Törmäsin sattumoisin netissä englantilaisen valokuvaajan Chris Killipin töihin. Kuvat näyttivät mielenkiintoisilta ja ostin samantien kuvaajaan tuoreen retrospektiivisen teoksen ”Arbeit/Work” (Edition Folkwang/Steidl, 2012). Kirja liittyy Essenin Folkwang-museossa esillä olleeseen Killipin uran kokonaisesitykseen.
Vuonna 1946 Man-saarella syntynyt Killip aloitti valokuvaamisen nuorukaisena ja teki menestyksekästä uraa mainoskuvaajana Lontoossa jo 18-vuotiaana. Kun Killip tutustui 1960-luvun lopulla Paul Strandin ja Walker Evansin kaltaisten valokuvauksen klassikoiden tuotantoon, hän päätti luopua mainoskuvauksesta ja siirtyä omien dokumenttiprojektien pariin.
Ensimmäinen oma projekti oli paluu juurille Man-saarelle. Killip työskenteli illat isänsä pubissa ja kuvasi päivät muutoksen kourissa ollutta kotisaartaan. Työn tuloksena syntyi ensimmäinen kirja ”Isle of Man” (1980), jonka pääosassa ovat hyvin paljon Paul Strand-vaikutteiset, vankasti sommitellut ja vakavat muotokuvat saaren asukkaista. Strandin klassinen kirja ”Un paese” italialaisesta kylästä on varmasti ollut Killipin mielessä kirjaa tehdessään. Joukossa oli myös vaikuttavia maisemakuvia, joiden huikaiseva mustavalkoinen sävyala tuo mieleen Pentti Sammallahden maisemat.
Jos Killip kuvasi ”Isle of Man”-kirjassaan jo mennyttä maailmaa, siirtyi hän seuraavissa projekteissaan suoraan englantilaisen yhteiskunnan muutoksen ytimeen. Killipin sarjat rappeutuvista teollisuuskaupungeista, tyhjenevistä telakoista, työn muuttumisesta, ja kolkoissa kaupungeissa sinnittelevistä ihmisistä tallentavat 1970- ja 80-lukujen suurta murrosta. Kuvien sommittelussa on levottomuutta ja liikettä. Kuvasarja ilottomalta näyttävää rantalomaa viettävistä ihmisistä enteilee Martin Parrin terävän ironista katsetta.
”Arbeit/Work” sisältää kokonaan mustavalkoisia kuvia, joissa on koko ajan läsnä vahvasti valokuvauksen peruselementit; aika, paikka, valo, oikea hetki. Killipin dokumentti on niin vahvasti toteutettu, että kuvat säilyttävät elinvoimansa, vaikka kuvien esittämä aika on jo menneisyyttä.
Chris Killip valittiin vuonna 1991 valokuvauksen opettajaksi Harvardin yliopistoon. Yhdysvaltoihin muuton jälkeen hän on kuvanut usein Irlannissa. Näistä kuvista syntynyt kirja ”Here Comes Everybody” (2009) sisältää Killipin ensimmäiset värikuvat, joita ei siis ole mukana ”Arbeit/Work”-retrospektiivissa. Killip on yksi tämän vuoden Deutsche Börse Photography Prizen ehdokkaista.
Chris Killip esittelee ”Arbeit/Work”-näyttelyään Essenin Folkwang-museossa.
Killip puhuu kirjastaan ”Seacoal” sekä kertoo anekdootin valokuvan ja historian eroista.
Vastaa