Florian Arbenz: Conversation #2 & #3 (Hammer Recordings, 2021)

Florian Arbenz & Jim Hart. Kuva: Philippe Ohl

Alkuvuodesta 2021 sveitsiläinen lyömäsoittaja, yhtyeenjohtaja ja säveltäjä Florian Arbenz aloitti peräti 12 levyn mittaiseksi tarkoitetun musiikillisten keskustelujen sarjan. Ensimmäiseen keskusteluun (”Conversation #1 Condensed”) Arbenzin kanssa osallistuivat trumpetisti Hermon Meharin ja kitaristi Nelson Verasin. Sarja saa nyt jatkoa, kun toinen ja kolmas keskustelu ilmestyvät tuplavinyylinä. ”Conversation #2 Oracle” on Arbenzin ja brittiläisen vibrafonistin Jim Hartin duolevytys. Kaksikko laajenee trioksi, kun sveitsiläinen basisti Heiri Känzig (minulle hän on tuttu nimi Vienna Art Orchestran levyiltä) liittyy mukaan levyllä ”Conversation #3 Neologism”. Tätä postausta varten olen kuunnellut cd-versiota, joka kokoaa molemmat keskustelut yhdelle levylle.

Conversation #2 Oracle” on monipuolinen dialogien sarja. Nimensä mukaisesti kolmeen osaan hahmottuva ”Triptych” rakentuu minimalististen vibrafonikuvioiden ja rumpujen voiman varaan. Soundimaailma rikastuu, kun Hart soittaa marimbaa kappaleella ”Wooden Lines”. Instrumentin puinen ääni sulautuu saumattomasti yhteen Arbenzin lyömäsoitinten kanssa kuin kahden rumpalin villiksi duetoksi.

Monet jazzmuusikot ovat tehneet Eddie Harrisin sävelmästä ”Freedom Jazz Dance” omia versioitaan, joista tunnetuin löytynee Miles Davisin levyltä ”Miles Smiles”. omia versioitaan lienee myös Arbenzin suosikkikappaleita, sillä se oli jo Conversation #1 Condensed -levyn ohjelmassa. Nyt kaksikko muotoilee siitä napakan ja riisutun version. Duolevyn toinen lainakappale, Thelonious Monkin klassikko ”Evidence”, päättää duokeskustelun yhtälailla päättäväisesti.

Kun Heiri Känzig tuo ilmaisuvoimaisen bassonsa levylle ”Conversation #3 Neologism”, muuttuu keskustelu selvästi yhtyeen musiikiksi. Notkean basson myötä musiikkiin tulee lisää rytmistä imua, kuten dramaattisen rumpusoolon jälkeen vauhtiin ryntäävä ”Jammin´ In The Children´s Corner” tai vankan grooven kannattelema ”Rhĕnos” todistavat. Myös kolmas keskustelutuokio päättyy Monkiin, kun trio tyylittelee levyn loppuun svengaavan version ”Epistrophysta”, tuosta Monkin omatkin keikat usein päättäneestä klassikosta.

Nämäkin kaksi keskustelua osoittavat jälleen, että Florian Arbenz on erittäin mielenkiintoinen eurooppalainen jazzmuusikko. Jään odottamaan lisää keskusteluja sekä tietenkin esiintymistä Suomessa. Sillä välin ”Conversation #2 & #3” pääsee Valon kuvia -blogin Vuoden valinnat 2021 -listalle.

Florian Arbenz: Conversation #2 & #3 (Hammer Recordings, 2021)
Florian Arbenz, rummut lyömäsoittimet, Jim Hart, vibrafoni, marimba, Heiri Känzig, basso

Arbenz X Hart | Wooden Lines Single (Conversation #2)

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Nisse Sandström (1942 -2021)

Nisse Sandström. Kuva ”Live at Crescendo” -levyn kannesta. Kuva: Chris Karnevald.

Ruotsalainen saksofonisti Nisse Sandström kuoli 8.9.2021 79-vuotiaana. Bebopin ja hard bobin perinteestä ammentanut Sandström innostui jazzista nähtyään 13-vuotiaana elokuvan ”Glenn Miller Story”. Suurimpana esikuvanaan Sandström piti Sonny Rollinsia kuultuaan tätä livenä Tukholmassa talvella 1959. Omalla urallaan Sandström soitti mm. Monica Zetterlundin ja Ruotsissa pitkään vaikuttaneen amerikkalaisen basistin Red Mitchellin kanssa.

Sandström sai vuonna 1972 Gyllene Skivan -palkinnon vuoden parhaasta jazzlevystä levystään ”The Painter”. Hän oli myös tunnettu radioääni, joka teki pitkään ohjelmaa ”Jazz med Nisse Sandström” Ruotsin radion P4-kanavalle. Viimeisimmän levynsä ”Live at Crescendo” Sandström levytti yhdessä saksofonisti Jonas Kullhammarin ja muiden nuorempien muusikoiden kanssa. Levy julkaistiin Kullhammari Moserobie-levymerkillä vuonna 2015.

Nisse Sandström tuli tunnetuksi myös taidemaalarina. Hänen naivistisiin maalauksiinsa voi tutustua sivulla ”Kalbokultur”.

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Nina Mya: Just Another Lonely Soul (Flame Jazz Records, 2021)

Nina Mya, Lappian Musiikkitalo, Tornio 2016

Napakka rummun isku ja trumpetin läpitunkeva kiljaisu; siitä ampaisee vauhtiin Nina Myan uuden levyn nimikappale. Samaa maanläheisen grooven leimaamaa menoa albumilla edustavat myös kiihkeä ”A Better Man” ja vahva ”Deep In The Water”, josta muotoutunee livetilanteessa varsinainen yleisönsuosikki. Vauhdikkaiden menoraitojen vastapainoksi joukko hitaampia balladeja tarjoaa toisen näkökulman Nina Myan souliin. Näistä pysäyttävin on laulajan ja painisti Henri Mäntylän gospel-henkinen duetto ”If You Are Gone”.

Just Another Lonely Soul” -levyn souljazz on enemmän kallellaan nimenomaan soulin suuntaan niin intensiivisen laulutulkinnan kuin soulin perinteitä kunnioittavien sävellystenkin puolesta. Nina Mya on säveltänyt levyn kappaleista kymmenen, joista kaksi on syntynyt yhteistyössä rumpali Jussi Lehtosen kanssa. Levyn päättää sen ainoa lainakappale ”Never Can Say Goodbye”, alunperin The Jackson 5 -yhtyeelle sävelletty kappale, josta Gloria Gaynor levytti useitakin versioita.

Jazz nousee pintaan erityisesti levyllä soittavien eturivin kotimaisten jazzmuusikoiden lyhyissä ja samalla asiaansa tiukasti keskittyvissä sooloissa. Näistä eväistä syntyy tiivistunnelmainen ja viihdyttävä albumi täynnä vanhaa kunnon soulia, jota muulloin varsin harvoin pääsee Suomessa kuulemaan.

Just Another Lonely Soul” groovailee ilman muuta Valon kuvia -blogin Vuoden valinnat 2021 -listalle.

Nina Mya: Just Another Lonely Soul (Flame Jazz Records, 2021)
Nina Mya, laulu, Jukka Eskola, trumpetti, Pope Puolitaival, saksofonit, huilu, Henri Mäntylä, kosketinsoittimet, Varre Vartiainen, kitara, Jori Huhtala, basso, Jussi Lehtonen, rummut + Antti Kujanpää urut kahdella kappaleella

Nina Mya – I Don’t Wanna Go Home Tonight

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Timo Lassy: Trio (We Jazz, 2021)

Timo Lassy, Turku Jazz Festival 2019

Svengaavan soul-jazzin taitajana suomalaisen jazzin eturiviin itsensä nostanut saksofonisti Timo Lassy on viime vuosina määrätietoisin askelin laventanut kuvaansa taiteilijana. Ricky-Tick Big Band Brass rikastutti Timo Lassy Bandin soundia niin konserteissa kuin levyillä ja duo rumpali Teppo Mäkysen kanssa kaivautui täysin uusiin taiteellisiin syvyyksiin. Ja nyt uutena yhtyeenä esiin astuu trio, jossa soittavat basisti Ville Herrala ja rumpali Jaska Lukkarinen.

Lassyn jazzin perinteestä ammentava tenori, Herralan kauniisti äänitetty basso ja Lukkarisen vähäeleisen osuvat rummut ovat tietenkin pääosissa, mutta neljällä raidalla trion soundia värittää jousiorkesteri, Budapest Art Orchestra, jolle Marzi Nyman on kirjoittanut aktiivisen roolin. Jouset eivät jää tapetiksi musiikin taustalle, vaan luovat oivaltaen tilan ja draaman tuntua. Esimerkeistä käyvät tummanpuhuva avausraita ”Foreign Routes” ja vaikuttava lopetus ”Orlo”. Lopuilla kolmella trio soittaa yksin, mutta niille puolestaan hienovaraiset sähköiset efektit tuovat lisäväriä ja ilmavuutta. Kauniin ”Sointu”-balladissa sähköinen kosketus avaa suorastaan huikaisevan avaruuden tunnun.

Trio soittaa Lassylle tyypilliseen tapaan rytmisesti mukaansatempaavaa, kevyesti liikkuvaa jazzia, mutta ei missään vaiheessa riehaannu aivan täyteen vauhtiin, vaan säilyttää nopeimmillakin raidoilla tietyn hillityn viileyden. Tästä vaivattoman svengin ja tulkinnan surumielisyyden jännitteestä kasvaa koskettavaa uutta jazzia, joka tuo kuulijoiden korviin tuoreen näkökulman Lassyn musiikkiin.

Levy kuuluu tietenkin Valon kuvia -blogin Vuoden valinnat 2021 -listalle.

Timo Lassy: Trio (We Jazz, 2021)
Timo Lassy, tenorisaksofoni, kosketinsoittimet, Ville Herrala, basso, Jaska Lukkarinen, rummut + Budapest Art Orchestra johtajana Peter Pejtsik + vieraina Tuomo Prättälä, Valtteri Pöyhönen, kosketinsoittimet, Abdissa Assefa, lyömäsoittimet

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Sisärajavalvonta poistui

Sisärajavalvonta poistui Suomen ja Ruotsin rajalla 25.7.2021. Näin myös Tornion ja Haaparannan yhteisen Victoriantorin jakaneet raja-aidat poistuivat ja kevyt liikenne pääsi kulkemaan rajan yli entiseen malliin aivan vapaasti. Kukaan ei kysele mitään koronasta. Koska olin heinä-elokuussa kuukauden päivät kotiseudulla Ilomantsissa, pääsin nauttimaan avoimesta rajasta vasta nyt elokuun loppupuolella. Rajan vapaus tuntuu uskomattoman hienolta.

Tallennettu kategorioihin Mielipide | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Christer Landergren: Body and Soul

Valokuvaaja Christer Landergren (1941–2006) valokuvasi ruotsalaista jazzia ja ruotsalaisia jazztapahtumia yli neljänkymmenen vuoden ajan. Landergren kiinnostui jazzista jo teinivuosinaan nähtyään elokuvateatterissa elokuvan ”New Orleans”, jossa Louis Armstrong ja Billie Holiday näyttelivät. Opiskeltuaan valokuvaajaksi Landergren pystyi yhdistämään jazzin ja valokuvauksen. Hän toimi sekä freelance-kuvaajana että valokuvauksen opettajana.

Esittelyssä oleva ”Body and Soul” on Landergrenin ensimmäinen valokuvakirja ja se ilmestyi vuonna 1987. Kirjan varhaisimmat kuvat ovat 1960-luvun puolivälistä ja tuoreimmat kirjan julkaisuvuodelta. Suurin osa kuvista on kuvattu Tukholmassa, mutta mukana on joitakin kuvia Uumajasta, Uppsalasta, ulkomaisilta jazzfestivaaleilta (Molde, Montreaux ja Newport) ja New Yorkista. Landergren on valinnut kirjaan kuvia lähinnä amerikkalaisista nimiesiintyjistä, kuten vaikkapa Horace Silver, Thelonious Monk, Duke Ellington, Keith Jarrett ja Herbie Hancock. Kirjasta saa samalla siis hyvän käsityksen siitä, kuinka todella vilkasta konserttitoiminta oli Ruotsissa noina vuosina.

Landergren oli filmiajan kuvaaja ja esiintymislavojen niukoista valoista huolimatta hän kuvasi mustavalkoiset kuvansa aina vallitsevassa valossa. Niinpä liike-epäterävyys on hänellä luonnollinen tapa tavoittaa jazzin intensiteettiä. Landergren rajasi kuvansa usein tiukasti muusikoiden kasvoihin ja kuvassa on yleensä vain yksi henkilö. Jazzyhtyeen keskinäistä kommunikaatiota kuvaavia otoksia on muutama ja vain yhdessä kuvassa kamera tallentaa myös yleisön reaktioita. Niinpä dramaattisista muotokuvista huolimatta kirjan kuvien keinovalikoima on hieman yksipuolinen.

Landergren lahjoitti laajan, noin 150 000 negatiivista ja tuhansista paperivedoksista koostuvan arkistonsa Ruotsin viisuarkistolle (Svenskt visarkiv). Valikoima laajasta kokoelmasta löytyy arkiston nettisivuilta: Christer Landergrens samling.

Christer Landergren: Body and Soul (Fotograficentrums förlag och Folket i Bild/Kulturfront, 1987)

Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti