Jazzmuusikot tekevät mielellään omia versioitaan muiden sävellyksistä, mistä alunperin yleensä musikaaleihin ja elokuviin sävelletyt jazzstandardit ovat tunnetuin esimerkki. Varsin yleistä on klassisen musiikin sävellysten pukeminen jazzin pukuun, mistä hyviä esimerkkejä ovat Duke Ellingtonin tulkinnat Pjotr Tšaikovskin “Joutsenlammesta” ja Edvard Griegin “Peer Gynt” -sarjasta tai nykyjazzin puolelta Uri Cainen vaikuttavat uudelleenluennat Johann Sebastian Bachin “Golgberg-variaatioista” ja Gustav Mahlerin sävellyksistä. Sen sijaan kokonaisen jazzalbumin uudet tulkinnat ovat olleet harvinaisia, mieleen tulevat Branford Marsaliksen ja Jonas Kullhammarin versiot John Coltranen “Love Supremesta” tai Mostly Other People Do The Killing -yhtyeen kopio Miles Davisin “Kind of Bluesta”.

Tänä vuonna tämä lyhyt lista on saanut jatkoa kahdella uudella klassikkotulkinnalla. Tanskalainen huuliharpisti Mathias Heide juhlisti Coltranen syntymän satavuotisjuhlaa ja tulkitsi uusiksi Coltranen “A Love Supremen” yhdessä Tanskan radion big bandin kanssa. Amerikkalainen säveltäjä/rumpali Tyshawn Sorey puolestaan sovitti uudelleen omalle kvintetilleen Max Roachin albumin “Members Don´t Git Weary”. Tasavuodet liittyivät myös Soreyn Roach-tulkintaan, sillä Soreyn sovituksen ensimmäinen versio esitettiin vuonna 2024 Max Roachin syntymän satavuotisjuhlan kunniasksi.

Nimensä mukaisesti ”A Love Supreme Revisited” tarkastelee Coltranen klassikkoa uudesta näkökulmasta. Se lieneekin ainoa vaihtoehto, kun alunperin akustisen jazzkvartetin voimin esitetty musiikki sovitetaan big bandille. Uudessa tulkinnassa “A Love Supremen” tutut teemat soitetaan alkuperäisessä järjestyksessä, mutta Heise on täydentänyt kokonaisuutta kirjoittamalla joukkoon uutta musiikkia; johdannoksi alkusoiton ja kaksi sarjan osia yhteensitovia välisoittoja sekä virtuoosimaisen kadenssin kromaattiselle huuliharpulleen. Lisäksi Heise on liittänyt sarjan loppuun “Psalm”-osan jatkeeksi hiljentävän version kappaleesta ”Alabama”, jonka Coltrane sävelsi vuonna 1963 Birminghamin rasistisen terrori-iskun lapsiuhrien muistolle.

Mathias Heisen ja big bandin huippumuusikoiden käsissä ”A Love Supreme Revisited” muotoutuu komeasti soivaksi nykypäivän big band -jazziksi. Huolella työstettyä albumi on soinniltaan kuulasta, tunnelmaltaan valoisaa musiikkia, jota voi kuunnella nautiskellen sovitusten oivaltavista detaljeista, maukkaista soolosuorituksista sekä tietenkin Coltranen klassisista melodioista.

Mathias Heise & Danish Radio Big Band: A Love Supreme Revisited (April Records, 2026)
Mathias Heise, kromaattinen huuliharppu, sovitukset, Per Gade, kitara, Magnus Hjorth, piano, Danish Radio Big Band + Nikolai Bøgelund, kapellimestari

Max Roach julkaisi albuminsa “Members, Don’t Git Weary” vuonna 1968 keskellä melskeisiä aikoja, jonka merkkejä olivat niin Martin Luther Kingin ja Robert Kennedyn murhat kuin koko ajan uusia nuoria amerikkalaisia miehiä uhrikseen vaativa Vietnamin sota. Tämän yhteiskunnallisen turbulenssin keskellä vanha kansalaisoikeusaktivisti Max Roach kokosi kvintetin, jonka muut jäsenet olivat trumpetisti Charles Tolliver, saksofonisti Gary Bartz, pianisti Stanley Cowell ja basisti Jymie Merritt. Yhtyeen kaikkien jäsenten sävellyksistä koostuvan albumin nimikappale perustuu spirituaaliin ja se kannustaa kuulijoita väsymättömään valppauteen: “Keep your lamps trimmed and burning”.

Tyshawn Sorey sovitti Roachin albumin materiaalin tilausteoksena omalle kvintetilleen. Musiikki äänitettiin kuitenkin vasta kesällä 2025 konsertissa neljän illan mittaisen keikkarupeaman viimeisenä iltana New Yorkin Jazz Galleryssa. Soreyn käsittelyssa Roachin albumi kävi läpi suuria muutoksi, esimerkiksi kappaleiden järjestys vaihtui ja nimikappale kuullaan Soreyn versiossa levyn dramaattisena päätösraitana. Kun Roachin tiivis vinyylilevy kesti vain noin 31 minuuttia, laajentuu ”Members… Don´t!” noin puolentoista tunnin mittaiseksi tupla-cd:ksi.

Albumin pidempi kesto merkitsee luonnollisesti originaalia huomattavasti pidempiä kappaleita. Soreyn versiota leimaa pitkät soolot ja musiikin kärsivällinen kehittely, joka lopulta johtaa dramaattisiin huipennuksiin. Soreyn kvintetin järisyttävän väkivahva soitto nostaa etsimättä mieleen vertailukohtaksi Charles Minguksen liveäänitysten pitkien kappaleiden voiman. Sorey liikkuu samalla intensiivisyyden tasolla ja ”Members… Don´t!” innostavinta jazzia, jota olen aikoihin kuullut. Kun Donald Trumpin hallinto uhkaa demokratiaa Yhdysvalloissa ja hän oppipoikiensa politiikka (Ville Rydman etunenässä) vaarantaa kansalaisyhteiskunnan elinvoimaa, kuristaa vähemmistöjen asemaa ja tieteen vapautta myös meillä Suomessa, on Soreyn kehotus pitää lamput kunnossa ja palamassa voimaannuttava elämys.

Tyshawn Sorey: Members… Don´t! (Pi Recordings, 2026)
Tyshawn Sorey, rummut, sovitukset, Adam O’Farrill, trumpetti, elektroniikka, Mark Shim, tenorisaksofoni, Lex Korten, piano, Tyrone Allen II, basso, Fay Victor, laulu

Lisäsin molemmat esittelyssä olleet albumit Valon kuvia -blogin
vuoden 2026 kuuntelusuositusten listalle: Vuoden valinnat 2026.