Mirja Mäkelä Trio: So Far, So Me (Eclipse Music, 2022)

Mirja Mäkelä. Kuva: Teemu Mattsson

Mirja Mäkelä Trion uusi albumi ”So Far, So Me” koostuu lähes kokonaan Mirja Mäkelän sävellyksistä, ainoa lainakappale “Chelsea Morning” on poimittu Joni Mitchellin tuotannosta. Omien sävellystensä tekstejä Mäkelä on sekä kirjoittanut itse englanniksi että valinnut kotimaisen runouden klassikoilta (Eino Leino ja Kirsi Kunnas) ja uudemmilta nimiltä (Heli Harjunpää ja Sanna Karlström).

Albumi on monipuolinen levy, jonka skaala ulottuu koiranpennusta kertovan bebop-henkisen svengi-ilottelun “Poncho” ja kansanlaulumaisen “Kauppasopimuksen” (Leino) kautta dramaattiseen sanattomaan lauluun “Valkea myrsky”. Viime mainitulla raidalla saksofonisti Manuel Dunkel ja rumpali Mikko Hassinen laajentavat yhtyeen kvintetiksi ja Tuomo Dahlbomin muuten niin kirkas ja kuulas kitara tavoittaa säröisiä rocksoundeja. ”So Far, So Me” on moneen suuntaan avautuva laulukokoelma, jonka Mäkelän taidokas, svengaavakin laulu ja trion herkästi kuunteleva kommunikaatio sitoo tiiviisti yhteen jazzlevyksi. 

Mirja Mäkelä Trio esiintyy Torniossa perjantaina 18.11.2022 ravintola Olofissa. (Lue lisää Riverside Jazzin sivulta.) Levyn perusteella kuulijalla on lupa odottaa hienoa jazziltaa. Levy kuuluu Valon kuvia -blogin  Vuoden valinnat 2022 -listalle.

Mirja Mäkelä Trio: So Far, So Me (Eclipse Music, 2022)
Mirja Mäkelä, laulu, Tuomo Dahlbom, kitara, Juho Kivivuori, basso + Manuel Dunkel, saksofoni ja Mikko Hassinen, lyömäsoittimet

Mirja Mäkelä Trio – Vakaa maa

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Martti Vesala Soundpost Quintet: Landmarks (Ozella Music, 2022)

Martti Vesala Soundpost. Kuva: Teemu Mattsson

Trumpetisti Martti Vesalan johtama Soundpost Quintet on soittanut yhdessä jo yli kymmenen vuoden ajan ja on vallannut aivan oman tilansa suomalaisen jazzin kentältä. Yhtyeen kahdella ensimmäisellä albumilla (Lue täältä lisää: ”Helsinki Soundpost ja ”Stars Aligned”) soivat selvät vaikutteet Miles Davisin ja Wayne Shorterin 1960-luvun klassisesta musiikista. Nyt kolmannella albumillaan kvintetti selvästi laajentaa jalansijaansa uudistamalla ilmettään ja ääntään.

Ensikuulemalta ilmeisimmän uuden sävyn yhtyeen soundiin tuo sähköpiano, jota Joonas Haavisto soittaa kolmella raidalla. Ensin Rhodes-piano helmeilee herkästi raidalla ”Travelogue” ja työstää sitten rankemmalla soundilla vahvaa groovea varsinkin kappaleella ”Trial By Fire”. Kyse on siis samantapaisesta muutoksesta, jolla myös Miles Davis aikanaan ohjasi yhtyettään uusiin suuntiin.

Kyse ei ole vain akustisen pianon vaihtamisesta välillä sähkösoittimeen, sillä Vesala itse kertoo pyrkineensä nyt kohti pohjoismaisen avaraa soundia. Niinpä Soundpost Quintet kuulostaa todellakin pykälän verran eurooppalaisemmalta. Erinomaisen esimerkin tarjoaa ”Night Flight Home”, joka onnistuu yhdistämään surumielisen kuulauden ja intensiivisen tunnelman, erityisesti Pope Puolitaipaleen karhea tenorisaksofoni puhuttelee. Onneksi kvintetti ei kuitenkaan ole täysin muuttanut aikaisempien levyjen hyvin toteutettua suuntaa, minkä trumpetin ja saksofonin vuoropuhelun varaan rakennettu, rennosti svengaava päätöskappale ”Closer To The Surface” viimeistään vakuuttavasti todistaa.

Martti Vesala on kirjoittanut ”Landmarks”-albumin sävellykset elämänsä käännekohdassa. Hieno jazzyhtye luo näistä puhuttelevista sävellyksistä vaihtelevan levykokonaisuuden, joka päätyy luonnollisesti Valon kuvia -blogin  Vuoden valinnat 2022 -listalle.

Martti Vesala Soundpost Quintet: Landmarks (Ozella Music, 2022)
Martti Vesala, trumpetti, flyygelitorvi, Pope Puolitaival, saksofonit, huilut, bassoklarinetti, Joonas Haavisto, piano, sähköpiano, Juho Kivivuori, basso, Ville Pynssi, rummut, lyömäsoittimet

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Vinyylin viehätys – 3 x Herb Robertson

Trumpetisti Herb Robertson (s.1951) oli vahvasti esillä 1980- ja 1990 -luvuilla nykyjazzin kärkikahinoissa. Hän oli mukana esimerkiksi saksofonisti Tim Bernen ja basisti Mark Heliaksen varhaisimmilla levytyksillä. (Lue Heliaksen levyistä lisää: Split Image & The Current Set.) Vaikka Robertson ilmeisesti soittaa ja opettaa vieläkin, ovat hänen esiintymisensä jostain syystä harventuneet 2010-luvulla. Hänen nettisivujaan ei ole aikoihin päivitetty, Youtubessa näkyy niukasti videoita, eikä tuoreita levytyksiä googlaamalla löydy. Robertson oli kuitenkin aktiivisina aikoinaan merkittävä jazztrumpetisti, esimerkiksi Dave Douglas pitää Robertsonia tärkeänä esikuvana ja vaikuttajana omalla urallaan.

Ensimmäiset omat levynsä yhtyeenjohtajana Robertson julkaisi 1980-luvun jälkipuoliskolla, jolloin hän levytti saksalaiselle JMT-levymerkille. JMT (Jazz Music Today) oli saksalainen levy-yhtiö, joka toimi vuosina 1985-1995. JMT:n taiteilijoita oli Robertsonin ja Bernen ohella esimerkiksi Greg Osby, Steve Coleman ja Cassandra Wilson, kaikki amerikkalaisen jazzin nousevia nimiä tuohon aikaan. JMT:n johtaja Stefan Winter perusti myöhemmin edelleen toimivan Winter & Winter -levymerkin. Herb Robertson levytti JMT:lle kaikkiaan neljä albumia vuosina 1985 – 1991, joista tässä on esittelyssä kolme ensimmäistä, vuonna 1991 ilmestynyttä ”Certified”-levyä ei (vielä) löydy levyhyllystäni.

Herb Robertson. Kuva: Jazz Times

Robertson levytti ensimmäisen oman levynsä New Yorkissa huhtikuussa 1985. Kokonaan Robertsonin sävellyksistä koostuvalla ”Transparency”-levyllä soittaa erinomainen kvintetti, jossa Tim Berne esiintyy vuorostaan rivimiehenä oman yhtyeensä trumpetistin levyllä. Pari omaa albumia julkaissut ja jo useilla muiden levyillä vieraillut kitaristi Bill Frisell on näin jälkikäteen katsottuna levytyksen suurin tähti, mutta tuolloin 1980-luvun puolivälissä hän oli yksi mielenkiintoinen nimi muiden kaltaistensa joukossa.

Levyn A-puolen huippuja ovat alttosaksofonin ja trumpetin dialogin varassa leijuva ”Floatasia” ja kulmikas bebop-teema ”Flocculus”, joka ensin syöksyy täyteen svengiin ja siirtyy sitten kipinöivän kitarasoolon kautta vapaan jazzin vesille. Suurimman osan B-puolesta täyttää kolmiosainen sarja, ”Enigmatic Suite”, hyvinkin nimensä veroinen arvoituksellinen vierailu jazzin ja nykymusiikin rajalle. Kaikkiaan ”Transparency” on onnistunut ja hyvin kypsä debyyttilevy.

Herb Robertson Quintet: Transparency (JMT, 1985)
Herb Robertson, trumpetti, taskutrumpetti, kornetti, flyygelitorvi, Tim Berne, alttosaksofoni, Bill Frisell, kitara, Lindsey Horner, basso, Joey Baron, rummut

* * * * * * * * *

Toisen levynsä Robertsonin kvintetti äänitti Willisaussa Sveitsissä, ei kuululla loppukesän festivaalilla, vaan tammikuussa 1987 hotelli Mohrenin salissa, jossa illan toisena yhtyeenä esiintyi Robertsonin yhtyeestä nyt jo omille teille lähteneen Bill Frisellin kvartetti. Willisaun arkistosta löytyy lyhyt katkelma (The Willisau Jazz Archive, January 1987) Frisellin keikasta, mutta en tiedä, onko äänite julkaistu joskus kokonaan. Jos oikein ymmärsin äänitteen voi kuitenkin kuunnella Sveitsin kansallisen äänitearkiston kuuntelupisteillä!

Frisellin tilalla Robertsonin yhtyeessä soitti vibrafonisti Gust William Tsilis, jonka rooli leijailevan soundin tuottajana jossain määrin muistutti Frisellin roolia ensimmäisellä levyllä. Pääosan levystä vie neliosainen sarja ”Karmic Ramifications”, joka kestää hieman yli puoli tuntia. Sinä aikana ilmaisuvoimainen kvintetti ehtii näyttää kykynsä niin svengaavan nykyjazzin kuin vapaan ilmaisun taitajana. Konserttiäänitys on esikoislevyä suoraviivaisempaa menoa ja tammikuun viimeisen päivän ilta Willisaussa on ollut kuulijoille varmasti suuri elämys.

Levyn cd-versiolle on tallennettu vielä vajaat puoli tuntia kestävä sarja ”Jiffy Jester Jig (Part 1, 2 & 3) Lulla”.

Herb Robertson Quintet: X-cerpts. Live at Willisau (JMT, 1987)
Herb Robertson, trumpetti, kornetti, flyygelitorvi, Tim Berne, alttosaksofoni, Gust William Tsilis, vibrafoni, Lindsey Horner, basso, Joey Baron, rummut

* * * * * * * * *

Robertsonin kolmas JMT-albumi poikkeaa kahdesta ensimmäisestä albumista niin materiaaliltaan kuin kokoonpanoltaankin. ”Shades of Bud Powell” on nimensä mukainen Bud Powell -tribuutti. Viiden Powellin sävellyksen lisäksi levyllä on yksi Robertsonin kappale, albumin nimikappale, joka sekin lainailee Powellin teemoja matkan varrella.

Levyllä soittaa rumpalilla vahvistettu vaskikvintetti. Tällainen bebop-yhteyksissä yllättävä kokoonpano on luultavasti pakottanut Robertsonin välttämään sovituksissaan ilmeisimpiä bebopin vuorosanoja. Robertson nouseekin levyllä enemmän esille sointiväreiltään rikkaiden vaskisoitinkuorojen luojana kuin trumpettisolistina. Levyn mieleenpainuvimmat tulkinnat ovat jännittävät versiot Powellin klassikoista ”Un Poco Loco”, ”Hallucinations” ja ”Glass Enclosure” sekä trumpetti-tuuba-rumpu -trion esittämä ”The Fruit”, jolla Joey Baron svengaa vispilöillä ja sanomalehdellä.

Herb Robertson Brass Ensemble: Shades of Bud Powell (JMT, 1989)
Herb Robertson, trumpetti, kornetti, flyygelitorvi, Brian Lynch, trumpetti, Robin Eubanks, pasuuna, Vincent Chancey, käyrätorvi, Bob Stewart, tuuba, Joey Baron, rummut

* * * * * * * * *

Herb Robertsonin kolme ensimmäistä levyä ovat siis kaikki erittäin hienoa jazzia. Ne antavat Robertsonista monipuolisen kuvan niin trumpetistina, säveltäjänä kuin yhtyeenjohtajana. Näitä levyjä ei löydy Spotifysta ja muista suoratoistopalveluista en ole etsinyt. Youtubesta sen sijaan löytyy keikkaäänite Willisaun vuoden 1988 festivaaleilta. Brass Ensemblen kokoonpano on hieman muuttunut levytyksestä, kun Steve Swell soittaa pasuunaa ja Joe Daley tuubaa.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Mikko Sarvanne Garden: Heräämisen valkea myrsky (Mikko Sarvanne, 2022)

Mikko Sarvanne Garden. Kuva: Kalle-Erik Kosonen

Kun pari vuotta sitten olin kuunnellut AINON-yhtyeen ensimmäistä albumia ”Drought” (We Jazz, 2020), pohdiskelin täällä blogissa, kuinka musiikilliset raja-aidat käyvät yhtyeen musiikissa tarpeettomiksi. (En toista nyt mietteitäni, ne voi käydä lukemassa täältä: AINON: Drought.) Nyt kuunneltavaksi tullut säveltäjä Mikko Sarvanteen johtaman Garden-yhtyeen esikoislevy toi mieleeni niin nämä pohdiskelut kuin juuri AINON-yhtyeen ja sen musiikillisista raja-aidoista piittaamattoman asenteen. Nämä jazzia ja nykymusiikkia yhteen sulauttavat yhtyeet ovat sukulaissieluja, minkä tulossa oleva yhteinen kiertuekin käytännössä todistaa.

Mikko Sarvanne on säveltänyt musiikin ”Heräämisen valkea myrsky” -levylle runoilija Erkka Filanderin samannimisen runokirjan innoittamana. Filanderin hyvän vastaanoton saanut kirja ilmestyi vuonna 2013 Poesia-kustantamon ja pääsi Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ehdokkaaksi. Vaikka Sarvanne on säveltänyt musiikkinsa Filanderin runot mielessään, kyse ei suinkaan ole laululevystä perinteisessä mielessä. Musiikki on pääosin luonteeltaan instrumentaalista, yhtyeen laulajakolmikkokin soi yhtenä instrumenttina muiden joukossa jopa yksittäisiä runonsäkeitä laulaessaankin. Sarvanteen mukaan musiikki tuo runojen rinnalle peilin, joka ”ei ole kuitenkaan aivan täsmällinen peilikuva todellisuudesta, vaan elää omaa elämäänsä, kuin maisema lammen pinnassa.

Levyn musiikissa voi kuulla aineksia vaikkapa klassisesta nykymusiikista, jazzista ja elektronisesta musiikista. Yhtye luo paikoin kuulasta, korkealle kaartuvaa tilaa, paikoin räjähtää rumpujen voimalla raivokkaaseen purkaukseen. ”Heräämisen valkea myrsky” on jännittävää, kaunista ja taatusti omaperäistä musiikkia. Se kannattaa kuunnella yhtenä kokonaisuutena, onhan albumi on samalla tavalla yhtenäinen sarja kuin Filanderin kesäistä valoa tulviva kirjakin.

Heräämisen valkea myrsky” pääsee blogin Vuoden valinnat 2022 -listalle.

Mikko Sarvanne Garden: Heräämisen valkea myrsky (Mikko Sarvanne, 2022)
Josefiina Vannesluoma, laulu, Selma Savolainen, laulu, Virva Immonen, laulu, Sirja Nironen, sello, Mikael Saastamoinen, kontrabasso, Jesse Ojajärvi, lyömäsoittimet, Mikko Sarvanne, sävellys, elektroniikka + vieraina Tomi Nikku, trumpetti ja Katilyne Roels, harppu

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Teemu Kekkonen: Here/There (Teemu Kekkonen Music, 2022)

Teemu Kekkonen Trio – Roope Kantonen, Teemu Kekkonen & Mikael Saastamoinen. Kuva: Oskari Järvinen

Pianisti Teemu Kekkonen uskaltautuu mukaan kovasti kilpailtuun pianotriojen sarjaan äskettäin ilmestyneellä debyyttilevyllään ”Here/There”. Albumi koostuu lähes kokonaan Kekkosen omista sävellyksistä, ainoa lainakappale on Egotrippi-yhteen ohjelmistosta poimittu ”Matkustaja”. Esikoislevylleen Kekkonen on valinnut sävellyksiä noin kymmenen viime vuoden ajalta, ehkäpä kyse on eräänlaisesta tähänastisen sävellystyön yhteenvedosta.

Teemu Kekkosen trion erityinen vahvuus on kyky rakentaa kappaleista vahvoja ja monivaiheisia kertomuksen kaaria. Esimerkiksi albumin nimikappale avautuu koruttoman melodisesti, lisää sitten voimaansa Mikael Saastamoisen bassosoolon jälkeen ja kasvaa pienen suvantovaiheen kautta voimalliseen loppuhuipennukseen. Albumin toinen kohokohta on laulullinen ”Endless Joy”. Siinä trion iloinen tanssahtelu muuntuu lopulta pehmeään svengiin, joka kuljettaa kappaleen napakkaan päätökseensä.

Here/There” on raikasta ja paikoin railakasta nykyjazzia, täynnä mielenkiintoisia ideoita ja koko trion taitavaa yhteispeliä. Albumi on siis onnistunut debyytti, joka melodisilla sävellyksillään ja vaivattomalla svengillään raivaa itselleen tilan muiden korkeatasoisten pianotriojen rinnalle.

Here/There” ansaitsee paikan blogin Vuoden valinnat 2022 -listalla.

Teemu Kekkonen: Here/There (Teemu Kekkonen Music, 2022)
Teemu Kekkonen, piano, Mikael Saastamoinen, basso, Roope Kantonen, rummut

Teemu Kekkonen Trio – Here/There (live at Amsterdam Blue Note 2019)

Teemu Kekkonen Trio Amsterdamissa marraskuussa 2019. Tässä bassoa soittaa Gediminas Stepanavicius.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Pharoah Sanders (1940 – 2022)

Pharoah Sanders. Kuva: Peter Symes

Amerikkalainen saksofonisti Pharoah Sanders kuoli 81-vuotiaana kotonaan Los Angelesissa. Free jazzin kehittäjänä tunnettu Sanders soitti 1960-luvulla Sun Ran ja John Coltranen yhtyeissä. Sanders soitti Coltranen uran viimeisissä kokoonpanoissa ja mm. levyillä  ”Ascension”, ”Meditations” äskettäin löydetyllä konserttiäänitteellä ”A Love Supreme: Live in Seattle”. Coltranen kuoleman jälkeen Sanders työskenteli Coltranen lesken Alice Coltranen kanssa sekä jatkoi 1960-luvun alkupuolella aloittamaansa soolouraa. Sanders on tullut tunnetuksi raa´asta saksofonisoundistaan. Musiikkinsa hengellisen sisällön vuoksi Sandersia pidetään myös ns. ”spiritual jazz” keskeisenä hahmona. 

“Trane was the Father, Pharoah was the Son, I am the Holy Ghost.”  – Albert Ayler

Pharoah Sanders Quartet – The Creator Has a Master Plan

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti