vuosina 1988-2008. Osa haastatteluista on kattavia katsauksia Hadenin elämään, osa lyhyempiä esimerkiksi tietyn kirjoitushetkellä ajankohtaisen levyn esittelyjä.

Kirjaa lukiessaan lukija käy samalla läpi Hadenin uraa, jonka hän aloitti jo pikkupoikana perheen radio-ohjelmassa ”The Haden Family Radio Show”, jossa perheyhtye esitti countrymusiikkia. Yhdysvaltojen keskilännestä Iowasta kotoisin ollut Haden innostui taustastaan huolimatta jazzista ja hakeutui Los Angelesiin jazzmuusikoksi 1950-luvun lopulla. Siellä hän tapasi Ornette Colemanin ja pääsi näin mukaan tämän kvartettiin, josta tuli eräs jazzin historian merkittävimmistä yhtyeistä.

Kirjassa käydään Colemanin yhtyeen lisäksi laajasti läpi esimerkiksi Quartet West -yhtyeen levytyksiä, Hadenin yhteistyötä kitaristi Pat Methenyn kanssa sekä Liberation Music Orchestran vaiheita. Haastatteluista nousee esille myös Hadenin poliittinen aktivismi, vaikka epäselväksi jää, kuinka keskilännen konservatiivisilta seuduilta kotoisin olleesta nuorukaisesta varttui vahvasti vasemmistolainen muusikko.

Woodard on kirjoittanut haastattelut eri lehtiin, eikä tiettyä samojen asioiden toistumista ole onnistuttu karsimaan pois. Kaikkiaan kirja on kiinnostavaa luettavaa ja se houkuttelee samalla lukijansa Hadenin kauniin musiikin pariin. Kirja on siis pätevä katsaus Hadenin uraan, mutta toivottavasti Woodard tai joku muu kirjoittaa basson mestarista vielä täysimittaisen elämäkerrankin.

Josef Woodard & Charlie Haden: Conversations with Charlie Haden (Silman-James Press, 2016)

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Kirjat | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Tampere Jazz Happening 2017 – videokatsaus

Etsiskelin Tampere Jazz Happeningin syksyn kansainvälisten vieraiden videoita ja valikoin niistä tämän postaukseen muutaman mielenkiintoa ja ruokahalua herättämään. Näiden videoiden perusteella tämän vuoden festivaalilla ollaan aikaisempaa enemmän kallellaan ”etnojazzin” suuntaan, monet esiintyjät hakevat siis intoa musiikkikulttuureista eri puolilta maailmaa. Free jazz ja avantgarde jäävät aikaisempaa pienempää osaan.

Shabaka and the Ancestors – Joyous

Tony Allen ”Tribute to Art Blakey”

Sunna Gunnlaugs Trio

Erik Truffaz Quartet

Solveig Slettahjell, Knut Reiersrud & In the Country – ”Borrowed Time

Dhafer Youssef – Soupir Eternel

Lucia Cadotsch Speak Low – Strange Fruit

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Aki Rissanen: Another North (Edition Records, 2017)

Aki Rissanen Raahen Rantajatseilla 2014.

Pianisti Aki Rissasen trion toisen albumin kaksi lainakappaletta ovat mielenkiintoisia ja harkittuja valintoja. Pianisti Jarmo Savolaisen trion ohjelmistosta poimittu ”John´s Sons” on arvostava kunnianosoitus turhan varhain edesmenneelle kollegalle ja luultavasti myös  esikuvalle, joka hänkin ponnisti Itä-Suomesta korkealle kansainväliselle tasolle. Sitä paitsi Savolainen ja hänen sävellyksensä ansaitsevat muistamisen ja uudet tulkinnat.

Toinen lainakappale on ​​György Ligetin viides pianoetydi, levyllä nimellä ”Étude​​ 5: ​​Arc-en-ciel Reimagined​​”. Etydin kautta syntyy luja yhteys Bill Evansin musiikkiin, joka on vaikuttanut Ligetin soolopianoteokseen. (Lue lisää: Ligeti And His Influences). Näin lainakappaleet tuovat lisäsyvyyttä levytykseen, joka pääosin koostuu Rissasen jäntevistä sävellyksistä

Levykansitekstissä Rissanen valottaa albumin nimen taustaa. Trio haluaa musiikillaan haastaa pohjoismaisen pianotrion vakiintuneen käsitteen, nostaa esiin oman, toisen, pohjoisensa. Näin ”Another North” jalostaa edelleen trion ensimmäisen levyn (”Amorandom”, Edition Records, 2016) ilmaisua.

Trio kiehuu ja säkenöi avauskappeleesta (”Blind Desert”) lähtien viimeisen raidan (”Hubble Bubble”) vallattomaan svengiin saakka. Trion hypnoottisten rytmien moni-ilmeisyys ja kokonaisuuden vangitseva intensiteetti tuovat mieleeni Vijay Iyerin trion ja sen ”Break Stuff -levyn. Mielleyhtymästä huolimatta ”Another North” seisoo tanakasti omilla jaloillaan vakuuttavan täyteläisenä, jokainen osa omalla paikallaan.

Levy nousee tietenkin Vuoden valinnat 2017 -listalleni.

Aki Rissanen: Another North (Edition Records, 2017)
Aki Rissanen, piano, Antti Lötjönen, basso, Teppo Mäkynen, rummut

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Kunniaa klassikolle Django Bates: Saluting Sgt. Pepper

Beatlesin albumiklassikko ”Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band” saattaa hyvinkin olla rockin historian merkittävin yksittäinen levytys. Sen julkaisemisesta tuli tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta. Juhlavuosi on tietenkin tuonut mukanaan erilaisia muistohankkeita, joista kenties merkittävin on albumin julkaiseminen uudelleen, uutena versiona, joka on uskollisempi alkuperäiselle monoversiolle.

Brittiläinen pianisti/säveltäjä Django Batesin kunnianosoitus ”Salutin Sgt. Pepper” (Edition Records, 2017) on Beatlesin musiikin ja big band -jazzin riemukas yhdistelmä. Siinä missä Beatles teki kaleidoskooppimaisen musiikkinsa käyttämällä nerokkaasti hyväksi aikansa studiotekniikka, Bates sovittaa koko albumin värikkääksi ison orkesterin musiikiksi. Batesin tulkinta on hyvin uskollinen alkuperäiselle musiikille, kaikki levyn melodiat soivat tuttuina ja tunnistettavia, tutussa ja turvallisessa järjestyksessä.

Olen harvoin erityisemmin pitänyt jazzmuusikoiden Beatles-tulkinnoista. Ne ovat vaikuttaneet välttämättömältä pahalta, siis periaatteella ”otetaan mukaan joku tuttu kappale, jonka muutkin kuin jazzin harrastajat tuntevat”. Django Bates on kuitenkin siis jättänyt alkuperäiset melodiat rauhaan, hän ei yritäkään vääntää niitä jazzin kielelle. Sen sijaan ison orkesterin hyväntuulisissa, suorastaan nerokkaan kekseliäissä osuuksissa jazz välähtää oivaltavasti. Koko ajan Beatlesin musiikki säilyy pääosassa.

Levyllä Batesin visiota toteuttaa taidokas Frankfurt Radio Big Band ja tanskalainen Eggs Laid By Tigers, ”singing-songwriting, working-playing jazz-folk-rock poetry trio”. Trion laulajan Martin Ullits Dahlin vakuuttava laulusuoritus kruunaa koko projektin onnistumisen. Mielihyvin liitän levyn kuuntelusuositusteni listalle: Vuoden valinnat 2017.

Django Bates & Frankfurt Radio Big Band: Saluting Sgt. Pepper (Edition Records, 2017)

Konserteissa Frankfurin radio-orkesterin lisäksi Batesin versiota toteuttavat Tanskan Radion Big Band, UMO ja ja mikä hienointa myös Luulajan Norrbotten Big Band, joka tuo esityksen Tornioon Lappian Musiikkitalolle torstaina 26.10.2017.

Lisätietoja: Tornion konsertin Facebook-sivu

A Day in the Life – Django Bates and Frankfurt Radio Big

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Tampere Jazz Happening 2017 – jazzia ilman rajoja

Tämän vuoden Tampere Jazz Happeningin ohjelma luo nykyjazziin jopa poikkeuksellisen kansainvälisen näkökulman. Festivaali katsoo laajalle jazzin synnyinseutujen ulkopuolelle ja amerikkalainen jazz ohjelmassa selvästi vähemmistössä. Amerikkalaisen jazzin huippunimiäkin ohjelmasta toki löytyy; esimerkiksi saksofonisti Steve Coleman oman yhtyeensä kanssa, rumpali Hamid Drake New Zion -triossa sekä saksofonisti Oliver Lake ja pianisti Aaron Parks rivimiehinä monikansallisissa kokoonpanoissa.

Jazzin kansainvälisyyttä moni-ilmeisesti esittelevän ohjelman rinnalla jatkuu vahva panostus kotimaiseen jazziin. Suomalaisen jazzin merkittävin vuosittainen tunnustus, Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinto, jaetaan jo totuttuun tapaan Tampereella. Lisäksi festivaalin toinen pääareena, Telakan klubi, keskittyy kokonaan suomalaisen jazzin ajankohtaisiin yhtyeisiin.

Tämän vuoden ohjelmassa ei ole oikeastaan yhtään ns. vahvaa henkilökohtaista suosikkia, siis sellaista esiintyjää, jonka esitystä etukäteen kovasti odottaisin. Viime vuoden festivaalilla sellaisia olivat erityisesti Charles Lloydin kvartetti ja The Necks.

Toki olen jonkin verran kuunnellut Steve Colemanin musiikkia eikä saksofonisti Evan Parkerkaan (The Fifth Man -yhtye) ole täysin vieras. Parkerin muistan lähinnä Alexander von Schlippenbachin trion klassisilta improvisaatiolevyiltä. Niinpä festivaali tarjoaa mainion lähtökohdan kuunnella musiikkia avoimin korvin ilman vanhojen mieltymysten ja ennakko-odotuksien taakkaa.

Liitän näytteeksi näistä itselleni uusista nimistä ranskalaisen saksofonistin Thomas de Pourqueryn Supersonic-yhtyeen räväkän esityksen huhtikuulta 2017

Thomas de Pourquery Supersonic: Give The Money Back

Lisätietoja: Tampere Jazz Happening 2017, ohjelma + info

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , | Jätä kommentti