Yksin levyllä – neljä uutta soololevyä

Ville Herrala Torniossa Teemu Viinikaisen triossa helmikuussa 2013

Esiintyminen solistina vain oman instrumenttinsa kanssa lienee muusikolle sekä haaste että siunaus. Kun ei voi turvautua yhtyeen muiden jäsenten apuun, on pakko ja vapaus tehdä kaikki oman pään mukaan. Yleisön huomio ja kiinnostus täytyy voittaa täysin omin voimin. Klassisessa musiikissa sooloesityksiä on harrastettu kauan. Yleisin soolosoitin taitaa olla piano, mutta musiikkia on sävelletty runsaasti myös viululle, sellolle, uruille ja kitaralle.

Jazzin maailmassa varhaisimmat sooloesitykset ja -levytykset tehtiin nimenomaan pianolla jo jazzin alkuvuosina. Mallia lienee haettu klassisen musiikin puolelta, mutta piano kääntyy jazzsoittimeksi mainiosti muutenkin. Pianistin oikea käsi saa melodian soittajan ja improvisoivan solistin roolin, kun vasen käsi huolehtii rytmiryhmänä svengin perustasta. Hienoja esimerkkejä tästä tarjoaa Art Tatumin laaja soolotuotanto.

Coleman Hawkins kokeili soolosaksofonia 1940-luvulla, esimerkkeinä “Hawk’s Variations” (1945) ja “Picasso” (1948). Kun free jazz  myohemmin vapautti jazzin käytäntöjä, alkoivat myös muiden instrumenttien soittajat esiintyä ja levyttää yksin. Sooloja ovat soittaneet niin trumpetistit, saksofonistit ja pasunistit kuin basistit ja rumpalitkin.

Esittelyssä on nyt neljä tuoretta soololevytystä. Kotimaisten jazzyhtyeiden luottobasisti Ville Herrala julkaisee ensimmäisen sooloalbuminsa ja norjalainen basisti Sigurd Hole toisen soololevynsä. Kitaristi Mikko Iivanainen sooloilee erilaisilla kitaroilla ja amerikkalainen saksofonisti Jonah Parzen-Johnson yhdistää saksofonin ja syntetisaattoreiden ääniä.

* * * * *

Mikko Iivanainen: River Runs Through It (Iivana Records, 2020)
Mikko Iivanainen, akustinen kitara, sähkökitara, baritonikitara

Mikko Iivanaisen levyllä kappaleiden nimet suuntaavat kuulijan mielikuvia luontoelämysten suuntaan, esimerkkeinä “Swan Couple”, “Otter´s Dinner” ja “Sunset Glow”. Iivanaisen luontokuvat ovat syksyisen kuulaita ja kuin perinteisen kauniita akvarelleja. Ne tarkentavat pienillä eleillään huomion mieluummin herkkiin yksityiskohtiin kuin laajoihin maisemiin tai dramaattisiin luonnonilmiöihin.

Katso alla Iivanaisen videoversio kappaleesta “Fox Family”.

* * * * *

Sigurd Hole: Ljus/Mørk (Elvesang, 2020)
Sigurd Hole, kontrabasso

Luonto on vahvasti läsnä myös Sigurd Holen (mm. Tord Gustavsen  Trio) levyllä “Ljus/Mørk”. Holen ensimmäisen soololevy “Elvesang” (Elvesang, 2018) äänitettiin vanhan puukirkon akustiikassa, mutta uutta albumiaan varten basisti matkusti syksyllä 2019 Pohjois-Norjassa Fleinværin saarelle, jonka karuissa maisemissa “Ljus/Mørk” levytettiin. Osan musiikista Hole soitti ulkona ympäröivän luonnon keskellä ja samalla taustaksi tallennettiin tuulen, meren ja lintujen ääniä.

Hole saa kontrabassostaan irti monipuolisesti erilaisia soundeja. Siis tavanomaisen näppäilyn lisäksi hän taikoo kielistä heleitä huiluääniä, käyttää bassoa lyömäsoittimena ja loihtii jousella niin kamarimusiikin sellosoundeja kuin hälyisiä narinoita. Albumin tunnelma on harras ja sen levollinen mietiskely asettuu luontevasti osaksi avaraa äänimaisemaa.

Katso alla video “Ljus/Mørk”-levyn äänityksistä.

* * * * *

Ville Herrala: Pu: (We Jazz, 2020)
Ville Herrala, kontrabasso

Ville Herrala on tuttu monista jazzyhtyeista komppioryhmän luotettavana tukipilarina. Niinpä hänen improvisoitu soololevynsä on aivan uusi ja rohkea aluevaltaus. Herralan keinovalikoima muistuttaa hyvin paljon Sigurd Holen tapaa hyödyntää monin tavoin basson ja jousen tarjoamia mahdollisuuksia. Herrala soittaa nimenomaan koko kontrabassoa, ei pelkästään soittimen kieliä. Niinpä musiikissa soi puun ajaton lämpö ja syvyys.

Siinä missä Hole levittää improvisaationsa 80-minuuttiseksi tuplalevyksi, onnistuu Herrala tiivistämään sanottavansa puoleen tuntiin. Levyn neljätoista kappaletta ovat kaikki kompakteja miniatyyrejä, joista jokainen esittelee yhden näkökulman lyhyesti ja ytimekkäästi. Herralan rohkeasti kokeilevat improvisaatiot kuulostavat jazzbasistin musiikilta, vaikka se ei ilmiselvää jazzia olekaan.

* * * * *

Jonah Parzen-Johnson: Imagine Giving Up (We Jazz, 2020)
Jonah Parzen-Johnson, baritonisaksofoni, elektroniikka

Jonah Parzen-Johnson on erikoistunut esiintymään ja levyttämään yksin baritonisaksofonin ja analogisten syntetisaattoreiden kanssa. Syntetisaattoreilla Parzen-Johnson luo alati elävän taustakankaan tai rytmisen pulssin, joiden päälle hän maalaa saksofonillaan. Akustisten ja sähköisten äänien kohtaamisesta syntyy minimalistisen hypnoottinen musiikin virtaus. Se vie kuulijan osalliseksi rituaaliin, jota johtaa saksofonin hellittämättä jatkuva ja paikoin säkkipilliäkin muistuttava soundi.

Videolla Parzen-Johnson esittelee musiikissaan käyttämäänsä tekniikkaa.

* * * * *

Kaikki neljä levyä pääsivät Valon kuvia -blogi suosittelee 2020 -listalle.

A River Runs Through It kansikuva
sigurd-hole-lysmorke
villeherrala_puu
parzenjohnson
A River Runs Through It kansikuva thumbnail
sigurd-hole-lysmorke thumbnail
villeherrala_puu thumbnail
parzenjohnson thumbnail
Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Soittolistalla uutta musiikkia

Shabaka Hutchings @Tampere Jazz Happening 2017

Uudella soittolistalla on jälleen tunti uutta jazzia laajasti ymmärrettynä. Kansainvälinen valikoima kokoaa yhteen musiikkia Suomesta, Britanniasta, Saksasta, Yhdysvalloista ja Israelista.

1. Mikko Pettinen Why Not: Last Changes
Soittolistan avaa Mikko Pettisen uuden levyn pitkä avausraita, jossa akustisia soolosoittimia kantaa vakaasti etenevä groove. Siinä sähköiset rahinat, pulputukset ja muut efektit kasvattavat yli yksitoista minuuttia kestävän hiipivän grooven ympärille monisäikeisen rihmaston. Kappale on levyltä Two Suites For The Change” (Eclipse Music, 2020).

2. Graham Costello´s Strata: Cycnus (Gearbox Records, 2020)
Nuoren polven skotlantilainen rumpali Graham Costello sekstetteineen yhdistelee singlellään jazzia, progea ja minimalismia. Lopputulos on monitahoinen ja intensiivinen.

3. Binker Golding: Fluorescent Black
Myös saksofonisti Binker Golding edustaa uutta brittiläistä jazzia ja Gearbox Recordsin tuotantoa. “Fluorescent Black” on poiminta Abbey Road -studiolla äänitetyltä albumilta “Abstractions of Reality Past and Incredible Feathers” (Gearbox Records, 2019)

4.Pablo Held: Unlocking Mechanism
Unlocking Mechanism” on saksalaisen pianistin Pablo Heldin uusimman levyn avausraita, jonka mutkikkaan ja pitkän teeman jälkeen esiin kuoriutuvat elastisen grooven kannattelevat piano- ja kitarasoolot. Kappale on levyltä Ascent” (Edition Records, 2020).

5. Mario Pavone Dialect Trio: Philosophy
Dialect Trio on amerikkalaisen basistin Mario Pavonen johtama pianotrio, jossa pianoa soittaa Matt Mitchell ja rumpuja Tyshawn Sorey. Kulmikas “Philosophy” on nimikappale Clean Feed Recordsin viime vuonna julkaisemalta levyltä.

6. Oded Tzur: The Dream
Israelilaisen saksofonistin Oded Tzurin ECM-debyytillä soittavat Nitai Hershkovits, piano, Petros Klampanis, basso ja Johnathan Blake, rummut. Kevyesti tanssahteleva “The Dream” liittää yhteen jazzin ja klassisen intialaisen musiikin vaikutteita. Kappale on levyltä “Here Be Dragons” (ECM, 2020).

7. Shabaka Hutchings and The Ancestors: Go My Heart, Go To Heaven
Perinteinen eteläafrikkalainen hengellinen laulu “Go My Heart, Go To Heaven” on single myöhemmin keväällä ilmestyvältä saksofonisti Shabaka Hutchingsin uudelta albumilta.

8. Junius Paul: Paris
Basisti Junius Paul edustaa Chicago-jazzin uutta sukupolvea moni-ilmeisellä levyllään “Ism” (International Anthem, 2019). “Paris” on vuonna 2016 tallennettu liveraita, jolla basistin lisäksi soittavat rumpali Makaya McCraven ja trumpetisti Marquis Hill.

9. Avishai Cohen & Yonathan Avishai: Shir Eres (Lullaby)
Soittolista päättyy rauhallisiin tunnelmiin ja israelilaisen säveltäjän Alexander Argovin kehtolauluun, jonka esittävät Avishai Cohen (trumpetti) ja Yonathan Avishai (piano). Kappale on duon levyltä “Playing The Room” (ECM, 2020).

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Jon Christensen (1943 – 2020)

Jon Christensen. Kuva: Hreinn Gudlaugsson

Norjalainen rumpali Jon Christensen kuoli 18.2.2020 76-vuotiaana. Itseoppinut rumpali sai korkeakoulutuksensa 1960-luvulla Oslon jazzklubeilla, joilla tuohon aikaan vieraili usein amerikkalaisia huippumuusikoita solisteina. Hän kuului Jan Garbarekin, Arild Andersenin ja Terje Rypdalin kanssa nuorten jazzmuusikkojen joukkoon, joka nosti norjalaisen jazzin maailmanmaineeseen.

Kaikki neljä norjalaista ovat olleet myös kiinteä osa ECM-levymerkin historiaa. Vuonna 1970 Christensen oli mukana Garbarekin ensimmäisellä ECM-levyllä “Afric Pepperbird“. Sen jälkeen Christensenistä tuli ECM:n vakiorumpali, joka esiintyi yli 70 ECM-albumilla, mm. Charles Lloydin, Keith Jarrettin, Bobo Stensonin ja Enrico Ravan levyillä. Omia yhtyeitä Christensen ei johtanut, vaan tarjosi luovan, tarkkaan kuunteluun perustuvan vähäeleisen soittotyylinsä muiden muusikoiden tueksi.

Kuulin Christenseniä konsertissa vain kerran, kun hän esiintyi Torniossa Kalottjazz & Blues -festivaaleilla. Hän soitti muistaakseni basisti Palle Danielssonin festivaalia kokoamassa kutsuyhtyeessä vuonna 1997. Jo tästä konserttiin virittäytymisestä jäi minulle mieleen vahva muistikuva, jonka myöhemmin kirjasin Pohjolan Sanomissa julkaistuun kolumniin “Rummut ja svengi“:

Seurasin lavan takana, kun yhtye ennen esiintymistä teki viimeisiä säätöjä äänentoistoa varten. Muu yhtye soitteli jotakin ja Christensen kiristeli vielä ruuveja rummuistaan. Sitten hän otti rumpukapulan käteensä ja löi muutaman kerran symbaaliin. Nuo puolihuolimattomalta vaikuttaneet lyönnit muuttivat koko bändin soinnin, kohottivat yhtyeen jollekin korkeammalle tasolle ja harjoittelusta tuli musiikkia.

Jon Christensen on niitä rumpaleita, joille tärkeintä ei ole soittaa mahdollisimman paljon ja lujaa, vaan niukasti ja oikeaan aikaan. Hänen rumpujensa sointi ja vähäeleinen soittotapansa ovat tunnistettavissa levyiltäkin.

Keith Jarrett European Quartet 1974
Keith Jarrettin ns. eurooppalaisessa kvartetissa soittivat Jan Garbarek, Palle Danielsson ja Jon Christensen. Taltionti on Hannoverista vuodelta 1974.

Soittolistalla Christensenin ECM-levytyksiä:

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Alexi Tuomarila & OK:KO – Jazz-Emma 2019 & Teosto-palkintoehdokkuus 2020

OK:KO, Raahen Rantajatsit 2017

Jazz-Emma 2020

Pianisti Alexi Tuomarila voitti vuoden 2019 Jazz-Emman trionsa levytyksellä ”Sphere” (Edition Records, 2019). Valon kuvia -blogin ajatuksia levystä voi lukea postauksesta Alexi Tuomarila Trio feat. Verneri Pohjola : Sphere.

OK:KO Teosto-palkintoehdokkaana

Teosto-palkinto on yksi Pohjoismaiden suurimpia taidepalkintoja. Sen suuruus on 25 000€. Vuonna 2020 ehdokaslistalle pääsi seitsemän teosta. Niiden joukossa on yksi Valon kuvia -blogin viime vuoden suosikeista, OK:KO-yhtyeen levy “Syrtti” (We Jazz Records, 2019). Teosto-palkintoraati perustelee valintaansa: ”OK:KO on onnistunut tuomaan modaalisen jazzin yli puolivuosisataiseen perinteeseen nojaavaan musiikkiinsa kansanmusiikkivaikutteita hienovireisellä ja herkällä tavalla, joka ei tee asiasta numeroa.” Palkinnon voittaja julkistetaan 23.4.2020.

Valon kuvia -blogin arvio: OK:KO: Syrtti (We Jazz Records, 2019)

Ehdolle Teosto-palkinnon saajaksi valittiin myös toinen jazzin liepeillä liikkuva kokoonpano lauluyhtye Signe, jonka hieno levy “To Sappho” jäi blogissa esittelemättä. Tekstin puuttuessa julkaisen tässä kuitenkin kuvan yhtyeestä. Se on otettu Jazzia Ilosaaressa -tapahtumassa 2018.

Signe – Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen, Kaisa Mäensivu, Selma Savolainen. Jazzia Ilosaaressa, Joensuu 6.10.2018

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Trumpetisti Tom Harrellin Infinity-kvintetti Joensuussa 7.3.2020

Tom Harrell. Kuva: Angela Harrell

Kotimaisen jazzkevään merkittävin vieras on ehdottomasti Tom Harrell Infinity. Yhtyeellä on Suomessa kaksi esiintymistä, perjantaina 6.3. Helsingissä Savoy-teatterissa ja lauantaina 7.3. Joensuussa Kerubi-klubilla. Yhtyeen Joensuun keikka on Suomen aktiivisimman jazzyhdistyksen Jazzkerho-76:n suuri voimannäyttö.

Joensuun jazzillan avaa tanskalaisen trumpetistin Jakob Sørensenin johtama Nordic Jazz Quintet Bagland, joka jo yksinään olisi jo oman konserttinsa arvoinen, mielenkiintoinen esiintyjä. Kuitenkin amerikkalainen trumpetisti Tom Harrell (s.1946) yhtyeineen tuo kuultavaksi sellaista kansainvälisen huipputason jazzia, jota harvoin kuulee isojen festivaalien ulkopuolella.

Jazzkriitikko Kevin Whiteheadin mukaan Harrell on ajattelevan ihmisen solisti, joka asuttaa jazzin kentällä aivan omaa nurkkaustaan. Yleensä omia sävellyksiään esittävä Harrell on keskittynyt, paikoin sisäänpäin kääntyvä muusikko. Pohdiskelun ja svengin välinen jännite tekee Harrellista omaäänisen muusikon, nykyjazzin tärkeimpiin hahmoihin kuuluvan yhtyeenjohtajan, säveltäjän ja solistin.

Kahdeksanvuotiaana trumpetin soittamisen aloittanut Harrell opiskeli sävellystä Stanfordin yliopistossa, josta valmistuttuaan vuonna 1969 hän liittyi Stan Kentonin orkesteriin. Harrellin työnantajia 1970-luvulla olivat esimerkiksi Woody Herman, Horace Silver ja Lee Konitz. Seuraavalla vuosikymmenellä Harrell soitti pisimpään (1983-1989) alttosaksofonisti Phil Woodsin yhtyeessä.

Harrell alkoi johtaa omia yhtyeitään jo Woodsin yhtyeessä ollessaan ja siirtyi sen jälkeen lopullisesti omilleen. Hänen johtamiaan yhtyeitä ovat olleet esimerkiksi Tom Harrell Quintet, Tom Harrell Chamber Ensemble, Colors of a Dream sekä TRIP-kvartetti yhdessä saksofonisti Mark Turnerin kanssa. Turner soittaa myös Harrell nykyisessä Infinity-kvintetissä, joka siis nyt vierailee Suomessa. Yhtyeen muut jäsenet ovat kitaristi Charles Altura, basisti Ben Street ja rumpali Johnathan Blake, jonka tilalla kuitenkin Suomessa nähdään Adam Cruz.

Mark Turner. Kuva: Mark Turnerin Facebook-sivu

Jos Tom Harrellia voidaan luonnehtia ajattelevan ihmisen muusikoksi, voi samoilla sanoilla mainiosti kuvata myös Mark Turneria (s.1965). Turner, joka mainitsee esikuvikseen John Coltranen ja Warne Marshin, on kehittänyt itselleen hienovaraisen soundin, eli kuten Guardian-lehden jazzkriitikon Dave Gelly asian ilmaisee: “Mark Turner’s sound – delicate, almost ethereal, especially in the upper register – is something we rarely hear nowadays, although the young Stan Getz and others cultivated it in the late 1940s and early 50s. Combined with Turner’s mercurial phrasing it’s very effective.

Yhtyeen nimen ja kokoonpanon perusteella on syytä odottaa, että konsertin ohjelmistossa on materiaalia erityisesti viime vuonna ilmestyneeltä hienoltä “Infinity”-levyltä. Samalla on lupa odottaa myös poikkeuksellisen korkealle taiteelliselle tasolle kurkottuvaa yhtyesoittoa ja improvisointia.

Joensuun konsertin perustiedot:
Lauantai 7.3.2020 klo 19
Kerubin sali
Siltakatu 1, Joensuu

Pääsyliput: 40 € – Jäsenet 35 € – Opiskelijat 15 €
Ennakkomyynti: KK-KUVA, Carelicum, Ticketmaster ja Jazzkerho-76.fi

Soittolista
Valitsin soittolistalle kymmenen kappaletta eli noin tunnin verran musiikkia Harrellin ja Turnerin uran varrelta. Painopiste valinnoissa on viime vuosina julkaistuissa levytyksissä.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Timo Lassy: Big Brass with Ricky-Tick Big Band Brass Live at Savoy Theatre Helsinki (Membran/Must Have Jazz, 2020)

Timo Lassy “In With Lassy”, Dubrovnik, Helsinki 5.10.2012

Timo Lassy Band esiintyi  maaliskuussa 2018 kahdessa konsertissa Helsingin Savoy-teatterissa yhdessä Ricky-Tick Big Bandin vaskipuhaltajaryhmän kanssa. Konserttien tarkoituksena oli markkinoida Timo Lassyn tuolloin ajankohtaista albumia “Moves“. Konsertit taltioitiin ja niistä koottu levy julkaistaan nyt (21.2.2020) kaiken kansan kuultavaksi.

Levyn sävellykset ovat lähes kokonaan peräisin Lassyn aikaisemmilta albumeilta. Ainoastaan juhlava alkusoitto on vaskioktetin kapellimestarin Valtteri Laurell Pöyhösen käsialaa. Pöyhönen vastaa myös vaskiryhmän sovituksista, joiden paikoin kuulaat, paikoin tummat ja dramaattiset tehot kehystävät Timo Lassy Bandin tuttua soundia.

Eikä puhaltajien vaikutus jää pelkkiin kehyksiin, sillä vaskien voimalla yhtye tuntuu nousevan uudelle ja entistä syvällisemmälle tasolle. Levy kestää lähes 80 minuuttia ja useimmat kappaleet ovat varsin pitkiä. Näin kappaleiden kehittelylle ja sooloille jää hyvin tilaa. Lassy itse loistaa levyn pääasiallisena solistina, jonka karhean ilmaisuvoimaiset soolot välttävät kuluneita kuvioita.

Tasainen levy on täynnä hienoja hetkiä, kuten pitkän intron jälkeen ylvääseen Coltrane-henkiseen menoon kohoava “Universal Four“, uudesta jännittävästä aloituksesta svengiinsä puhkeava “Teddy The Sweeper” sekä Antti Lötjösen bassosoolosta avautuva “African Rumble“. ”Big Brass” on jykevä konserttilevy, joka vangitsee hienosti konserttitilanteen intensiteetin. Se ei jää pelkästään muistoksi konsertista, vaan nousee kirkkaasti pelkän matkamuistotason yläpuolelle, suomalaisen jazzin parhaiden livelevyjen joukkoon.

On siis aivan selvää, että ”Big Brass” päätyy Valon kuvia -blogi suosittelee 2020 -listalle.

Timo Lassy: Big Brass (with Ricky-Tick Big Band Brass Live at Savoy Theatre Helsinki) (Membran/Must have Jazz, 2020)
Timo Lassy Band: Timo Lassy, tenorisaksofoni, Georgios Kontrafouris, piano, sähköpiano, Antti Lötjönen, basso, Teppo Mäkynen, rummut, Abdissa Assefa, lyömäsoittimet, Ricky-Tick Big Band Brass: Jukka Eskola, trumpetti, Kalevi Louhivuori, trumpetti, Mikko Karjalainen, trumpetti, Janne Toivonen, trumpetti, Heikki Tuhkanen, pasuuna, Jay Kortehisto, pasuuna, Aaro Huopainen, pasuuna, Juho Viljanen, bassopasuuna, tuuba, Valtteri Laurell Pöyhönen, orkesterinjohto, sovitukset

BigBrass_frontcover
lassy_08
2014_timolassy
Timo_Lassy_Raahe_2016
2015_tjh_01
BigBrass_frontcover thumbnail
lassy_08 thumbnail
2014_timolassy thumbnail
Timo_Lassy_Raahe_2016 thumbnail
2015_tjh_01 thumbnail

Timo Lassy Band & Ricky-Tick Big Band Brass: Northern Express
Tallennettu 3.3.2018 Savoy-teatterissa.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Ellen Andersson & Norrbotten Big Band Torniossa 4.2.2020

Norrbotten Big Band esiintyi jälleen Tornion puolella Lappian musiikkitalossa 4.2.2020. Yhtyeen solistina esiintyi nuori ruotsalainen laulaja Ellen Andersson. Norrbotten Big Bandilla on viime aikoina ollut niin usein vieraana laulusolisteja, että etukäteen suhtauduin illan konserttiin hieman epäillen ja asenteella: ”taas yksi nuori jazzlaulaja”. Eikä illan teema ”Broadway” yhtään nostanut odotuksia.

Onneksi olin täysin väärässä. Vuonna 2017 Ruotsin radion vuoden tulokkaaksi valitsema Andersson osoittautui taitavaksi ja ennen kaikkea ääneltään omaperäiseksi laulajaksi. Yhtyeen kapellimestari oli uusi tuttavuus Mats Hålling, joka oli sovittanut musikaalisävelmistä poimitut sävelmät kiinnostavasti.

Orkesterin komppikolmikko, pianisti Calle Brickman, basisti Petter Olofsson ja rumpali Calle Rasmusson olivat hekin vahvassa vireessä ja kantoivat vahvalla svengillään koko esitystä. Kun vielä orkesterin tutut sooloäänet saksofonistit Håkan Broström ja Robert Nordmark sekä trumpetisti Dan Johansson olivat hekin hyvässä vireessä, syntyi kokonaisuudesta onnistunut jazzilta.

Ellen Andersson Quartet – I’ll Be Seeing You

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Svensk Jazz -näyttely Haparandabladetin arviossa

Haparandabladet ja sen toimittaja Lasse Stenman on noteerannut näyttelyni. Arvio on positiivinen, kuten jokainen voi lukea oheisesta lehtileikkeestä. Jutussa esitellään myös samassa rakennuksessa esillä oleva Haaparannan valokuvaseuran näyttely. Kuvaa klikkaamalla esille avautuu lukukelpoinen versio.

Stenman nostaa ihan aiheellisesti esille jazzkuvien miesvaltaisuuden, kuvien joukossa on kuvia vain kolmesta naismuusikosta. Laulaja Lina Nyberg on kahdessa kuvassa, joiden välissä on kulunut aikaa kahdeksan vuotta. Toinen laulaja Rigmor Gustafsson esiintyy yhtyeineen kolmessa kuvassa, jotka otin Turku Jazzissa vuonna 2018. Ainoa naispuolinen instrumentalisti näyttelyssä on trumpetisti/säveltäjä Ann-Sofi Söderqvist.

Näyttelykuvien miesvaltaisuus on toki peilikuva koko jazzin miesvaltaisuuden perinteestä, joka on alkanut murtua vasta viime aikoina. Naisille ennen varattu laulusolistin osa on laajentunut ja naiset ovat entistä vahvemmin esillä yhtyeenjohtajina ja eri instrumenttien taitajina. Tämä kehitys ei valitettavasti vielä näy minun kuvissani.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Svensk Jazz – näyttely Haaparannalla helmikuussa 2020

Valokuvanäyttelyni “Svensk Jazz” avattiin 1.2.2020 Haaparannalla Tornedal & Co -kahvilan näyttelytilassa. Pienessä näyttelyssä on esillä reilut 20 mustavalkoista valokuvaa. Nimensä mukaisesti näyttely keskittyy ruotsalaisten jazzmuusikoiden kuviin. Instagram-kuvasarjassa muutama kuva avajaista.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Mikko Pettinen Why Not: Two Suites For The Change (Eclipse Music, 2020)

Mikko Pettinen Why Not. Kuva: Mikko Pettisen Facebook-sivu

Yllätykset ovat mukavia, erityisesti toki positiiviset yllätykset. Trumpetisti Mikko Pettisen Why Not -kvartetti ja sen uusi albumi tarjoaa jazzvuoden alkuun nimenomaan miellyttävän yllätyksen. Pettisen johtaman MP4:n kaksi Texicalli-levyä 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä olivat hautautuneet levyhyllyn uumeniin ja tuoreemman Happy People -yhtyeen levy oli jäänyt minulta kokonaan väliin. Näin “Two Suites For The Change” tuli kuunteluun vailla ennakko-odotuksia.

Sekä vinyylinä että cd:nä tuplalevyn mittaisen albumin runsas soundimaailma kiinnittää ensimmäisenä huomiota. Kvartetin kaikki jäsenet soittavat myös jotain toista instrumenttia. Niinpä yhtye kuulostaa kokoaan suuremmalta, etenkin kun akustisten ja sähköisten soundien yhdistäminen onnistuu nyt poikkeuksellisen luontevasti. Lisäksi Pettisen lauluosuudet ja Markus Bäckmanin lausuma (vai puhuma?) teksti kappaleella “AGED” tuovat kokonaisuuteen uusia kerroksia.

Levyn avausraita “Last Changes” tarjoaa oivallisen esimerkin akustisten ja sähköisten soittimien yhteispelistä. Siinä sähköiset rahinat, pulputukset ja muut efektit kasvattavat yli yksitoista minuuttia kestävän hiipivän grooven ympärille monisäikeisen rihmaston. Voi kenties ajatella, että tämä orgaaninen äänikasvusto liittyy Pettisen ajatuksiin musiikkinsa sanomasta. Hän nimittäin kertoo saaneensa inspiraatiota luonnosta ja ilmastonmuutoksen kourissa painiskelevan maailman nykytilanteesta. Instrumentaalimusiikin lopulliset merkitykset jäävät toki lopulta kuulijan omalle vastuulle, eikä säveltäjällä ole mahdollisuuksia niitä hallita.

Levyllä on kymmenen kappaletta, joista useimmat ovat kestoltaan suhteellisen pitkiä. Levystä välittyy kiireetön ja kenties aiheen vakavuudesta johtuen melankolinen, maailmaa tarkkaileva, tunnelma. Suorasanaisimmin levyn teemaan tarttuu “Kolaajat (Saving The Species)”, jolla on lainauksia Junnu Vainion klassikosta “Vanhoja poikia viiksekkäitä”. Se viittaa vapaaehtoisiin arjen sankareihin, jotka Saimaan rannoilla kolaavat lunta norppien pesäpaikkojen suojaksi. Tässä, kuten muuallakin levyllä, Pettinen ja saksofonisti Joakim Berghäll vastaavat ajatelluista sooloista ja komppipari Vesa Ojaniemi/Tuomas Timonen pitää musiikin jäntevästi raiteillaan.

Kun hyvin toimiva jazzyhtye esittää näin mielenkiintoista musiikkia, levy päätyy tietenkin blogin kuuntelusuositusten listalle: Valon kuvia -blogi suosittelee 2020.

Mikko Pettinen Why Not: Two Suites For The Change (Eclipse Music, 2020)
Mikko Pettinen, trumpetti, koskettimet, laulu, Joakim Berghäll – saksofonit, bassoklarinetti, sello, Vesa Ojaniemi, basso, live-elektroniikka, Tuomas Timonen, rummut, sensory percussion

Jälkikirjoitus: Hieno uutuus kannusti kaivamaan kuunteluun Mikko Pettisen MP4-yhtyeen levyt “Central Playa” (2004) ja “Follower” (2007). Niiden levytysten valossa uutuus ei enää olekaan niin suuri yllätys. Yli kymmenen vuoden takaisia oivallisia levyjä kannattaa edelleen kuunnella ja molemmat löytyvät Spotifysta.

Mikko Pettinen Why Not: The Last Changes (livedemo)
Vuonna 2018 harjoituksissa tallennettu versio albumin avauskappaleesta

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti