Levyhyllystä 2 – Bobby Previte: Weather Clear, Track Fast (Enja, 1991)

Kun rumpali ja säveltäjä Bobby Previte johti septettiään levytysstudiossa tammikuussa 1991, hänen uransa oli jo hyvässä vauhdissa. Takana oli muutamia hyvän arvion saaneita soololevyjä esimerkiksi Gramavision-merkillä julkaistut ”Claude’s Late Morning” ja ”Empty Suits”. Previte ei suinkaan ollut rajoittunut vain jazzin soittamiseen, mistä yhteistyö John Zornin, Tom Waitsin ja Elliot Sharpin kanssa kertoo.

Kahdessa päivässä (7.-8.1.1991) nimekäs, tuolloin nuorehkoista muusikoista koottu, yhtye kuitenkin levytti albumillisen Previten jazzsävellyksiä, jotka säveltäjä on oivaltavasti sovittanut neljän puhaltajan monipuoliselle eturiville. Seitsemän melodisen sävellyksen albumi kuulostaa täyteläiseltä kokonaisuudelta kuin se olisi sarjaksi kirjoitettu. Värikäs musiikki svengaa ja Ellingtonin sekä Minguksen henki on läsnä levyllä, joka kuuluu 1990-luvun jazzin merkkiteosten joukkoon.

”...one of the first great jazz records of the ´90s.” Brian Morton & Richard Cook (The Penguin Jazz Guide. The History of the Music in the 1001 Best Albums”)

Bobby Previte: Weather Clear, Track Fast (Enja, 1991)
Graham Haynes, kornetti, Robin Eubanks, pasuuna, Don Byron, klarinetti, baritonisaksofoni, Marty Ehrlich, klarinetti, bassoklarinetti, alttosaksofoni, huilu, Anthony Davis, piano, Anthony Cox, basso, Bobby Previte, rummut

Tutustu Bobby Previten musiikkiin: bobbyprevite.com.

* * * * * * * * * * * *

Uusien levyjen jatkuva virta uhkaa haudata unohduksiin menneiden vuosien hienot levytykset. Siksi nostan “Levyhyllystä”-sarjassa esille vanhoja suosikkejani ja liitän mukaan noin sadan sanan mittaisen luonnehdinnan levyistä. Valitsen poimintoihin cd-julkaisuja, sillä vinyylilevyjä esittelen “Vinyylin viehätys” -sarjassa.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Timo Lassy & Teppo Mäkynen: Timo Lassy & Teppo Mäkynen (We Jazz Records, 2019)

Teppo Mäkynen & Timo Lassy @Turku Jazz Festival 2019

Timo Lassyn ja Teppo Mäkysen duolevy seisoo tanakasti kahdella jalalla, vieläpä kahdessa eri mielessä. Paljon yhdessä soittaneiden muusikoiden yhteistyö toimii tietenkin saumatta ja näin duon molemmat jalat kantavat yhtälailla vastuunsa kokonaisuuden tasapainosta. Toisaalta levy jakaantuu kahteen tyylillisesti erilaiseen puoliskoon, jotka vinyylilevyllä sijoittuvat aivan fyysisesti levyn eri puolille.

Levyn A-puolella kaksikko soittaa akustisesti ja musiikin joukossa viittauksia jazzin perinteeseen. Esimerkiksi levyn avausraita ”Fallow” ja “Libertyn” molemmat osat viittaavat suoraan John Coltranen suuntaan. Toinen raita ”Goldenrod” svengaa kevyemmin, eikä mielikuva Sonny Rollinsista liene aivan väärä. Kun ”Resolution Blue” ja sen abstrakti tilanrakentelu vie ajatukset AACM:n avantgarden suuntaan, on ilmeistä, että duon toinen jalka varaa siis jazzin historian tukipylväisiin.

B-puolella akustisten instrumenttien soundi laajenee ja sähköistyy, kun musiikkia maustetaan elektronisen musiikin keinoilla, hienovaraisesti kuten Mäkysen 3TM-triossa. Syntyy sinnikästä groovea ja leijuvia sointimaisemia eli duon toinen jalka on vahvasti nykymusiikin puolella. Ajattoman ja ajankohtaisen kohtaamisesta syntyy elävä ja mielenkiintoinen albumi, varmasti eräs vuoden parhaita julkaisuja.

Itselleni A-puolen täysin akustinen musiikki tuntuu läheisemmältä kuin B-puoli ja sen sähköiset sävyt. Makuasioista huolimatta koko levy kuuluu tietenkin Kuuntelussa 2019 -listalle.

Timo Lassy & Teppo Mäkynen: Timo Lassy & Teppo Mäkynen (We Jazz Records, 2019)
Timo Lassy, tenorisaksofoni, Teppo Mäkynen, rummut

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Kesäyö – Tornio & Haaparanta

Kesäyön valoa Torniossa ja Haaparannalla 2019

Share
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Kalottjazz & Blues Festival 2019 – festivaaliennakko

Kalottjazz & Blues -festivaali soi juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna (28.-29.6.2019) Torniossa (ja melkein Haaparannallakin) 36.kerran. Kolmatta kertaa kaksipäiväisenä järjestettävä festivaali sijoittuu jälleen Aineen taidemuseon viereiseen puistoon, josta rajalle on matkaa kirjaimellisesti vain kivenheitto.

Menneiltä festivaaleilta tuttuun tapaan Kalottjazz & Bluesin ohjelmassa on suomalaista ja ruotsalaista jazzia ja bluesia. Tutusti myös musiikinopiskelijoiden yhtyeet ja esiintyjät lähiseudulta (niinkuin lähiseutu täällä pohjoisessa ymmärretään) saavat tilaa esiintymislavoilta. Seuraavassa olen poimimut esittelyyn muutamia ohjelman kohokohtia.

Sid Hille Foreign Friends

Saksalaissyntyinen, mutta jo pitkään Suomessa asunut, pianisti/säveltäjä Sid Hille on koonnut Foreign Friends -yhtyeensä muusikoista, jotka hekin ovat syntyjään muualta, mutta ovat sitten asettuneet asumaan Suomeen. Yhtyeen muusikot tulkitsevat suomalaisen popin ja iskelmän maailmasta poimittua ja suomalaisille tuttua materiaalia omista lähtökohdistaan käsin. Kulttuurien kohtaamisesta syntyy avointa musiikillista keskustelua, joka on vastakohta tunkkaisen kansallismieliselle kulttuurikäsitykselle.

Sid Hille Aineen taidemuseolla 30.11.2017

Hillen lisäksi yhtyeeseen kuuluvat laulaja Anni Elif Egecioglu, kitaristi Sigurdur Rongvaldsson ja lyömäsoittaja Abdessa Assefa. Yhtye esiintyy Aineen taidemuseolla perjantaina 28.6. klo 19.

Blues Night

Perjantai-illan kolmen yhtyeen blueskonsertti kuuluu Kalottjazz & Bluesin pitkään jatkuneisiin perinteisiin. Se säilyi festivaalin uudistetussa ohjelmarakenteessa, vaikka tapahtuma toki siirrettiin Haaparannan Folkets Husilta Tornion puolelle telttaan taidemuseon puistossa.

Tällä kertaa kaikki illan yhtyeet ovat suomalaisia ja kaikissa on erityisesti kitaroilla ja kitaristeilla vahva osa. Lena & Slide Brothers valittiin vuonna 2017 vuoden bluesyhtyeeksi, jonka uuden levyn perusteella “IV” (RetroU Art) kahden slidekitaran leimaamalta kvartetilta voi odottaa svengaavaa konserttia.

Myös kaksi muuta yhtyettä vaikuttavat kiinnostavilta. BigFeet & LaLa kätkee nimensä taakse laulaja Marjo Leinosen ja kitaristi Jukka Orman, joka on tunnettu esimerkiksi Sielun Veljet -yhtyeestä. Omaperäinen kitaristi on kuitenkin soittanut esimerkiksi Edward Vesalan ja Raoul Björkenheimin kanssa, joten tuskinpa yhtye tyytyy soittamaan kaikkein kuluneimpia blueskliseitä. Samaa lupailee myös yhtyeen viime vuonna ilmestynyt albumi “Pet Me!” (Playground Music).

Esa Kuloniemi, Kalottjazz & Blues 2017

Illan päättää Dr. Helander & Third Ward, jossa soittavat bluesveteraanit Ilkka Helander ja Esa Kuloniemi. Viime vuonna ilmestyneellä levyllä “Meat Grindin’ Business” (Bluelight Records) yhtye soittaa varsin perinteistä bluesia niin vakuuttavasti, että yhtyeen karisma välittyy jopa Spotifysta kuunneltuna.

Pitkästä aikaa Kalottjazzin bluesiltaan ja -yöhön on löydetty sellainen kokonaisuus, jota odottaa kiinnostuneena.

Jazz At The Park

Festivaalilauantain (29.6.) päätapahtuma on tietenkin Aineen taidemuseon puistossa järjestävä kolmen yhtyeen ulkoilmakonsertti. Sen aloittaa ajankohtainen Ilmiliekki Quartet yhdessä laulaja Emma Salokosken kanssa. Ilmiliekin vasta ilmestynyt “Land Of Real Men” (We Jazz Records) on varmasti vuoden parhaimpia levyjä. Salokosken kanssa äänitetty laululevy “Ligger du fortfarande i sängen!” (Svart Records) julkaistiin viime vuoden lopulla. Yhtye esittää konsertissa ruotsinkielisiä lauluja hienolta albumilta ja muistuttaa suomalaisen kulttuurin moni-ilmeisyydestä samalla tavalla kuin Foreign Friends.

Johan Björlklund Pikisaaren jazzteltassa, Kalottjazz & Blues 2010

Konsertin toisena esiintyjänä lavalle astuu yksi monista ruotsalaisen rumpalin Johan Björklundinn projekteista eli Thymeshift, jota tällä kertaa vahvistaa tanskalainen kosketinsoittaja Katrine Amsler. Kvartetin ideana on yhdistellä jazzia, rockia ja elektroniikkaa samaan keitokseen. Björklundin yhtyeet ovat yleensä olleet mielenkiintoisia, joten tältäkin kokoonpanolta on syytä odottaa paljon.

Norrbotten Big Band esiintyy vuosittain useita kertoja Torniossa ja Haaparannalla eli se on siis hyvinkin tuttu alueen musiikin ystäville. Kalottjazz & Bluesissakin orkesteri on esiintynyt useita kertoja ja samalla se on tuonut mukanaan korkeatasoisia solistivieraita. Tällä kertaa vieraaksi saapuu laulaja/näyttelijä Lisa Nilsson, jonka soul-vaikutteinen pop toimii varmasti hienosti myös ison orkesterin säestyksellä.

Päätösjamit

Viime vuoden Kalottijazzien intensiivisintä jazzia kuultiin festivaalien päätösjameissa Kerhoravintolassa. Jamien onnistumisessa on tietenkin aika paljon kyse sattumasta, siis siitä kuinka innokkaita soittajia paikalla sattuu olemaan. Kun jamien house bandina toimii nuoret svengin ja grooven taitajat Milo & Moses, loppu jääkin sitten jami-isännän eli Riverside Jazzin puheenjohtajan Jukka Lammisen ja muiden paikalle saapuneiden muusikoiden vastuulle.

Lisätietoja: Kalottjazz & Blues Festival

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Levyhyllystä 1 – Paul Motian: Bill Evans (JMT Music, 1990)

Uusien levyjen jatkuva virta uhkaa haudata unohduksiin menneiden vuosien hienot levytykset. Siksi aloitan blogissa uuden sarjan “Levyhyllystä”, jossa silloin tällöin nostan esille vanhoja suosikkejani ja liitän mukaan myös lyhyen, noin sadan sanan mittaisen, luonnehdinnan. Valitsen poimintoihin cd-julkaisuja (on niillä vielä arvoa), sillä vinyylilevyjä esittelen (silloin tällöin niitäkin) “Vinyylin viehätys” -sarjassa.

Rumpali Paul Motian jos kuka oli oikea henkilö levyttämään kunnianosoituksen pianisti Bill Evansille. Soittihan Motian vuosia (1958-1964) Evansin legendaarisessa triossa, joka oli eräs nykyaikaisen pianotrion kulmakiviä. Motianin kvartetti levytti albuminsa toukokuussa 1990 ja saksalainen JMT Records julkaisi levyn vielä samana vuonna.

Levyllä on yhdeksän Evansin sävellystä, joista kvartetti loihtii niin kevyet versiot, että Joe Lovanon tenori ja Bill Frisellin kitara tuntuvat suorastaan leijuvan painottomasti vapaana. Hienoja esimerkkejä täydellisen tasapainoiselta levyltä ovat svengaavat “Show-Type Tune” ja “34 Skidoo” ja lempeän melankoliset balladit “Turn Out The Stars” ja “Time Remembered”. Basisti Marc Johnson kantaa musiikkia aktiivisesti ja yhtyeenjohtajan kevyt, jopa hapuilevan omintakeinen soittotyyli viimeistelee albumin viehättävän ilmeen.

Paul Motian: Bill Evans (JMT Records, 1990)
Joe Lovano, tenorisaksofoni, Bill Frisell, kitara, Marc Johnson, basso, Paul Motian, rummut

Turn out the stars

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Alexi Tuomarila Trio feat. Verneri Pohjola : Sphere (Edition Records, 2019)

Alexi Tuomarila Trio. Kuva: Tim Dickeson

Pianisti Alexi Tuomarilan trio yhdessä basisti Mats Eilertsenin ja rumpali Olavi Louhivuoren kanssa on soittanut yhdessä jo viisitoista vuotta. Trion ensimmäinen levy ”Constellation” (Jazzaway Records) ilmestyi vuonna 2006. Sen jälkeen trio on siirtynyt Edition Recordsille, joka on julkaissut triolta kolme levyä, ”Seven Hills” (2013), ”Kingdom” (2017) ja nyt esittelyssä oleva uutuus ”Sphere” (2019).

Uuden levyn innoittamana palasin myös aikaisempien levyjen pariin. Kuuntelu muistutti, että yhtye on kuulunut pianotriojen terävään kärkeen debyyttialbumistaan lähtien. Yhtyeenjohtajan piano soi linjakkaan selkeästi, usein myös herkän melodisesti. Basso ja rummut nousevat vuoroin esille, vuoroin tukevat kokonaisuutta taustalta. Näin kolmikon yhdessä kutoma musiikillisen kommunikaation verkosto elää ja hengittää elävän organismin lailla, kuten huipputason jazzyhtyeen kuuluukin tehdä.

Pianotrio on niin yleinen ja suosittu yhtyemuoto nykypäivän jazzissa, että sen piiriin on kenties mahdotonta tuoda täysin uusia ja ennenkuulemattomia elementtejä. Uuden albumin taustamateriaalissa Tuomarila toteaakin, että pianotrioa ei voi enää keksiä uudelleen. Sen sijaan on mahdollista pitää musiikki elossa hakemalla vaikutteita eri kulttuureista ja musiikkityyleistä.

Sphere”-levylle Tuomarila on tuonut uutta ilmettä ja vaihtelua laajentamalla trion kolmella raidalla kvartetiksi, kun trumpetisti Verneri Pohjola liittyy joukkoon mukaan. Näitä kolmea raitaa onkin kiinnostavaa kuunnella myös Ilmiliekki Quartet mielessä, onhan Tuomarilan yhtyeessä Pohjolan ja Louhivuoren myötä läsnä puolet Ilmiliekistä.

Pohjolan trumpetin soundi on tuttu ja tunnistettava tässäkin yhteydessä, mutta siinä missä Tuomarilan säveltämä särmikäs ”Krakow” saattaisi käydä Ilmiliekistä, tarjoaa Eilertsenin vaivattomasti kulkeva ”Boekloev” Ilmiliekkiä kepeämmän näkökulman Pohjolan soittoon. ”Boekloev” kuuluu tasaisen levyn huippuihin, mutta toki levyn trioraidat onnistuvat, kuten hypnoottinen avausraita ”Shapeshifter”, klassisen elegantit ja herkät balladit ”Sirius” ja ”Untold” sekä svengaava ”Origins”.

Sphere” yhdistää draamaa ja lyriikkaa vaihtelevaksi kokonaisuudeksi eli Alexi Tuomarila Trio jatkaa taivaltaan vahvasti ja vaikuttavasti.

Albumi pääsee tietenkin Kuuntelussa 2019 -listalle.

Alexi Tuomarila Trio feat. Verneri Pohjola : Sphere (Edition Records, 2019)
Alexi Tuomarila, piano, Mats Eilertsen, basso, Olavi Louhivuori, rummut + Verneri Pohjola, trumpetti kolmella raidalla

Alexi Tuomarila Trio: Shapeshifter

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Terkel Nørgaard: With Ralph Alessi (We Jazz Records, 2019) – pieni mestariteos

Terkel Nørgaard. Kuva: Tommy Frost

Kuten jo tanskalaisen rumpalin ja säveltäjän Terkel Nørgaardin tuoreen albumin nimestä voi päätellä on amerikkalainen trumpetisti Ralph Alessi albumin keskeinen rakennuspalikka. Esimerkiksi pianisti Uri Cainen ja saksofonisti Steve Colemanin yhtyeissä vaikuttanut Alessi on julkaissut myös lukuisia soololevyjä vuodesta 1999 lähtien. ECM on julkaissut Alessin kolme viimeisintä albumia, joista uusin “Imaginary Friends” ilmestyi tämän vuoden alussa.

Ralph Alessi kuuluu niiden nykyjazzin trumpetistien joukkoon, joiden pidättyvä sointi juontaa juurensa Miles Davisin musiikkiin. Alessi on siis samaa sukua vaikkapa Dave Douglasin tai Kenny Wheelerin kanssa. Alessinkin tekninen taidokkuus ilmenee mieluummin emotionaalisesti koskettavana ja hauraana soundina kuin loistavana virtuositeettina.

Alessin vahvan panoksen lisäksi myös Nørgaardin hienot sävellykset tekevät vaikutuksen. Nørgaard kirjoitti ensin suhteellisen nopeaan tahtiin kaikkiaan 21 sävellysluonnosta, joista hän jalosti levylle päätyneet seitsemän kappaletta. Lyyrinen ja äänenpainoiltaan hillitty albumi on tiivis ja kaikesta turhasta riisuttu sarjamainen kokonaisuus, jonka yksittäiset raidat tuovat koko ajan esille uusia vivahteita ja näkökulmia.

Esimerkiksi “thirteen” avautuu trumpetin ja rumpujen jäntevänä vuoropuheluna, johon piano ja basso liittyvät mukaan vasta aivan ennen tehokasta lopetusta. “ten” on kuin pieni kansanlaulu, jonka melodia kieppuu trumpetin käsittelyssä ja levyn päättävä “twelve” on harras, jopa virsimäinen lopetus kauniille levylle.

We Jazz Recordsille Terkel Nørgaard on erinomainen löytö ja “With Alessilla” levymerkki jatkaa onnistuneesti ulkomaisen jazzin julkaisemista. Pieni mestariteos kuuluu tämän vuoden hienoimpien uutuuksien joukkoon ja Kuuntelussa 2019 -listalle.

Terkel Nørgaard: With Ralph Alessi (We Jazz Records, 2019)
Terkel Nørgaard, rummut, Ralph Alessi, trumpetti, Søren Gemmer, piano, Jesper Thorn, basso

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Ilmavoimien Big Band: Maisemakuvia Suomesta (Ilmavoimien soittokunta, 2019)

Ilmavoimien soittokunta eli tässä tapauksessa Ilmavoimien Big Band keskittyy perinteisen sotilasmusiikin ohella vahvasti big band -jazziin ja viihdemusiikkiin. Niinpä orkesterin tämän vuoden konserttikalenteri lupaa syksylle kaksi konserttia, joiden solistiksi saapuu amerikkalainen trumpetisti Randy Brecker. Lisäksi orkesteri on jo tämän vuoden puolella ehtinyt tulkita Frank Zappan sävellyksiä yhdessä Marzi Nymanin kanssa. Orkesterin ohjelmassa on siis paljon muutakin kuin marssimusiikkia.

Uudelle levylleen Ilmavoimien Big Band on valinnut Anssi Tikanmäen sävellyksiä, joista suurin osa on peräisin vuonna 1981 ilmestyneeltä “Maisemakuvia Suomesta” -levyltä. Vierailevana ja samalla ainoana solistina soittaa Pepa Päivinen, jonka saksofoneja ja huilua kuullaan levyn jokaisella yhdeksällä raidalla. Musiikin sovituksista vastaavat sekä orkesterin jäsenet että erityisesti joukko suomalaisen jazzin eturivin nimiä, kuten Jere Laukkanen, Artturi Rönkä, Sampo Kasurinen ja Ville Vannemaa.

Tikanmäen maisemakuvien kuvailevaksi tarkoitettu melodisuus on jäänyt oman kiinnostukseni ulkopuolelle. Olen toki tiennyt musiikin olemassaolosta, mutta en kuitenkaan ole siihen koskaan sen lähemmin tutustunut. Nyt big band -jazzin kielelle käännetyt maisemakuvat ovat toki uljasta ja viihdyttävää musiikkia, parhaimmillaan kekseliäiden sovitusten ja Päivisen sooloäänen vaikuttavaa vuoropuhelua.

Huippukohtia ovat esimerkiksi ”Kiutakönkään” villi rynnistys, jyhkeästi jyräävä ”Porvoo”,  Päivisen lempeä tenorisaksofoni ”Airistolla” tai toisaalta free jazz -vaikutteisen intron jälkeen funkiksi muotoutuva ”Valkeakosken tehtaanpiiput”. Levy on julkaistu suoratoistopalveluiden lisäksi hienona vinyylilevynä, joka taittuvine kansineen on oikein tyylikäs ja vakuuttava julkaisu.

Ilmavoimien Big Band: Maisemakuvia Suomesta (Ilmavoimien soittokunta, 2019)

Lisätietoja: Ilmavoimien soittokunta

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Saksofonilla ja pianolla – Eyolf Dale & André Roligheten

André Roligheten & Eyolf Dale. Kuva: Anne Valeur

Norjalaiset Eyolf Dale (piano) ja André Roligheten (tenorisaksofoni, klarinetti) ovat soittaneet yhdessä eri kokoonpanoissa nuoruusvuosistaan saakka. Kahdestaan he ovat esiintyneet yli kymmenen vuoden ajan nimellä Albatrosh ja julkaisseet vuodesta 2009 lähtien viisi levyä. Nyt ensimmäisellä Edition-albumilla duo käyttää pelkästään omia nimiään.

Kahden muusikon soitto hahmottuu kuulijalle helposti keskustelun kaltaisena vuorovaikutuksena, joka on joskus sopusointuista yksimielisyyttä,  joskus taas teräväsanaista väittelyä. Näin on asianlaita “Departure“-levyllä, jolle on tallennettu 38 minuuttia toisiaan tarkasti kuuntelevan kaksikon hienovaraista ja tiivistä kommunikaatiota.

Herkän yhteispelin lisäksi “Departuren” suurimpia vahvuuksia ovat suorat ja paljaat melodiat, joista molemmat muusikot vastaavat yhdessä ja erikseen. Tasalaatuisen albumin kohokohta on ”Reflection”, jonka huipennuksissa Rolighetenin pehmeästi tuhiseva tenorisoundi särkyy koskettavasti.

Muita hienoja esimerkkejä kaksikon yhteissoitosta tarjoavat levottomasti hapuileva ääniveistos ”Accelerate Wormhole”, heleän pianon varassa leijuva ”Moon Jogger” sekä hauraan klarinetin ja jykevän pianon tasapainoilu päätösraidalla ”Crystalline”.

Kuuntelin Dalen ja Rolighetenin duettoja rinnan viime vuonna ilmestyneen saksofonisti Mark Turnerin ja pianisti Ethan IversoninTemporary Kings” -levyn (ECM, 2018) kanssa. Sekä eurooppalaisittain sävyttynyt ”Departure” että cool jazzin perinteestä ammentava ”Temporary Kings” päätyivät Kuuntelussa 2019 -listalle.

Eyolf Dale & André Roligheten: Departure (Edition Records, 2019)
Eyolf Dale, piano, André Roligheten, tenorisaksofoni, klarinetti

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

International Jazz Day – video

Kokosin Unescon Kansainvälisen jazzpäivän kunniaksi YouTube-videon viime kesän (2018) näyttelyn kuvista.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti