Uutta Instagramissa

Sivun yläosaan päivittyy Instagram-tilini viisi viimeisintä kuvaa. Suoraan Instagram-tililleni pääset klikkaamalla alla olevaa kuvaketta:

Instagram

Share
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Sointi Jazz Orchestra – Tiernapojat (SJO, 2017)

Kalle Ruusukallio (Herodes), Lauri Mikkola (Murjaanien kuningas), Juuso Waris (Knihti) sekä Minna Tuuliainen (Mänkki). Kuva: Pietari Purovaara

Tiernapojat ovat kiinnostava jouluperinne, jonka esitystavan, tekstin ja musiikin juuret ulottuvat jopa keskiaikaisiin kulttuurikerrostumiin saakka. Näin tähtipoikien tarina on vaikkapa joulukuusiperinnettä vanhempaa perua. Esikoislevyllään vakuuttanut (”Syntymä”, 2016) Sointi Jazz Orchestra on tarttunut rohkeasti Tiernapoikien muinaisiin sävelmiin ja tehnyt niistä oman big band -versionsa.

Orkesteri laventaa yleensä noin varttitunnin mittaisen näytelmän kokonaisen konsertin mittaiseksi. Pituutta lisäävät sekä improvisoidut jazzsoolot että teokseen sävelletyt aivan uudet instrumentaaliosat, kuten ”Alkusoitto” ja ”Joulun julmuudet”. Tiernapoikien tutut tekstit on kuitenkin säilytetty ennallaan.

Mielenkiintoisesti SJO:n käsittelyssä Tiernapojista tulee paljolti nykyjazziin painottunut esitys. Esimerkiksi murjaanien kuninkaan hahmo astuu esille kuin hämyisen yökerhon svengaavana tarinankertojana. Näin kansanomaisesti pelkistetyn alkuperäisen musiikin ja modernin big band -ilmaisun välille syntyy jännite, joka pitkälti kannattelee koko teosta. Tässä kädenväännössä nykyajan vaikutteet voittavat ja muinaisen musiikin henki saa tyytyä pienempään osaan.

Orkesterin kapellimestari Rasmus Soini ja rumpali Siiri Partanen ovatkin sovittaneet Tiernapojista värikästä, jopa rehevää musiikkia. Kokonaisuus on raikas ja lämmin, alkuperäistä perinnettä arvostava. Levy maistunee hyvin niillekin kuuntelijoille (kuten minäkin), jotka suhtautuvat epäillen uuteen joulumusiikkiin.

Sointi Jazz Orchestra: Tiernapojat (SJO, 2017)
Kalle Ruusukallio (Herodes), Lauri Mikkola (Murjaanien kuningas), Juuso Waris (Knihti) sekä Minna Tuuliainen (Mänkki), Rasmus Soini (musiikinjohto), Petteri Hietamäki (altto- ja sopraanosaksofoni, huilu) Pekka Seppänen (alttosaksofoni, klarinetti), Fran Thomsson (sopraano- ja tenorisaksofoni, huilu, klarinetti), Janne Saarinen (tenorisaksofoni, oboe), Sampo Kasurinen (baritonisaksofoni, bassoklarinetti), Tommi Kolunen (trumpetti, flyygelitorvi), Tomi Nikku (trumpetti, flyygelitorvi), Ilkka Arola (trumpetti, flyygelitorvi), Jasmin Afaneh (trumpetti, flyygelitorvi, huilu, alttohuilu), Hannes Kaukoranta (käyrätorvi), Mikko Haanpää (pasuuna), Panu Luukkonen (pasuuna), Heikki Tuhkanen (pasuuna), Kenneth Ojutkangas (tuuba), Aleksis Liukko (piano), Kaisa Mäensivu (kontrabasso), Siiri Partanen (rummut)

Tiernapojat” pääsi mukaan Vuoden valinnat 2017 -listalle.

SJO: Murjaanien kuningas

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Suomalainen jazz vuonna 2017 – avoimen Suomen musiikkia

Uusi suomalainen jazz soi valoisasti tulevaisuuteen tähyten. Vaikka katse on suunnattu tiiviisti eteenpäin, tunnetaan vanhaa laajasti ja syvällisesti. Itsenäisyyspäivän soittolista esittelee kaksitoista tämän ja viime vuoden aikana ilmestynyttä kotimaista (enemmän tai vähemmän) jazzkappaletta. Niissä elää avoin ja kansainvälinen suomalaisuus, joka on kaukana kansallismielisen ruskeasta tunkkaisuudesta.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Sid Hille F# feat. Herbert Königshofer Aineen taidemuseolla Torniossa

Sid Hille F# feat. Herbert Königshofer esiintyi Torniossa Aineen taidemuseolla 30.11.2017.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Joona Toivanen Trio: XX (CamJazz, 2017)

Joona Toivanen Torniossa syksyllä 2014

Pianotrio on niin suosittu kokoonpano nykyjazzin kentällä, että luultavasti kaikki pianotriot joutuvat miettimään musiikkinsa mieltä ja tavoitteita. On lähes pakko kehittää jotain uutta ja omaa, jotta ei vaipuisi vain yhdeksi pianotrioksi muiden joukossa. Toisaalta on lähes mahdotonta keksiä mitään täysin ennenkuulematonta, sillä kaikkea on joku jossain jo ehtinyt kokeilla.

Kun kaikki patsaat on jo kaadettu, ei kannata yrittää vallankumousta, revoluutiota, vaan tilalle on pakko ottaa rauhallisemmat liikkeet, siis evoluutio. Ja juuri tästä on kyse Joona Toivanen Trion uudella, trion kahta vuosikymmentä juhlistavalla albumilla ”XX”. Trion evoluutio on johtanut entistä pelkistetympään, jopa minimalistiseen ilmeeseen. kuten avausraidalla ”Polaroid”, joka kuulostaa kuin viiteen minuuttiin puristetulta The Necks-triolta. Yhtye on siis siirtynyt yhä kauemmas perinteisestä teema-soolot-teema -ajattelusta.

Olennaiseen keskittyvä kolmikko panostaa surumielisiin sävelmiin ja niiden keskittyneeseen, paikoin pidättyvään tunnelmaan. Hyvistä esimerkeistä käyvät koskettavan kaunis, taiten dramatisoitu ”Grayscape II” tai ”Lament”, jonka tummien basso- ja rumpusoundien päällä piano kimmeltää kuin illan viimeiset valonsäteet levyn kansikuvan maantien kaiteella.

Lisäsin levyn Vuoden valinnat 2017 -listalle.

Joona Toivanen Trio: XX (CamJazz, 2017)
Joona Toivanen, piano, Tapani Toivanen, basso, Olavi Louhivuori, rummut

Videolla ”Polaroidin” tuore liveversio

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Musiikin valtionpalkinto Eero Koivistoiselle

Valtion musiikkitoimikunta on myöntänyt vuoden 2017 musiikin valtionpalkinnon saksofonisti, säveltäjä Eero Koivistoiselle. Valtionpalkinnon arvo on 14 000 euroa. Valon kuvia -blogi onnittelee!

Lue palkinnon perustelut: Saksofonisti Eero Koivistoinen sai musiikin valtionpalkinnon.

Videolla Eero Koivistoisen kvartetti soittaa Jazz-Espa-tapahtumassa kesällä 2014.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

ECM lähti mukaan suoratoistopalveluihin

Nykyjazzin ja laajemmin nykymusiikin kenties merkittävän levy-yhtiö ECM on pitkään melkein kokonaan syrjässä erilaisista suoratoistopalveluista. Nyt yhtiö kuitenkin teki asiassa täyskäännöksen ja koko tuotantonsa kuultavaksi useiden eri palveluiden kautta (Apple Music, Amazon, Spotify, Deezer, Tidal ja Qobuz).

Tiedotteessaan ECM kertoo pitävänsä edelleen päätuotteinaan fyysisiä ääniteitä, joiden äänenlaatu ja suunniteltu dramaturgia antavat parhaan mahdollisen käsityksen musiikista. Kuitenkin musiikin laiton levittäminen on pakottanut yhtiön jakamaan musiikkinsa suoratoistopalveluiden kautta, sillä ne kuitenkin kunnioittavat musiikin tekijänoikeuksia. Lue ECM:n tiedote: ECM and Streaming.

ECM:n päätös toi kuultavaksi valtavan määrän levytyksiä, joista riittää kuunneltavaa vuosikausiksi. Laadin kuunteluehdotukseksi kymmenen kappaleen soittolistan, jolle valitsin lähinnä levymerkin amerikkalaistan jazzmuusikoiden esityksiä, vaikka eurooppalaisiakin on mukana.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Tampere Jazz Happening 2017 – mustavalkoisia kuvia

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Aili Ikonen: Piirrä minut (Groovy Records, 2017)

Aili Ikonen Raahen Rantajatseilla kesällä 2014

Aili Ikosen menestyksiin kuuluvat esimerkiksi loistelias Ella Fidzgerald -tribuutti ja suomalaisen jazziskelmän raikas uudelleenluenta ”Jazzbasilli”. Molemmilla levyillä Ikonen laulaa jostain ”aiheesta” musiikin menneisyydessä, mutta uudella levyllä laulajan ja laulujen kirjoittajan katse kohdistuu rohkeasti, jopa paljastavasti, suoraan omaan itseen, omiin elämänkokemuksiin, omiin ihmissuhteisiin. Ikosen ”Piirrä minut” on laulajan tähän saakka henkilökohtaisin albumi.

Jo edellinen soololevy ”Laulan” (Groovy Records, 2016) oli askel tähän suuntaan, mutta nyt ollaan entistä enemmän iholla: ”Piirrä minut/niinkuin piirsit silloin kerran./Sirottele värejä/juuri sen verran/kuin silottelit iholtani monet tummat yöt.”

Kolmella kappaleella levyn peruskokoonpanon, jazzkvintetin, rinnalle nousee jousikvartetti, jolle Mikko Pellinen on kirjoittanut levyn intiimiä tunnelmaa tukevat vuorosanat. Viulu nousee esille myös levyn herkimmällä raidalla ”Syli”, jolla Ikonen itse soittaa viulua.

Ikonen ei unohda aivan kokonaan vahvuuttaan svengaavana jazzlaulajana, kun ”Nuori, vapaa nainen” porhaltaa vapaapäivänään nyysityllä polkupyörällä. Näin ”Piirrä minut” on Ikoselta jälleen vahva näyttö sekä monipuolisena laulajana että uskottavien laulutekstien kirjoittajana.

Lisäsin levyn Vuoden valinnat 2017 -listalle.

Aili Ikonen: Piirrä minut (Groovy Records, 2017)
Aili Ikonen, laulu, Janne Toivonen, trumpetti, flyygelitorvi, William Suvanne, saksofonit, huilu, klarinetti, Tuomas J. Turunen, piano, Mikko Pellinen, basso, Mikko Arlin, rummut + Maija Linkola, Laura Airola, viulu, Rémi Moingeon, alttoviulu, Riikka Lampinen, sello

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Tampere Jazz Happening 2017 – festivaaliraportti

Tampere Jazz Happeningin tämän vuoden painos vaikutti etukäteen entistä useammalle taholle kurkottautuvalta tapahtumalta. Sen ohjelmisto suuntasi afrikkalaisiin rytmeihin, vanhaan bluesiin, gospeliin ja jopa kosmiseen avaruusjazziin saakka. Pakkahuoneen, Telakan ja Klubin kolmiossa uskollisesti toimiva festivaali ei ole uudistanut tapaansa esitellä musiikkia. Sen sijaan se heittää verkkonsa yhä kauemmas jazzin perinteisestä ytimestä, pysyy näin ajan hermolla ja haastaa monet vanhoja kunnon aikoja haikailevat kuulijansa uuteen ajatteluun.

Kuuntelin viime vuoden festivaalin tapaan vain Pakkahuoneen konsertit perjantaina ja lauantaina. Festivaalin Telakalle keskitetty laadukas kotimaisen musiikin tarjonta jäi kuulematta. Klubin konsertit alkavat aina liian myöhään, joten jätin nekin suosiolla väliin.

Yrjö-palkinto Verneri Pohjolalle

Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinto jaettiin vakiintuneeseen tapaan perjantain konserttikokonaisuuden aluksi. Palkinnon sai trumpetisti Verneri Pohjola, jonka tulkinta isänsä Pekka Pohjolan sävellyksistä on ollut tänä vuonna näkyvästi esillä. Yleisradion jazztoimituksen tunnustuspalkinto Varjo-Yrjö meni Koko Jazz Clubille ja sen taustajoukoille, joista basisti Timo Hirvonen täytyy erikseen mainita. Lue palkinnoista tarkemmin Jazz Finland -sivuilta: Tampereen Pakkahuoneella palkittiin maamme jazztähdistöä.

Verneri Pohjola ja Yrjö-palkinto

Yrjö-palkittu Pohjola ja lyömäsoittaja Mika Kallio esittivät tiiviin duokonsertin. Se oli juuri sellaista musiikkia, jota voi taitavilta improvisoijilta odottaa, siis tarkkaa kuuntelua ja soittimien ilmaisukeinojen monipuolista hyödyntämistä. Luvassa olevaa duolevyä kelpaa odottaa.

Verneri Pohjola & Mika Kallio

Shabaka & The Ancestors

Lontoon jazzkentällä toimiva saksofonisti Shabaka Hutchingsin ja eteläafrikkalaisten muusikoiden yhtye liittyi vahvasti poliittisen jazzin perinteeseen. Yhtye esitti yhden moniosaisen sarjan, jonka vaikuttava laulaja Siyabonga Mthembu kokosi yhteen usein toistuvalla vetoomuksellaan: We need you people”. Afrikkalaisten rytmien ja melodioiden lisäksi musiikki synnytti muistumia 1960-luvun amerikkalaisen free jazzin tai Minguksen maailmasta.

Shabaka & The Ancestors

Steve Coleman & The Five Elements

Alttosaksofonisti Steve Coleman kuuluu niiden (liian monien) muusikoiden joukkoon, joiden musiikkiin en syystä tai toisesta ole tullut tutustuneeksi kovin tarkasti. Mielikuvissa Coleman on ollut älyllisesti suuntautunut hahmo, joka kuitenkin ponnistaa mieluummin funk- tai groove -alustalta kuin perinteisen svengin pohjalta. Tampereen konsertti pikemminkin vahvisti kuin avarsi tätä käsitystä. Yhtye soitti koko ajan hyvin intensiivisesti, varsinkin energinen rumpali Sean Rickman oli vaikuttava. Silti kokonaisuus oli hieman puuduttava ja samoja ideoita toistava.

Tony Allen: Tribute to Art Blakey

Afrobeatin mestariksi mainittu rumpali Tony Allen oli, häpeä tunnustaa, minulle tuntematon hahmon ennen Tamperetta. Kuuntelin kuitenkin etukäteen miehen neljän raidan EP:n ”Tribute to Art Blakey And The Jazz Messengers” (Blue Note, 2017). Sen Blakey-muunnelmat kuulostivat jännittävän erilaisilta ja odotin keikkaa kiinnostuneena.

Tony Allen

Konsertissa en kuitenkaan päässyt sisälle Allenin ideoihin. Hänen soittonsa ei kuulostanut jazzilta, ei afrolta, vaan aivan oudolta hapuilulta. Pianisti ja basisti koettivat pitää hommaa tarmokkaasti koossa, mutta tribuutti jäi kauas kohteensa elinvoimasta.

Sunna Gunnlaugs Trio & Verneri Pohjolalle

Lauantain konserttiurakka alkoi kuulailla soundeilla, kun islantilaisen pianisti Sunna Gunnlaugsin trio ja Verneri Pohjola soittivat ensimmäisen yhteisen keikkansa. Trio soitti aluksi keskenään kaksi kappaleen verran pohjoismaisen viileää, vähäeleistä ja keskittynyttä pianotrion musiikkia. Pohjola toi mukanaan oman vahvan, väliin surumielisen rosoisen trumpettisoundinsa ja kohotti samalla intensiteetin tasoa. Koskettavinta oli Pohjolan ”Emu The Birdwatcher”, kaunis muistokirjoitus Emu Lehtiselle.

Samuel Blaser & Oliver Lake

Sveitsiläisen pasunistin Samuel Blaserin projektissa lähtökohtana on vanha amerikkalainen blues. Yhtye ei mielestäni soittanut niinkään bluesia, vaan uutta kamarimusiikkia bluesista. Älyllisyydestä huolimatta bluesin maanläheisyys ei hajonnut kokonaan abstraktiksi palapeliksi, sen verran lämpimästi pasuunan ja basson soundit soivat.

Samuel Blaser

Erik Truffaz

Kun aikoinaan aloin tarkoituksella suunnata jazzin kuunteluani eurooppalaisen jazzin suuntaan, ostin itselleni jonkin ranskalaisen trumpetistin Erik Truffazin levyistä. Pidin silloin levyä tylsänä ja annoin sen eteenpäin muiden kuultavaksi. Odotukset eivät siis olleet järin korkealla Truffazin suhteen. Hän kuitenkin soitti niin huolella rakennettua ja draaman kaareksi jännittyvää, melodista musiikkia, että konsertista muodostui viihdyttävä kokemus.

Erik Truffaz

The Fifth Man

Lauantain toisen konserttikokonaisuuden aloitti vapaan improvisaation mestarin Evan Parkerin yhtye, jossa kolmen akustisen instrumentin ääniä muokattiin, lisättiin ja kommentoitiin kahden miehen, tietokoneiden ja levysoittimen voimin. Viisikon musiikki koostui odotusten mukaisesti kolinoista, rahinoista, rapsahduksista, siis kaikkiaan siitä yleisestä äänisäpinästä, josta alituisesti liikkuva improvisaation ja energianpurkausten virta muotoutuu. Varsinkin basisti John Edwardsin painiottelu bassonsa kanssa oli hikinen ja visuaalinen taistelu.

John Edwards

In The Country & Solveig Slettahjell & Knut Reiersrud

Harvoin, jos koskaan, olen missään festivaalilla kokenut niin suurta kontrastia kahden peräkkäisen esiintyjän välillä kuin nyt Tampereella. Brittiläisten free jazzin veteraanien vapaan improvisoinnin jälkeen kuultiin amerikkalaista juurimusiikkia norjalaisin voimin esitettynä.

Projektin ytimessä oli pianisti Morten Qvelind ja hänen jo vuosia toiminut In The Country -trionsa, jota täydensivät vahvaääninen laulaja Solveig Slettahjell ja blueskitaristi Knut Reiersrud. He soittivat siis perinteisiä blues- , country- ja gospelkappaleita, kuten ”Sometimes I Feel Like A Motherless Child” ja ”His Eye Is On The Sparrow”. Yksinkertaisista melodioista syntyi tummanpuhuvaa, hidasta musiikkia, joka usein paisui jopa mahtipontiseen pauhuun. Pianisti Qvelind lisäsi väliin ovelasti jazzin sävyjä.

Solveig Slettehjell

Thomas de Pourquery & Supersonic

Lauantain viimeinen esiintyjä (itselleni myös koko festivaalin viimeinen) oli ranskalainen Supersonic, joka esitti saksofonisti Thomas de Pourqueryn johdolla Sun Ran sävellyksiä tai niiden hengessä sävellettyä omaa materiaalia. Orkesterin väsymätön moottori oli hurjan energinen rumpali Edward Perraud, minulle aiemmin tuttu Das Kapital -yhtyeestä. Yhtye ei näyttänyt suhtautuvan esikuvaansa turhan vakavasti ja musiikki oli räiskyvää, hauskaakin.

Thomas de Pourquery

Emu Lehtisen muistolle

Digeliuksen levykauppa oli jälleen näkyvästi esillä festivaalilla. Se tarjosi kelpo valikoiman jazzia ja muuta musiikkia niille (meille) musiikinystäville, jotka vielä levyihin uskovat. Mutta kun Digeliuksen perustaja ja kulttuuripersoona Emu Lehtinen oli kuollut vain vähän ennen festivaalia, jotain olennaista puuttui lopullisesti. Festivaali omisti perjantain konsertin hänen muistolleen, samoin Verneri Pohjola oman Yrjö-konserttinsa ja kuten edellä kerrottiin myös uuden sävellyksensä. Emun muistelukirjaan kirjoitettiin monta nimeä lisää ja häntä muistettiin ihmisten puheissa.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Trumpetisti Verneri Pohjolalle Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinto 2017

Verneri Pohjola

Suomen Jazzliitto palkitsi trumpetisti Verneri Pohjolan Yrjö-palkinnollaan Tampere Jazzhappeningin aikana. Yrjö on Suomen merkittävin jazzmuusikolle myönnettävä tunnustus. Tämän vuoden palkinto on taiteilija Jenni Tuomisen keramiikkaveistos Big Girl.

Suomen Jazzliitto perustelee valintaansa:

Trumpetisti Verneri Pohjola on koskettanut laajasti suomalaista ja eurooppalaista jazzyleisöä. Oman soundin jo varhaisessa vaiheessa löytänyt Pohjola on mestarillinen tilankäyttäjä. Yhtyeenjohtajana ja säveltäjänä Verneri Pohjolaa on verrattu alan suurimpiin jo tässä vaiheessa uraa. Pohjola on lukuisien menestyneiden yhtyeiden pelintekijä, ja kantaaottava keskustelija kotimaisen jazzin kentällä.

Yleisradion Varjo-Yrjö annettiin Koko Jazz Clubille. Helsingissä ja Iisalmessa toimivan klubin taustavoima ja taiteellinen johtaja on basisti Timo Hirvonen.

Valon kuvia -blogi onnittelee palkittuja.

Lue Valon kuvia -blogin arvio Pohjolan hienosta Pekka-levystä.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti