Black Saint (Black Saint Records, 1975) on saksofonisti Billy Harperin toinen levy yhtyeenjohtajana. (Debyytti Capra Black oli ilmestynyt pari vuotta aikaisemmin.) Black Saint-levy antoi samalla nimen italialaiselle Black Saint-levymerkille, jonka ensimmäinen julkaisu Harperin levy oli. Yhtiö julkaisi sittemmin hyvän osan 1970- ja -80-lukujen merkittävimmästä jazzista. Myös Harperin Coltrane-henkinen levytys kuuluu ehdottomasti näiden aikakauden huippujen joukkoon.

Pariisissa heinäkuussa 1975 äänitetyllä levyllä soittavat yhtyeenjohtajan lisäksi trumpetisti Virgil Jones, pianisti Joe Bonner, basisti David Friesen ja rumpali Malcolm Pinson. Levylle on tallennettu kolme Harperin säveltämää kappaletta, joista kaikista kvintetti luo vahvoja esityksiä.

Levyn A-puolella on kaksi raitaa. Vajaat seitsemän minuuttia kestävä “Dance, Eternal Spirits, Dance!” on levyn napakka aloitus, josta jo käyvät ilmi levyn vahvuudet; siis yksinkertaiset, mutta mieleenpainuvaa teemat ja intensiiviset soolo-osuudet, joista erityisesti yhtyeenjohtajan polttavan kuuma, laajasti soittimen äänialaa hyödyntävä tenorisaksofoni nousee esille. Trumpetisti Virgil Jones esiintyy intensiivisesti ja pianisti Bonnerin McCoy Tyner-vaikutteiset pianosooloot miellyttävät sekä toimivat keveämpänä vastapainona puhaltajien voimajazzin rinnalla.

Levypuoliskon toinen raita noin 13-minuuttinen valssi “Croquet Ballet”, jonka teemaan yhtye aina välillä tehokkaasti matkan varrella palaa. Myös basisti Friesen pääsee nyt sooloilemaan melodisesti. Koko B-puolen täyttää yli 21 minuuttia kestävä “Call of The Wild And Peaceful Heart”, joka alkaa Bonnerin surumielisellä introlla, josta lyhyen teeman jälkeen syöksähdetään matkaan. Pituudestaan huolimatta B-puolen teos pitää otteessaan, sillä soittajat käyttävät saamansa pidemmän sooloajan tehokkaasti ja kekseliäästi hyväkseen.

Black Saint on siis erinomainen jazzlevy. Se on tiivis kokonaisuus, jossa ei tunnu olevan mitään ylimääräistä. Vaikka levy on toisaalta hieno esimerkki julkaisuaikansa akustisesta jazzista, on se toisaalta kestänyt hyvin aikaa ja vaikuttaa vahvasti lähes neljäkymmentä vuotta julkaisunsa jälkeen.

Black Saint-levyyn liittyy henkilökohtainen muisto. Ostin levyn Kööpenhaminasta paluumatkalla interrail-reissulta. Muistelen myös, että minulla oli aikoinaan c-kasetille radiosta äänitettynä Harperin yhtyeen Porin jazzeilla soittama keikka. Äänitys on varmaankin vielä tallessa YLE:n arkistoissa. Olisi mukava kuulla se levyllä julkaistuna.