Kasperi Sarikoski & Nuance: Essence (Fredriksson Music, 2015)

Kotimaisessa jazzissa on pasuunaa kuultu yhtyeen eturivissä turhan harvoin. Nyt Kasperi Sarikosken selväpiirteisen viileä pasuuna sävyttää raikkaasti nuorista muusikoista koostuvan Nuance-yhtyeen debyyttilevyä. Pasuunan, kitaran, pianon ja komppiryhmän yhteistyöstä kutoutuu miellyttävän lämpöinen yhtyesoundi, jota paikoin karhennetaan eritoten Jere Haakanan kitaran sähköisillä, fuusiojazziin viittaavilla sävyillä. Itsekin säveltäjänä ja yhtyeenjohtajana esille noussut pianisti Artturi Rönkä kunnostautuu niin solistina kuin tarkasti kuuntelevana ja osuvasti kommentoivana yhtyeen jäsenenä. Sarikosken melodisten sävellysten varassa levystä syntyy lupaava esikoinen, joka liittyy tyylikkäästi pohjoismaisen jazzin kuulaaseen perinteeseen.

Jukka Perko & Iiro Rantala Duo Art: It Takes Two To Tango (ACT Music, 2015)

Kun samalle levylle on valittu kansanmusiikkia (”Minun kultani kaunis on”), jazzstandardeja (”Stella By Starlight”), tangoklassikoita (”Mustasukkaisuutta” ja ”Siks oon mä suruinen”), kotimaista elokuvamusiikkia (Nils-Eric Fougstedtin ”Romanssi”), Irwin Goodmania (”Tositarkoituksin”) tai Jean Sibeliusta (”Finlandia”-hymni), ei muusikoita voi syyttää nirsoilusta musiikillisten raja-aitojen suhteen.

Suomalaisen jazzin ehkä suosituimmat muusikot Jukka Perko ja Iiro Rantala ovat poimineet ensimmäiselle duolevylleen jopa turhan monelle taholle kurkottavan ja liiankin tutuista sävelmistä kootun valikoiman suosikkisävelmiä. Kahden virtuoosin käsissä niistä toki muotoutuu viihdyttävä albumi, jolla soittajat kepeästi leikitellen heittelevät tuttujen sävelmien sekaan improvisaatioiden säkeniä. Levystä ei kuitenkaan kasva kovin rohkeaa musiikillista seikkailua, sillä tulkinnat tavoittavat lopulta enemmän pintaa kuin syvyyttä.

Panu Savolainen Toivo: Music of Toivo Kärki (Doorbell Music, 2015)

Toivo Kärjen mieltymys jazziin on hyvin tunnettua, samoin kuin hänen suosittuihin tangoihinsa piilottamansa jazzvaikutteet. Niinpä ei ole ihme, että Kärjen sävellykset antautuvat niskoittelematta jazzmuusikoiden tulkittaviksi. Asialla on tällä kertaa vibrafonisti Panu Savolainen, joka on ennenkin tutkaillut jazzin ja iskelmän risteyskohtia Herd-trio ja Aili Ikosen kanssa.

Kun Jazzbasilli-ohjelmisto oli uskollinen suomalaisen jazziskelmän hengelle, lähestyy Savolainen nyt Kärjen musiikkia kitaristi Teemu Viinikaisen ja basisti Ville Herralan kanssa elegantin kamarijazzin näkökulmasta. Levyn painopiste on improvisaatiossa ja trion paikoin svengiin yltyvässä keskustelussa. Näin Kärjen melodiat jäävät jopa viitteellisiksi, kuten tälläkin levyllä kuultavassa hienossa laulussa ”Siks oon mä suruinen”, jonka taidokkaasti tyylitelty versio on levyn kohokohtia.

Levyllä kuullaan myös ennenjulkaisematonta Toivo Kärkeä. Svengaava ”In The Running” tuo esille Kärjen jazzpuolta. Yonan laulama avausraita ”Aloha Wau La Oe” ja Ninni Poijärven päätös ”Syysyössä kahden” muistuttavat Kärjestä nimenomaan laulujen säveltäjänä.