Thymeshift: Dark Lights (Imogena Records, 2021)

Johan Björklund Kalottjazz & Blues -festivaalin jameissa kesällä 2019

Ruotsalaisen rumpalin Johan Björklundin johtama Thymeshift-yhtye on julkaissut pitkään vireillä olleen toisen levynsä. Yhtyeen ensimmäinen levy “Beyond Horizons” ilmestyi vuonna 2015 ja pääosa nyt ilmestyneestä uudesta levystä äänitettiin jo vuonna 2018. Toisella levyllä kvartetin kokoonpano on hieman muuttunut, kun kitaristi Hilmar Jenssonin tilalle on tullut tanskalainen kosketinsoittaja, elektronisen musiikin ekspertti Katrine Amsler.

Amsler on tuonut mukanaan paitsi omia sävellyksiään, myös entistäkin vahvemman suuntauksen kohti elektronisen musiikin ilmaisukeinoja, kuten esimerkiksi levyn avausraidan (“Break The Silence“) vapaasti kelluvat soundipilvet. Myös levyn nimikappale ja sen salaperäinen groove jatkaa samassa hillityn levollisessa hengessä, jolle kitaristi Thomas Gunillassonin säveltämän kolmannen raidan (“Youth Country“) energinen ja melodinen rockfuusio luo jyrkän kontrastin. Myös kansansävelmästä sovitettu “Östbjörka Dub” tarjoaa samaa rockista ammentavaa särmikkyyttä, jota Gunillassonin intensiivinen kitarasoolo korostaa.

Levyn loppupuolella Thymeshift luottaakin sitten enemmän hiljaisten eleiden voimaan. Joukosta erottuvat erityisesti surumielinen “Average Speed” (Amsler) ja Thomas Backmanille saksofonisoolon mukana voimaansa kasvattava “Moonday” (Gunillasson). Ehkäpä “Dark Lights” olisi ollut levynä jäntevämpi, jos alkupuolelle vaihtelua tuoneita vahvoja kontrasteja olisi riittänyt loppuunkin. Yhtäkaikki, albumi on kiinnostava ja harkittu kokonaisuus, jota leimaavat niin vahvat melodiat kuin yhtyesoundin rikkaat detaljitkinkin.

Lisäsin “Dark Lightsin” Valon kuvia -blogin Vuoden valinnat 2021 -listalle. Johan Björklundin musiikkiin voi tutustua hänen kotisivuillaan: Johan Björklund. Suosittelen tutustumaan myös Thomas Gunillassonin valokuviin, sillä on taitava maisemien ja luonnon yksityiskohtien kuvaaja ja hänen valokuviaan voi ihailla Instagramissa: @thomasgunillasson.

Thymeshift: Dark Lights (Imogena Records, 2021)
Katrine Amsler, kosketinsoittimet, elektroniikka, läppäri, äänet, Johan Björklund, rummut, koskettimet, basso, ääni, Thomas Gunillasson, kitara, läppäri, ääni, Thomas Backman, saksofonit, klarinetti, ääni

Thymeshift Kalottjazz & Blues -festivaaleilla

Thymeshift esiintyi kesällä 2019 Torniossa. Silloin saksofoneja soitti Malin Wättring.

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Pentti Lasanen (1936 – 2021)

Pentti Lasanen Torniossa huhtikuussa 2008 Suomen Jazzliiton kiertueella

Saksofonisti, klarinetisti Pentti Lasanen kuoli 84-vuotiaana Helsingissä. Myös säveltäjänä, kapellimestarina ja laulajana tunnettu Lasanen oli monipuolinen viihdemusiikin vaikuttaja, joka sävelsi musiikin useisiin elokuviin. Hän työskenteli myös levyteollisuudessa PSO-levy-yhtiön levytyspäällikkönä. Jazzmuusikkona Lasanen oli suomalaisen swingin keskeisiä hahmoja.

Lue lisää:

Jazzmuusikko ja säveltäjä Pentti Lasanen on kuollut; muistokirjoitus Ylen sivuilla

Pentti Lasanen, Populaarimusiikin museon sivuilla.

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Elifantree: Hachi (Eclipse Music, 2021)

Elifantree. Kuva: Janne Räikkönen

Vuonna 2007 akustisena triona aloittaneen Elifantree-yhtyeen uusin levy “Hachi” on poikkeuksellisen laajamittainen ja kunnianhimoinen projekti. Laulaja/äänitaiteilija Anni Elif, saksofonisti Pauli Lyytinen ja ääniteknikko Joonas Saikkonen matkustivat syksyllä 2018 peräti kahdeksassa maassa ja äänittivät musiikkia kahdeksan eri lyömäsoittajan kanssa.

Matkoilta tallennettiin runsaasti materiaalia, josta Saikkonen jälkikäteen valikoi, muokkasi ja lopullisesti loi tuplalevyn mittaisen kokonaisuuden. Äänityspaikat vaihtelivat suomalaisen järven rannalta ranskalaiseen vesitorniin tai Oslon Tomba Emmanuelle -mausoleumiin. Mukana on myös ympäristön konkreettisia ääniä, kuten tuulta, askeleita, lintujen laulua, puhetta (“Pauli, äänittääks se? Äänittää. Oolrait“) ja Tokion metron miljöötä.

Hachi” on reilun tunnin mittainen elektroakustinen kokonaisuus, kuulokuvien virta, jonka juoksusta voi toki poimia erilleen yksittäisiäkin kappaleita. Esimerkiksi ruotsalaisen rumpalin Andreas Werliinin kanssa äänitetty “Gold Dust” kiitää kevyesti svengaten, kun taas Ranskassa äänitetty tummanpuhuva “Solace” (rumpalina Yukio Oshima) kasvaa hitaasti rujoon grooven ja huipentuu intensiiviseen saksofonisooloon. Levyn päättää hartaissa tunnelmissa “Mausoleum II“, jonka äänimaisemaan norjalaisen Terje Isungetin soittamat kivet lyövät omintakeisen leimansa.

Kaikkiaan “Hachi” on kiehtova ja ainutlaatuinen kokonaisuus, joka jatkaa Elifantreen perinteitä yhdistämällä rohkeasti hyvin erilaisia musiikillisia vaikutteita, siis nykymusiikkia, vapaata improvisaatiota, elektronista musiikkia, kokeellista poppia ja jazziakin. Juuri nyt levy väistämättä todistaa siitä niin kaukaiselta tuntuvasta ajasta, jolloin matkustaminen kahdeksassa maassa oli mahdollista.

Hachilla” on ilman muuta paikkansa Valon kuvia -blogin Vuoden valinnat 2021 -listalla.

Elifantree: Hachi (Eclipse Music, 2021)
Anni Elif, ääni, Pauli Lyytinen, saksofonit, Joonas Saikkonen, äänitekniikka, Olavi Louhivuori, Andreas Werliin, Terje Isungset, Lisbeth Diers, Marc Pell, Julian Sartorius, Yuko Oshima, Ryosuke Kiyasu, lyömäsoittimet

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Kaipaatko musiikillista jännitystä elämääsi?

Etsitkö musiikillisia seikkailuja? Haluatko kuulla uutta jazzia? Kaipaatko äänimaailmaasi yllätyksiä? Kyllästyttääkö tavallinen? Viehättääkö avantgarde? Tuleeko radiosta aina sitä samaa tylsää musiikkia? Suositteleeko suoratoistopalvelusi aina sitä yhtä ja samaa?

Kokosin tähän postaukseen listan levy-yhtiöistä, jotka julkaisevat musiikkia valtavirran ulkopuolelta. Useimmat ovat todella hyvin pieniä levymerkkejä, jotkut vain yhden muusikon omakustanteiden julkaisuun tarkoitettuja. Tyylillisesti tarjonta ulottuu valtavirran svengistä uusia uria etsivään avantgardeen. Tällaiselle listalle löytyisi helposti jatkoakin, sillä artistien omia levymerkkejä on maailmalla todella runsaasti. Jos joku kiinnostava nimi puuttuu, jaa se kommentissa.

Listalla on linkki sekä levy-yhtiön nettisivuille että Valon kuvia -blogin kirjoituksiin.

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Benoît Delbecq: The Weight of Light (Pyroclastic Records, 2021)

Benoit Delbecq. Kuva: John Rogers

Ranskalainen pianisti Benoît Delbecq käyttää soolopianolevyllään runsaasti preparoitua pianoa. Hän muokkaa pianon soundia asettamalla kielten väliin sinitarraa tai puutikkuja, joihin on kiinnitetty resonoivia pikkuesineitä. Soundin muokkaaminen synnyttää vahvan vaikutelman kahdesta soittajasta, joista toinen soittaa kirkkaita pianokuvioita ja toinen hypnoottisia rytmejä joillain lyömäsoittimella. Levytyksestä tehty dokumenttielokuva kuitenkin todistaa, että Delbecq soittaa kaiken yksin ilman päällekkäisäänityksiä.

Delbecq soittaa hypnoottisia kuvioita, jotka ovat mobilen lailla jatkuvassa hitaassa liikkeessä. Musiikkia kuljettava jännittävä groove kuulostaa oudolta etnomusiikilta, joka on peräisin joltain tuntemattomalta mantereelta. “The Weight of Light” on mutkikasta ja haastavaa nykymusiikkia, samalla kuitenkin valoisaa ja aineettoman kevyttä. Salaperäisellä musiikilla oli minulle inspiroiva vaikutus, sillä kuuntelun jälkeen teki mieli kaivaa esille kamera ja lähteä ottamaan valokuvia.

Levyn musiikki jää soimaan pitkäksi aikaa mieleen ja levy kuuluu tietenkin Valon kuvia -blogin Vuoden valinnat 2021 -listalle.

Benoît Delbecq: The Weight of Light (Pyroclastic Records, 2021)
Benoît Delbecq, piano

Katso Igor Juget´n dokumentti levystä Benoît Delbecq – The Weight of Light. Dokumentilla Delbecq kertoo ajattelustaan soololevynsä takana ja näyttää, miten hän muokkaa pianon ääntä.

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Levyhyllystä 8 – Ralph Peterson´s Fo´tet: Ornettology (Blue Note, 1991)

Rumpali Ralph Petersonin Fo´tet on kokoonpanoltaan tavanomaisesta jazzyhtyeestä poikkeava, erinomainen kvartetti. Yhtyeenjohtajan ja basisti Melissä Slocumin kompin päälle soolojaan punovat klarinetisti Don Byron ja vibrafonisti Bryan Carrott, jotka tuovat yhtyeen soundiin kamarijazziin viittaavan vivahteen. Kuitenkin yhtyeen vapautuneen eloisa svengi ja erityisesti Don Byronin notkean klarinetin polttava kiihko nostavat yhtyeen intensiteetin tasolle, jolle kamarijazzissa harvoin ylletään.

Petersonin svengaava, kekseliäs ja yllätyksellisen ilmeikäs rumpujen soitto on loistelias esimerkki siitä, millaista riemua jazzrumpujen soitto voi parhaimmillaan tarjota. Levyn ohjelmisto koostuu lähinnä Petersonin ytimekkäistä sävellyksistä, joiden lisäksi levyllä on vielä jazzklassikot “Iris” (Wayne Shorter), “I Mean You” (Thelonious Monk) ja “Congeniality” (Ornette Coleman).

Hyvin valittujen sävellysten ja soittamisen korkean tason takia “Ornettology” on poikkeuksellisen onnistunut levy, joko oli turhaan hautautunut levyhyllylleni. Valitettavasti vasta Petersonin kuolema sai minut palaamaan musiikin pariin. Levy on julkaistu vain cd:nä, eikä sitä tätä kirjoitettaessa löytynyt Spotifysta.

Ralph Peterson´s Fo´tet: Ornettology (Blue Note, 1991)
Don Byron, klarinetit, Bryan Carrott, vibrafoni, Melissa Slocum, basso, Ralph Peterson, rummut

* * * * * * * * * * * *

Uuden musiikin jatkuva virta uhkaa haudata unohduksiin menneiden vuosien hienot levytykset. Siksi nostan “Levyhyllystä”-sarjassa esille vanhoja suosikkejani ja liitän mukaan noin sadan sanan mittaisen luonnehdinnan levystä. Valitsen poimintoihin cd-julkaisuja, sillä vinyylilevyjä esittelen “Vinyylin viehätys” -sarjassa.

Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti