Kadi Vija Key Project: Roaming In The Contemporary Society To Make Peace With It (Flame Jazz Records, 2020)

Kadi Vija. Kuva: Perttu Saksa

Kadi Vija Key Projectin omaperäinen soundi kiinnittää kuulijan huomion heti yhtyeen ensimmäisen levyn hypnoottisista alkutahdeista lähtien. Soundissa kietoutuvat yhteen Max Zengerin notkea bassoklarinetti, Tuomo Dahlbomin moniulotteinen sähkökitara ja yhtyeen johtajan Kadi Vijan kuulas lauluääni, joka soi yhtenä instrumenttina muiden joukossa. Bassoklarinetti ja kitara näyttelevät vuorollaan yhtyeestä puuttuvan basson roolissa ja Tuomas Timonen hyödyntää kekseliäästi rumpujen rikkaita sointimahdollisuuksia.

Näistä aineksista ja Vijan seitsemästä sävellyksestä kvartetti muovailee monipuolisen ja kiinnostavan kokonaisuuden, jota jokainen kappale valottaa omasta näkökulmastaan. Esimerkkeinä vaikka kitaran walking bass -kuvion myötä perinteisen jazzin maailmaa lähestyvä “Water Dripping Dance”, nimikappaleen tummilla väreillä maalattu draama sekä intensiivinen päätösraita “Chord Travel”, joka huipentaa albumin Timosen vaikuttavaan rumpusooloon.

Levyllä mahtuu myös kaksi laulua (siis lauluja, joissa on sanat), hiljaisesta alusta vähitellen kasvava “Circles and Falls” sekä kaunis ja levollinen “Between the Lines”. Näillä raidoilla Vija osoittaa kykynsä myös laulutekstien tulkitsijana.

Kadi Vija Key Project on onnistunut yhdistämään levylleen kokeellisen musiikin keinoja helposti lähestyttäviin elementteihin. Näin “Roaming In The Contemporary Society” on poikkeuksellisen raikas ja innostava uusi jazzlevy. Levy kuuluu tietenkin blogin kuuntelusuositusten listalle: “Valon kuvia -blogi suosittelee 2020“.

Kadi Vija Key Project: Roaming In The Contemporary Society To Make Peace With It (Flame Jazz Records, 2020)
Kadi Vija, laulu, Max Zenger, bassoklarinetti, Tuomo Dahlblom, kitara, Tuomas Timonen, rummut

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Verneri Pohjola: The Dead Don’t Dream (Edition Records, 2020)

Verneri Pohjola. Kalottjazz & Blues Festival, Tornio 2019

Taannoin television “Perjantai“-ohjelman vieraana oli kapellimestari Hannu Lintu, jolta toimittaja Pekka Vahvanen kysyi, mitä on hyvä taide. Linnun mukaan korkeatasoinen taide on tunnistettavissa jonkin tietyn taiteilijan työksi. Oma muista soittajista erottuva soundi on myös hyvän jazzin tuntomerkki ja niinpä Sonny Rollins erottuu John Coltranesta ja he molemmat kuulostavat erilaisilta kuin Stan Getz.

Verneri Pohjola on jalostanut trumpetin soittoaan jo niin pitkälle, että hänen soundinsa erottuu muiden joukosta omaleimaisena. Samalla Pohjola on löytänyt oman äänensä säveltäjänä ja uuden albumin kappaleet kuulostavat tutulta Verneri Pohjolan musiikilta. Samalla Pohjolan korkealle tasolleen kypsynyt musiikki tarjoaa harvoin yllätyksiä, mikä ei tietenkään estä kuulijaa nauttimasta musiikista. Pohjolan musiikki liikkuu sillä ajattomalla tasolla, jolla kysymys uudesta ja vanhasta käy oikeastaan tarpeettomaksi. Kuten Tomasz Stańko joskus muotoili: “I’ve been playing the same song my whole life”.

Uudella kvartettilevyllä Pohjolan trumpetin laulu soi edelleen komeana ja ilmaisuvoimaisena, lyyrisen surumielisyyden ja väkevän intensiteetin yhdistelmänä. Levyllä soittaa kolme neljäsosaa Ilmiliekki Quartetista, vain Olavi Louhivuori on vaihtunut Mika Kallioon, hänkin toki Pohjolan pitkäaikainen yhteistyökumppani. Ehkäpä rajanvetona Ilmiliekkiin päin vierailevat saksofonisti Pauli Lyytinen ja steel-kitaristi Miikka Paatelainen parilla kappaleella. Lyytinen kieputtelee sopraanollaan notkean soolon “Wilder Brother” -kappaleelle ja Paatelaisen steel lisää levyn nimiraitaan annoksen Amerikan kaihoa. Monien muiden uusien jazzlevyjen tapaan myös tässä akustisen jazzyhtyeen soundia lavennetaan hienovaraisesti sähköisillä efekteillä.

Pohjola on kuuluvasti esillä useilla uudehkoilla albumeilla, kuten Pauli Lyytisen Magnetia Orkesterin Hypnosis”-levyllä, Tapio Ylisen Mortality-projektissa, Mikko Innasen 10+ -yhtyeen viimeisellä levyllä, Ilmiliekki Quartetin paluulevyllä ja Antti Lötjösen debyyttilevyllä. “The Dead Don’t Dream” on upea lisä näiden hienojen teosten joukkoon. Verneri Pohjolan musiikin ystäville on tullut runsaasti tuoretta musiikkia kuunneltavaksi.

Levy pääsee tietenkin vuoden 2020 kuuntelusuositusten listalle. Katso, mitä kaikkea muuta mielenkiintoista listalle on vuoden alusta kertynyt: “Valon kuvia -blogi suosittelee 2020“.

Verneri Pohjola: The Dead Don’t Dream (Edition Records, 2020)
Verneri Pohjola, trumpetti, Tuomo Prättälä, piano, Antti Lötjönen, Mika Kallio, rummut + vieraina Pauli Lyytinen, saksofonit, Miikka Paatelainen, pedal steel

Verneri Pohjola vuosien varrella

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Tornion kulttuuripalkinto 2020

Lapin Kansa 14.5.2020. Juttuun oli livahtanut pieni virhe, sillä en ole syntyisin Torniosta, vaan Ilomantsista.

Tornion kaupunki on jakanut vuodesta 1977 lähtien kulttuuripalkintoa yksityisille henkilöille tai yhteisöille. Palkinto jaetaan vuosittain Tornio-päivänä 12.5. Päivämäärä tulee historiasta, sillä Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf antoi Torniolle kaupunkioikeudet 12.5.1621 ja näin kaupunki perustettiin. Ensi vuonna perustamisesta tulee siis kuluneeksi neljäsataa vuotta.

Tänä vuonna olin itse toinen palkinnonsaajista, mistä kaupungille vielä suuret kiitokset. Palkinnon sai myös kuvataitelija Jouko Alapartanen, jonka hienoja nykytaiteen ja perinteisen maalaustekniikan keinoja yhdistäviä teoksia voi ihailla taiteilijan Instagram-tililtä.

Palkinnon perustelut Tornion kaupungin sivuilta: Kulttuuripalkinto kuvataiteilija Jouko Alapartaselle ja kulttuurin moniottelijalle Jukka Piiroiselle.

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Isabell Gustafsson-Ny: Rotsystem (PACAYA Records, 2020)

Isabell Gustafsson-Ny. Kuva: Maria Leck

Pianisti ja säveltäjä Isabell Gustafsson-Ny johtaa sekstettiä, joka koostuu ruotsalaisen jazzin nuorta sukupolvea edustavista muusikoista. Sekä yhtyeen johtaja että suurin osa jäsenistä olivat minulle uusia nimiä. Rumpali Simon Andersson on kuitenkin jo tuttu laulaja Sanna Ruohoniemen yhtyeen levyltä ja esiintymisestä vuoden 2018 Kalottjazz & Blues -festivaalilla. Parilla raidalla vierailevan kosketinsoittaja Alex Zethsonin triolevy oli blogin esittelyssä pari vuotta sitten ja hän soitti myös Angles 9 -yhtyeen upealla Injuries– albumilla, blogissa esitelty sekin.

Kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa jazzpianoa opiskellut Gustafsson-Ny vastaa levyn kaikista sävellyksistä, joiden taustakertomuksena kulkee säveltäjän kiinnostus omiin, useiden sukupolvien taakse ulottuviin juuriinsa Taalainmaan maaseudulla. Sävellykset kokoavat yhteen jazzin, kamarimusiikin ja kansanmusiikinkin aineksia valoisaksi musiikiksi, jota leimaa klarinettien, viulun ja sellon ilmava yhtyesoundi.

Rumpali Anderssonin ja basisti Emil Skoghin yksinkertainen ja samalla jäntevä svengi tuo levylle sen vahvimmat jazzin ainekset, parhaana esimerkkinä pianotriolla soitettu “Utveckling, avveckling”. Huomiota ansaitsevat myös Lisa Grotheruksen klarinetit ja muutamalla kappaleella kuultava sellisti Emma Augustssonin vähäeleinen ja kuulas laulu. Albumi huipentuu yhdeksänminuuttiseen kappaleeseen “Himmritjisgräs, rallarrosor” (molemmat murresanat tarkoittanevat maitohorsmaa), johon vieraileva saksofonisti Pelle Westin tuo intensiteettiä ja särmikkyyttä.

Uutta ruotsalaista jazzilmaisua esittelevä albumi pääsee vuoden 2020 kuuntelusuositusten listalle. Katso, mitä kaikkea muuta mielenkiintoista listalle on vuoden alusta kertynyt: “Valon kuvia -blogi suosittelee 2020“.

Isabell Gustafsson-Ny: Rotsystem (PACAYA Records, 2020)
Isabell Gustafsson-Ny, piano, Emil Skogh, basso, Emma Augustsson, laulu, sello, Marta Forsberg, viulu, Simon Andersson, rummut, Lisa Grotherus, klarinetit + Pelle Westlin, saksofoni, Alex Zethson, syntetisaattori

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Vuodet eivät ole veljeksiä

Vuodet eivät ole tosiaankaan veljeksiä. Yläkuvassa Tornion kaupungin kohdalla sijaitseva Lammassaari vappuna 2016 ja alakuvassa sama paikka hetki sitten kuvattuna eli 1.5.2020. Jäät eivät ole vielä heti lähdössä.

Share
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Kansainvälinen jazzpäivä 2020 – soittolistalla kansainvälistä jazzia

Jazz on kansainvälistä taidetta: Chris Abrahams (Uusi-Seelanti), Kaisa Mäensivu (Suomi), Jakob Sørensen (Tanska), Erik Truffaz (Ranska), Yilian Cañizares (Kuuba), Rigmor Gustafsson (Ruotsi), Johannes Fink (Saksa), Shabaka Hutchings (Iso-Bitannia), Chris Potter (Yhdysvallat)

Kansainvälistä jazzpäivää vietetään vuosittain 30.4. eli vapunaattona. Jazzpäivä perustuu Unescon eli Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön julistukseen vuodelta 2011. Julistuksen mukaan Yhdysvaltojen eteläosissa noin sata vuotta syntynyt musiikinlaji on levinnyt ympäri maailmaa koko maailman yhteiseksi omaisuudeksi. Ahtaita kansallisia ja kulttuurisia rajoja rikkova jazz todistaa elävästi, kuinka upeita tuloksia eri kulttuurien kohtaamisista syntyy. Monikulttuurinen jazz on kaiken tympeän kansallismielisyyden vastakohta.

Ote Unescon kansainvälisen jazzpäivän julistuksesta 2011:

Jazz is a unique style of music which originated in the southern United States but has its roots in Africa and merges both African and European music traditions. Jazz has become an international art form, evolving as it travels across the globe, borrowing the best from other nations and regions to enrich it. Defying definition, jazz speaks many languages and has become a unifying force for its adherents regardless of race, religion, ethnic or national origin.

Soittolistalla kymmenen kappaletta kymmenestä maasta

Valon kuvia -blogin soittolistalla on noin kansainvälistä jazzia, kymmenen kappaletta kymmenestä maasta (joukossa on toki kansainvälisiä kokoonpanoja): Suomi (Timo Lassy & Teppo Mäkynen), Saksa (Silke Eberhard, Nikolaus Neuser, Christian Marien), Hollanti (Han Bennink, Michiel Borstlap, Ernst Glerum), Puola (Tomasz Stańko Septet), Ruotsi (Per “Texas” Johansson), Italia (Paolo Fresu Angel Quartet), Ranska (Texier, Sclavis, Romano), Norja (Tord Gustavsen Trio), Iso-Britannia (Shabaka & The Ancestors) ja vihdoin jazzin synnyinmaa Yhdysvallat (listan suurin klassikko Art Ensemble of Chicago).

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Tulvavallia korotettiin Torniossa

Pohjoisen Lapin ennätyksellisten lumikinosten sulaminen uhkaa aiheuttaa kevättulvan Tornionjoella. Vaikka joki on vielä (24.4.2020) tukevasti jäässä, Torniossa aloitettiin varautuminen korottamalla Suomen ja Ruotsin rajalla olevaa tulvavallia.

Kuvasin tänään tulvavallin rakentamista rajalla. Koronaviruksen takia suljetun rajan takia rajavartiostokin käväisi paikalla ja rakennusurakoitsijan edustaja näytti rajavartijoille ilmeisesti lupapaperia.

Kaksi vuotta sitten keväällä Tornionjoella oli edellisen kerran uhkaava tulvatilanne, jolloin varmuuden vuoksi lähistölle tuotiin korkea hiekkavuori. Nyt tuo varasto oli tarpeen, kun tulvavallin korottaminen aloitettiin.

Share
Tallennettu kategorioihin Valokuvaus | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Antti Lötjönen: Quintet East (We Jazz, 2020)

Antti Lötjönen, Helsinki 2014

Tuoreessa Helsingin Sanomien haastattelussa (14.4.2020) basisti Antti Lötjönen väittää, että basistin tehtävä yhtyeessä on saada muut muusikot kuulostamaan mahdollisimman hyvältä. Sitä työtä hän on tehnyt jo pitkään vaikka kuinka monessa suomalaisen jazzin merkkiyhtyeissä, joiden levyjä on tässäkin blogissa ollut esillä pitkä rivi. Esimerkkeinä voi mainita vaikkapa Ilmiliekki Quartetin, Timo Lassy Bandin, Mikko Innanen Autonomus-yhtyeen, Aki Rissanen Trion, 3TM:n ja Olli Ahvenlahden.

Varmaankin taustalla vaikuttavan tukihenkilön roolinsa takia Lötjönen julkaisee ensimmäisen soololevynsä ja ensimmäiset tulkintansa omista sävellyksistään vasta nyt neljänkymmenen ikäisenä. Ja jälleen kerran hän saa suomalaisen jazzin huipppusoittajista koostuvan kvintetin kuulostamaan hyvältä, juuri sellaiselta tasavertaisesti keskustelevien persoonien joukolta, miltä parhaat jazzyhtyeet aina kuulostavat. Hyvältä kuulostaa toki Lötjönen itsekin, jäntevän kekseliäältä ja jazzbasson pitkästä perinteestä ammentavalta voimalta.

Jazzbasson pitkään perinteeseen viittaa selvästi levyn ainoa lainakappale “Mary Hartman, Mary Hartman“, josta Ornette Coleman ja Charlie Haden julkaisivat oman versionsa vuonna 1977 ilmestyneellä duolevyllään “Soapsuds, Soapsuds” (Artists House). Myös Lötjönen ja Mikko Innanen tulkitsevat kappaleen lähes kokonaan duettona, kun muu yhtye liittyy mukaan vasta loppupuolella. Svengaava “Pocket Yoga” nyökkää sekin Colemanin ja samalla Hadenin suuntaan, erityisesti siinä kohdassa, kun Innanen aloittaa soolonsa. Tällaiset viittaukset antavat aina taiteelle lisää merkityksiä ja asettavat sen osaksi laajempaa vaikutusten verkostoa.

Quintet East” on mielenkiintoisesti rakennettu albumi, jossa jo kappaleiden pituuksilla on saatu aikaan vaihtelua. Kaksi puolentoista minuutin mittaista monologia nostavat Lötjösen basson yksinään kuuluville. Levyn alussa (“Monograph I“) Lötjönen pohdiskelee rauhassa näppäillen ja sahaa sitten jousella ahdistuneemmissa tunnelmissa vinyyliversion B-puolen avauksessa (“Monograph II“).

Pidemmillä kappaleilla myös muille yhtyeen jäsenille jää vastaavasti enemmän tilaa omille puheenvuoroilleen. Esimerkiksi rauhallisesti etenevällä “Erzeben Strassella” sekä Verneri Pohjolan että Jussi Kannasteen pääsevät kärsivällisesti rakentamaan kiinnostavat draamankaaret, Pohjola intensiivisesti ja Kannaste levollisemmin muotoillen. Levyn lopussa pitkä “Le Petit Lactoire” huipentuu Innasen pitkään improvisaatioon ennen harrasta päätösraitaa “Rowan“, jonka kohdalla kuulija viimeistään ehtii havahtua Joonas Riipan luovaan rumpujen soittoon.

On selvää, että “Quintet East” kuuluu vuoden 2020 kuuntelusuositusten listalle. Katso, mitä kaikkea muuta mielenkiintoista listalle on vuoden alusta kertynyt: “Valon kuvia -blogi suosittelee 2020“.

Antti Lötjönen: Quintet East (We Jazz, 2020)
Verneri Pohjola, trumpetti, taskutrumpetti, Jussi Kannaste, tenorisaksofoni, Mikko Innanen, altto-, baritoni- ja sopraniinosaksofonit, Antti Lötjönen, basso, Joonas Riippa, rummut

Antti Lötjönen vuosien varrella

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz, Valokuvaus | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Lina Nyberg Tentet: The Clouds (Hoob Records, 2020)

Lina Nyberg & Josef Kallerdahl, Raahen Rantajatsit 2015

Ruotsalainen laulaja, säveltäjä ja yhtyeenjohtaja Lina Nyberg julkaisi vuosina 2014 – 2017 kolmen tuplalevyn sarjan, joka viimeistään nosti hänet kiinnostavimpien musiikintekijöiden kärkijoukkoon. Pienehkön Hoob Recordsin julkaisema trilogia alkoi vuonna 2014 levyllä “Sirenades”, jolla Nybergin pitkäaikaisen vakiokvintetin (Cecilia Persson, piano, David Stackenäs, kitara, Josef Kallerdahl, basso, Peter Danemo, rummut) lisäksi soitti Norrbotten Big Band. Sarjan toinen osa “Aerials” ilmestyi vuonna 2016 ja siinä mukana oli musiikillisia rajoja rikkova Vindla String Quartet. Kolmaskin levy “Terrestial” (2017) oli kunnianhimoinen albumi, jonka musiikin Nyberg oli sovittanut yhtyeelleen ja Norrlannin oopperan orkesterille.

Kolmen tuplalevyn jälkeen Nyberg palaa uransa 20. levyllä jälleen suppeampaan muotoon. Vaikka Nybergin säveltämä musiikki mahtuu tällä kertaa yhdelle levylle, ei musiikin kunnianhimoisuudesta nytkään tingitä. Levyllä soittava yhtye on jännittävä, sillä Nybergin kvintetti laajenee tentetiksi, jonka klarinettien, vaskipuhaltimien ja Stackenäsin kitaran sähköisten hälyjen sävyttämä yhtyesoundi kuulostaa tuoreelta.

Kyse on nimenomaan ison yhtyeen musiikista, jossa orkesterin osuudet nousevat yhtä painaviksi Nybergin laulun rinnalle. Samalla häipyy perinteinen asetelma, jossa yhtye säestää laulusolistia. Instrumentaalisooloillakin on levyllä paikkansa, sillä vahvoilla improvisaatioillaan esille nousevat pasunisti Karin Hammar (“The Advisor”), trumpetisti Susana Santos Silva (“Std Stop”) ja Nybergin puoliso Fredrik Ljungkvist klarinetilla (“The Bone Marrow Gardens”). Kaikkiaan “The Clouds” on vivahteikas albumi, jolla jazzyhtyeen svengi, improvisaatiot, nykymusiikin ainekset sekä Nybergin tumma laulu kulkevat omaperäisesti samaan suuntaan.

The Clouds” pääsee vuoden 2020 kuuntelusuositusten listalle. Katso, mitä kaikkea muuta listalle on vuoden alusta kertynyt: “Valon kuvia -blogi suosittelee 2020“.

Lina Nyberg Tentet: The Clouds (Hoob Records, 2020)
Lina Nyberg, laulu, Per “Texas” Johansson, huilu, klarinetti, Fredrik Ljungkvist, klarinetti, Alberto Pinton, bassoklarinetti, Susana Santos Silva, trumpetti, Karin Hammar, pasuuna, Cecilia Persson, piano, David Stackenäs, kitara, Josef Kallerdahl, basso, Peter Danemo, rummut

Share
Tallennettu kategorioihin Jazz | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Länsirajan sulkeminen jatkuu

Rajalle oli tullut lisäturvaa, siis tuo muovinauha. Matkahuollon paketti näytti kuitenkin kulkevan yli rajan. Kuva otettu 16.4.2020.

Länsirajan sulkeminen näyttää jatkuvan epämääräiseen tulevaisuuteen. Kun koronaviruksen aiheuttamaan tautiin Länsi-Pohjan alueella on sairastunut väkimäärään suhteutettuna paljon ihmisiä, rajan tiukempaakin sulkemista on vaadittu. Nythän esimerkiksi sairaanhoitohenkilökunnan työmatkat ovat sallittuja. Käytännössä kyse on nimenomaan Suomessa asuvien matkoista Ruotsin puolelle ja Haaparannalla pelätään terveydenhoidon lamaantumista, jos kaikki työmatkat rajan yli kielletään.

Mielestäni Suomen ratkaisussa on otettava huomioon rajanaapureiden terveydenhoidon toimivuus. Kaikilla täällä asuvilla on rajan toisella puolella asuvia hyviä naapureita, sukulaisia, ystäviä ja työkavereita voi jättää pulaan. Suomen ja Ruotsin, Tornion ja Haaparannan hyviä suhteita ei kannata vaarantaa. Avun tarve voi joskus tulevaisuudessa kääntyä myös toisin päin. Hyviä ja helppoja ratkaisuja ei ole tarjolla ja ankea aika rajalla ei lähiaikoina lopu.

Share
Tallennettu kategorioihin Mielipide, Valokuvaus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti