Eero Koivistoinen on osallistunut lähes kaikkiin suomalaisen jazzin käänteisiin 1960-luvun alkupuolelta lähtien ja kuten hyvin tiedetään, hän jatkaa edelleen aktiivisesti säveltämistä, keikkailemista ja levyttämistä. Viime vuonna ilmestynyt Koivistoisen muistelmateos on paitsi pitkän uran tervetullut yhteenveto myös elävästi tallennettua suomalaista kulttuurihistoriaa jazzmuusikon silmin katseltuna. Muistelussaan Koivistoinen keskittyy musiikkiin ja uraansa, yksityiselämä nousee esille kirjan yleiseen henkeen sopivasti lakonisina välähdyksinä.

Muistelmat alkavat suoraan Koivistoisen syntymästä 13.1.1946 ja etenevät siitä korona-aikoihin saakka ja kommenttiin Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Joissain kohdissa Koivistoinen rikkoo kertomuksensa kronologiaa ja käsittelee muutamia aihepiirejä omina erillisinä jaksoinaan. Tällaisia jaksoja ovat esimerkiksi UMO, New Yorkissa äänitetyt albumit sekä lukuisat matkat Afrikkaan ja yhteistyö afrikkalaisten muusikoiden ja oppilaitosten kanssa.

”Lennosta kii!” palauttaa mieleen monipuolisen muusikon moniulotteisen elämäntyön, tässä poimintoja luettelona: suomalaisen rockin varhainen vaikuttaja Blues Section -yhtyeessä, jazzin ja lyriikan yhdistäjä, ensimmäinen Yrjö-palkittu, fuusiojazzin pioneeri Suomessa, ensimmäisiä suomalaisia Berklee College of Musicissa, ensimmäinen kansainvälistä tunnustusta saanut suomalainen jazzmuusikko (Montreux’n yhtyekilpailu ja Newportin festivaalit), Sibelius-Akatemian opiskelija ja opettaja, Uuden Musiikin Orkesterin perustajia ja oman levy-yhtiön (Pro Records) perustaja.

Koivistoinen osoittautuu taitavaksi ja selkeäsanaiseksi kirjoittajaksi, joka turhia selittelemättä kertoo, kuinka asiat tapahtuivat. Teksti kulkee sujuvasti, hauskat sattumukset ja anekdootit lisäävät joukkoon mukavasti huumoria. Koivistoinen muistelee koko ajan preesensissä, mikä toimii aivan hyvin menneisyydestä kirjoittaessakin. Lukija on ikään kuin paikan päällä juuri siellä, missä tapahtuu.

Eero Koivistoinen: Lennosta kii! (Teos, 2022)