2 x Billy Hart Quartet – Kohottavaa jazzia

Billy Hart Quartet: All Our Reasons (ECM, 2012) ja One Is The Other (ECM, 2014)

Billy Hart Quartet: All Our Reasons (ECM, 2012) ja One Is The Other (ECM, 2014)

All Our Reasons (ECM, 2012), äänitetty kesäkuussa 2011
One Is The Other (ECM, 2014), äänitetty huhti-toukokuussa 2013

Billy Hart Quartet
Mark Turner, tenorisaksofoni, Ethan Iverson, piano, Ben Street, basso ja Billy Hart, rummut

Menneen kesän aikana olen kuunnellut aika paljon kahta rumpali Billy Hartin kvartetin ECM-levymerkille tekemää albumia. Molemmilla levyillä soi luonteva akustinen jazz. Selkeän erotteleva tasapainoinen äänitys tuo kauniisti esille kaikki soittimet ja niiden vivahteet kontrabassosta ja bassorummun jysähdyksistä pianon ja lautasten ilmavaan helinään.

Kvartetti soittaa ensikuulemalta hieman viileää kamarimusiikkia. Musiikin voima ei olekaan spontaanissa revittelyssä, vaan sävellysten hahmojen rajaamien ja rytmin liikkeessä väreilevien veistosten täydellisyydessä, musiikin välittämässä syvän merkityksen tunteessa. Musiikissa tuntuu koko ajan olevan läsnä enemmän kuin voin välittömästi tavoittaa.

Toisaalta levyllä on myös paljon jazzin historiaa ja sen perinteen kommentointia, kuten Ethan Iversonin John Coltranen “Giant Stepsin” pohjalta säveltämä ”Ohnedaruth”, joka alkaa Iversonin pitkällä, koristeellisesti kiemurtelevalla pianointrolla ja siirtyy svengiin lyhyen ”Giant Steps”-sitaatin myötä.

Jazzin historiasta ammentavat myös Mark Turnerin sävellykset ”Lennie Groove” ja ”Nigeria”, joista edellinen on Lennie Tristanoa muisteleva kompleksinen svengiraita ja jälkimmäinen päättyy siteeraamaan Sonny Rollinsin sävellystä “Airegin” 1950-luvun alusta, joka on siis Nigeria väärinpäin kirjoitettuna.

Bad Plus-yhtyeestä tuttu pianisti Ethan Iverson on mielenkiintoinen solisti, joka kurkottuu aika kauas perinteisen jazzpianistin tyylistä. Hän rakentaa tilaa ja muotoa enemmän kuin rytmin kiihkoa. Mark Turnerin tenorisaksofoni on sekin hieman pidättyvä, soundi yleensä tumman levollinen ja vain paikoin terävän polttava, siis enemmän cool kuin hot. Myös Turnerin soolot ovat musiikin hengen mukaisesti enemmän kuulasta logiikkaa kuin hikistä dramatiikkaa.

Billy Hart on näillä levyillä soundeista tietoinen rumpali, joka osaa käyttää vivahteikkaasti rumpusetin kaikkia osia ja levyjen luonteen mukaisesti nimenomaan soittaa rumpujaan. Basisti Ben Streetin rooli kvartetissa on huomaamattomin, mutta tarkemmin kuunneltuna hän on olennainen osa kokonaissoundia. (Levyjä kuunnellessa kannattaa tarkentaa korva välillä vain basistiin.) Hänen bassonsa on aina oikeassa paikassa ohjaamassa, tukemassa, värittämässä, suuntaamassa liikettä.

Billy Hart Quartetin levyt eivät aukea välittömästi, mutta tarkempi paneutuminen palkitsee, sillä näiden levyjen kuunteleminen on kohottava kokemus.

Billy Hart – All Our Reasons – Trailer

Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.