Iskra – rajatonta improvisaatiota Ruotsista

Ruotsalainen Iskra-yhtye soitti pitkälti improvisoitua, hyvin vapaata musiikkia. Yhtye perustettiin vuonna 1970, kun kuusi hyvin eri taustoista tulevaa, eri-ikäistä muusikkoa kiinnostui yhteisestä improvisaatiosta. Innoituksensa he saivat osin amerikkalaisesta free jazzista (kuten Art Ensemble of Chicago) sekä osin eurooppalaisesta improvisaatiosta ja nykymusiikista.

Yhtyeen vanhempia muusikoita olivat saksofonisti Allan Olsson ja rumpali Sune Spångberg, joilla molemmilla oli laajaa kokemusta perinteisen jazzin soittamisesta. Yhtyeen nuoriso-osastoon kuului kaksi basistia, Arvid Uggla ja tornionjokilaaksosta Oulun ja Sibelius-Akatemian kautta Tukholmaan päätynyt Tuomo Haapala. Perustajiin kuuluivat vielä Jörgen Adolfsson ja lyhyen aikaan mukana ollut Philip Wahren. Myöhemmin mukaan tuli vielä trumpetisti Tommy Adolfsson (ei sukua Jörgenille). Kaikki yhtyeen muusikot soittivat monia eri soittimia, joista jotkut olivat itse rakennettuja tai työkalupakista löydettyjä.

Iskra; Sune Spångberg ja Jörgen Adolphsson. Kalottjazz & Blues Festival 1987, Aineen taidemuseo, Tornio

Yhtyettä pitkään läheltä seurannut kulttuuritoimittaja Bo C. Bengtsson kirjoitti muutama vuosi sitten pienen kirjan Iskran vaiheista. Kirja on siinä mielessä pieni, että sen 180 sivusta hyvinkin puolet kuluu kuvitukseen. Runsas kuvitus onkin kirjan suurin vahvuus. Lisäksi kuvituksena on käytetty runsaasti lehtileikkeitä, keikkajulisteita ja piirroksia. Kirja lopussa on vielä katsaus yhtyeen jäsenten vaiheisiin sekä ennen Iskraa että Iskran jälkeen. Myös yhtyeen julkaisemat levyt esitellään ja levyjen kansitekstitkin on julkaistu kirjassa uudelleen.

Iskra; Tuomo Haapala.
Kalottjazz & Blues Festival 1987
Aineen taidemuseo, Tornio

Näin yhtyeen vaiheiden kertominen jää turhan lyhyeksi. Toki pääasiat tulevat kerrotuksi, esimerkiksi yhtyeen toiminnan perusajatus musiikista jokamiehen oikeutena. Iskran esiintymiset voidaan jakaa kahteen ryhmään. Tavallisten konserttien lisäksi Iskra järjesti mieluusti työpajoja esimerkiksi kouluissa ja erilaisissa hoitolaitoksissa. Työpajoihin osallistuvilta ei vaadittu soittotaitoa tai esiintymiskokemusta, vaan niihin oli kaikilla halukkailla lupa liittyä mukaan.

Iskra liittyy 1970-luvun kulttuurielämän vasemmistolaiseen liikehdintään. Jo yhtyeen nimi Iskra (suomeksi kipina) ja ensimmäisen albumin kannen grafiikka viittaavat Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueen lehteen, jonka toimituskuntaan esimerkiksi Lenin kuului. Kirjassa yhtyeen poliittinen puoli jää aika vähälle huomiolle. Yhtyeen äärimmäisen vapaa improvisointi asettuu toki kaupallisesti suuntautuneen musiikin vastakohdaksi, mitä jo sinällään voidaan pitää poliittisena kommenttina.

Pääsin kuuntelemaan Iskraa kahdessa konsertissa, kun yhtye esiintyi triona Kalottjazz & Blues -festivaaleilla Torniossa kesällä 1987. Iltapäiväkonsertti oli Aineen taidemuseolla ja yhtye soitti toisen keikan illalla Putaan nuorisotalolla. En muista konserteista enää kovin paljoa, mutta varsinkin taidemuseon ”keittiömusiikin” (yhtyeen oma luonnehdinta musiikistaan) yllättävä huumori jäi pysyvästi muistiin. Oheiset valokuvat ovat tästä taidemuseon konsertista.

Ensimmäisessä kuvassa näkyvät vinyylilevyt ostin tuolloin suoraan yhtyeeltä. ”Iskra” (Caprice Records) on yhtyeen ensimmäinen levy vuodelta 1975 ja ”Fantasies” (Mistlur Records) vuodelta 1983. Iskra lopetti säännöllisen toimintansa vuonna 1992, mutta palasi sekä esiintymään että levyttämään viimeisen levynsä ”Liberté, Égalité, Humanité” (Country & Eastern) vuonna 2012. MS-taudin heikentämä Sune Spångberg ehti olla mukana levyn julkaisukonsertissa ennen kuolemaansa. Vuonna 2017 Caprice Records julkaisi digitaalisen kokoomalevyn ”Iskra – gränslös musik”, jota voi kuunnella esimerkiksi Spotifysta.

Bo C. Bengtsson: Iskra – gränslös musik (Bo Ejeby Förlag, 2017)

Tallennettu kategorioihin Jazz, Kirjat | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Lina Nyberg: Anniverse (Hoob Records, 2022)

Lina Nyberg Band. Kuva: Elvira Glänte

Ruotsalainen laulaja, säveltäjä ja yhtyeenjohtaja Lina Nyberg on julkaissut vuonna 1993 alkaneella levytysurallaan jo 22 albumia, kun uusin ”Anniverse” (Hoob Records) nyt ilmestyy. Uuden levyn teemana on ajan kuluminen ja kokonaiseen vuodenkiertoon viittaava musiikki syntyi poikkeuksellisella tavalla. Nyberg pyysi yhtyeensä jäseniä kirjoittamaan muistiin kymmenen sanaa, jotka he mielikuvissaan liittävät eri kuukausiin.

Näiden sanojen avulla Nyberg kirjoitti laulutekstejä, joihin muusikot ja myös Nyberg itse sävelsivät uusia lauluja. Sävellyksistä muodostui yhdessä kolmen lainakappaleen kanssa laulusarja, joka alkaa tammikuusta (”Januari”) ja päättyy joulukuuhun (”Dear December”). Kappaleita on kuitenkin vain yksitoista, sillä Nybergin jazzmarssi ”The February March” kattaa nokkelasti kaksi kuukautta yhdellä iskulla.

Lainakappaleet edustavat aivan eri genrejä ja sitovat musiikkiin uusia merkitysten kerroksia. Huhtikuun kappale on paljaaksi riisuttu ja elektronisten efektien sävyttämä ”April in Paris”. Monen muunkin jazzmuusikon tulkitsemasta standardista siirrytään saumatta toukokuulle ja klassisen laulun maailmaan. Svengaavan ilotteleva ”Maj” perustuu Robert Schumannin liediin ”Im wunderschönen Monat Mai”, jonka tulkinta on nyt varsin kaukana perinteisestä liedin ilmaisusta. Kolmas lainaus on Earth, Wind & Fire -yhtyeen ”September”, hitti 1970-luvun alusta, josta yhtye luo itsensä näköisen tulkinnan.

Huhtikuun kappale on paljaaksi riisuttu ja elektronisten efektien sävyttämä ”April in Paris”.

Anniverse” on vahvojen laulujen vahva kokoelma. Jännittävien lainakappaleiden lisäksi myös omat sävellykset toimivat, esimerkiksi ”June” ja ”Julian” ovat surumielisen koskettavia lauluja. Marraskuun laulu ”November” on Nybergin käsialaa, mutta teksti on 1800-luvun alussa vaikuttaneen englantilaisen runoilijan Thomas Hoodin teksti. Lontoon synkkää syksyä humoristisesti kuvaavasta runosta syntyy suorastaan hilpeän hyväntuulisesti svengaavaa jazzia ja Nyberg pääsee esittelemään scat-laulajan taitojaan.

Nybergin yhtye on soittanut yhdessä lähes viisitoista vuotta, mikä kuuluu yhtyeen koko ”aineenvaihdunnassa”, siis siinä saumattoman dynaamisessa vuorovaikutuksessa, jolla soittajat muovaavat vaihtelevat sävellykset jänteväksi kokonaisuudeksi. Lina Nyberg itse onnistuu olemaan yhtäaikaa sekä yhtyeen jäsen eli muusikko muiden joukossa sekä yhtyettä johtava omaperäinen ääni.

Anniverse” kuuluu vuoden tähän mennessä parhaimpien julkaisujen joukkoon, siis myös Valon kuvia -blogin Vuoden valinnat 2022 -listalle.

Lina Nyberg: Anniverse (Hoob Records, 2022)
Lina Nyberg, laulu, Cecilia Persson, piano, David Stackenäs, kitara, Josef Kallerdahl, basso, Peter Danemo, rummut

Lina Nyberg Band: ”Dear December”
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti

OK:KO: Liesu (We Jazz, 2022)

OK:KO, Turku Jazz Festival 2019

Mitäpä tuota säästelemään postauksen loppuun, kun voin heti suoraankin sanoa, että ”Liesu” on OK:KO-yhtyeen tähän mennessä vakuuttavin albumi. Se on johdonmukainen askel eteenpäin kahden aikaisemman levyn (”Land E.” ja Syrtti”) raivaamalla polulla. ”Liesun” musiikissa säilyy koko ajan jännite, kun kaikissa kappaleissa tapahtuu koko ajan paljon jännittävää. On mukaansatempaavia tempon vaihdoksia, dramaattisia dynamiikan muutoksia ja siirtymiä viileästä tulikuumaan.

Otetaan malliksi monivaiheinen kappale ”Kirkkis”. Basisti Mikael Saastamoinen aloittaa sen improvisoimalla jousella kaksi minuuttia kestävän johdannon, josta kappaleen kansanmusiikillinen melodia kohoaa Okko Saastamoisen rumpujen hienovaraisella säestyksellä. Kun koko kvartetti lopulta syöksyy varsin perinteiseen svengiin, saa Jarno Tikka huipentaa kappaleen polttavan intensiivisellä saksofonillaan. Tuon soolon taustalta kannattaa poimia korviin vielä pianisti Toomas Keski-Säntin tyylikkäät soinnut. Toki Keski-Säntti pääsee esille myös solistina, esimerkkeinä ”Animan” ja ”Riejun” harkitusti muotoillut puheenvuorot.

Kokonaisuuden kruunaavat sävellysten vahvat melodiat, joista yhtyeen Saastamoiset (eivät sukulaisia) vastaavat, Mikael yhden (avausraita ”Anima”) ja Okko loppujen viiden sävellyksen voimin. Erityisen painokkaana mieleen jää surumarssin tai vanhan virren poljennolla vakaasti askeltava ”Arvo” , nimensä mukaisesti arvokas ja koskettava sävelmä.

OK:KO: Liesu (We Jazz, 2022)
Jarno Tikka, tenorisaksofoni, Toomas Keski-Säntti, piano, Mikael Saastamoinen, basso, Okko Saastamoinen

OK:KO ”Anima” live @ We Jazz Festival 2021

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Lyhyesti uusista levyistä – viisi näkökulmaa uuteen jazziin

Varre Vartiainen Torniossa joulukuussa 2021

Uusia ja kuuntelemisen arvoisia levyjä ilmestyy niin paljon, että jonkinlaiseen ajankohtaisuuteen pyrkivän blogin pitäjä on hätää kärsimässä. Varsinkin kun oma kuuntelu- ja kirjoitusprosessini on sen verran hidas, että liian moni huomiota kiinnostava levy jää vaille ansaitsemaansa huomiota. Siksi päädyin vaihteen vuoksi kokoamaan yhteen postaukseen viisi uutuuksia, joita kaikkia esittelen edes lyhyesti.

Levyt valottavat kotimaisen jazzin maisemaa kukin omasta näkökulmastaan. Neljä viidestä levystä on Eclipse Musicin tuotantoa, mikä kertoo levymerkin paikasta uuden jazzin julkaisijoiden eturivissä Suomessa. Kaikki viisi levyä pääsevät luonnollisesti blogin kuuntelusuositusten joukkoon, klikkaa Vuoden valinnat 2022 ja näet muutkin listalle valitut levyt.

* * * * * * * * * * *

Basisti Joonas Tuurin kvartetti esittää debyyttilevyllään kahdeksan kappaletta, jotka nyt ensimmäistä kertaa kokoavat yhteen Tuurin tähänastista työtä jazzsäveltäjänä. Sävellyksillään Tuuri liittyy selvästi siihen modernin akustisen jazzin perintöön, joka syntyi 1960-luvulla vaikkapa Miles Davisin ja Wayne Shorterin musiikin pohjalta. Luonnollisesti myös pohjoismaisen jazzin viileä kauneus soi Tuurin melodisessa musiikissa, jota kvartetti tulkitsee selkeästi ja ilmavasti.

Joonas Tuuri Quartet: Dimensions (Eclipse Music, 2022)
Joonas Tuuri, basso, Ilmari Rönkä, alttosaksofoni, Anssi Tirkkonen, rummut, Toomas Keski-Säntti, piano

* * * * * * * * * * *

Kitaristi Varre Vartiaisen jazzlevy ”Almost Standards” on osuvasti nimetty albumi, sillä Vartiaisen sävellykset viittailevat oivaltavasti useiden tunnettujen jazzstandardien suuntaan. Sävellykset ovat yhtä aikaa raikkaan tuoreita ja samalla kuitenkin tutun kuuloisia. Vartiainen on koonnut levylleen yhtyeen, jonka kaikki soittajat kuuluvat kotimaisen jazzin terävimpään kärkeen. Ja kuten hyvällä jazzlevyllä kuuluukin olla, kyse on nimenomaan toimivasta yhtyeestä, ei vain sattumoisin samaan aikaan studiolle eksyneistä leipäpapeista. Niinpä ”Almost Standards” on svengaava ja vahva jazzlevy.

Varre Vartiainen Trio: Almost Standards (Eclipse Music, 2022)
Varre Vartiainen, kitara, Joonatan Rautio, saksofoni, Jukkis Uotila, piano, Severi Pyysalo, vibrafoni, Timo Hirvonen, basso, Jussi Lehtonen, rummut

* * * * * * * * * * *

Verneri Pohjola. Turku Jazz Festival 2018

Postauksen kaksi ensimmäistä levyä voidaan helposti sijoittaa svengaavan jazzin kentälle, jolla Joonas Tuuri Quartet liikkuu pohjoisen maisemissa ja Varre Vartiainen edustaa lähinnä hard bopista ponnistavaa nykyjazzia. Ranskalaisen saksofonistin Sylvain Riffletin johtama kvartetti puolestaan hakee innoitusta enemmänkin kamarimusiikin kuin perinteisen jazzin suunnalta, mihin jo epätavallinen kokoonpanokin viittaa. Verneri Pohjolan ilmaisuvoimainen ja omaääninen trumpetti on oivallinen pari Riffletin viileän tenorisaksofonin rinnalla tulkitsemassa Riffletin hienovaraisen melodista ja usein surumielistä musiikkia.

Sylvain Rifflet with Verneri Pohjola: Cake Walk from a Spaceship (Eclipse Music, 2022)
Sylvain Rifflet, saksofoni, Verneri Pohjola, trumpetti, Philippe Gordiani, kitara, Benjamin Flament, rummut

* * * * * * * * * * *

Juhani Aaltonen, Raahen Rantajatsit 2014

Jo viisitoista vuotta enemmän tai vähemmän aktiivisesti toiminut Plop-trio sai syksyllä 2020 studioon mukaan itsensä Juhani Aaltosen. Vaikka Plopin muusikot eivät hekään ole enää mitään poikasia, on Aaltonen heihin verrattuna todellinen veteraani ja isoisä. Tässä onnistuneessa sukupolvien kohtaamisessa ikävuodet jäävät kuitenkin täysin sivuseikoiksi, niin intensiivistä free jazzia kvartetti soittaa. Jazzin perinteistä lujasti ponnistava musiikki on samaan tapaan svengaavaa kuin Ornette Colemanin klassisen kvartetin free jazz. Lisäksi emotionaalisesti vahvaa musiikkia leimaa hyväntuulisuus ja lämpö.

Plop: Plop & Junnu (Fiasko Records, 2022)
Mikko Innanen, altto-, sopraniino- ja baritonisaksofoni, Juhani Aaltonen, tenorisaksofoni ja huilu, Ville Herrala, basso, Joonas Riippa, rummut

* * * * * * * * * * *

Kun Kokko Quartet julkaisee nyt jo kolmannen albuminsa, minun pakko tunnustaa sivistykseeni jäänyt aukko, sillä tutustuin vasta nyt kvartettiin ja sen musiikkiin. Parempi myöhään kuin milloinkaan, sillä Kokko Quartet paljastuu todella mielenkiintoiseksi yhtyeeksi. Intialaisista ja arabialaisista perinteistä ammentava kvartetti luo tarttuvan melodista musiikkia, jonka poljento tempaa kuulijan mukaansa. Saksofonisti/huilisti Kaisa Siirala ja pianisti Johanna Pitkänen vastaavat albumin sävellyksistä. Itsekin Lähi-idän musiikkiin perehtynyt trumpetisti Ilkka Arola vierailee useilla levyn raidoilla.

Kokko Quartet: Broken Dream (Eclipse Music, 2022)
Kaisa Siirala, altto- ja sopraanosaksofonit, bansurihuilu, huilu, laulu, Johanna Pitkänen, piano ja fender rhodes, Timo Tuppurainen, kontrabasso, Risto Takala, rummut + vieraina Ilkka Arola, trumpetti ja flyygelitorvi, Lotta Heiskanen, viulu, Ali Haithem, oud-luuttu, Ricardo Padilla, perkussiot

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Aki Rissanen Trio Oulussa

Aki Rissanen Trio esiintyi Oulun musiikkijuhlilla 24.3.2022. Kyse oli vuonna 2019 ilmestyneen ”Art In Motion” -albumin julkaisukiertueesta, joka tunnetuista syistä lykkääntyi kahdella vuodella. Trion konsertti alkoi kuitenkin Jarmo Savolaisen sävellyksellä ”John´s Sons”, joka löytyy Rissasen jo aiemmin ilmestyneeltä ”Another North” -levyltä.

Sen jälkeen kuultiinkin lähes kaikki viimeisimmän albumin kappaleet, esimerkiksi ”Aeropeans” ja ”Seemingly Radical”. Aki Rissanen Trio soittaa orgaanisesti elävää musiikkia, jossa hypnoottiset rytmit, sekä minimalistiset ja klassiset vaikutteet kutoutuvat yhteen kuulijansa vangitsevaksi jazziksi. Aki Rissanen Trio on luonut itselleen aivan oman äänen ja sen musiikki kestää vertailun minkä tahansa maailmalla vaikuttavan pianotrion kanssa.

Oulussa oman lisänsä musiikkiin toivat Claes Anderssonin runot, joita Dj Bunuel oli lukenut ruotsiksi ja suomeksi. Erityisen onnistunut runon ja musiikin yhteys oli konsertin lopussa, kun trio soitti ”Art In Motion” -levyn päätöskappaleen ”Alava maa” yhdessä runon ”Linnut ovat lakanneet laulamasta siellä missä et enää ole” kanssa. Tämä koskettavan kaunis lopetus tuntui hyvin lohdulliselta kaikkien sotaan liittyvien ahdistavien ajatusten keskellä.

Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Koma Saxo with Sofia Jernberg: Koma West (We Jazz, 2022)

Koma Saxo. Kuva: Juha Luukkainen

Ruotsalaisen basistin, säveltäjän ja tuottajan Petter Eldhin luotsaama Koma Saxo on viime vuosien jännittävimpiä ääniä uusia suuntia hakevan jazzin kentällä. Yhtyeen ensimmäinen albumi ”Petter Eldh Presents Koma Saxo” oli omaperäinen kollaasi, jolla akustiset soittimet ja äänten muokkaamisen elektroniset mahdollisuudet yhdistyivät luovalla tavalla. Toinen albumi ”Live” oli puolestaan rosoinen ja paljas, lähes kokonaan akustinen konserttiäänite, joka onnistui välittämään yhtyeen intensiteetin vahvana kotisohvalle saakka.

Kolmannalla levyllään Koma Saxo toisaalta palaa ensimmäisen levyn kaltaiseen akustisia soittimia ja sähköisiä tehokeinoja yhdistävään tuotantotekniikkaa ja toisaalta ottaa askeleita myös uuteen suuntaan. Yhtyeen soundia laventaa äänitaiteilija/laulaja Sofia Jernberg, jonka itse muistan vuosien takaa Kalottjazz & Blues -festivaaleilta ja omaperäisestä Paavo-yhtyeestä. Levyllä on mukana myös muita vierailevia muusikoita, kun pianisti Kit Davies sekä sellisti Lucy Railton ja viulisti Maria Reich soittavat kahdella raidalla ja Petter Eldhin äiti Kiki Eldh harmonikkansa kanssa yhdellä kappaleella.

… kiehtova kokonaisuus nousee tärkeämmäksi kuin yksittäisten muusikoiden ääni …

Levyllä on neljätoista lyhyehköä raitaa, jotka kestävät reilusta minuutista neljään ja puoleen minuuttiin. Albumi muodostaa värikkään ja levottomasti liikkuvan elokuvallisen äänikohtausten virran, josta syntyvä kiehtova kokonaisuus nousee tärkeämmäksi kuin yksittäisten muusikoiden ääni, kuten tavanomaisemman jazzin ytimeen kuuluvat soolot.

Koma Saxo toteuttaa ”Koma Westillä” enemmän siis Eldhin visiota kuin yhtyeen yhteistä näkökulmaa, ainakin jos uutuutta verrataan varsin kollektiiviselta ponnistukselta kuulostaneeseen livelevyyn. Lähes kaikki levyn sävellykset ovat Eldhin käsialaa ja mukana on vain yksi lainakappale. Viisulaulaja Fritz SjöströminNärhet” kansanmusiikin vaikutteineen liittyy levyn teemaan eli Petter Eldhin kotiseutuun Ruotsin länsirannikolla, mihin albumin nimikin viittaa. Siinä Jernberg pääsee esille laulutekstin tulkitsijana, muulloinhan Jernbergin kuulas ääni sekoittuu yhtyeen soundiin yhtenä instrumenttina muiden mukana.

Sofia Jernberg. Kuva: Maarit Kytöharju

Koma West” pääsee tietenkin Valon kuvia -blogin kuuntelusuositusten listalle. Katso samalla kaikki muutkin alkuvuoden ehdotukset: ”Vuoden valinnat 2022”.

Koma Saxo with Sofia Jernberg: Koma West (We Jazz, 2022)
Petter Eldh, bass, sampleri, piano, lyömäsoittimet, Sofia Jernberg, ääni, Christian Lillinger, rummut, Otis Sandsjö, tenorisaksofoni, alttoklarinetti, Jonas Kullhammar, tenorisaksofoni, huilu, slide-saksofoni, Mikko Innanen – altto- ja sopraniinosaksofoni + Lucy Railton, sello, Maria Reich, viulu, Kiki Eldh, haitari, Kit Downes, piano

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti