5 x Jason Moran

Jason Moran. Kuva Clay Patrick McBride

Pianisti Jason Moran teki konsertissaan suuren vaikutuksen Helsingin uuden musiikkitalon Black Boxissa DIG-festivaalilla 8.10.2011, vaikka itse Black Box ei tilana aivan vakuuttanutkaan. Useimmat Moranin Bandwagon-yhtyeen levyt ovat saaneet vuosien varrella hyviä arvosteluja jazzlehdissä, mutta Moran oli silti jäänyt minulle lähes pelkästään nimeksi lehtien sivuilla. Innostavan konsertin konsertin innoittamana hankin pari Moranin levyä ja löysin miehen rivimiehen roolissa levyhyllystänikin muiden muusikoiden bändeistä.

1. Greg Osby: Banned In New York (Blue Note, 1998)

Saksofonisti Greg Osbyn ”Banned In New York” on pöydälle asetetulla minidisc-soittimella (kuka vielä muistaa tällaisen vempeleen?) puolihuolimattomasti äänitetty, soundeiltaan karu, mutta tunnelmiltaan täyteläinen ja lämmin konserttilevytys nimettömäksi jätetyllä klubilla. Pianistillekin jää runsaasti soolotilaa, joten myös Moranista kiinnostuneiden kannattaa levy etsiä käsiinsä, sillä ”Banned In New York” on karheudestaan huolimatta keskimääräistä parempi konserttiäänite.

2. Jason Moran: Modernistic (Blue Note, 2002)

”Modernistic” on soolopianolevy, joka valottaa modernia jazzia eri suunnilta. Levy alkaa James P. Johnsonin sävellyksellä ”You´ve Got To Be Modernistic”, joka on peräisin lähes sadan vuoden takaa. Levyn toinen raita, saksofonisti Coleman Hawkinsin kuolemattomasta versiosta tunnetuksi tullut ”Body and Soul”, on alunperin sävelletty jo vuonna 1930.

Kolmannella raidalla vaihdetaan kokonaan aikakautta, kun Moran ottaa käsittelyyn Afrika Bambaataa & the Soulsonic Forcen varhaisen hip-hop-klassikon ”Planet Rock”. Omien sävellysten lisäksi Moran versioi vielä klassiseen tyyliin Robert Schumannin sävellyksen ”Auf einer Burg” ja Muhal Richard Abramsin bebop-vaikutteisen ”Time into Space into Time”. ”Modernistic” on siis erittäin mielenkiintoinen ja monitahoinen pianolevy.

3. & 4. Charles Lloyd: Rabo de Nube (ECM, 2008) & Mirrors (ECM, 2010)

Saksofonisti Charles Lloyd on tehnyt kaksi levyä kokoonpanolla, johon yhtyeen johtajan lisäksi kuuluvat Jason Moran, basisti Reuben Rogers ja rumpali Eric Harland. ”Rabo de Nube” on Baselissa äänitetty konserttilevy ja ”Mirrors” herkkä studiolevytys. Vaikka Lloyd on luonnollisesti molempien levyjen keskiössä, pääsevät muutkin yhtyeen jäsenet hyvin esille. Kysehän on jazzyhtyeestä, jonka musiikki kasvaa vahvasti muusikoiden yhteisen vuorovaikutuksen pohjalta. Molemmat levyt ovat kaunista ja syvällistä musiikkia.

5. Jason Moran: Ten

Moranin uusimmalla levyllä soittaa Helsingissäkin esiintynyt Bandwagon; siis Moran, Tarus Mateen (basso) ja Nasheet Waits (rummut). Kuuntelin levyn ensimmäisen kerran vasta konsertin jälkeen ja luulin, että voimakkaan konserttikokemuksen jälkeen levyn on pakko tuntua vaisummalta. Huoli oli kuitenkin aiheeton. Toki studiolevytys on erilainen, tunnelmaltaan hillitympi, mutta yhtä kaikki vaikuttava.

”Ten” on samalla tavalla monitahoinen ja rikas kuin soololevy ”Modernistic”. Mukana on esimerkiksi Monkin ”Crepuscule with Nellie”, Billie Holidayn esittämä Leonard Bernsteinin ”Big Stuff” ja kaksi versiota amerikkalaisen Conlon Nancarrowin sävellyksestä ”Study no. 6”. Lisäksi Moran soittaa omia sävellyksiään, mm. nimikappaleen Robert F. Kennedyn Etelä-Afrikan matkasta kertovan dokumenttielokuvan (”RFK in the Land of Apartheid”) soundtrackista.

Share
Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.