The Bad Plus: Activate Infinity (Edition Records, 2019)

The Bad Plus, Reid Anderson, Dave King & Orrin Evans. Kuva: Edition Records

Vuonna 2000 perustettu Bad Plus on varmasti eräs jazzin tunnetuimmista pianotrioista. Yhtye kuuluu myös pianotriojen ilmaisun merkittävien kehittäjien joukkoon. Yhtye on laajentanut pianotriojen ohjelmistoa soittamalla versioita monien popin ja rockin puolelta tuttujen artistien musiikista, kuten ABBA, David Bowie, Nirvana, Johnny Cash ja Bee Gees. Vuonna 2014 Bad Plus julkaisi versionsa Igor Stravinskin baletista “Tulilintu” albumilla “The Rite of Spring” (Sony Masterworks, 2014).

Sen sijaan monien jazzyhtyeiden ydinohjelmistoon kuuluvia jazzstandardeja trio soittaa harvoin, vaikka trion alkuperäinen pianisti Ethen Iverson sen ohjelmiston hyvin tunteekin. Iversonin asiantuntemukseen voi käydä tutustumassa hänen blogissaan Do the Math, joka kuuluu jazzblogien kaikkein terävimpään kärkeen.

Bad Plus ei suinkaan ole pelkkä cover-bändi, vaan kaikki yhtyeen jäsenet ovat osallistuneet omilla sävellyksillään yhtyeen ohjelmiston luomiseen ja useat yhtyeen albumeista koostuvat täysin omasta tuotannosta. Aggressiivisesti päällekäyvä, levoton, rajoja rikkova ja enemmänkin indie-rockin kuin perinteisen jazzin hengessä soitettu musiikki nosti trion viime aikojen suosituimpien jazzyhtyeiden joukkoon.

Kuvaavaa trion asemalla on, että pianisti Iversonin lähtö yhtyeestä vuonna 2017 uutisoitiin laajasti tavalla, joka muistuttaa rock-yhtyeiden jäsenvaihdoksista kertovaa uutisointia. Yleensähän jazzyhtyeiden kokoonpanot vaihtelevat vapaasti ilman, että kukaan tekee asiasta sen suurempaa numeroa. Iverson siirtyi omiin projekteihinsa ja pianistiksi basisti Reid Andersonin ja rumpali Dave Kingin seuraan liittyi Orrin Evans.

Bad Plus levytti Iversonin kanssa kaksitoista studioalbumia ja vuonna 2018 ilmestyi ensimmäinen Evansin kanssa tehty levy “Never Stop II” (omakustanne, Edition Recordsin uusintajulkaisema). Sen nimi viittaa yhtyeen vuoden 2010 albumiin “Never Stop” ja luo jatkumoa yhtyeen kahden eri version välille. Nyt kuultavana on Edition Recordsin julkaisema trion toinen levy “Activate Infinity”.

Pianistin vaihdos kuuluu yhtyeen musiikissa. Nyt trio soi jotenkin sulavammin, kun aggressiivinen terä on vaihtunut lempeämpään otteeseen. Bad Plus svengaa nyt kepeämmin kuin ennen, mutta lähestyy samalla muita pianotrioja. “Activate Infinity” on noin 37 minuuttia kestävä tiivis ja tasainen kokonaisuus. Huomion kiinnittävät esimerkiksi melodinen avaus “Avail”, leikkisä “The Red Door” ja levyn päättävä balladi “Love Is The Answer”. Ja koko ajan Dave Kingin rumpujen soitto vangitsee rikkailla vivahteillaan.

Activate Infinity” ansaitsee paikan vuoden 2019 kuuntelusuosituksissa: Kuuntelussa 2019 -lista.

The Bad Plus: Activate Infinity (Edition Records, 2019)
Orrin Evans, piano, Reid Anderson, basso, Dave King, rummut

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Koulujen joulujuhlista – vielä kerran

Tornion Seminaarin koulun joulujuhlasta 2006

Vääntö koulujen joulujuhlista ja niille sopivasta paikasta näyttää vain jatkuvan. YLE jatkaa uutisointia aiheesta, vaikka kyse on oikeastaan hyvin yksinkertaisesta jutusta. Koulun joulujuhlan ainoa sopiva pitopaikka on koulu. Koulun joulujuhla on koko koulun syyslukukauden päätösjuhla, johon kaikkien koulun oppilaiden ja henkilökunnan jäsenten täytyy olla helppo osallistua.

Se ei ole hengellinen tilaisuus, eikä koskaan jumalanpalvelus. Kirkko tilana viittaa väistämättä uskontoon ja siten väistämättä aiheuttaa osalle oppilaista ja henkilökunnasta ongelmallisen tilanteen. Näitä ovat muiden kirkko- ja uskontokuntien edustajat ja uskontokuntiin kuulumattomat.

Koulun järjestäjän, siis kunnan, koulun johtajan, siis rehtorin ja opettajien velvollisuus on kohdella kaikkia näitä eri taustojen oppilaita tasapuolisesti sekä rakentaa yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Juhlan järjestäminen kirkossa sulkee osan ulkopuolelle, eikä vaihtoehtoisen ohjelman järjestäminen jossain toisessa heille ole mikään koulun yhtenäisyyttä rakentava ratkaisu.

Koulun joulujuhlaan koulussa sopivat mainiosti myös jouluevankeliumin tulkinta joulukuvaelman muodossa tai Enkeli taivaan -virsi. Näiden joulun alkuperäisestä sanomasta muistuttavien ohjelmien lisäksi koulun joulujuhlaan koulussa sopivat tontut, kevyet joululaulut, Korvatunturi ja humoristiset joulunäytelmät. Siis se joulun satu, joka myös on osa suomalaista jouluperinnettä.

Työskentelin luokanopettajana lähes neljäkymmentä vuotta, eikä koskaan missään koulussa joulujuhlaa järjestetty kirkossa. Olisinkin ollut opettajana pulassa, jos en olisi saanut kirjoittaa ja ohjata joulupukkifarsseja oppilaiden esitettäväksi. Nehän eivät olisi kirkossa esitettäväksi sopineetkaan.

Varsinaista joulukirkkoa, siis jumalanpalvelusta, ei kukaan ole kieltämässä. Se vain järjestetään erillään lukukauden päätösjuhlasta ja siihen osallistuvat kirkkoon kuuluvat oppilaat. Tästä tosiasiasta huolimatta koko juttu on saanut liian suuret mittasuhteet poliitikkojen takia. Ainakin Sari Essayah, Petteri Orpo, Katri Kulmuni ja Hannu Hoskonen ovat persujen pelossa osoittaneet johtajuuden puutetta ja tahallisilla väärinymmärryksillään vain lietsoneet kohinaa koulun joulujuhlien ympärillä.

Share
Tallennettu kategorioihin Mielipide | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Mikko Innanen 10+ & Autonomus – Mikko Innanen vapauden ja kontrollin välimaastossa

Onnistuin kuulemaan Mikko Innanen 10+ -yhtyettä kerran Raahen Rantajatsit -festivaalilla kesällä 2016. Postauksen yhtyekuvat ovat peräisin tältä keikalta Raahen Teatterin pihalta, helteisen kesäpäivän jyrkässä valossa kuvattuna.

Vuosi 2019 on ollut saksofonisti Mikko Innaselle tuottelias, ainakin jos mittarina käytetään uusien levyjen määrää. Aiemmin tänä vuonna Innanen sai päätökseen pitkään valmistelussa olleen maakuntauudistuksen, kun maakuntalaulujen uuden versiot julkaistiin sekä kirjana että cd-levynä (ks. Mikko Innasen Maakuntauudistus, Aviador Kustannus, 2019). Nyt jatkoa on seurannut peräti neljän verran, kun Fiasko Recordsin julkaisee yhden albumin Mikko Innanen 10+ -yhtyeeltä sekä kolmen cd:n paketin uudelta Autonomus-yhtyeeltä.

Magnus Broo & Verneri Pohjola

Suomalaisen jazzin merkittävimpiin yhtyeisiin kuulunut Mikko Innanen 10+ päättää toimintansa ja samalla kuultavaksi tulee Pori Jazz -festivaaleilla (2018) ja Malmitalossa (2019) äänitetystä materiaalista koottu “Pori/Malmi”. Albumi on tervetullut, sillä aikaisemmin yhtyeeltä on julkaistu vain neljän raidan vinyyli-EP “Mikko Innanen 10+” (Grotto Editions, 2016). YouTubesta löytyy onneksi konserttitallenteita ainakin kahden kokonaisen konsertin verran. Tallenteet ovat Turusta keväältä 2017 ja Moersin festivaaleilta 2015.

Mikko Innanen 10+ soittaa jazzin perinteen hyvin tuntevaa musiikkia. Tässä tapauksessa perinne nousee vahvimmin 1950- ja -60-lukujen jazzista eli orkesterin musiikissa elää vaikkapa Charles Minguksen ja Ornette Colemanin henki, mutta myös Peter Brötzmannin eurooppalainen näkemys kuuluu. Liikutaan siis syvän svengin ja free jazzin jännittävässä välimaastossa. Siellä rujon rosoiset yhtyesoundit saavat vastakohdakseen yllättävän lyyrisiä suvantoja, abstrakteista jaksoista rynnätään villiin svengiin, koko yhtyeen improvisaatioista kohoaa yksittäisiä solistiääniä eli vapaus ja kontrolli käyvät jatkuvaa taistelua.

Pauli Lyytinen, Jussi Kannaste & Mikko Innanen

Vapaudesta ja kontrollista on kyse myös uuden Autonomus-yhtyeen musiikissa. Autonomus on pohjoismainen kvartetti, jossa Innasen ja Antti Lötjösen lisäksi soittavat Atomic-yhtyeestä tuttu norjalainen pianisti Håvard Wiik ja tanskalainen rumpali Peter Bruun.

Yhtyeen musiikin taustalla on mielenkiintoisia ajatuksia. Innanen sävelsi keväällä 2019 nopeaan tahtii neljäkymmentä sävellystä, jotka kaikki kvartetti levytti äänitti kolmen päivän aikana kolmen cd-levyn paketiksi. Yhtyeen nimen mukaisesti kvartetti tulkitsee Innasen käsin piirtämiä nuottikuvia itsenäisesti ilman johtajaa ja oman mielensä mukaan. Innanen ei omien sanojensa mukaan halua arvottaa musiikillisia ajatuksia: “se tulee mikä on tullakseen… meni syteen tai saveen”.

Mikko Innasen käsin piirtämiä nuotteja

Kollektiivinen improvisointi ja epäsovinnaiset nuottimerkinnät eivät ole ole jazzissa mikään uusi keksintö. Koko yhtyeen improvisaatioita on harrastettu aivan jazzin varhaisvuosista lähtien ja erilaisiin piirroksiin perustuvia soitto-ohjeita ovat käyttäneet esimerkiksi sellaiset kokeilijat kuin Anthony Braxton ja Wadada Leo Smith. Näin myös tämä Innasen yhtye liikkuu vanhan perinteen ja kokeilujen välimaastossa.

Vapautta korostavista lähtöideoista huolimatta kvartetin toteutunut musiikki kuulostaa yllättävän kontrolloidulta. Soitto alkaa ja päättyy yhtä aikaa ja muusikot soittavat selvästi samaa kappaletta, ovat siis koko ajan samalla karttalehdellä. Ilmeisesti musiikin autonomisesta luonteesta johtuen kaikki muusikot ovat lähes koko ajan äänessä ja jako solistin ja säestyksen välillä häipyy kokonaan. Soittajat kuitenkin kuuntelevat toisiaan tarkasti, eivätkä tallo toistensa varpaille. Näin musiikki saa ilmavan kamarimusiikin luonteen.

Albumin kappaleet on nimetty roomalaisilla numeroilla I – XXX. (Sivuhuomautus: Levyllä käytetään merkintöjä IIX, XIIX, XXIIX. Eikö kuitenkin pitäisi olla XIII, XVII ja XXVIII?) Roomalaisen numeroiden lisäksi jotkut sävellyksistä ovat saaneet sanallisen lisäluonnehdinnan, kuten “Koti, uskonto ja isänmaa” (päättyy “Maamme“-laulun sitaattiin), “Kullervon leipä” tai hyppyrimäkiin viittavat “Lahti“, “Holmenkollen” ja “Planica“. Luultavasti kuulijan ei kannata suuremmin pohtia sävellysten ulkomusiikillisia merkityksiä, vaan antaa musiikin vain virrata vapaasti ja antautua virran vietäväksi.

Kaikkien neljän levyn paikka on tietenkin vuoden 2019 kuuntelusuosituksissa: Kuuntelussa 2019 -lista.

Mikko Innanen 10+: Pori/Malmi (Fiasko Records, 2019)
Mikko Innanen, saksofonit, Pauli Lyytinen, saksofonit, Jussi Kannaste, saksofoni, Verneri Pohjola, trumpetti, Magnus Broo, trumpetti, Jukka Eskola, trumpetti, Jari Hongisto, pasuuna, Juho Viljanen, bassopasuuna, Seppo Kantonen, piano, Eero Tikkanen, basso, Ville Herrala, basso, Antti Lötjönen, basso, Ulf Krokfors, basso, Joonas Riippa, rummut, Mika Kallio, rummut

Mikko Innanen Autonomus: I – XXX (Fiasko Records, 2019)
Mikko Innanen, saksofonit, Håvard Wiik, piano, Antti Lötjönen, basso, Peter Bruun, rummut

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Valon kuvia -blogi Instagramissa

Viimeisimmät kuvat Instagram-tililtäni

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Jätä kommentti

Levyhyllystä 4 – Marilyn Crispell/Gary Peacock/Paul Motian: Nothing ever was. Anyway. (ECM, 1997)

Pianisti Marilyn Crispell, basisti Gary Peacock ja rumpali Paul Motian äänittivät Annette Peacockin sävellyksistä koostuvan tupla-cd:n New Yorkissa syyskuussa 1996. Annette Peacockin sävellysten nimet kuvaavat poikkeuksellisen hyvin musiikin sisältöä. Albumin toisen levyn sävellysten nimistä muotoutuu runo (ehkä se on tarkoituksellista?):

touching
Both
You´ve left me
Miracles
Ending
Blood
nothing ever was. anyway.

Äskettäin edesmennyt äänitystaituri Jan Erik Kongshaug on tallentanut tarkasti musiikin pienimmätkin vivahteet ja avaran tilan tunteen, jossa tauoilla on yhtä suuri merkitys kuin musiikilla. Lähes kokonaan balladeista koostuvan levyn toteuttaminen on varmasti ollut muusikoille vaikeaa. “Nothing ever was. Anyway.” on kuitenkin keskittynyt ja vangitseva albumi, aivan pianotriojazzin huippuja.

Marilyn Crispell/Gary Peacock/Paul Motian: Nothing ever was. Anyway. (ECM, 1997)
Marilyn Crispell, piano, Gary Peacock, basso, Paul Motian, rummut

* * * * * * * * * * * *

Uuden musiikin jatkuva virta uhkaa haudata unohduksiin menneiden vuosien hienot levytykset. Siksi nostan “Levyhyllystä”-sarjassa esille vanhoja suosikkejani ja liitän mukaan noin sadan sanan mittaisen luonnehdinnan levystä. Valitsen poimintoihin cd-julkaisuja, sillä vinyylilevyjä esittelen “Vinyylin viehätys” -sarjassa.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Riitta Paakki Quartet Torniossa 7.11.2019

Riitta Paakki Quartet soitti Torniossa Lappian Musiikkitalolla 7.11.2019. Pianisti Riita Paakin lisäksi yhtyeessä soittivat saksofonisti Manuel Dunkel, basisti Kaisa Mäensivu ja rumpali Joonas Riippa.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Tampere Jazz Happening 2019 – mustavalkoisia kuvia

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Tampere Jazz Happening 2019 – festivaaliraportti

Cross Currents Trio oli eräs festivaalin kohokohdista.

Tampere Jazz Happening julisti tämän vuoden teemassaan riemukkaasti “Vive le Jazz!” ja levitti jälleen kerran jazzin, improvisaation ja kaiken luovan musiikin ilosanomaa. Pääosassa oli eurooppalainen, erityisesti ranskalainen, musiikki, vaikka Tullikamarin Pakkahuoneelle ja Klubille tuli vieraita myös Yhdysvalloista, Kuubasta ja Jamaikalta. Kotimainen jazz esittäytyi tuttuun tapaan Telakan klubilla usean kokoonpanon voimin. Seurasin tänä vuonna Tullikamarin Pakkahuoneen perjantain ja lauantain ohjelmat kokonaan. Sunnuntain Pakkahuone sekä Klubin ja Telakan ohjelma jäävät festivaaliraporttini ulkopuolelle.

Yrjö-palkinto 2019 ja muut muistamiset

Jazzliiton vuotuinen Yrjö-palkinto jaettiin perjantain Pakkahuoneen konsertin aluksi ja tunnustus meni pianisti Riitta Paakille, joka on vasta kolmas tunnustuksen saanut nainen. Paakki esitti kvartettinsa kanssa kolme kappaletta viimeisimmältä levyltään “Live At Koko Jazz Club”, joukossa oli tietenkin Tampereelle sopivasti levyn svengaava avausraita “Åbo”.

Riitta Paakki ja yläkulmaa tämän vuoden Yrjö-palkinnosta eli Anita Naukkarisen teoksesta “Occur

Jazzliitto jakoi tänä vuonna myös Andania-palkinnon, jonka sai elämäntyöstään Ylen jazzohjelmien tuottaja Veli-Pekka Heinonen. Ylen Varjo-Yrjö meni Poriin Validi Karkia -klubin ja Karkia Mistika -levymerkin aktivistille Jyrki Laiholle.

Pakkahuoneen perjantai

Perjantain varsinaisen konserttiosuuden avaus oli linjassa festivaalin pitkän perinteen kanssa. Jazz Happening on aina rohjennut tuoda esille kuulijoilta kärsivällisyyttä ja keskittymista vaativaa musiikkia. Ranskalaisen basisti Joëlle Léandre ohjasi silmä tarkkana tentettinsä soittamaa ankaraa modernismia. Ilmeisen pitkälle sävellettyyn musiikkiin sisältyi toki improvisoituja osuuksia, esimerkiksi trumpetisti Jean-Luc Cappozzo nousi esille. Mieleenjääneen konsertin huippukohtiin kuului suorastaan lempeän seesteinen jakso, joka äkisti särkyi rumpujen rajuihin iskuihin.

Joëlle Léandre keskittyy.

Norjalainen Susanna & Brotherhood of Our Lady soitti musiikkia, jonka vaikutteeksi mainittiin hollantilaisen maalarin Hieronymus Boschin hurjat visuaaliset näyt. Musiikin ja Boschin kuvaston välinen yhteys jäi epäselväksi,  Oikeastaan kyse oli poplauluista, joita sähköiset säröt ja häröt kuorruttivat. Kuulas ja surumielisesti melodinen musiikki jäi korvissani yksiulotteiseksi ja yhtyeen konsertti tuntui pitkältä.

Dave Hollandista voi käyttää kulunutta ilmaisua jazzlegenda.

Kuuntelin Pakkahuoneen illan päättänyttä Cross Currents Trion esitystä lähinnä fanin asenteella. Muistelin niitä monia levyjä, joilla basisti Dave Holland on mukana sekä ihastelin hänen soundiaan ja edelleen notkean voimakasta soittoaan.  Zakir Hussainin tablarummut muuttivat saksofonitrion tyypillistä ilmaisua ilmavampaan suuntaan, mutta itämaiset vaikutteet jäivät lopulta aika vähäisiksi. ECM-levyillään suosikkieni joukkoon noussut saksofonisti Chris Potter oli vakuuttavan intensiivinen. Kolmen virtuoosin esityksestä muotoutui vahva ja viihdyttävä perjantai-illan päätös.

Lauantai triot Pakkahuoneella

Lauantain Pakkahuoneen ensimmäinen kattaus esitteli kolme erilaista trioa, jotka kaikki mahtuvat helposti jazzin karsinan sisäpuolelle. Konsertin aloitti belgilais-ranskalainen Hermia/Darrifourcq/Ceccaldi -trio. En tuntenut trion musiikkia ennakolta, mutta basson korvaaminen sellolla vei odotuksia kamarijazzin suuntaan. Erehdys paljastui heti kättelyssä, sillä sen verran aggressiivisesti sahasi Valentin Ceccaldi selloaan ja trio syöksyi raivokkaasti matkaan. Välillä meno rauhoittui hankausäänten, saksofonin läpi puhalletun ilman ja sellolla näppäillyn pulssin elintoiminnoksi. Kohta kuitenkin rumpujen ja sellon robottirytmit kasvoivat kulmikkaaksi grooveksi.

Hermia/Darrifourcq/Ceccaldi

Portugalilaisen rumpali Mário Costan johti rumpusettinsä takaa ilmeikkäästi väliin varsin perinteiseen tapaan soinutta pianotrioa. Sen painokkaista piano-osuuksista vastasi ranskalainen Benoît Delbecq ja bassoa soitti toinen portugalilainen Hugo Carvalhais. Välillä trion akustinen sointi rikastui sähköisten kosketinsoittimien ja efektien soundilla, kuten on melko yleisesti ollut tapana monilla nykyajan jazzyhtyeillä. Hyviä esimerkkejä ovat tästä sellaiset We Jazz Recordsin artistit kuin 3TM ja Koma Saxo. Lisäsin Mário Costan niiden seurattavien jazzmuusikoiden joukkoon, johon levytyksistään tuttu Benoît Delbecq jo kuuluikin.

Mário Costa

Vive la France” -levynsä kansikuvalla koko festivaalin visuaaliseen ilmeeseen vaikuttanut Das Kapital päätti kolmantena triona iltapäivän konsertin. Das Kapital keskittyi laajasti ranskalaiseen musiikkiin barokista klassiseen ja poppiin. Ohjelmaa sisältyi “Comme d´habitude”, joka tullut paljon tunnetuksi Paul Ankan englanniksi sanoittamana ja Frank Sinatran esittämänä nimellä “My Way”.

Saksofonisti Daniel Erdmannin ja kitaristi Hasse Poulsenin (jotka molemmat olivat kuulemma valinneet ranskalaisuuden) keskellä hääri rumpali Edward Perraud. Hän pitkälti vastasi trion paikoin humoristisesta ilmeestä ja oli arvaamaton miimikko, joka toi mieleen Han Benninkin luovan hulluuden.

Edward Perraud

Pakkahuoneen lauantain toinen kattaus

Théo Ceccaldin johtama Freaks kuulutettiin lavalle punkjazzina ja viulisti pogosikin ympäri lavaa omien osuuksiensa välillä. Sekstetti soitti äänekästä rockia, joka kuului salin eturiviin liian kovaa. Kun olin aikani kokeillut vangita pitkällä valotusajalla energisen Ceccaldin liikkeitä, siirryin salin takaosiin lepuuttamaan korviani ja yhtye jäi tarkemmin kuuntelematta.

Théo Ceccaldi, valotusaika 1/30 s

Sen sijaan pianisti Aki Takasen Japanic-kvintetin jazzin monia kerrostumia yhteen koonnut musiikki vamgitsi. Yhtye kietoi yhteen häivähdyksiä Fats Wallerista, Thelonious Monkista ja Cecil Taylorista sekä sekoitti ne samaan pakettiin kovan svengin, free jazzin ja hälyäänten kanssa. Hälyistä vastasi levysoittimillaan ja vinyylilevyillään DJ Illvibe eli Vincent von Schlippenbach (siis Aki Takasen miehen Alexander von Schlippenbachin poika). Moni-ilmeinen esitys nousi tämän vuoden festivaalin konserttien kolmen kärkeen. Ne kaksi muuta olivat Das Kapital ja Cross Currents Trio, tosin ei Joëlle Léandre Tentetkään jäänyt kauas kärjestä.

Aki Takase

Pakkahuoneen lauantai-ilta päättyi pianisti Omar Sosan, viulisti/laulaja Yilian Cañizaresis ja lyömäsoittaja Gustavo Ovallesin riemukkaaseen konserttin, jonka aikana lavalla nähtiin ja kuultiin jopa suihkulähde. Trion musiikki poikkesi aika lailla festivaalin muusta ohjelmasta, niin vilpittömän romanttista tyyliä oli väliin tarjolla. Esitys oli kuitenkin valloittava ja lopun kuubalainen rytmi-ilottelu nosti yleisön ylös tuoleiltaan osoittamaan suosiota. Siinä vaiheessa takana oli kymmenen yhtyettä kahden päivän aikana ja oli syytä huokaista tyytyväisenä: “Vive le Jazz”!

Omar Sosa ja Yilian Cañizares

Julkaisen vielä myöhemmin lisää valokuvia kuvasarjana.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Pianisti Riitta Paakille Jazzliiton Yrjö-palkinto 2019

Riitta Paakki soitti trionsa kanssa Joensuussa syksyllä 2015

Pianisti Riitta Paakki on luonut vaikuttavan uran kotimaisen jazzin huipulla. Hänen hienostunut pianisminsa kumpuaa jazzmusiikin traditioista; svengaavaa ja persoonallista ilmaisua leimaa vaivattomuus ja leikkisyys.

Erityisesti 1960-luvun Blue Note -ilmaisuun syventynyt Riitta Paakki (s. 1971) on Suomen ensimmäinen taiteellisen tohtorintutkinnon suorittanut jazzpianisti. Musiikin tekemisen lisäksi hän opettaa Sibelius-Akatemiassa. Viisi albumia omalla nimellään julkaissut pianisti tunnetaan pitkäjänteisestä työstään trionsa ja nykyään myös kvartettinsa kanssa. Kvartetin ensimmäinen levytys oli vuoden 2018 Live at Koko Jazz Club, joka julkaistiin myös Japanissa. Riitta Paakki Quartet esiintyy Suomen Jazzliiton laajalla kiertueella 5.–16.11.2019.

Yrjö-palkinto on vuosittain vaihtuvan taiteilijan tilausteos. Tänä vuonna taiteilijana toimi vuonna 1986 syntynyt helsinkiläinen taitelija Anita Naukkarinen. Suurikokoisista, leikkisistä öljyväritöistään tunnettu Naukkarinen oli toinen vuonna 2018 julkistetun presidentti Sauli Niinistön muotokuvan tuottajista. Riitta Paakille tehty Occur (öljyväri kankaalle, 2019) syntyi Paakin musiikkia kuunnellessa: “Musiikista koin muotoutuvan kankaalle herkkyyden, melankolian ja positiivisen rytmin jälkien vuorottelua”, Naukkarinen kuvailee.

Jazzliitto on myöntänyt vuodesta 1988 asti myös harkinnanvaraista Andania-palkintoa pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta työstä suomalaisen jazzin hyväksi. Tunnustuksen sai tänä vuonna Ylellä pitkän uran (1980–2015) jazztuottajana tehnyt Veli-Pekka Heinonen. Nyt jo eläkkeelle jäänyt Heinonen aloitti jazzin parissa 1970-luvun Turussa muusikkona ja toimittajana ja vaikutti Jazzliiton hallituksessa vuosina 1976–1982.

Nyt 16:tta kertaa jaettu palkinto on nimetty S/S Andania -laivan mukaan, jolla ensimmäiset jazzmuusikot saapuivat Helsinkiin vuonna 1926.

Ylen Jazzradio jakoi tapahtumassa myös Varjo-Yrjö-palkinnon työstä jazzkulttuurin hyväksi. Palkinnon vastaanotti tänä vuonna Jyrki Laiho, joka on elävöittänyt Porin jazzelämää ja esitellyt myös marginaalista jazzia muun muassa Validi Karkia -liveklubillaan ja levy-yhtiö Karkia Mistika Recordsin julkaisuilla. Varjo-Yrjö-palkinto jaettiin nyt 17. kertaa. 

Tunnustukset jaettiin Tampereella Tullikamarin Pakkahuoneella 1.11.2019 osana Suomen Jazzliiton Valtakunnallisten Jazzpäivien ja Tampere Jazz Happeningin ohjelmistoa.

Teksti: Suomen Jazzliitto

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Bowman Trio: Persistence (We Jazz, 2019) – syksyisiä tunnelmia

Tomi Nikku – Turku Jazz Festival 2018. Nikku soitti Turussa Max Zenger Maxxxtet -yhtyeessä.

Äskettäin kuuntelin ruotsalaisen saksofonistin Fredrik Nordströmin johtamaa trioa ja samalla havaitsin, että saksofonivetoisia trioja on ollut jazzissa runsaasti Sonny Rollinsin huippuajoista 1950-luvun lopulta lähtien. Nyt kun levysoittimessa on soinut Bowman Trion toinen albumi “Persistence“, en saanut suoralta kädeltä mieleeni montaakaan trumpettitrioa (en laske tähän mukaan äsken kuuntelemaani Jukka Eskola Soul Trioa, joka urkurin kaksoisroolin takia kuulostaa pikemminkin kvartetilta).

Levyhyllyä ja hakukonetta selattuani trioja sentään löytyi, trumpetisteina esimerkiksi Don Cherry, Tomasz Stańko ja Avishai Cohen. (Katso myös soittolista postauksen lopusta.) Trumpetin, basson ja rumpujen triot näyttävät liikkuvan yleensä free jazzin, avant garden ja kokeellisen musiikin maisemissa. Myös Bowman Trio asettuu luontevasti tämän joukon jatkeeksi.

Levyllä on yhdeksän kappaletta, joista rumpali Sami Nummela on säveltänyt kahdeksan ja trumpetisti Tomi Nikku yhden. Bowman Trion musiikillisen ilmeen ytimessä ovat tummanpuhuvat ja surumielisyyteen taipuvat sävelmät, joita Nikku ahdistuneen ilmaisuvoimaisella trumpetilla tulkitsee. Hyviä esimerkkejä ovat mm. “Badwater”, “Mä en jaksa” ja “Mac Elliot”. Trion tavassa käsitellä materiaaliaan on jotain samanlaista pohdiskelevaa kypsyyttä kuin Stańkon musiikissa.

Eipä ole siis ihme, että kohta kolmekymppiset muusikot päättävät levynsä viipyilevään balladiin “Sista sommardagen”. Siinä Bowman Trio ei kirmaa nuoruuden innossa kesälomalle tai juhli juhannuksena keskiyön aurinkoa, vaan valitsee aiheekseen loppuun kääntyvän kesän ja suuntaa katseen syksyn lohdullisiin ruskatunnelmiin.

Vinyylilevyn puolen tunnin mittaan mahdutettu albumi on yhtenäinen kokonaisuus ja trio on vakavalla linjallaan johdonmukainen. Leikkisyys välähtää vain hetken ajan “My Horsen” melodiassa, mielessäni jopa vilkutuksena Rollinsin “Way Out West” -levyn villin lännen suuntaan. Sellaisia hetkiä olisi voinut mahduttaa levylle useammankin.

Lisäsin “Persistencen” vuoden 2019 kuuntelusuosituksiin: Kuuntelussa 2019 -lista.

Bowman Trio: Persistence (We Jazz, 2019)
Tomi Nikku, trumpetti, Joonas Tuuri, basso, Sami Nummela, rummut

Trumpetti + basso + rummut

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti