Maaginen konsertti kolmenkymmenen vuoden takaa

Carta de Amor

Saksalainen ECM on tuottanut yli neljänkymmenen vuoden ajan korkeatasoisia jazzlevyjä. Taiteellisen laadun on taannut levy-yhtiön perustaja ja tuottaja Manfred Eicher, joka on huolehtinut koko tuotannon tasosta. ECM-levyillä on oma, kuulas soundinsa; ”The Most Beautiful Sound Next to Silence”, jota arvostelijat joskus pitävät liiankin siloteltuna. Yhtiön levyt pakataan visuaalisesti niukkaan pakkaukseen, jonka tunnelmaa usein korostetaan tyylikkäillä valokuvilla.

Levymarkkinoiden mullistus näyttää vaikuttavan vain vähän ECM:n toimintatapaan. Levyjä julkaistaan entiseen tapaan. Niiden ulkoasu on ennallaan, tuotannon taso säilyy korkealla ja yhtiö kilpailee harvoin tarjoushinnoilla. Jotain sentään on tapahtunut, sillä musiikki on ostettavissa tiedostoina ja edullisia levyboksejakin ilmaantuu markkinoille, tuoreimpana rumpali Jack DeJohnetten Special Edition-yhtyeen kootut levyt.

ECM on alkanut myös kaivella arkistojensa kätköistä aiemmin julkaisemattomia äänityksiä. Tänä vuonna markkinoille tuli kaksi hienoa konserttitaltiointia, joita yhdistää norjalainen saksofonisti Jan Garbarek. Hän on mukana pianisti Keith Jarrettin kvartetin Sleeper-levyn lisäksi nyt esittelyssä olevalla Magico-trion tupla-cd:llä Carta de Amor.

Magico-triossa soitti Garbarekin lisäksi brasilialainen kitaristi/pianisti Egberto Gismonti ja amerikkalainen basisti Charlie Haden. He esiintyivät keväällä 1981 Münchenin Amerikahaus-konserttisalissa ja soittivat avaraa musiikkia, jonka vapaana virtaavasta improvisaatiosta ja ilmiömäisen taitavasta yhteissoitosta syntyy omaperäistä akustista fuusiojazzia.

Trio soittaa musiikkia, jota myöhemmin on tavattu kutsua maailmanmusiiksi. Erityisen hyvässä soittovireessä ollut Garbarek vääntää kuitenkin musiikkia voimalla jazzin suuntaa. Hänen kiihkeä Coltranen henkeä tihkuva saksofoninsa leijuu vapaasti akustisen kitaran ja kontrabasson hienovaraisen säestyksen päällä.

Gismonti on säestävänä kitaristina kekseliäs ja moniulotteinen, mutta vakuuttaa pianistinakin. Jo 1960-luvulta lähtien jazzbasistien parhaimmistoon kuuluneen Charlie Hadenin basson lämmin soundi on tässäkin yhteydessä tunnistettava. Haden bassoineen on trion koossapitävä voima, luja ankkuri ja puhutteleva solisti.

Trion jäsenet tuovat levylle säveltäjinä kukin omat näkökulmansa; Gismonti brasilialaisen musiikin väriä esimerkiksi kauniilla nimikappaleella ja Garbarek norjalaisen kansanmusiikin mietteliästä melankoliaa sovittamillaan kansansävelmillä.

Charlie Hadenin kaunis sävellys La Pasionaria, häpeilemättömän romanttinen tribuutti espanjalaiselle aktivistille Dolores Ibárrurille, lisää levylle espanjalaisia sävyjä. Jäsentensä erilaisista taustoista huolimatta Magico oli yhteen hiilen puhaltava yhtye. Magico-trion konserttilevytys on poikkeuksellisen hieno ja konsertin maaginen tunnelma välittyy vahvana yli kolmenkymmenen vuoden takaa.

Jan Garbarek–Egberto Gismonti–Charlie Haden. Magico: Carta de Amor (ECM, 2012)

Julkaistu Pohjolan Sanomissa 15.12.2012.

Share
Kategoria(t): Jazz Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.