3 x Linda Oh

3 x Linda Oh: Entry, Onrange Afternoons, Initial Here

Basisti Linda Oh tuli ensimmäisen kerran tietooni Dave Douglasin levyltä “Orange Afternoons” (Greenleaf Music, 2011), joka on osa Douglasin kolmen levyn pakettia Three Views. Kuluvan vuoden puolella Douglasin Greenleaf Music julkaisi Ohin toisen levyn Initial Here ja nopeimmat tilaajat saivat kaupanpäällisiksi myös basistin omakustanteisen debyyttilevyn “Entry” vuodelta 2008.

Kiinalaista syntyperää oleva Oh on syntynyt Malesiassa, varttunut ja aloittanut musiikinopintonsa Australiassa. Nykyään hän työskentelee ja opettaa New Yorkissa. Nuoren basistin ura näyttää olevan juuri nyt hyvässä nousukiidossa, sillä hän on kiertänyt tänä kesänä Euroopan festivaaleja Dave Douglasin ja Joe Lovanon Sound Prints Quintetin riveissä. Lisäksi Initial Here on saanut hyvän vastaanoton jazzlehdissä, esimerkiksi Down Beat-lehden arviossa levylle annettiin harvinaiset 4½ tähteä.

1. Linda Oh Trio: Entry (Linda Oh Music, 2008)

Linda Ohin ensimmäisellä levyllä soittaa mielenkiintoinen trio, jossa basistin itsensä lisäksi ovat mukana trumpetisti Ambrose Akinmusire ja rumpali Obed Calvaire. Kokoonpano ei ole aivan tavallinen ja jo pianon puuttuminen vihjailee perusjazzia vapaamman ilmaisun suuntaan. Kyse ei kuitenkaan ole free jazzista, sillä yhtyeenjohtajan sävellykset luovat esityksille joustavat, mutta kuitenkin kokonaisuutta hallitsevat ja suuntaavat rajat. Ainoana vieraana sävellyksenä mukaan on päässyt levyn kauniisti päättävä versio Red Hot Chili Peppersin laulusta “Soul to Squeeze“.

Viime vuonna Blue Note-levymerkillä levyn julkaissut Akinmusire on nousemassa nuorten trumpetistien eturiviin taskussaan voitot sekä Thelonious Monk- että Carmine Caruso-kilpailuista. Akinmusire soittaa rosoisella soundillaan hyvin intensiivisesti ja ohjaa musiikkia siinä missä basisti ja rumpalikin. Calvaire on sen sijaan minulle ennestään aivan tuntematon muusikko, mutta googlaamalla hänen soittokumppaneikseen ja bändeikseen paljastuvat mm. Wynton Marsalis, Bobby Watson, Mark Murphy, Village Vanguard Orchestra, Mingus Big Band ja Lizz Wright. Calvaire osoittautuu taitavaksi rumpaliksi, joka pitää yllä groovea myös “Entry“-levyn kaltaisessa vapaassa soittotilanteessa.

Linda Oh itse on luonnollisesti muusikkona taitava, vaikka ei olekaan Mingus-tyyppinen voimabasisti. Basson soundi on kaunis, soitto on jäntevää ja elävää, melodiset soolot mielenkiintoisia ja taiturimaisia. Hänen sävellyksensä ovat mielenkiintoisia, melodisia ja tekevät hienon yhtyetyöskentelyn ohella “Entry“-levystä poikkeuksellisen onnistuneen debyyttilevyn. Ehkä vain kolmen instrumentin voimin syntyvän yhtyesoundin tietty kapeus tekee siitä hieman yksiulotteisen.

2. Linda Oh: Initial Here (Greenleaf Music, 2012)

Vähäinenkään yksiulotteisuus ei sen sijaan enää vaivaa Linda Ohin tänä vuonna ilmestynyttä toista levyä; “Initial Here” on tasapainoinen, vivahteikas ja kypsä albumikokonaisuus. Myös tämän levyn yhtye koostuu minulle aiemmin tuntemattomista muusikoista, joiden soittoon on hyvä näin tutustua.

Saksofonia levyllä soittaa Dayne Stephens, jonka improvisaatiot rakentuvat luontevasti ja lämpimästi; sooloista tulee mieleen Wayne Shorterin etsiskelevä soittotapa. Pianoa yhtyeessä soittaa Kuubasta perheensä kanssa aikoinaan emigroitunut Fabian Almazan; erittäinen pätevä pianisti sekä solistina että yhtyeen jäsenenä. Rumpali Rudy Royston on levyttänyt mm. Bill Frisellin ja Ben Allisonin levyillä sekä myöhemmin syksyllä 2012 ilmestyvällä Dave Douglasin uutuudella.

Esikoislevyn tapaan kuuluvat Linda Ohin sävellykset myös tämän toisen levyn vahvuuksiin; esimerkiksi napakka aloitusraita “Ultimate Persona“, sähköpianon voimalla kulkeva “No.1 Hit” ja kaunis Charles Mingusille omistettu “Mr M“. Lainakappaleista jännittävin yhdistää kaksi epätodennäköistä sävelmää: Leonard Bernsteinin West Side Story-klassikon “Something´s Coming” ja Igor Stravinskin pienen pianosarjan “Les Cinq Doigts“. Kvartetti ei muokkaa niistä mitään third stream-harjoitusta, vaan yllättäen levyn vahvimmin svengaavan menopalan!

Vaihtelua kokonaisuuteen tuovat vielä kahdella raidalla kuultava sähköbasso sekä Ohin äidilleen ja isoäideilleen omistamansa “Thicker Than Waterin” pohjoismaisen kuulas lauluosuus (Jen Shyu). Taitaapa olla ensimmäinen kerta, kun kuulen mandariinkiinaksi laulettua jazzia. “Initial Here” on siis hieno levy, hyvin valmis teos, joka jättää kuulijan hyvillä mielin odottelemaan kolmatta levyä.

3. Dave Douglas: Orange Afternoon (Greenleaf Music, 2011)

Dave Douglasin levytys näyttää tietenkin Linda Ohin yhtyeen rivijäsenen roolissa. Levystä voi lukea lisää aikaisemmasta postauksestani 3 x Dave Douglas – Three Views.

Share
Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.