Göran Jonsson: Frihetens blå toner. En berättelse on jazzen i Sverige

Ruotsalaisen toimittajan Göran Jonssonin kirja kertoo nimensä mukaisesti kertomuksia ruotsalaisen jazzin vaiheista. Teos ei siis pyrikään olemaan “virallinen” jazzhistoria, minkä kirjoittaja itsekin myöntää jälkisanoissaan. Uppsalan yliopiston musiikkitieteen professori Erik Kjellberg on ehtinyt julkaista sellaisen jo vuonna 1985 ja teoksen päivitetty versio on kaikkien vapaasti luettavissa netissä: Svensk jazzhistoria – en översikt. (Kjellbergin kirjaa en ole vielä lukenut, joten palaan siihen joskus myöhemmin.)

Frihetens blå toner” on vapaamuotoinen ruotsalaisen jazzin tarina 1920-luvun puolivälin varhaisvaiheista kirjan julkaisuhetken tilanteeseen. Kirja lähtee liikkeelle laivayhteyksistä Ruotsin ja Yhdysvaltojen välillä. Svenska Amerika Linien nimittäin liikennöi valtamerialuksillaan suoraan Göteborgin ja New Yorkin välilllä ja tämä yhteys osoittautuu jazzin kannalta merkittäväksi. Yhtiön laivoilla ruotsalaiset muusikot ja jazzintoilijat matkustivat Amerikkaan ja vastaavasti ensimmäiset Ruotsissa vierailleet amerikkalaiset muusikot pääsivät reitillä suoraan Ruotsiin.

Näistä alkuvaiheista kirja siirtyy ajassa kronologisesti eteenpäin ja hyppelehtii hieman liiankin tiheään aihepiiristä toiseen. Jönsson kuvaa jazzklubien vaiheita (erityisen tarkasti käydään läpi Nalen ja sen asema), kulttuuripolitiikan kiemuroita, amerikkalaisten muusikoiden vierailuja Ruotsissa, äänilevybisnestä ja jazzin käsittelyä mediassa. Menneiden vuosikymmnenien musiikkijournalismi vaikuttaa nykyajan silmin usein suorastaan rasistiselta ja median suhtautuminen naisiin oli Ruotsissakin pitkään alentuva.

Luonnollisesti monet ruotsalaisen jazzin merkittävät muusikot saavat oman tilansa kirjassa. Esille pääsevät laajasti esimerkiksi Arne Domnerus, Åke Hasselgård, Lars Gullin, Monica Zetterlund, Alice Babs, Jan Johansson ja nykyjazzin edustajista erityisesti Esbjörn Svensson, jonka uraa Jönsson vaikuttaa seuranneen läheltä. Jostain syystä omiin suokikkeihini kuuluvaa omaperäistä pianistia Per Henrik Wallinia ei mainita kirjassa kertaakaan.

Frihetens blå toner” on helppolukuinen kertomus ruotsalaisesta jazzista, jonka kronologiasta lukija saa hyvän käsityksen. Kirjassa on laaja lähdeluettelo, mutta sen sijaan levylista puuttuu. Keskeisen levyt lukija joutuu poimimaan tekstistä tai kokonaan muista lähteistä.

Göran Jonsson: Frihetens blå toner. En berättelse on jazzen i Sverige (Carlsson Bokförlag, 2018)

Kategoria(t): Jazz, Kirjat Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.