Dave Douglas: Dizzy Atmosphere (Greenleaf Music, 2020)

Dave Douglas & Dizzy Atmosphere-levyllä soittava yhtye. Kuva: Anna Yatskevich

Trumpetisti Dave Douglasin laajaan levytystuotantoon kuuluu useita albumeja, joille Douglas on hakenut innoitusta muiden muusikoiden tuotannosta. Trumpetistin uran alkupuolelta löytyvät tavattoman hienot albumit “In Our Lifetime” (New World Records, 1995), “Stargazer” (Arabeaque Records, 1997) ja “Soul on Soul” (RCA, 1999), joiden inspiraation lähteenä oli Booker Littlen, Wayne Shorterin ja Mary Lou Williamsin musiikki. Myöhemmin Riverside-kvartetin levyt “Riverside” (Greenleaf Music, 2014) ja “The New National Anthem” (Greenleaf Music, 2017) nostivat esille Jimmy Giuffren ja Carla Bleyn musiikkia.

Douglasin tyyliin ei koskaan ole kuulunut suoraviivaisten ja yksiselitteisten tribuuttilevyjen tekeminen, sillä kaikilla edellä mainituilla levyillä suurin osa musiikista on Douglasin omaa sävellystyötä. Lisäksi tulkinnat kunnianosoituksen kohteiden sävellyksistä ovat niin omaperäisiä, että niitä ei voi mitenkään kutsua cover-versioiksi.

Näin on asianlaita nyt käsillä olevalla Dizzy Gillespie -tribuutillakin, jolla seitsemän Douglasin sävellyksen lisäksi on vain kaksi Gillespien sävellystä. Kuubalaisvaikutteinen “Manteca” kuuluu Gillespien tunnetuimpiin sävellyksiin, kun taas luultavasti useimmille tuntematon “Pickin’ the Cabbage” on alkujaan ensimmäinen levylle päässyt Gillespien sävellys, jonka Cab Callowayn iso orkesteri tallensi vuonna 1940.

Levyllä soittaa Douglasin uusi yhtye, jossa toista trumpettia soittaa nuori lupaus Dave Adewumi. Kitaristi Matt Stevens, pianisti Fabian Almazan ja basisti Carmen Rothwell ovat hekin selvästi Douglasia nuoremman sukupolven esille nousevia kykyjä. Sen sijaan rumpali Joey Baron on vanha kumppani, joka soitti jo 1990-luvulla Douglasin yhtyeissä.

Albumin omintakeisin piirre on kahden trumpetistin harvinainen eturivi. Kaksikko soittaa lähes koko ajan vierivieressä kuin yksi supertrumpetti, mikä sinällään on arvostuksen ele Gillespien trumpettitaiteen suuntaan. Kaksikko työstää esityisen vahvasti kappaleiden teemoja, mistä levyltä löytyy runsaasti esimerkkejä intensiivisestä avausraidasta “Mondrian” lähtien.

Ja heti perään “Con Almazan” (tässäkin Gillespie-viittaus) alkaa pitkälla trumpettiduetolla, joka vie yli puolet kappaleen kahdeksan minuutin mitasta. Vasta sen jälkeen pääsevät muutkin loistamaan, kun taiten muotoillun kitarasoolon kautta siirrytään säkenöivään pianosooloon ja levolliseen loppuun. Tässäkin, kuten koko levyllä, kaikki pohjautuu basistin ja rumpalin vahvaan yhteistyöhön, jossa nuoriso-osaston Rothwell rakentaa kivijalkaa ja veteraani Baron pitää käynnissä räiskyvän energistä rytmimoottoria.

Erittäin tasavahvalta albumilta pitää nostaa esille vielä alkuperäisille sävelmille uskolliset ja samalla tuoreet svengiversiot edellä mainituista Gillespien sävellyksistä. “Manteca” tarjoaa toisen loisteliaan esimerkin Douglasin ja Adewumin duetoista ja hyväntuulisen rento “Pickin’ the Cabbage” lisää levylle annoksen huumoria. Levyn rauhallisempaa puolta edustavat levollisesti kehittyvä, tiheätunnelmainen “Pacific” (tässäkin upeita trumpettisoundeja) sekä kaunis päätösraita “We Pray“.

Dizzy Atmosphere” on vuoden parhaita levyjä, joka nousee korkealle jopa Douglasin valtavan levytuotannon joukossa. Siispä levy pääsee blogin koko ajan päivittyvälle kuuntelusuositusten listalle Valon kuvia -blogi suosittelee 2020.

Dave Douglas: Dizzy Atmosphere. Dizzy Gillespie at Zero Gravity (Greenleaf Music, 2020)
Dave Douglas, trumpetti, Dave Adewumi, trumpetti, Matt Stevens, kitara, Fabian Almazan, piano, Carmen Rothwell, basso, Joey Baron, rummut

Share
Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.