The Hille-Könighofer Experience: All & Everything (SatnaMusic, 2019)

Sid Hille ja Herbert Könighofer Aineen taidemuseolla Torniossa 30.11.2017

Kuten hyvin tiedetään, improvisaatio on keskeinen, lähes välttämätön, osa jazzmusiikkia. Valtavirran jazzissa sävellyksen harmonia antaa improvisaatiolle sekä rakennuspuut että raja-aidat. Loppu jää sitten muusikoiden luovuuden ja kekseliäisyyden varaan. Kun Ornette Coleman ja kumppanit loivat free jazzin 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa, improvisointi vapautettiin harmonian rajoista ja svengikin määriteltiin uudelleen.

Erityisesti Euroopassa mentiin vielä pidemmälle, kun äärimmäisen vapaa improvisaatio hylkäsi kokonaan kaikki tunnistettavat melodiat ja rytmit. Näin syntyi musiikkia, jonka särmikkäät energianpurkaukset lähestyvät nykymusiikin abstrakteja soundeja. Nyt esittelyssä olevalla Sid Hillen ja itävaltalaisen saksofonistin Herbert Könighoferin improvisaatioon perustuvalla ”All & Everything” -levyllä melodiat ja eteenpäin kurkottuva groove ovat kuitenkin sallittuja ilmaisukeinoja.

Hillen ja Könighoferin yhteistyö improvisaation parissa alkoi syksyllä 2016, kun he tapasivat vain kolme tuntia ennen ensimmäistä yhteistä konserttiaan. Sittemmin Könighofer on soittanut rumpali Markus Ketolan ja basisti Jori Huhtalan kanssa Hillen f#-triossa, jonka vahvasti säveltäjänäkin profiloitunut Hille on ohjannut vapaan improvisaation tielle.

Marraskuussa 2018 Temppeliaukion kirkossa äänitettiin konsertti, jossa Hille, Könighofer ja Ketola luovat musiikkia täysin ilman etukäteen tehtyjä sopimuksia ja suunnitelmia. Konsertista tallennettiin noin tunnin mittainen keskeytyksettä jatkuva musiikillisten ideoiden virta. Se on jaettu levyllä neljään osaan (”Paradigma 1” – ”Paradigma 4”, kestoltaan noin 12-16 minuuttia). Tarkoituksena on varmaankin auttaa kuulijaa hahmottamaan pitkän improvisaation vaiheita ja käännekohtia.

Hillen, Könighoferin ja Ketolan maailmassa improvisaation kautta syntyy suhteellisen helposti lähestyttävää ja luonnollisesti kasvavaa musikkia. Tuntiin mahtuu niin vapaasti kelluvia soundimaisemia kuin svengaavia jaksoja, eivätkä kuulaat melodiatkaan ole triolle vieraita. Esimerkiksi ensimmäisen osan herkkä loppu solahtaa mukavasti pohjoismaisen jazzin piiriin. Samoissa tunnelmissa liikkuu levyn lopun Hillen ja Könighoferin herkkä duetto ”Lumen”, joka päättää levyn levolliseen mietelauseeseen.

Tutustu Valon kuvia -blogin Kuuntelussa 2019 -listaan, jolle lisäsin ”All & Everything” -levyn.

The Hille-Könighofer Experience: All & Everything (SatnaMusic, 2019)
Sid Hille, piano, sähköpiano, theremin, syntetisaattori, lyömäsoittimet, loopit, Herbert Könighofer, saksofonit, huilut, ääni, loopit, Markus Ketola, rummut

The Hille-Könighofer Experience – Temppeliaukion kirkko 14.11.2018
Videolle on vajaan kuuden minuutin näyte samasta The Hille-Könighofer Experiencen konsertista, josta levykin on tallennettu. Klipistä näkyy, kuinka Hille ottaa välillä yleisönkin mukaan improvisaation riemuun.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Uusia levyjä 2019 – soittolista

Lina Nyberg Raahen Rantajazzeilla 2015. Valitsin Nybergin uutta musiikkia uudelle soittolistalleni.

Valitsin soittolistalle sellaisia amerikkalaisia ja pohjoismaisia uusia levyjä, joita en ole blogissa muuten (vielä) käsitellyt.

1. Goran Kajfeš Tropiques: “White Sand“, levyltä “Into The Wild” (Headspin Recordings, 2019). Ruotsalaisen trumpetistin yhtyeen hypnoottinen sävelvirta vangitsee.

2. Jamie Saft Quartet: “Positive Way“, Levyltä “Hidden Corners” (RareNoise Records, 2019). Kuulin Jamie Saftia ensimmäisen kerran trumpetisti Dave Douglasin levyillä kosketinsoittajana. Hän on monipuolinen muusikko ja soittaa kvartetissa akustista pianoa. Muut muusikot ovat saksofonisti Dave Liebman, basisti Brad Jones ja rumpali Hamid Drake.

3. Ralph Alessi: “Iram Issela“, levyltä “Imaginary Friends” (ECM, 2019). Levyn avaa trumpetisti Ralph Alessin tyttärelleen omistama herkän surumielinen avausraita.

4. Ethan Iverson Quartet: “The Man I Love“, levyltä “Common Practice” (ECM, 2019). Village Vanguard -klubilla äänitetyllä konserttilevyllä soittavat Ethan Iverson (piano), Tom Harrell (trumpetti), Ben Street (basso) ja Eric McPherson (rummut). Syyskuussa ilmestyvältä levyltä on julkaistu vain tämä yksi kappale. Levyn loputkin kappaleet ovat jazzstandardeja.

5. Lina Nyberg: ““, levyltä “The Bone Marrow Gardens” (Hoob Records, 2019). Ruotsalaisen laulajan uusi single jatkaa viimeisten albumien omaperäistä linjaa.

6. Gard Nilssen Acoustic Unity: “Bötteknott“, levyltä “To Whom Who Buys A Record” (Odin, 2019). Norjalaisen rumpalin Gard Nilssenin trio soittaa svengaavaa free jazzia. Bassoa soittaa Petter Eldh ja saksofoneja André Roligheten.

7. Chris Lightcap: “Through Birds, Through Fire“, levyltä “SuperBigmouth” (Pyroclastic Records, 2019). Basisti Chris Lightcapin johtamassa yhtyeessä soittaa kaksi saksofonistia, kaksi kitaristia, kaksi rumpalia ja yksi kosketinsoittaja. Lokakuussa 2019 ilmestyvän levyn singlejulkaisulla urkusoolon soittaa pianistina tunnettu Craig Taborn.

8. Jeremy Udden: “Bone“, levyltä “Three In Paris” (Sunnyside Records, 2019). Saksofonisti Jeremy Uddenin trio svengaa Steve Lacyn sävellyksessä.

9. Dave Douglas: “Devotion“, levyltä “Devotion” (Greenleaf Music, 2019). Trumpetistin soittokumppaneina ovat pianisti Uri Caine ja veteraanirumpali Andrew Cyrille.

10. La La Lars: “Det skymmer“, levyltä “La La Lars II” (Headspin Recordings, 2019). Listan päättää La La Lars, jota johtaa rumpali Lars Skoglund. Yhtyeessä ovat mukana mm. Goran Kajfeš ja Jonas Kullhammar. Yhtye liikkuu jännittävästi kevyen ja vakavan välimaastossa.

Tutustu myös Kuuntelussa 2019 -listaan, jolta löytyy lisää uusia ja mielenkiintoisia levyjä.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Jazzia Torniossa ja Haaparannalla syksyllä 2019

Syksyn jazzeista voi lukea lisää Riverside Jazzin netistä: www.riversidejazz.fi tai Facebook.com/RiversideJazzTornio.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Nubbenin levyt – Taiteilija Lars-Gunnar Nordström jazzkeräilijänä

Taitelija Lars-Gunnar Nordström (1924-2014) eli Nubben oli abstraktin kuvataiteen ja nimenomaan konkretismin keskeisiä nimiä Suomen taiteessa. Hän oli myös tunnettu jazzlevyjen keräilijä, jonka kokoelma on eräs Suomen laajimmista. Suomen Kansalliskirjaston huomaan tallennetulla kokoelmalla on mittaa lähes sata metriä. Se tarkoittaa noin 11 000 LP-levyä, kolmisensataa singleä ja EP-levyä, vajaat tuhat savikiekkoa, 3600 cd-levyä, satoja c-kasetteja, neljäsataa videota, kuvia, levyluetteloita, konserttiohjelmia, kirjoja ja lehtiä.

Kansalliskirjasto on julkaissut Nordströmin kokoelmaa esittelevän kirjan, jonka on kirjoittanut tutkija Janne Mäkelä. Kirjan kauniista ulkoasusta vastaa Maara Kinnermä. Mäkelän tekstin lisäksi kirjassa on Matti Laipion katsaus jazzlevymerkkeihin ja Pekka Gronowin artikkeli jazzlevyjen keräilyn merkityksestä.

Kirjassa Mäkelä käy läpi Nordströmin kokoelman syntyvaiheet 1940-luvun levyjen niukkuudesta LP-levyjen kulta-aikaan, cd-levyn tuloon ja viimein keräilyn hiipumiseen saakka. Mielenkiintoista on myös jazzin ja Nordströmin taiteen välisen suhteen pohdiskelu. Rytmi-lehden haastattelussa vuodelta 1983 Nordström hahmottelee musiikin ja taiteen suhdetta: ”Jollain tavoin kokisin maalaukseni musiikiksi silmille”. Olli ja Markku Valkosen toimittamassa teoksessa “Suomen taide 6. Nykyaika” (WSOY, 1982) Nordströmin taiteesta todetaan: ”Kun elementit hänen teoksissaan kohtaavat vastavoimansa, syntyy samanaikaisesti sekä tilan tuntu että dynaamisen liikkeen vaikutelma”. Luonnehdinnassa on varmasti jotain jazzin olemusta tavoittavaa.

Sujuvasti kirjoitetussa kirjassa on monia anekdoottimaisia juttuja levyjen keräilijän joskus pakkomielteisestäkin maailmasta. Kirjasta paljastuu, että ehkä hieman yllättäen Nordström ei koskaan kuunnellut musiikkia maalatessaan. Musiikin kuuntelu oli hänen mielestään näet aivan oma, keskittymistä vaativa, puuhansa. Selväksi tulee Nordström mieltymys amerikkalaiseen jazziin, erityisesti bebopia edeltäneeseen swingiin, vaikka hän arvosti esimerkiksi Ornette Colemanin free jazzia. Eurooppalaisesta jazzista Nordströmin suosiossa oli oikeastaan vain ruotsalainen jazz ja Django Reinhardtin kitaraswing.

Nubbenin levyt” on ulkoasultaan erittäin onnistunut ja sisällöltään erittäin kiinnostava teos varsinkin jazzlevyjen ystäville. Kaikille muille se tarjoaa kiinnostavan ja tuoreen näkökulman Suomen sodanjälkeisten vuosien kulttuurihistoriaan.

Kirjan pääsee lukemaan pdf-tiedostona Kansalliskirjaston julkaisuarkistosta Doriasta: Nubbenin levyt. Suosittelen kuitenkin fyysistä kirjaa, sen verran hienosta teoksesta on kysymys.

Janne Mäkelä: Nubbenin levyt – Taiteilija Lars-Gunnar Nordström jazzkeräilijänä. Kansalliskirjaston julkaisuja nro 85. (Kansalliskirjasto 2019)

Kuvia Nordströmin tauluista on käytetty TUM Recordsin levykansissa.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Kirjat | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Oddarrang: Hypermetros (Edition Records, 2019)

Osmo Ikosen sello ja Ilmari Pohjolan pasuuna ovat olennainen osa Oddarrangin soundia. Kuvassa Oddarrang Raahen Rantajatseilla kesällä 2017

Syyskuun lopussa ilmestyvä “Hypermetros” on yli viisitoista vuotta toimineen Oddarrang-yhtyeen viides albumi ja kolmas Edition Recordsilla julkaistu. Levyn kahdeksasta raidasta puolet on yhtyeen johtohahmon Olavi Louhivuoren käsialaa. Lisäksi levyllä on yksi Osmo Ikosen sävellys (“Ohlop) sekä Lasse Lindgrenin säveltämä kolmiosainen sarja “Trichordon“, joka on omistettu islantilaiselle säveltäjälle Jóhann Jóhannssonille (1969-2018).

Kymmenminuuttinen “Trichordon” maalaa ensin läpikuultavia äänipintoja, viittaa sitten urkusoundeineen jopa kirkkomusiikin suuntaan ja lopulta kolmannessa osassaan kohottautuu minimalistista liikkeistä korkeuksiin kuin muinaisen katedraalin holvikaaret. Näitä surumielisten melodioiden muovaamia upeita äänitiloja levyllä on muitakin, kuten avausraita “Amber”, edellä mainittu “Ohlop” ja kitaran rosoilla maustettu “15 Years“.

Oddarrangin musiikki on omaperäinen sekoitus rockin, progen, klassisen ja jazzinkin ainesosista. Yhtyeen melodisesti vahva ja visuaalisia mielikuvia herättävä musiikki hohtaa valonkajoa, jota erityisesti pasuunan ja sellon yhteenkietoutunut soundi lämmittää.

Trichordon” on albumina tiivis kokonaisuus ja se kuuluu tietenkin Valon kuvia -blogin Kuuntelussa 2019 -listalle.

Oddarrang: Hypermetros (Edition Records, 2019)
Olavi Louhivuori, rummut, syntetisaattorit, Osmo Ikonen, sello, syntetisaattorit, Ilmari Pohjola, pasuuna, syntetisaattorit, Lasse Sakara, kitara, Lasse Lindgren, basso, syntetisaattorit

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Aki Rissanen Trio: Art In Motion (Edition Records, 2019)

Aki Rissanen Trio. Kuva: Dave Stapleton

Aki Rissanen Trio on julkaissut suhteellisen lyhyessä ajassa kolme hienoa albumia, kaikki brittiläisellä Edition Records -levymerkillä. Ensimmäinen levy “Amarandom” ilmestyi vuonna 2016, “Another North” vuonna 2017 ja kolmas levy “Art In Motion” ilmestyy syyskuussa 2019.

Aki Rissasen mukaan sana “Art” uuden levyn otsikossa viittaa toisaalta yhtyeen nimeen, toisaalta ns. eurooppalaiseen taidemusiikkiin, jonka piiristä levylle on päätynyt kaksi sävellystä. Ensimmäinen niistä on madrigaaleistaan (ja vaimonsa ja tämän rakastetun murhaamisesta) tunnetun italialaisen Carlo Gesualdon (1566-1613) “Moro lasso al mio duolo”. Myöhemmin katse siirtyy myöhäisrenessanssin ajoista nykymusiikkiin ja lintujen muuttoon pohjoisen Suomen soille, kun trio soittaa “Melankolia”-osan Einojuhani RautavaaranCantus arcticus” -sarjasta.

Vaikka “Das Untemperierte Klavier” vihjaa sekin nimellään mutkan kautta klassisen musiikin maailmaan ja Bachiin, liittää sinnikäs groove ja hellittämätön liike (“Motion”!) sen trion toiseen tärkeään innoituksen lähteeseen eli elektroniseen tanssimusiikkiin. Rissasen kirjoittaa kansitekstissä: “We, as jazz musicians, are in constant motion because our form of art doesn´t ever stand still!”.

Klassisten vaikutteiden ja jatkuvan liikkeen jälkeen trio löytää levyn lopuksi vielä kaksi uutta näkökulmaa. Ensin soi dramaattisesti rakennettu pianosoolo “Love Song”, jonka jykevät bassokuviot ja kirkkaat juoksutukset synnyttävät mielleyhtymiä jopa Cecil Taylorin soitosta. Viimeinen raita “Alava Maa” päättää levyn hartaasti tummiin ja syviin sävyihin.

Kaikkiaan “Art In Motion” on kihelmöivän jännitteistä ja innostavaa musiikkia, joka on kaiken hyvä taiteen lailla monella tavalla maailmassa kiinni. Tähän mennessä Aki Rissanen trioineen on luonut upean kolmen levyn sarjan, jonka levyjä en halua asettaa mihinkään järjestykseen. Jatkoa kyllä toivon ja odotan. “Art In Motion” pääsee Kuuntelussa 2019 -listalle, tietenkin.

Aki Rissanen Trio: Art In Motion (Edition Records, 2019)
Aki Rissanen, piano, Antti Lötjönen, basso, Teppo Mäkynen, rummut

Sivuhuomautus

Googlaamalla löysin vielä saksalaisen pianistin, säveltäjän ja käsitetaiteilijan Bernd Wiesemannin. Hän on levyttänyt lasten leikkipianolle sävellettyä musiikkia albumilla “Das Untemperierte Klavier”, jolla luultavasti ei ole mitään tekemistä Rissasen sävellyksen kanssa. Wiesemannin musiikista en löytänyt näytteitä netistä, mutta levyä kyllä näyttää olevan myynnissä klassisen musiikin verkkokaupoissa.

Linkkejä:

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Siilejä pihalla

Tänä kesänä olemme ruokkineet siilejä takapihalla. Pakkohan niitä on myös kuvata!

Share
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Claes Andersson (1937 – 2019)

Runoilija, poliitikko, psykiatri ja jazzpianisti Claes Andersson kuoli 24.7.2019 82-vuotiaana. Videolla Anderssonin soittaa trio soittaa Thelonious Monkin sävellyksen ”Blue Monk”. Vuonna 2002 julkaistulla levyllä ”These Foolish Things – Jazz!” (Long Play Records) Anderssonin kanssa soittavat basisti Pentti Mutikainen ja rumpali Reiska Laine.

Lue Hesarin muistokirjoitus: Kirjailija ja kulttuurivaikuttaja Claes Andersson on kuollut.

Runon on suomentanut Pentti Saaritsa.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Kirjat | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Raahen Rantajatsit 2019 – festivaaliennakko

Ennakolta Raahen Rantajatsien kesän 2019 painos vaikuttaa jopa tavallistakin pienimuotoisemmalta. Festivaaleilla soittaa ainoastaan pieniä kokoonpanoja eli duoja, trioja ja kvartetteja. Ohjelmasta puuttuvat ns. suuren yleisön nimiesiintyjät, tuskinpa perjantai-illan päättävä indierokkari Litku Klemettikään sellainen vielä on.

Rantajatsien tapaan ajateltuna pienimuotoisuus on kuitenkin pelkästään positiivista. Rantajatsien pieni muoto on luottamusta musiikin voimaan ja esiintyjien kykyyn vangita yleisönsä. Lisäksi Rantajatseilla luotetaan siihen, että intiimit esiintymispaikat antavat yleisölle mahdollisuuden kohdata musiikki lähietäisyydeltä ja muusikoille tilaisuuden tarjota parastaan.

Raahen Rantajatsien pääareena – Ruiskuhuone ja sen ranta

Ranskalainen jazz ja varsinkin sen kokeellinen laita on usein Rantajatseilla esillä. Tämän vuoden ohjelma esittelee kaksi ranskalaista trioa. Three Days of Forest esiintyy festivaalilauantaina Raahen Teatterin kesälavalla. Laulajan, viulistin ja rumpalin harvinainen kokoonpano yhdistää ilmaisuunsa laulua ja runotta. Rantajatsien viime vuosien perinteisiin kuuluu Raahen Laulu -kuoron yhteisesitys jonkin festivaalivieraan kanssa. Tänä vuonna yhteistyökumppani on nimenomaan Three Days of Forest.

Maria Laura Baccarini ja Régis Huby Iso-Kraaselin pookin alla, Rantajatsit 2016. Tänä kesänä Iso-Kraaselin ilmaiskonsertissa esiintyvät Naïssam Jalal ja Claude Tchamitchian.

Toinen ranskalaisvieras on idän ja lännen yhteyksiä etsivä huilisti/laulaja Naïssam Jalal yhdessä basisti Claude Tchamitchianin ja pianisti Leonardo Montanan kanssa eli Quest of the Invisible -trio. Yhtye esiintyy Ruiskuhuoneen päälavalla lauantai-illan konsertissa. Sekä Three Days of Forest että Quest of the Invisible ovat minulle uusia tuttavuuksia, tosin Tchamitchianin ison orkesterin upea albumi ”Grand Lousadzak” (émouvance, 1998) löytyy levyhyllystä.

Raahen teatterin piha on viihtyisä konserttipaikka.

Nuoren kotimaisen jazzin terävää päätä festivaaleilla tuovat Bowman Trio, ehkäpä festivaalin perinteisintä jazzia soittava basisti Kaisa Mäensivun Kaisa´s Machine sekä Mine-yhtye. Helsingin Sanomien Jazzkeittiön mukaan Minen “instrumentit saattavat [Selma Savolaisen] laulua kuin lumipyörteet kävelijää tuulisella Helsinginkadulla”.

Hot Heros -trion vuosia Black Motorissa soittaneet saksofonisti Sami Sippola ja basisti Ville Rauhala kohtaavat rumpali Janne Tuomen. Trion rehellinen free jazz kulkee Charles Minguksen ja Ornette Colemanin tallaamien polkujen suunnassa. On hienoa päästä kuulemaan ensimmäistä kertaa elävänä yhtye, joka on levytyksillään jo vakuuttanut. Mielenkiintoa lisää vielä se, että Hot Heros esiintyy festivaalin uudessa esiintymispaikassa Langin Kauppahuoneella. Yrityksen nettisivujen informaation perusteella Kauppahuone sopii mainiosti Rantajatsien muiden konserttipaikkojen joukkoon.

Festivaalilla esiintyvät lisäksi folklaulaja Ylva Haru, tangon ja jazzin pohjoista yhdistelmää rakentava Sole Azul, saksofonistista pop/rock-laulajaksi heittäytyvän Markos Holkon Linear John sekä alussa mainittu Litku Klemetti. Rantajatsit jatkaa siis tutuksi tullutta ja korkeatasoista linjaansa. Toivottavasti epävakaisen viileä heinäkuun loppukin tuo mukanaan kesän lämpöä Raaheen ja auttaa festivaalia onnistumaan.

Raahen Rantajatsit soitetaan 25.-27.7.2019. Lue lisätietoja festivaalin nettisivuilta: Raahen Rantajatsit 2019.

Suunnitelmista huolimatta kesän 2019 Rantajatsit jäivät minulta lopulta väliin. Ehkäpä ensi kesänä Raahen matka taas onnistuu.

Ruiskuhuoneen ranta kesäillan valossa.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Levyhyllystä 3 – Joachim Kühn/Daniel Humair/Jean-François Jenny-Clark: Die Dreigroschenoper (Verve, 1996)

Saksalainen pianisti Joachim Kühnin tunnetuimpia kokoonpanoja oli 1980- ja 1990-luvuilla toiminut pianotrio yhdessä ranskalaisten soittokumppanien, rumpali Daniel Humairin ja basisti Jean-François Jenny-Clarkin (1944-1998), kanssa. Jazzin svengiä ja klassisen musiikin vaikutteita taitavasti yhdistänyt virtuoosimainen trio levytti ensimmäisen levynsä vuonna 1985 ja trion taival päättyi Jenny-Clarkin kuolemaan vuonna 1998.

Trion viimeisiä levytyksiä oli joulukuussa 1995 äänitetty kokoelma Kurt WeillinKolmen pennin oopperaan” (1928) säveltämistä lauluista, jotka Kühn sovitti triolleen. Alun perin kabareen ja klassisen musiikin välimaastossa liikkunut musiikki taipuu trion käsittelyssä kauniisti jazziksi. Samalla kolmikko kuitenkin säilyttää hämmästyttävän hienosti elävänä myös Weillin sävelmien hengen. Varsinkin levyn dramaattinen päätös, jazzstandardiksi muotoutunut ”Mack the Knife”, svengaa villisti.

Joachim Kühn/Daniel Humair/Jean-François Jenny-Clark: Die Dreigroschenoper (Verve, 1996)
Joachim Kühn, piano, Jean-François Jenny-Clark, basso,Daniel Humair, rummut

* * * * * * * * * * * *

Uuden musiikin jatkuva virta uhkaa haudata unohduksiin menneiden vuosien hienot levytykset. Siksi nostan “Levyhyllystä”-sarjassa esille vanhoja suosikkejani ja liitän mukaan noin sadan sanan mittaisen luonnehdinnan levystä. Valitsen poimintoihin cd-julkaisuja, sillä vinyylilevyjä esittelen “Vinyylin viehätys” -sarjassa.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti