Iskra – rajatonta improvisaatiota Ruotsista

Ruotsalainen Iskra-yhtye soitti pitkälti improvisoitua, hyvin vapaata musiikkia. Yhtye perustettiin vuonna 1970, kun kuusi hyvin eri taustoista tulevaa, eri-ikäistä muusikkoa kiinnostui yhteisestä improvisaatiosta. Innoituksensa he saivat osin amerikkalaisesta free jazzista (kuten Art Ensemble of Chicago) sekä osin eurooppalaisesta improvisaatiosta ja nykymusiikista.

Yhtyeen vanhempia muusikoita olivat saksofonisti Allan Olsson ja rumpali Sune Spångberg, joilla molemmilla oli laajaa kokemusta perinteisen jazzin soittamisesta. Yhtyeen nuoriso-osastoon kuului kaksi basistia, Arvid Uggla ja tornionjokilaaksosta Oulun ja Sibelius-Akatemian kautta Tukholmaan päätynyt Tuomo Haapala. Perustajiin kuuluivat vielä Jörgen Adolfsson ja lyhyen aikaan mukana ollut Philip Wahren. Myöhemmin mukaan tuli vielä trumpetisti Tommy Adolfsson (ei sukua Jörgenille). Kaikki yhtyeen muusikot soittivat monia eri soittimia, joista jotkut olivat itse rakennettuja tai työkalupakista löydettyjä.

Iskra; Sune Spångberg ja Jörgen Adolphsson. Kalottjazz & Blues Festival 1987, Aineen taidemuseo, Tornio

Yhtyettä pitkään läheltä seurannut kulttuuritoimittaja Bo C. Bengtsson kirjoitti muutama vuosi sitten pienen kirjan Iskran vaiheista. Kirja on siinä mielessä pieni, että sen 180 sivusta hyvinkin puolet kuluu kuvitukseen. Runsas kuvitus onkin kirjan suurin vahvuus. Lisäksi kuvituksena on käytetty runsaasti lehtileikkeitä, keikkajulisteita ja piirroksia. Kirja lopussa on vielä katsaus yhtyeen jäsenten vaiheisiin sekä ennen Iskraa että Iskran jälkeen. Myös yhtyeen julkaisemat levyt esitellään ja levyjen kansitekstitkin on julkaistu kirjassa uudelleen.

Iskra; Tuomo Haapala.
Kalottjazz & Blues Festival 1987
Aineen taidemuseo, Tornio

Näin yhtyeen vaiheiden kertominen jää turhan lyhyeksi. Toki pääasiat tulevat kerrotuksi, esimerkiksi yhtyeen toiminnan perusajatus musiikista jokamiehen oikeutena. Iskran esiintymiset voidaan jakaa kahteen ryhmään. Tavallisten konserttien lisäksi Iskra järjesti mieluusti työpajoja esimerkiksi kouluissa ja erilaisissa hoitolaitoksissa. Työpajoihin osallistuvilta ei vaadittu soittotaitoa tai esiintymiskokemusta, vaan niihin oli kaikilla halukkailla lupa liittyä mukaan.

Iskra liittyy 1970-luvun kulttuurielämän vasemmistolaiseen liikehdintään. Jo yhtyeen nimi Iskra (suomeksi kipina) ja ensimmäisen albumin kannen grafiikka viittaavat Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueen lehteen, jonka toimituskuntaan esimerkiksi Lenin kuului. Kirjassa yhtyeen poliittinen puoli jää aika vähälle huomiolle. Yhtyeen äärimmäisen vapaa improvisointi asettuu toki kaupallisesti suuntautuneen musiikin vastakohdaksi, mitä jo sinällään voidaan pitää poliittisena kommenttina.

Pääsin kuuntelemaan Iskraa kahdessa konsertissa, kun yhtye esiintyi triona Kalottjazz & Blues -festivaaleilla Torniossa kesällä 1987. Iltapäiväkonsertti oli Aineen taidemuseolla ja yhtye soitti toisen keikan illalla Putaan nuorisotalolla. En muista konserteista enää kovin paljoa, mutta varsinkin taidemuseon ”keittiömusiikin” (yhtyeen oma luonnehdinta musiikistaan) yllättävä huumori jäi pysyvästi muistiin. Oheiset valokuvat ovat tästä taidemuseon konsertista.

Ensimmäisessä kuvassa näkyvät vinyylilevyt ostin tuolloin suoraan yhtyeeltä. ”Iskra” (Caprice Records) on yhtyeen ensimmäinen levy vuodelta 1975 ja ”Fantasies” (Mistlur Records) vuodelta 1983. Iskra lopetti säännöllisen toimintansa vuonna 1992, mutta palasi sekä esiintymään että levyttämään viimeisen levynsä ”Liberté, Égalité, Humanité” (Country & Eastern) vuonna 2012. MS-taudin heikentämä Sune Spångberg ehti olla mukana levyn julkaisukonsertissa ennen kuolemaansa. Vuonna 2017 Caprice Records julkaisi digitaalisen kokoomalevyn ”Iskra – gränslös musik”, jota voi kuunnella esimerkiksi Spotifysta.

Bo C. Bengtsson: Iskra – gränslös musik (Bo Ejeby Förlag, 2017)

Kategoria(t): Jazz, Kirjat Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.